Tuli tuossa mieleeni katsoessani televisiosta keskustelua, piispa ja tähtitieteilijä.
Olen miettinyt useasti mihin ovat minun rakkaani menneet kuolemasa jälkeen? Miten ihminen reagoi kuullessaan että hän kuolee kohta?
Siskoni kysyessä minulta uskoko minä että kuoleman jälkeen on jotain, minun täytyi vastata että en minä tiedä?
Olen miettinyt useasti mihin ovat minun rakkaani menneet kuolemasa jälkeen? Miten ihminen reagoi kuullessaan että hän kuolee kohta?
Siskoni kysyessä minulta uskoko minä että kuoleman jälkeen on jotain, minun täytyi vastata että en minä tiedä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aivan varmasti tiedät , mutta pieni valkoinen
valhe piti siihenkin tunkea. Kuoleman jälkeen
ei ole mitään , ruumis ei elä.
teos, eikä uskonto perustu tieteeseen, vaan uskoon.
teit aloituksesi? Ihan oli kiirekin päästää ulos. Voi voi.
muutakin kuin tämä näkyvä maailma. Minä en nyt ollenkaan ymmärrä sinun enakkoasennettasi minu aloitustani kohtaan. Minä en olisi selvinnyt elämässäni vaikeina hetkinä ilman uskoani.
Aika tyhjänpäiväistä olisi jos olisi vaan tää pätkä elämää jonka elämme. ja vaikka olisikin mitä häviää jos uskoo sielun katoamattomuuteen.
On aika vaikeaa keskustella kuolevan ihmisen kanssa jos ei ole antaa kuin tieteellinen vastaus. Taakan alle olisi tukehtunut ilman uskoa.
En tietysti tiedä sitäkään, etteikö olisi elämää kuolemaan jälkeen. En usko, ja se riittää minulle, jos joku uskoo, saa uskoa. Olen nähnut tähän ikään mennessä, kuinka paljon ihmistä kuolinvuoteella auttaa hänen uskonsa, ja se on hyvin ymmärrettävää. Ei minulla ole pienintäkään tarvetta väitellä kuolevan ihmisen kanssa hänen uskonnollisista näkemyksistään. Päin vastoin, minulla on vara myötäillä hänen ajatuksiaan, ja auttaa sillä tavoin kuolevaa pääsemään rajan yli.
Minä vain en usko.
Mitäs varaa siinä tarvitaan. Siinä tilanteessa ihminen tuntee avuttomuutensa niin kuoleva kuin läheinenkin.
Ei ole mitään, kaikki on sitten loppu.
Hyvä niin.
Voitko edes aavistaa miltä se tuntuu jos ilmoitetaan että sinulla onkin vakava sairaus.
Silloin tulee varmaan mieleen jokin korkeampi voima mistä pyytää apua.
Hautajaisissa kaksi henkilöä keskusteli, no nyt
tuokin ihminen pääsi taivaaseen, niin siihen
toinen, että onko soitellu että pääsikö varmasti.
Ei kysymykseesi saa täällä vastausta,
vaan jospa kysyisit sellaiselta joka tietää.
Ne jotka profetoivat paljastavat heti alkuun
kysyjän; Millainen hän on ja minne matkalla!
Tiedemiehet ovat sitä mieltä, että energia ei koskaan katoa vaan muuttaa muotoa. Kun ihminen kuolee, painosta katoaa kuolinhetkellä 200 grammaa selittämättömästi.
Kuten joku mainitsikin, uskonto auttaa monia elämän poluilla ja siten myös viimeisillä hetkillä. Olemme pieniä ja tyhmiä, ehkä ikuisesti. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi joku tietty munasolu hedelmöittyy,miksi hedelmöittyy joskus, mutta ei aina. Milloin ihminen on ihminen eli aivotoimintaa on sikiössä havaittavissa? Milloin ihminen oikeasti lakkaa olemasta tässä olomuodossa, onko kuolinhetki todella se silmänräpäys, jolloin elintoiminnot lakkaavat?
Itse asiassa en haluaisikaan tietää kysymääsi. Tietämättömyys tarjoaa joskus oivan mahdollisuuden erilaisiin vaihtoehtoihin, uskoon tai kieltämiseen vähintään. Täysin varmaan on se, että fyysinen osuus meistä hajoaa pölyksi, josta elämä alunperin alkoikin. Minne menee henki eli energia - kenpä tietäis sen?
nuoremman veljensä kyselyyn kuolemasta, henki lähtee mutta nahka jää.
Siihen jos olisi vastaus.On hyvä että emme tiedä tarkaan koska rajan taakse lähdemme. Syntymä ja kuolema = alku ja loppu.On helpompi
hyväksyä kuolema kun on toivo siitä että joskus vielä kohtaamme.
saamme tietää sitten, kun tulee omalle kohdalle. Itse olen ajatellut, että se on ikuista unta. Kun mieheni heti kuolemansa jälkeen ilmestyi iloisena minulle unessa, aloin vähän epäillä. Joka tapauksessa ilmoitti, että nyt on hyvä olla.
Minulle tuli myös veljeni unessa, joka kuoli autokolarissa, kuten miehesi.
Veljeni ilmestyi minulle ja selitti, mihin sattui, kun itse häneltä kysyin, siis unessa. Sanoin myös, että en häntä pelkää, vaikka tiedänkin hänen olevan kuollut. Hän halasi minua.
Heräsin siihen, kun olin istuallani sängyssä, koska olin juuri halannut kuollutta veljeäni.
Äitini kuolinvuoteen vieressä olin 5-päivää ja äitini onkin usein unissani. Hän todistelee aina, että ei ole kuollut, vaikka tiedän unessani, että hän on kuollut. Hyvin harvoin myös isäni on mukana, mutta hän sanoi jo eläessään, että koskaan hän ei tule esiin kuoltuaan, vaikka se olisikin mahdollista???
Kyllä kieltämättä kuolema on usein mielessä, mutta lähinnä pelkona, kuinka paljon pitää sitäennen kärsiä. Surkeuden tilassa on vanhusten hoito.
Ei ole vielä tullut varmoja viestejä, esim. kirjeitä,paketteja, kortteja,
tekstareita eikä spostareitakaan
sinne toiseen maailmaan siirtyneeltä rakkaimmalta sisarpuoleltakaan.
Saati mummoilta, papoilta, sylikummeilta, joita koskaan en tavannutkaan.
Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että HEILLÄ on hyvät yhteydet meihin. Kunhan löytäisivät linkit, niin voisi hyvinkin natsata?!
NOKIAn ainakin luulisi satsaavan hankkeeseen!? Jos odotusaika näyttää käyvän pitkäksi, tarjoan viihdykkeeksi ja ajankuluksi esim. sketsiäni MIELENHUOLTO, (noin 10 minuuttia), on muitakin.
PS. Kirjoitin tämän siksi, että uskon tapaavani sekä Äitini että Isäni, molemmat Isovanhempani, sisarpuoleni, tapaamattomat kummini ja - - -
Myö eletään hyvässä Suomessa ja pärjätään kaekissa olosuhteissa YHTEISVOEMIN! T. Hili(MA)kka.
Eikö olekin lohdullista tietää.
Niin kauan kun ihmisjärki ei kykene selittämään mihin avaruus loppuu, ei kannata uhrata ajatuksia tuonpuoleisesta.
Jos huvittaa, voi ryhtyä uskikseksi. Se onkin alkavan mielisairauden ensimmäisiä oireita. Anteeksi uskikset.
päättyy, loppuu. Tälläisiä asioita tulee miettineeksi kun kuolema käy tarpeeksi lähellä ja ikäänkuin järjestystä muuttaen. Alkaakin nuoremmasta päästä. Mitäänhän ihminen ei voi tietää kuin vasta silloin kun on omalle kohdalle sattunut.
Ihminen nukkuu,nukahtaa.Uskon vakaasti, että meitä ohjailee joku voima,mutta mikä tai millainen se on,sitä on vaikea selittää.Kun katselee luontoa ja sen ihmeellisyyttä niin tulee hyvin nöyrä olo. Ja kun ajattelee meitä lentämässä tällä pienellä maapallolla mustassa avaruudessa niin mitä me ihmiset oikein olemme!Olemmeko vain luojan koekappale, joka, minusta tuntuu oli suuri erehdys? Mutta joka tapauksessa sen aikaa kun vietämme täällä aikaamme,nauttikaamme elämästämme.