Tuomiosta ja erottamisesta

Mielestäni olennaisin ero minun uskoni ja vl-uskon välillä on se, että vl:t uskovat ensisijaisesti seurakuntaansa ja siihen että vain siellä, sen keskellä, on Kristus Jeesus. Painopiste heillä on oikeassa seurakunnassa ja opissa. Lisäksi uskovaisia ollaan, jos noudattaa kirjoittamatonta syntilistaa, joka sisältää käskyjä olla TEKEMÄTTÄ jotain, mitä seurakunta on synniksi nähnyt.Pahinta siinä on, etteivät kielletyt asiat perustu monetkaan Raamattuun, sen periaatteisiin. Lisäksi uskoon liittyy hirmuinen helvetin pelko, joka on monella vaikuttimena "uskomassa" oloon.

Minun uskoni perustuu siihen, että uskon Jeesuksen sovitustyön, ja kirkon julistaman Raamatun sanan ja sakramenttien kautta saavani syntini anteeksi. Anteeksiantamus antaa minulle vapauden, rauhan ja ilon. Jos kykenen johonkin hyvään, tai vältän pahaa, se perustuu siihen, että rakastan Kolmiyhteistä Jumalaa. Saan armoa armon päälle.Mikään ei ole minun omaa ansiotani. Minun ei ole pakko noudattaa mitään syntilistaa. Jumalan "terveellinen armo", Hengen kautta, opettaa, ohjaa ja valistaa minua ja omaatuntoani.Pelko ei ole vaikuttimeni. Tämän kaiken tukena on oma hengellinen kotini, mutta näen, että Jumala tekee työtänsä myös muissa kristillisissä yhteisöissä.Ei ihminen voi rajata kaikkivaltiasta Jumalaa mihinkään yhteisöön tai kirkkokuntaan. On kuitenkin valitettavaa, että pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko on aikojen kuluessa hajonnut niin moneen ryhmään.

Olin aikoinani vl. Kun vertaa sitä ja nykyistä tilannettani, ero on kuin yöllä ja päivällä. Vanhoillislestadiolaisuus on herätyksen alkuajoista muuttunut: ennen se oli terveesti Kristus-keskeinen yhteisö, nyt painopiste on seurakunnassa. Entisestä Kristus-keskeisyydestä ovat todisteena vanhat Siionin laulut. Monet niistä kertovat ihanalla tavalla Jeesuksesta ja hänen sovintotyöstään ja ylösnousemuksestaan. Tosin niitä on muokattu myöhemmin enemmän seurakuntapainotteiseksi.

Toivottavasti tämä antoi osviittaa kysymykseesi.

satakielinen kirjoitti:

Mielestäni olennaisin ero minun uskoni ja vl-uskon välillä on se, että vl:t uskovat ensisijaisesti seurakuntaansa ja siihen että vain siellä, sen keskellä, on Kristus Jeesus. Painopiste heillä on oikeassa seurakunnassa ja opissa. Lisäksi uskovaisia ollaan, jos noudattaa kirjoittamatonta syntilistaa, joka sisältää käskyjä olla TEKEMÄTTÄ jotain, mitä seurakunta on synniksi nähnyt.Pahinta siinä on, etteivät kielletyt asiat perustu monetkaan Raamattuun, sen periaatteisiin. Lisäksi uskoon liittyy hirmuinen helvetin pelko, joka on monella vaikuttimena "uskomassa" oloon.

Minun uskoni perustuu siihen, että uskon Jeesuksen sovitustyön, ja kirkon julistaman Raamatun sanan ja sakramenttien kautta saavani syntini anteeksi. Anteeksiantamus antaa minulle vapauden, rauhan ja ilon. Jos kykenen johonkin hyvään, tai vältän pahaa, se perustuu siihen, että rakastan Kolmiyhteistä Jumalaa. Saan armoa armon päälle.Mikään ei ole minun omaa ansiotani. Minun ei ole pakko noudattaa mitään syntilistaa. Jumalan "terveellinen armo", Hengen kautta, opettaa, ohjaa ja valistaa minua ja omaatuntoani.Pelko ei ole vaikuttimeni. Tämän kaiken tukena on oma hengellinen kotini, mutta näen, että Jumala tekee työtänsä myös muissa kristillisissä yhteisöissä.Ei ihminen voi rajata kaikkivaltiasta Jumalaa mihinkään yhteisöön tai kirkkokuntaan. On kuitenkin valitettavaa, että pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko on aikojen kuluessa hajonnut niin moneen ryhmään.

Olin aikoinani vl. Kun vertaa sitä ja nykyistä tilannettani, ero on kuin yöllä ja päivällä. Vanhoillislestadiolaisuus on herätyksen alkuajoista muuttunut: ennen se oli terveesti Kristus-keskeinen yhteisö, nyt painopiste on seurakunnassa. Entisestä Kristus-keskeisyydestä ovat todisteena vanhat Siionin laulut. Monet niistä kertovat ihanalla tavalla Jeesuksesta ja hänen sovintotyöstään ja ylösnousemuksestaan. Tosin niitä on muokattu myöhemmin enemmän seurakuntapainotteiseksi.

Toivottavasti tämä antoi osviittaa kysymykseesi.

itse just ajattelin, eli amen.

satakielinen kirjoitti:

Mielestäni olennaisin ero minun uskoni ja vl-uskon välillä on se, että vl:t uskovat ensisijaisesti seurakuntaansa ja siihen että vain siellä, sen keskellä, on Kristus Jeesus. Painopiste heillä on oikeassa seurakunnassa ja opissa. Lisäksi uskovaisia ollaan, jos noudattaa kirjoittamatonta syntilistaa, joka sisältää käskyjä olla TEKEMÄTTÄ jotain, mitä seurakunta on synniksi nähnyt.Pahinta siinä on, etteivät kielletyt asiat perustu monetkaan Raamattuun, sen periaatteisiin. Lisäksi uskoon liittyy hirmuinen helvetin pelko, joka on monella vaikuttimena "uskomassa" oloon.

Minun uskoni perustuu siihen, että uskon Jeesuksen sovitustyön, ja kirkon julistaman Raamatun sanan ja sakramenttien kautta saavani syntini anteeksi. Anteeksiantamus antaa minulle vapauden, rauhan ja ilon. Jos kykenen johonkin hyvään, tai vältän pahaa, se perustuu siihen, että rakastan Kolmiyhteistä Jumalaa. Saan armoa armon päälle.Mikään ei ole minun omaa ansiotani. Minun ei ole pakko noudattaa mitään syntilistaa. Jumalan "terveellinen armo", Hengen kautta, opettaa, ohjaa ja valistaa minua ja omaatuntoani.Pelko ei ole vaikuttimeni. Tämän kaiken tukena on oma hengellinen kotini, mutta näen, että Jumala tekee työtänsä myös muissa kristillisissä yhteisöissä.Ei ihminen voi rajata kaikkivaltiasta Jumalaa mihinkään yhteisöön tai kirkkokuntaan. On kuitenkin valitettavaa, että pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko on aikojen kuluessa hajonnut niin moneen ryhmään.

Olin aikoinani vl. Kun vertaa sitä ja nykyistä tilannettani, ero on kuin yöllä ja päivällä. Vanhoillislestadiolaisuus on herätyksen alkuajoista muuttunut: ennen se oli terveesti Kristus-keskeinen yhteisö, nyt painopiste on seurakunnassa. Entisestä Kristus-keskeisyydestä ovat todisteena vanhat Siionin laulut. Monet niistä kertovat ihanalla tavalla Jeesuksesta ja hänen sovintotyöstään ja ylösnousemuksestaan. Tosin niitä on muokattu myöhemmin enemmän seurakuntapainotteiseksi.

Toivottavasti tämä antoi osviittaa kysymykseesi.

kuitenkaan tänä päivänä en voi tuomita vl.uskoa. HEhän ovat uskontonsa uhreja. On täysin ymmärrettävää, että jos opetetaan, että pienikin askel tästä kuppikunnasta sivuun, niin heti saatana nielaisee, niin ei kai kovin moni uskalla testata rajoja, vaan pelon vuoksi niinkuin tietysti myös sosiaalisen hylkäämisen pelon vuoksi tyytyy osaansa. Itse toivon, että herätys koskettaa myös vl.ryhmää tulevina päivinä.

vielä, että k kirjoitti:

kuitenkaan tänä päivänä en voi tuomita vl.uskoa. HEhän ovat uskontonsa uhreja. On täysin ymmärrettävää, että jos opetetaan, että pienikin askel tästä kuppikunnasta sivuun, niin heti saatana nielaisee, niin ei kai kovin moni uskalla testata rajoja, vaan pelon vuoksi niinkuin tietysti myös sosiaalisen hylkäämisen pelon vuoksi tyytyy osaansa. Itse toivon, että herätys koskettaa myös vl.ryhmää tulevina päivinä.

toivon minä. "Puimatantereen puhdistus" olisi paikallaan, mutta tällä kertaa Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Rakkaudella, Jeesuksen hoidossa.

satakielinen kirjoitti:

Mielestäni olennaisin ero minun uskoni ja vl-uskon välillä on se, että vl:t uskovat ensisijaisesti seurakuntaansa ja siihen että vain siellä, sen keskellä, on Kristus Jeesus. Painopiste heillä on oikeassa seurakunnassa ja opissa. Lisäksi uskovaisia ollaan, jos noudattaa kirjoittamatonta syntilistaa, joka sisältää käskyjä olla TEKEMÄTTÄ jotain, mitä seurakunta on synniksi nähnyt.Pahinta siinä on, etteivät kielletyt asiat perustu monetkaan Raamattuun, sen periaatteisiin. Lisäksi uskoon liittyy hirmuinen helvetin pelko, joka on monella vaikuttimena "uskomassa" oloon.

Minun uskoni perustuu siihen, että uskon Jeesuksen sovitustyön, ja kirkon julistaman Raamatun sanan ja sakramenttien kautta saavani syntini anteeksi. Anteeksiantamus antaa minulle vapauden, rauhan ja ilon. Jos kykenen johonkin hyvään, tai vältän pahaa, se perustuu siihen, että rakastan Kolmiyhteistä Jumalaa. Saan armoa armon päälle.Mikään ei ole minun omaa ansiotani. Minun ei ole pakko noudattaa mitään syntilistaa. Jumalan "terveellinen armo", Hengen kautta, opettaa, ohjaa ja valistaa minua ja omaatuntoani.Pelko ei ole vaikuttimeni. Tämän kaiken tukena on oma hengellinen kotini, mutta näen, että Jumala tekee työtänsä myös muissa kristillisissä yhteisöissä.Ei ihminen voi rajata kaikkivaltiasta Jumalaa mihinkään yhteisöön tai kirkkokuntaan. On kuitenkin valitettavaa, että pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko on aikojen kuluessa hajonnut niin moneen ryhmään.

Olin aikoinani vl. Kun vertaa sitä ja nykyistä tilannettani, ero on kuin yöllä ja päivällä. Vanhoillislestadiolaisuus on herätyksen alkuajoista muuttunut: ennen se oli terveesti Kristus-keskeinen yhteisö, nyt painopiste on seurakunnassa. Entisestä Kristus-keskeisyydestä ovat todisteena vanhat Siionin laulut. Monet niistä kertovat ihanalla tavalla Jeesuksesta ja hänen sovintotyöstään ja ylösnousemuksestaan. Tosin niitä on muokattu myöhemmin enemmän seurakuntapainotteiseksi.

Toivottavasti tämä antoi osviittaa kysymykseesi.

"Minun uskoni perustuu siihen, että uskon Jeesuksen sovitustyön, ja kirkon julistaman Raamatun sanan ja sakramenttien kautta saavani syntini anteeksi."

Alkuseurakunnassa saatiin synnit anteeksi parannuksen kautta"
Parannuksessa synnit saarnataan anteeksi ja ne sillä hetkellä myös tulevat anteeksi annetuiksi.


"Ei ihminen voi rajata kaikkivaltiasta Jumalaa mihinkään yhteisöön tai kirkkokuntaan. On kuitenkin valitettavaa, että pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko on aikojen kuluessa hajonnut niin moneen ryhmään."

Apostolien kirkko ei ole hajonnut eikä hajoa.

Vieläkin saarnataan syntejä anteeksi.

lisää kirjoitti:

"Minun uskoni perustuu siihen, että uskon Jeesuksen sovitustyön, ja kirkon julistaman Raamatun sanan ja sakramenttien kautta saavani syntini anteeksi."

Alkuseurakunnassa saatiin synnit anteeksi parannuksen kautta"
Parannuksessa synnit saarnataan anteeksi ja ne sillä hetkellä myös tulevat anteeksi annetuiksi.


"Ei ihminen voi rajata kaikkivaltiasta Jumalaa mihinkään yhteisöön tai kirkkokuntaan. On kuitenkin valitettavaa, että pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko on aikojen kuluessa hajonnut niin moneen ryhmään."

Apostolien kirkko ei ole hajonnut eikä hajoa.

Vieläkin saarnataan syntejä anteeksi.

pointtisi? Minä en ymmärtänyt.Aloitus oli hyvä.

lisää kirjoitti:

"Minun uskoni perustuu siihen, että uskon Jeesuksen sovitustyön, ja kirkon julistaman Raamatun sanan ja sakramenttien kautta saavani syntini anteeksi."

Alkuseurakunnassa saatiin synnit anteeksi parannuksen kautta"
Parannuksessa synnit saarnataan anteeksi ja ne sillä hetkellä myös tulevat anteeksi annetuiksi.


"Ei ihminen voi rajata kaikkivaltiasta Jumalaa mihinkään yhteisöön tai kirkkokuntaan. On kuitenkin valitettavaa, että pyhä, apostolinen ja katolinen kirkko on aikojen kuluessa hajonnut niin moneen ryhmään."

Apostolien kirkko ei ole hajonnut eikä hajoa.

Vieläkin saarnataan syntejä anteeksi.

yhdestä Jumalan valtakunnasta, ja se pitää löytää. Eli on loogista päätellä, että on "vain me-oppi" . Jumala vain yhdellä tavalla vanhurskauttaa ihmisen. Täytyy löytää se.

lyyleri kirjoitti:

yhdestä Jumalan valtakunnasta, ja se pitää löytää. Eli on loogista päätellä, että on "vain me-oppi" . Jumala vain yhdellä tavalla vanhurskauttaa ihmisen. Täytyy löytää se.

ihmisen, kun ihminen uskoo Jeesuksen lunastusuhrin omalle kohdalleen. Seurakunnassa saarnattu Jumalan sana ja sakramentit hoitavat uskoa. Luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan, Jumalan seurakunta on siellä, missä Jumalan sanaa puhtaana julistetaan, ja sakramenit Kristuksen käskyn mukaan jaetaan.

Vl-liikkeen jumalanvaltakunnasta eivät puhu tunnustuskirjat, eikä Raamattu, mitään. Raamattu puhuu kaikista Jeesukseen uskovista "Jumalan rakkaan Pojan valtakuntana", joka koostuu kaikista uskovista.

Jo Raamatun kirjoittamisen aikana kirkossa oli eri puolueita: esim. jotkut sanoivat olevansa Paavalin seuraajia, jotkut Apolloksen, jotkut Kristuksen. Näitä Paavali nuhtelee, ja toteaa, ettei heitä ole kastettu kenenkään muun nimessä, kuin Jeesuksen Kristuksen.

Kirkkohistoria osoittaa, ettei alkukirkko ollut yhtenäinen, vaan aivan kuin nykyään, uskovat olivat monesta syystä jakautuneet eri leireihin. Oli juutaiskristittyjä, judaisteja, pakanakristittyjä jne. He kaikki vieroksuivat jossain määrin toisiaan.

Näille kaikille Pietari kuitenkin kirjoittaa, että he "ovat saaneet yhdenkaltaisen uskon vanhurskaudessa". Uskon Jeesukseen. Sitä on "yhdenkaltainen" usko, ja vain se ratkaisee. Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen, eivät eri kuppikuntien rajojen mukaan.

Kannattaa lukea kirkkohistoriaa, se antaa perspektiiviä. Et ole Lutherin, Laestadiuksen, Raattamaan ja muiden lestadiolaisen alkuheräyksen vaikuttajien linjoilla edes seurakuntaopissa. Säälittää tuo tietämättömyytesi, ei millään pahalla.Mutta kun tietää enemmän, luulee vähemmän.Siihen auttaa lukeminen.

lyyleri kirjoitti:

yhdestä Jumalan valtakunnasta, ja se pitää löytää. Eli on loogista päätellä, että on "vain me-oppi" . Jumala vain yhdellä tavalla vanhurskauttaa ihmisen. Täytyy löytää se.

terv.toinen samasta uskosta osallinen, entinen pohojois-suomalainen.

lyyleri kirjoitti:

yhdestä Jumalan valtakunnasta, ja se pitää löytää. Eli on loogista päätellä, että on "vain me-oppi" . Jumala vain yhdellä tavalla vanhurskauttaa ihmisen. Täytyy löytää se.

Mitä ihmeen kuurupiiloa tämä "täytyy löytää"- puhe on? Jos vl-seurakunta on Jumalan valtakunta, niin ei kai ry:lle ole vaikea löytää. Se joka etsii, niin on luvattu, että löytää. Pitääkö etsiessään jo tietää, että kohde on rauhanyhdistys?

Ymmärrän että ulkopuolinen voi ajatella ensimmäisenä vain sen että mitä väliä vaikka ovat tehneet niin ja näin.
Tottakai sitä on ihan sama jos on vaikka jossain puoluueessa johon on vaikkapa nuorena liittynyt ja yhtäkkiä huomaakin ettei se näin ole ja häipyy siitä tai puolue ns. painostaa hänet pihalle ja menemään vaikka johonkin toiseen puolueeseen.
Mutta tässä on tosissaan kysymys eriasiasta. Sitä on voi olla hankala ymmärtää, mutta mitä enemmän otat siitä selvää, alkaa totuus kirkastua ja huomaat miten sairaalla tavalla tuo yhteisö kohtelee ihmisiä.

Tietenkin sinä saatat ajatella niin että ihan sama vaikka joku joutuu kärsimään, tai se kiinnostaa niin kauan kun ei itse joudu?
Oletetaan ettet ole sellainen.

Eli vl-lapsi opetetaan jo pienestä asti vl-uskontoon. Vanhemmat huolehtivat ettei lapsi saa "maailmallisia vaikutteita ja oppeja". Lapsen on opittava mikä vl-mielestä on oikein ja jos lapsi vähänkään yrittää ajatella/toimia toisin häneltä kielletään se ja siitä rangaistaan. Eli lapselta riistetään jo vauvasta lähtien yritys millään lailla kehittää omaa persoonaa, mielipiteitä tai ajatuksia. Jo yksikään vl:stä poikkeava ajatus on väärin.
Tiedätkö mitä on vanhoillislestadiolaisuus? Ymmärrät tuon äskeisen selityksen vielä paremmin jos tunnet tuota uskontoa...
Lisäksi nuo kasvatusvaatimukset sidotaan yhteen vanhemmuuden ja uskonnon kanssa. Jos lapsi ei tee kuin vanhemmat sanovat hän ei ole uskovainen. Eli lapsi opetetaan ajattelemaan pienestä asti että hän pettää vanhempansa jos ei suostu elämään tuon uskonnon mukaan.

Jos taas ymmärrät psykologiaa tai yleensäkin inhimillisyyttä, ymmärrät tuon asian.
Kuka vanhempi ei rakastaisi lapsiaan ehdoitta ja kuka lapsi ei ansaitsisi sellaista?

Juuri tuossa vl-uskonto halventaa ihmisyyttä, ihmisen vapautta kasvaa itsenäiseksi ja ajattelevaksi yksilöksi. Kaikki tungetaan uskonnon varjolla samaan muottiin. Kellään ei oel oikeutta elää toisin. Ja kaiken lisäksi vauvasta asti opetetaan lapsi syyllistämään itseään jos hän tekeekin toisin.
Eli on täyttä sairasta aivopesua.

Sitten aikuiseksi tultuaan kun vl-lapsi tajuaa että hän voi myös itse päättä omasta elämästään, hän saattaa jos uskaltaa erota tuosta liikkeestä. Moni jää vain sen takia, koska pelkää sosiaalista eristäytymistä. Vl:t myös opetetaan vauvasta asti ajattelemaan että muu maailma on paha ja siellä ei turvaa saa kukaan. Ihmiset uskovat siis siihen täysin ja myös tuon takia eroaminen ei ole niin helppoa kuin kuvittelet.

Usein kun vl eroaa yhteisöstään, hänen täytyy rakentaa täysin uudestaan oma identiteettinsä, mikä ei todellakaan ole mikään ihan helppo homma. Maailma täytyy rakentaa täysin uudestaan, kuin pieni vauva alkaisi sitä rakentamaan uudelleen.

En jaksa kirjoittaa enempää, kysele vaikka lisää, jos tosissaan kiinnostaa.

Mutta pääasia on se että jokaisella lapsellahan tulisi olla oikeus rakastaviin vanhempiin, eikä niin ensin että vanhemmilla tulisi olla oikeus sellaisiin lapsiin kuin vanhemmille on mieluisinta?

Tottakai vanhempi saa lapsena kasvattaa, mutta rajansa kaikella sentään!

vaikka rasismiin. kirjoitti:

Ymmärrän että ulkopuolinen voi ajatella ensimmäisenä vain sen että mitä väliä vaikka ovat tehneet niin ja näin.
Tottakai sitä on ihan sama jos on vaikka jossain puoluueessa johon on vaikkapa nuorena liittynyt ja yhtäkkiä huomaakin ettei se näin ole ja häipyy siitä tai puolue ns. painostaa hänet pihalle ja menemään vaikka johonkin toiseen puolueeseen.
Mutta tässä on tosissaan kysymys eriasiasta. Sitä on voi olla hankala ymmärtää, mutta mitä enemmän otat siitä selvää, alkaa totuus kirkastua ja huomaat miten sairaalla tavalla tuo yhteisö kohtelee ihmisiä.

Tietenkin sinä saatat ajatella niin että ihan sama vaikka joku joutuu kärsimään, tai se kiinnostaa niin kauan kun ei itse joudu?
Oletetaan ettet ole sellainen.

Eli vl-lapsi opetetaan jo pienestä asti vl-uskontoon. Vanhemmat huolehtivat ettei lapsi saa "maailmallisia vaikutteita ja oppeja". Lapsen on opittava mikä vl-mielestä on oikein ja jos lapsi vähänkään yrittää ajatella/toimia toisin häneltä kielletään se ja siitä rangaistaan. Eli lapselta riistetään jo vauvasta lähtien yritys millään lailla kehittää omaa persoonaa, mielipiteitä tai ajatuksia. Jo yksikään vl:stä poikkeava ajatus on väärin.
Tiedätkö mitä on vanhoillislestadiolaisuus? Ymmärrät tuon äskeisen selityksen vielä paremmin jos tunnet tuota uskontoa...
Lisäksi nuo kasvatusvaatimukset sidotaan yhteen vanhemmuuden ja uskonnon kanssa. Jos lapsi ei tee kuin vanhemmat sanovat hän ei ole uskovainen. Eli lapsi opetetaan ajattelemaan pienestä asti että hän pettää vanhempansa jos ei suostu elämään tuon uskonnon mukaan.

Jos taas ymmärrät psykologiaa tai yleensäkin inhimillisyyttä, ymmärrät tuon asian.
Kuka vanhempi ei rakastaisi lapsiaan ehdoitta ja kuka lapsi ei ansaitsisi sellaista?

Juuri tuossa vl-uskonto halventaa ihmisyyttä, ihmisen vapautta kasvaa itsenäiseksi ja ajattelevaksi yksilöksi. Kaikki tungetaan uskonnon varjolla samaan muottiin. Kellään ei oel oikeutta elää toisin. Ja kaiken lisäksi vauvasta asti opetetaan lapsi syyllistämään itseään jos hän tekeekin toisin.
Eli on täyttä sairasta aivopesua.

Sitten aikuiseksi tultuaan kun vl-lapsi tajuaa että hän voi myös itse päättä omasta elämästään, hän saattaa jos uskaltaa erota tuosta liikkeestä. Moni jää vain sen takia, koska pelkää sosiaalista eristäytymistä. Vl:t myös opetetaan vauvasta asti ajattelemaan että muu maailma on paha ja siellä ei turvaa saa kukaan. Ihmiset uskovat siis siihen täysin ja myös tuon takia eroaminen ei ole niin helppoa kuin kuvittelet.

Usein kun vl eroaa yhteisöstään, hänen täytyy rakentaa täysin uudestaan oma identiteettinsä, mikä ei todellakaan ole mikään ihan helppo homma. Maailma täytyy rakentaa täysin uudestaan, kuin pieni vauva alkaisi sitä rakentamaan uudelleen.

En jaksa kirjoittaa enempää, kysele vaikka lisää, jos tosissaan kiinnostaa.

Mutta pääasia on se että jokaisella lapsellahan tulisi olla oikeus rakastaviin vanhempiin, eikä niin ensin että vanhemmilla tulisi olla oikeus sellaisiin lapsiin kuin vanhemmille on mieluisinta?

Tottakai vanhempi saa lapsena kasvattaa, mutta rajansa kaikella sentään!

Kiitos, siitä, mitä kerroit. En kuitenkaan voi kertomaasi verrata rasismiin. Kertomallasi ja rasismilla ei oikeastaan ole juuri yhteistä.

Ymmärrän sen, mitä kerrot vanhoillislestadiolaisperheessä kasvaneesta, että siinä on joutunut ikään kuin sisältä päin pakkosyötetyksi vl-ajattelutapaan.
Siitä on varmasti hirveän vaikea erota. En epäile sitä yhtään. Ja, jos siitä eroaa, varmasti se tausta on ikuiset jälkensä jättänyt, monin tavoin.
Vanhoillislestadiolaisuuden kaltaisia liikkeitä ja yhdistyksiä maassa on paljon: lapset kasvatetaan järjestelmällisesti niissä perheissä vanhempiensa uskoon.

Palaan vielä avauskirjoituksen sisältöön tuomitsemisesta ja erottamisesta.
Jokaisessa kristillisessä yhteisössä, liikkeessä, kirkossa yms. aina eriarvoistetaan ja/tai tuomitaan toisia ihmisiä.
Eriarvoistaminen ja tuomitseminen kuuluvat olennaisesti kristillisyyteen. Joka ainoassa kristillisessä yhteisössä ja kirkossa on aina kohteena ihmisiä ja ihmisryhmiä, joita aktiivisesti eriarvoistetaan, joita tuomitaan, joita erotetaan tai painostetaan henkisellä ja hengellisellä väkivallalla eroamaan.
Esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkko eriarvoistaa ja tuomitsee homoja. Heitä jopa monin tavoin painostetetaan hengellisesti ja henkisesti eroamaan viroistaan jne.

Jos kuuluu johonkin kristilliseen yhteisöön tai kirkkoon, silloin kuuluu yhteisöön, jossa aktiivisesti harjoitetaan eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista.
Vanhoillislestadiolaisuudessa harjoitettu eriarvoistaminen ja tuomitseminen kohdistuu vanhoillislestadiolaisten määrittelemiin kohteisiin.
Ev.lut. kirkon harjoittama eriarvoistaminen ja tuomitseminen kohdistuu toisenlaisiin kohteisiin (esim. homoihin) kuin anhoillislestadiolaisuudessa ovat eriarvoistamisen ja tuomitsemisen kohteet.
Joka ainoassa kristillisessä yhteisössä harjoitetaan aktiivista eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista, eikä vanhoillislestadiolaisuus siinä poikkea muista kristillisistä yhteisöistä.

Jos kuuluu kristilliseen yhtisöön, silloin kuuluu yhteisöön, jossa harjoitetaan toisten ihmisten eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista. Niin se vain on.
Jos paheksuu vanhoillislestadiolaisten harjoittamaa ihmisten eriarvoistamista ja tuomitsemista, silloin kannattaisi myös katsoa sitä, mihin kristilliseen yhteisöön itse kuuluu, ja ymmärtää itse kuuluvansa kristilliseen yhteisöön, joka sekin harjoittaa eriarvoistamista ja tuomitsemista tavoilla ja toisilla, ainakin viimeistään homoja kohtaan, jos ei niin näkyvästi muita ihmisiä kohtaan.
Sinä voit yksilönä olla eriarvoistamatta ja tuomitsematta esim. homoja, mutta jos kuulut johonkin kristilliseen yhteisöön kuten esim. Suomen ev.lut. kirkkoon, silloin sinä kuulut yhteisöön, joka aktiivisesti harjoittaa homojen eriarvoistamista ja tuomitsemista monin tavoin. Mitä olet tehnyt kristillisessä yhteisössäsi, että yhteisössäsi lopetettaisiin tämä eriarvoistaminen ja/tai tuomitseminen?
Vai, etkö ole tehnyt mitään, koska mielestäsi on Raamatun ja sinulle opetetun uskon mukaista, että homoihin suhtaudutaan eritavoin ja siten käytännössä myös eriarvoistavasti ja tuomitsevasti? Jos asia on em. tavalla, silloin sinä toimit täysin samalla tavoin kuin ne vanhoillislestadiolaiset, joita tässä nyt paheksut kyseisestä toiminnasta, jota itsekin harjoitat.

Maailmassa (ja Suomessa) on todellisuudessa olemassa vain yksi ainoa kristillinen yhteisö, jossa ei todellakaan harjoiteta eriarvoistamista ja tuomitsemista. Se yhteisö on Kveekarit (minä en ole kveekari - selvennyksen vuoksi kerron).
Vanhoillislestadiolaisten tapa harjoittaa eriarvoistamista ja tuomitsemista on kristillinen tapa, jota harjoitetaan tavoilla ja toisilla joka ainoassa kristillisessä kirkossa ja yhteisössä - lukuunottamatta Kveekari-yhteisöä.

(Kveekareista suomeksi, jos jotakin kiinnostaa:
http://www.nbl.fi/~nbl1508/)

tyhmempi tapaus kirjoitti:

Kiitos, siitä, mitä kerroit. En kuitenkaan voi kertomaasi verrata rasismiin. Kertomallasi ja rasismilla ei oikeastaan ole juuri yhteistä.

Ymmärrän sen, mitä kerrot vanhoillislestadiolaisperheessä kasvaneesta, että siinä on joutunut ikään kuin sisältä päin pakkosyötetyksi vl-ajattelutapaan.
Siitä on varmasti hirveän vaikea erota. En epäile sitä yhtään. Ja, jos siitä eroaa, varmasti se tausta on ikuiset jälkensä jättänyt, monin tavoin.
Vanhoillislestadiolaisuuden kaltaisia liikkeitä ja yhdistyksiä maassa on paljon: lapset kasvatetaan järjestelmällisesti niissä perheissä vanhempiensa uskoon.

Palaan vielä avauskirjoituksen sisältöön tuomitsemisesta ja erottamisesta.
Jokaisessa kristillisessä yhteisössä, liikkeessä, kirkossa yms. aina eriarvoistetaan ja/tai tuomitaan toisia ihmisiä.
Eriarvoistaminen ja tuomitseminen kuuluvat olennaisesti kristillisyyteen. Joka ainoassa kristillisessä yhteisössä ja kirkossa on aina kohteena ihmisiä ja ihmisryhmiä, joita aktiivisesti eriarvoistetaan, joita tuomitaan, joita erotetaan tai painostetaan henkisellä ja hengellisellä väkivallalla eroamaan.
Esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkko eriarvoistaa ja tuomitsee homoja. Heitä jopa monin tavoin painostetetaan hengellisesti ja henkisesti eroamaan viroistaan jne.

Jos kuuluu johonkin kristilliseen yhteisöön tai kirkkoon, silloin kuuluu yhteisöön, jossa aktiivisesti harjoitetaan eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista.
Vanhoillislestadiolaisuudessa harjoitettu eriarvoistaminen ja tuomitseminen kohdistuu vanhoillislestadiolaisten määrittelemiin kohteisiin.
Ev.lut. kirkon harjoittama eriarvoistaminen ja tuomitseminen kohdistuu toisenlaisiin kohteisiin (esim. homoihin) kuin anhoillislestadiolaisuudessa ovat eriarvoistamisen ja tuomitsemisen kohteet.
Joka ainoassa kristillisessä yhteisössä harjoitetaan aktiivista eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista, eikä vanhoillislestadiolaisuus siinä poikkea muista kristillisistä yhteisöistä.

Jos kuuluu kristilliseen yhtisöön, silloin kuuluu yhteisöön, jossa harjoitetaan toisten ihmisten eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista. Niin se vain on.
Jos paheksuu vanhoillislestadiolaisten harjoittamaa ihmisten eriarvoistamista ja tuomitsemista, silloin kannattaisi myös katsoa sitä, mihin kristilliseen yhteisöön itse kuuluu, ja ymmärtää itse kuuluvansa kristilliseen yhteisöön, joka sekin harjoittaa eriarvoistamista ja tuomitsemista tavoilla ja toisilla, ainakin viimeistään homoja kohtaan, jos ei niin näkyvästi muita ihmisiä kohtaan.
Sinä voit yksilönä olla eriarvoistamatta ja tuomitsematta esim. homoja, mutta jos kuulut johonkin kristilliseen yhteisöön kuten esim. Suomen ev.lut. kirkkoon, silloin sinä kuulut yhteisöön, joka aktiivisesti harjoittaa homojen eriarvoistamista ja tuomitsemista monin tavoin. Mitä olet tehnyt kristillisessä yhteisössäsi, että yhteisössäsi lopetettaisiin tämä eriarvoistaminen ja/tai tuomitseminen?
Vai, etkö ole tehnyt mitään, koska mielestäsi on Raamatun ja sinulle opetetun uskon mukaista, että homoihin suhtaudutaan eritavoin ja siten käytännössä myös eriarvoistavasti ja tuomitsevasti? Jos asia on em. tavalla, silloin sinä toimit täysin samalla tavoin kuin ne vanhoillislestadiolaiset, joita tässä nyt paheksut kyseisestä toiminnasta, jota itsekin harjoitat.

Maailmassa (ja Suomessa) on todellisuudessa olemassa vain yksi ainoa kristillinen yhteisö, jossa ei todellakaan harjoiteta eriarvoistamista ja tuomitsemista. Se yhteisö on Kveekarit (minä en ole kveekari - selvennyksen vuoksi kerron).
Vanhoillislestadiolaisten tapa harjoittaa eriarvoistamista ja tuomitsemista on kristillinen tapa, jota harjoitetaan tavoilla ja toisilla joka ainoassa kristillisessä kirkossa ja yhteisössä - lukuunottamatta Kveekari-yhteisöä.

(Kveekareista suomeksi, jos jotakin kiinnostaa:
http://www.nbl.fi/~nbl1508/)

milloin olet kuullut esim. ortodoksien tuomisevan ketään kristittyä kadotukseen? Minä en koskaan ole kuullut sellaisesta, vaikka ystävissäni ja suvussani on ortodokseja.

white lamb kirjoitti:

milloin olet kuullut esim. ortodoksien tuomisevan ketään kristittyä kadotukseen? Minä en koskaan ole kuullut sellaisesta, vaikka ystävissäni ja suvussani on ortodokseja.

Tuomitsemisesta kadotukseen?

Kirjoituksessani tarkoitan tavalla tai toisella tuomitsemista - en siis yksin tein suorin sanoin "kadotukseen tuomitsemista".
Mutta, ortodokseista puheen ollen, ortodoksit ovat juuri käyneet kovastikin keskustelua esim. homoudesta, ja hyvin voimakkaan eriarvoistamisen kannan ottivat, tai siis sitä vanhaa eriarvoistavaa näkemystänsä nyt voimallisesti painottivat.

Ulkomailla pari viikoa sitten, kun eräs ortodoksi piispa/pastori osallistui toisen tyyppisen ortodoksien ehtoolliselle, koko ortodoksien johto kauhistui ja nyt on heillä neuvottelut siitä,
mihin toimenpiteisiin tulisi alkaa tuota ortodoksi piispa/pastoria kohtaan, joka oli "vääräuskoisten" ehtoollisella... Kun ortodoksi osallistui "vääräuskoisten" ehtoolliselle, niin jo määritelmä "vääräuskoiset" kertoo jotakin siitä, miten näihin toisiin ortodokseihin suhtaudutaan eriarvoistavasti... Sinulle lienee ortodoksisuutta tuntevana selvä, mistä tapauksesta on kysymys.

En ole millään tavoin perehtynyt ortodokseihin (enkä vanhoillislestadiolaisuuteen), enkä ortodoksiseen uskoon. Nuo em. tiedotkin perustuvat siihen, mitä mediassa ja heidän omilla sivuillaan on viime aikoina kirjoitettu.

"Tuomitseminen" voi olla suoraa ("joudut kadotukseen" jne.) tai epäsuoraa ("olette vääräuskoisia", "sinun on muututtava heteroksi" jne.).
Minä tarkoitan kirjoituksessani niitä molempia: suoraa ja epäsuoraa.

Selvennykseksi vielä: olen kristitty itsekin. Kuulun toistaiseksi ev.lut. kirkkoon. Tiedostan kuuluvani kirkkoon, joka harjoittaa aktiivisesti eriarvoistamista ja tuomitsemista. Olen, todellakin, se tyhmin tapaus, tässä kirkossa...

tyhmempi tapaus kirjoitti:

Kiitos, siitä, mitä kerroit. En kuitenkaan voi kertomaasi verrata rasismiin. Kertomallasi ja rasismilla ei oikeastaan ole juuri yhteistä.

Ymmärrän sen, mitä kerrot vanhoillislestadiolaisperheessä kasvaneesta, että siinä on joutunut ikään kuin sisältä päin pakkosyötetyksi vl-ajattelutapaan.
Siitä on varmasti hirveän vaikea erota. En epäile sitä yhtään. Ja, jos siitä eroaa, varmasti se tausta on ikuiset jälkensä jättänyt, monin tavoin.
Vanhoillislestadiolaisuuden kaltaisia liikkeitä ja yhdistyksiä maassa on paljon: lapset kasvatetaan järjestelmällisesti niissä perheissä vanhempiensa uskoon.

Palaan vielä avauskirjoituksen sisältöön tuomitsemisesta ja erottamisesta.
Jokaisessa kristillisessä yhteisössä, liikkeessä, kirkossa yms. aina eriarvoistetaan ja/tai tuomitaan toisia ihmisiä.
Eriarvoistaminen ja tuomitseminen kuuluvat olennaisesti kristillisyyteen. Joka ainoassa kristillisessä yhteisössä ja kirkossa on aina kohteena ihmisiä ja ihmisryhmiä, joita aktiivisesti eriarvoistetaan, joita tuomitaan, joita erotetaan tai painostetaan henkisellä ja hengellisellä väkivallalla eroamaan.
Esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkko eriarvoistaa ja tuomitsee homoja. Heitä jopa monin tavoin painostetetaan hengellisesti ja henkisesti eroamaan viroistaan jne.

Jos kuuluu johonkin kristilliseen yhteisöön tai kirkkoon, silloin kuuluu yhteisöön, jossa aktiivisesti harjoitetaan eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista.
Vanhoillislestadiolaisuudessa harjoitettu eriarvoistaminen ja tuomitseminen kohdistuu vanhoillislestadiolaisten määrittelemiin kohteisiin.
Ev.lut. kirkon harjoittama eriarvoistaminen ja tuomitseminen kohdistuu toisenlaisiin kohteisiin (esim. homoihin) kuin anhoillislestadiolaisuudessa ovat eriarvoistamisen ja tuomitsemisen kohteet.
Joka ainoassa kristillisessä yhteisössä harjoitetaan aktiivista eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista, eikä vanhoillislestadiolaisuus siinä poikkea muista kristillisistä yhteisöistä.

Jos kuuluu kristilliseen yhtisöön, silloin kuuluu yhteisöön, jossa harjoitetaan toisten ihmisten eriarvoistamista ja/tai tuomitsemista. Niin se vain on.
Jos paheksuu vanhoillislestadiolaisten harjoittamaa ihmisten eriarvoistamista ja tuomitsemista, silloin kannattaisi myös katsoa sitä, mihin kristilliseen yhteisöön itse kuuluu, ja ymmärtää itse kuuluvansa kristilliseen yhteisöön, joka sekin harjoittaa eriarvoistamista ja tuomitsemista tavoilla ja toisilla, ainakin viimeistään homoja kohtaan, jos ei niin näkyvästi muita ihmisiä kohtaan.
Sinä voit yksilönä olla eriarvoistamatta ja tuomitsematta esim. homoja, mutta jos kuulut johonkin kristilliseen yhteisöön kuten esim. Suomen ev.lut. kirkkoon, silloin sinä kuulut yhteisöön, joka aktiivisesti harjoittaa homojen eriarvoistamista ja tuomitsemista monin tavoin. Mitä olet tehnyt kristillisessä yhteisössäsi, että yhteisössäsi lopetettaisiin tämä eriarvoistaminen ja/tai tuomitseminen?
Vai, etkö ole tehnyt mitään, koska mielestäsi on Raamatun ja sinulle opetetun uskon mukaista, että homoihin suhtaudutaan eritavoin ja siten käytännössä myös eriarvoistavasti ja tuomitsevasti? Jos asia on em. tavalla, silloin sinä toimit täysin samalla tavoin kuin ne vanhoillislestadiolaiset, joita tässä nyt paheksut kyseisestä toiminnasta, jota itsekin harjoitat.

Maailmassa (ja Suomessa) on todellisuudessa olemassa vain yksi ainoa kristillinen yhteisö, jossa ei todellakaan harjoiteta eriarvoistamista ja tuomitsemista. Se yhteisö on Kveekarit (minä en ole kveekari - selvennyksen vuoksi kerron).
Vanhoillislestadiolaisten tapa harjoittaa eriarvoistamista ja tuomitsemista on kristillinen tapa, jota harjoitetaan tavoilla ja toisilla joka ainoassa kristillisessä kirkossa ja yhteisössä - lukuunottamatta Kveekari-yhteisöä.

(Kveekareista suomeksi, jos jotakin kiinnostaa:
http://www.nbl.fi/~nbl1508/)

Kiitos vastauksesta!

Olen juuri samaa mieltä, varmasti moni yhdistys syrjii omiaan käyttäen henkistä väkivaltaa.

Tiedän kyllä ev.lut. kirkon hommat. Olen työni puolesta ollut kirkon piirissa töissä ja tyssäsi jo alkuun. Ei ole mun juttu tuo jumala ja jeesus harrasteet.
Sain kyllä sielläkin katseita sun muuta, en kai ollut eräiden mielestä tarpeeksi hyvä uskovainen, vaikka ihan normaali ihminen olen...juuri sitä samaa paskaa mitä tapahtuu varmaan jokaisessa uskonnollisessa järjestössä.
Mulle on ihan sama onko joku homo vai hetero. Kunhan ei toimi niinkuin nämä uskonnollisten järjestöjen pääjehut ja ne joilla on kusi noussut päähän tai muuta vastaavaa.
Kirkossahan tapahtuukin PALJON työpaikka kiusaamista.
Itse en ole vielä tarpeeksi pitkällä uskonnosta eroamisen suhteen, minut kun on aivopesty tuohon vl-yhteisöön.
Minä nyt räksyttelen aina välillä täällä vl-palstalla, koska tämä on se minun asia joka on minua kohdannut, jonka vuoksi joudun elämääni ja identiteettiäni uudelleen rakentamaan.

Se mitä minä haen on se että toivon että ihmiset heräisivät ja tajuaisivat miten älytön valta jollain ihmisellä tai parilla saattaa olla johonkin suureen ihmislaumaan ja joka voi johtaa vaikka mihin.
Mun puolesta uskontoa saa harrastaa, mutta näitä uskonnollisia yhteisöjä saisi jotkut viranomaiset valvoa, sillä moni heistä tekee uskonnon vapauden varjolla henkistä väkivaltaa ja jossa ei sitten taas toteudu näiden kärsivien ihmisten oikeudet.