kun musta tuntuu etten voi tehdä mitä haluun. Asun jossain täällä korvessa ja kavereita ei oo lähimaillakaan. Jos niitä nyt voi edes kavereiks sanoa kun ei paljoo edes niitä nää. Vanhemmat ei jaksa kuskata minnekään. Enkä mä voi edes vamman takia liikkua kunnolla mikä jossain vaiheessa anto jotain iloa tähänkin elämään. Ehkä parin vuoden pääst pääsen täältä jonnekin toiselle paikka kunnalle et vois edes nähdä jotai elämää...
mua
masentaa
2186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mullakaan ei oo periaatteessa kavereita, vain yks tosiystävä (oon ilonen siitä). mut meen ens syksynä uuteen kouluun ja aion kyllä hankkia sieltä kavereita. muaki masentaa koko elämä yleensäki. tiedän et mun pitäis ryhdistäytyä, mut ei siitä näytä tulevan mitään =S sori on niin masentavaa tekstiä. mut tsemppiä ja onnea elämään!!!
joku vaivautu vastaamaan edes jotain.. :)Mut sehän tässä just on se ongelma, kun ei oo ketään kenelle puhua. Haluisin et ois joku kelle oikeesti vois puhua luotettavasti ja et se kans ymmärtäis mua. Haluisin oikeesti saada apuu jostain, mut terkkari ei ikinä tajua mistään mitään ja ei oo ikinä sanonu mitään järkevää. Niin kuin jo sanoin et vanhemmat ei kuskaa ikinä mihinkään ja ei muutenkaa oo niitten kans läheiset välit. Ei vaan oo ketään kelle puhua. Täällä vois toisaalta kertoa kaikkee mut en halua paljastua. En sitten tiedä vaikka joku tutkiskii jo kaikkee mitä teen. Musta myös tuntuu et kaikki juonittelee mun selän takana kaikkee, tulis vitsin luuserit kysymään suoraan eikä puhuis kaikkee paskaa selän takana...
Nythän tuota tekstiä tulikin aika paljon xD