Tietääkö kukaan, onko ja jos on, niin mitä eroja on siinä millä tavalla Mirtazapin ja esim. cipralex tai seronil toimivat, vaikuttavat? Vai onko ihan samalla tavalla vaikuttavia lääkkeitä? Eli jos zipralex ja seronil eivät ole sopineet vaan aiheuttaneet rajuja sivuvaikutuksia, niin onko toivoa että mirtazapin toimisi paremmin? Tulikohan nyt vähän sekava kysymys, mutta toivottavasti joku saa tuosta tolkkua mitä yritän kysyä.
Mirtazapin
verrattuna esim, cipralexiin
105186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Cipralex ja Seronil ovat SSRI-lääkkeitä, Mirtatzapin on NASSA.
Mitä eroa niillä sitten on tai siis miten eri tavoilla Nassa vaikuttaa verrattuna SSRI lääkkeisiin?
Itseasiassa näin uskonkin, että Mirtazapin toimisi paremmin. Ja siihen rinnalle voisi tosiaan ottaa toisenkin lääkkeen.
Ciprelex ja Seronil ovat molemmat SSRI -lääkkeitä. Mirtazapin on triksylinen masennuslääke.
Mirtazapinissa on vaan vähän ikävänä haittavaikutuksena se painonnousu.
Tämä lääke antaa kyllä vähän toivoa, tuntuu että nyt kolmessa viikossa on vähän auttanut. Ainakaan ei ole tullut noita ihan hirveitä sivuvaikutuksia niin paljoa. Pienellä annoksella jouduin kyllä aloittamaan, puolet 15 mg:n pilleristä, koska kun ekan kerran otin sen 15 mg niin seuraavana päivänä olin ihan "sekaisin", ensin nukuin putkeen 13 tuntia ja sen jälkeen oli ihan kaamee olo, kamalan pyörryttävä ja sekava ja olin ihan paniikissa monta tuntia. Sitten aloin ottaa ensin puolikkaan, sitten 3/4 ja nyt sen kokonaisen 15 mg.
Aamuisin on vieläkin kaikkein eniten ahdistava olo ja joudun silloin ottamaan myös rauhoittavaa. Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja masennus lääkärin mukaan. Mutta sitten kun olo tasaantuu niin ainakin osan päivää on jo parempi olo. Mutta vieläkin kaikki sosiaaliset tilanteet tuntuu hankalilta, esim. lääkäriin tai terapeutille meno, ihmisten tapaaminen ym. Mutta olen kuitenkin pystynyt jo käymään esim. vähän kävelemässä ulkona jne. ja esim. monet kaupassakäynnit ovat alkaneet tuntua helpommilta.
Monet ovat kirjoittaneet tuosta painonnoususta. Itse olen huomannut, että lääke on tuonut hirvittävän makean himon ja syönmisen himon etenkin iltapäivällä ja iltaisin. On melkein pakko mennä hakemaan kaupasta pullaa tai jätskiä ja tekisi mieli ahmia esim. karkkia vaikka en ole ennen juurikaan tykännyt syödä karkkia. Tällaista en saisi harrastaa diabeteksen vuoksi. Paino on siis noussut pari kiloa.
Mutta mielestäni selkeästi ainakin minulla painonnousu johtuu liiallisesta syömisestä ei niinkään kai itse lääkkeestä. AInakin tällä vähäisellä kokemuksella.
Ok. Söitkö Cipralexia ja Seronilia yhtä aikaa? Jos söit, niin en kyllä yhtään ihmettele että jos tuli kamala olo.
Mirtazapin on kyllä hyvä lääke, mutta siinä on tosiaan ikävänä haittavaikutuksena se ruokahalun kasvu. (Lääke ei lihota, vaan nostaa ruokahalua -> syöt ja paino nousee.)
Kerroit sinulla olevan myös ahdistuneisuushäiriö.
Oletko syönyt joskus seroxat tai paroxet -nimistä lääkettä?
Haluaisitko kertoa lisää tuosta ahdistuneisuushäiriöstäsi? Millainen se on ollut pahimmillaan? Kuinka kauan olet käynyt terapiassa ja onko terapia auttanut jännittämiseesi?
Tiedätkö jo, mistä ahdistuneisuushäiriösi on saanut alkunsa?
Eri aikaan kokeilin cipralexia ja seronilia. Siis ei yhtä aikaa.
Ei ole tuttuja nuo seroxat tai paroxet. Minkälaisia ne?
Ahdistuneisuushäiriö pahimmillaan on sellainen, että olen vaan äärimmäisen ahdistunut ja pelokaskin. Pelkään asioita joita osan osaan määritellä, että mitä pelkään, osaan on ihan "järkevä" syy pelätä mutta pelkoni on ylimitoitettua. Aloin pelkäämään myös kaikkia sosiaalisia tilanteita ja esim. asioiden hoitaminen, virastot, kaupat on ollut vaikeita. Välillä tuntuu että pelkään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Pelkään kuolemaa. (Taidan pelätä elämääkin). Pelkään sairauksia. Todellisia ja kuviteltujakin kai.
Terapiassa olen käynyt vasta hyvin vähän aikaa. En tiedä onko se auttanut jännittämiseeni mutta suhtaudun kyllä siihen hyvin myönteisesti ja toiveikkaastikin. Minulla on jo muutaman kerran perusteella sellainen tunne, että minulle sattui sellainen terapeutti, joka osaa kaivaa puheistani jotain oleellista (toivottavasti).
Luulen tietäväni, mistä ahdistuneisuushäiriö on saanut alkunsa. Useammasta vuosia kestäneestä vaikeasta asiasta elämässäni. Ja tietenkin siihen on osuutensa omalla persoonallani, että olen "antanut" vaikeiden tilanteiden jatkua liian kauan ja kasannut sisälleni liikaa asioita. Tietyllä tavalla "sairastunut vahvuuteen" myöskin. Ollut typerällä tavalla "kiltti". Osittain elämäntilanne on ollut sellainen että joissakin asioissa ei ole ollut oikein vaihtoehtoja, mahdollisuutta muuttaa asioita.
Onko sinulla itselläsi saman tapaisia ongelmia vai olitko vain muuten kiinnostunut?
Näitä Seroxatia ja Paroxetia määrätään yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, pakko-oireisiin, traumaperäiseen stressireaktioon, paniikkihäiriöön ja masennukseen. Näissä kahdessa lääkkeessä on sama vaikuttava aine: paroksetiini. Paroxetista olen kuullut paljon hyvää palautetta.
Olen mielenterveysalalla.
Teillä varmaan onnistuukin yhteistyö terapeuttisi kanssa. Vaikutat hyvin selkeältä; kertomastastasi saa hyvän otteen.
On varmasti raskasta elää noiden pelkojen kanssa.
Niin ei ole itselläni ongelmia. Muuten vain kiinnostuin:)
Kiitos vastauksestasi! Tuo traumaperäinen stressireaktio voisi olla näin maallikkona ajatellen se, mikä minua vaivaa.
Oi, kiitos kun kirjoitit että vaikutan selkeältä ja että kertomastani saa hyvän otteen. Se tuntui hyvältä lukea!
Olen elänyt henkilön kanssa, jonka itse luokittelen narsisti/psykopaatiksi ja sen suhteen aikana (plus lähipiirissä toinenkin asia, missä minut nujerrettu, alistettu, manipuloitu) pikkuhiljaa saatiin uskomaan, että en osaa ilmaista itseäni selkeästi, narsisti osaa selittää kyllä mustan valkoiseksi ja keskusteluyrityksissä "sekoittaa" pikkuhiljaa toisen ajatukset niin että tulee tunne että ei osaa sanoa mitään ymmärrettävästi. Eli narsistille tiukoissa paikoissa ei ole ymmärtävinään mistä puhutaan (esim. pettämiset, valehtelunsa ym.) ja kieputtaa toisen ajatukset niin, että itsekin sekoaa ajatuksissaan tai siis siinä mistä alun perin piti keskustella (niin että varsinainen ongelma jää käsittelemättä sen kanssa) ja tulee tunne että ei ole osannut ilmaista itseään toiselle ymmärrettävästi.
Tälle terapeutillenikin sanon usein, kun olen jostain kertonut, että en osannut varmaankaan kertoa tuota ymmärrettävästi ja hän aina sanoo että ei pidä paikkaansa, että puhuin asiasta ihan selkeästi.
Ko. mielestäni tunne-elämältään sairaan ihmisen kanssa oli sitten jossain vaiheessa hyvin raaka, pelottava, väkivallanteko jonka teki minulle, ja sen jälkeen menin ikään kuin lukkoon. Muutama minut tunteva ihminen on sanonut, että muutuin sen jälkeen hyvin paljon. Siitä on jo aikaa 2 vuotta. Minun olisi pitänyt siinä vaiheessa ymmärtää hakea apua niin ehkä en olisi nyt näin huonossa kunnossa.
Noista mainitsemistasi lääkkeistä, käytetäänkö noita yksinomaisena lääkityksenä vai esim. mirtazapiinin tai jonkun muun mielialalääkkeen lisänä? SSRI-lääkkeitä aiemmin tähän kokeiltuani olen saanut aivan kestämättömät sivuvaikutukset ja niin megapaniikkikohtaukset ym. ihan fyysiset oireet ja olin jotenkin ihan sekaisin, en pystynyt nukkumaan enkä syömään ym. Mirtazapiini tuntuu auttavan paremmin eikä aiheuta niin rajuja sivuvaikutuksia. Senkin kyllä jouduin aloittamaan pienemmällä annoksella, mitä lääkäri alunperin määräsi ja pikkuhiljaa olen määrää lisännyt.
Minulla on kohta ensimmäistä kertaa psykiatri ja terapeutti sanoi, että silloin voisi tarkistaa myös tuota lääkitystä. Hän uumoili, että mirtazapiiniakin sopivampi lääkitys voisi löytyä.
Olen ollut aika väsynyt nyt muutaman päivän ajan, niin en ole jaksanut kirjoittaa. Tuossa äsken kirjoitin pidemmän kirjoituksen sinulle, mutta kaikki pyyhkiytyi poissa. Enää en jaksa samaa miettiä uudelleen. Vastaan siihen kyllä tässä muutaman päivän päästä. Tässä välillä ilmoitan, että tiedät minun kuitenkin lukeneeni kirjoituksesi. :)
Miten tällä hetkellä jakselet? Kävitkö jo psykiatrilla, miten se lääkeasia on nyt? Jos haluat, niin voit kertoa lisää.
Vastaan vielä edelliseen kirjoitukseesi.
Tosiaan hienosti kerroit edellisessäkin kirjoituksessasi kokemastasi. Vastaat kysymyksiin selkeästi ja kertomastasi muodostuu heti selkeä kuva. Kerrot asiasi ns hedelmällisesti; siitä saa paljon irti. Hyvin osaat ilmaista itseäsi, älä siitä murehdi! :)
Olet kyllä joutunut kokemaan kovia, kun tuollaisen katkeran henkilön kanssa olet elänyt. Ei ole helppoa hoitajillakaan hoitaa ko henkilöitä, voin vain kuvitella kuinka raskaalta sinusta on tuntunut. Oli kyllä mielenkiintoinen tarina. Kiinnostaisi lukea lisää, mutta olet tainnut lähteä jo täältä?
Sydämestäni toivotan Sinulle kaikkea ihanaa elämäsi varrelle! Sylin täydeltä voimia ja toivotaan, että masennuksesi ja ahdistuksesi hellittävät pian!