Itkenkö menettyä nuoruutta? Itkenkö menetettyjä mahdollisuuksia? Itkenkö heitä, joiden kuuluisi olla lähelläni, mutta ovat niin kaukana?
Miksi itken?
Milloin ja miksi Sinä itket?
Miksi itken?
Milloin ja miksi Sinä itket?
Miksi minua itkettää?
OliviaKoo
271628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Itku on ihana asia. Se vapauttaa tukahdettuja tunteita.
Ei ole väliä milloin ja miksi itkee, tärkeintä on itkeä. Kyyneleet lieventävät pahaa oloa.
Itkeä voi ilosta tai surusta, tärkeintä on, että itkee.
Minä itken milloin mistäkin syystä.
itkin tosi paljon. Vielä nytkin jokin muisto saa kyyneleet valumaan, enää melko harvoin. Mielestäni ihmisen on itkettävä jos itkettää, se on luonnon antama puolustuskeino. Nuorena olin paljon herkempi itkemään. Hautajaisissa on sellainen tunnelma, että itkettää, vaikka vainaja ei olisi niin läheinen. Muistoja tulee mieleen. Yhteislaulutilaisuuksissa en ole voinut laulaa, kun jokin laulu on tuonut muistoja mieleen ja on ruvennut itkettämään.
kun istun pontöllä on vatsa niin tukossa ettei mitään tahdo tulla. Siinä ängätessä tulee sitten tippa silmään.
ja juo tarpeeksi
...tosi helposti ilosta, surusta ja ikävästä.
Kun saattelen lapsia maailmalle niin aina pitää lähtöitkut itkeä, jopa kun pojat lähtivät armeijaan.
Itkettää kun näkee toisen itkevän.
Kaunis musiikki, runo tai elokuva liikuttaa joskus.
Menneitten liikuttavien hetkien muistelu.
Joskus on niin herkkä olo, että sen itkun keksii vaikka mistä, on vain itkettävä.
Itke ilosta, itke surusta,
itke kaipuusta, itke ikävästä,
itke erosta, itke jälleen tapaamisesta.
Näytä tunteesi, sillä
itku on tunteiden syvällistä
näyttämistä.
Minä itken kaikista näistä,
ja jopa häissä.
itkettää ja se onkin hyvä asia,silmät puhistuu ja kirkastuu.
savussa on kauheesti karsinogeenejä!
on paljon terveellisempää
"En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan."
Elämän tuska, tyhmyydet, kauneus ...
Vettä valuu muuten kyllä. Liekö iän tuoma ominaisuus.
Juice oli kyllä yksi pakkaus. ;D
Siinä kastui silmät kun luin kulkurin Iltatähden viestin.
Itkettää joskus kun lukee täällä vallitsevasta tilanteesta jossa alistetaan ja kiitetään vuoroin.
Itken surusta, tässä taas miehen haudalla, kaipuuta, ikävää, häne menetettyjä päiviään jota hänelle ei suotu.
Itken ihmisten itsekkyyttä!
Itken vähäosaisten puolesta, moni vanhus hoitaa tänäänkin kehitysvammaisia lapsia, sairasta puolisoa, ja yhteiskunnassa heidät on kuin pyyhkäisty syrjään ihmisinä, tilastoissahan he ovat vai nimiä.
Itken, koska minullakaan ei ole voimia, eikä kykyä auttaa vaikka tahtoisin.
Omakin itsekkyys itkettää, paljosta voisin luopua muiden hyväksi.
Itkettää, kun täälläkään ei huomata toisten henkistä hättää.
Moni kirjoitus on kuin hätähuuto; Homatkaa minutkin!, huomataanko, huomaatko, huomaanko?
Eipä oaljon naurata nykymeno muutenkaan.
Riitaa, paljasteluja, katkeruutta, kaunaa, kyttäämistä ja kalvamista kaikilla tasoilla, ja, kaiken keskellä moni pieni ihminen jää yksin kuormansa alle.
Hyvää Juhannusta yksinäisyyteen ja joukkojen keskelle.
Myönteinen ajatukseni heille joilla ei ole juhlatunnelma.
Tervehtien K-i.
Hyvää juhannusta Sinullekin. Tunnistin kyllä.
Voi, kun saiskin tuon ikuisen 'itkun' loppumaan!
Sanovat viisaat, että se on niitä ikääntymisen myötään tuomia oireita, kun silmät aina vettä valaa. Minulle se on suuri harmi, haittaa näköä ja rohduttaa poskia. Mitään tekemistä murheen kanssa sillä ei ole.
Maailman pahuuden ja läheisten kaipuun murehdin muulla tavalla. Ei siinä silmät juurikaan kostu.
Ilosta itkin vähän aikaa sitten synnytyshuoneessa, kun katselin pienen ihmistaimen availevan silmiään ensimmäistä kertaa
nähdäkseen tämän kauniin ja katalan maailman.
Musiikki itkettää usein.
Eron kyyneleitä olen itkenyt paljon elämässäni.
Menneitä itken, kaipuuta itken ja huonoina hetkinä itsesäälin synkkyydessä saatan vollottaa.
Kuivaa Olivia kyyneleesi - mennään Laakolle kahville.
Kuka se itkee milloin ja mistäkin syystä;)
Minä läksin viivana Laakolle heti viestisi luettuani, mutta eihän sinua missään näkynyt.
Siivoukset jäivät kesken ja minun haahuillessani torilla sinua etsimässä oli joku varastanut olohuoneeni maton tuuletustelineeltä.
...kele!
Voihan miserable!
Matot ovat vaaramomentteja ja joutavatkin naapurille tai vihamiehelle, sillä kuka niitten
hapsuja jaksaa aina suoristella ja niihin saattaa juhannusyön pimeimpänä hetkenä kompastuakin seurauksella: luumurskaa, verilammikoita ja sopimattomia sinelmiä.
Unohda ja huokaa helpotuksesta.
Ullan päivänä aamusumpilla.
Joskus voi mattokin olla tarpeeksi korkea kynnys, mitä tulee kaatumiseen, joten emme siis tee tästä mattoasiasta kynnyskysymystä.
Lempeällä kuvauksellasi kaatumisen lopputuloksesta kärrään siis kaikki matot tuuletustelineelle odottamaan, että joku hakee loputkin omaksi onnettomuudekseen.
Laulussa tosin sanotaan jotenkin näin, että..."tässä naamassa arpikin kaunistus ois..."
Mutta sanotaanhan sitä paljon muutakin.
Jaaha, että Ullan päivänä...
Itken, joka päivä (mies), miksi--- kaikki, koko elämä ja siksi, että olen nyt yksin. Mitä nyt,kun koulema pikku hiljaa tai vähitellen lähestyy. Taas perkele.. ja samaan tahtiin vai muuttaa kaikki, joko sanoo,että pitää olla toinen---toinen ja mutta ,,,,,
ovat kipeät ja kuivat, kasvot turvoksissa, päätä särkee en nuku en syö, itken ja ajattelen häntä. Toivon ja Rukoilen hänen pois pääsyään tästä kurjuudesta. Uskon että se helpottaa myös minua.
... tuo on jo kovin huolestuttavaa. Tuska on varmaan kova, mutta suruakin saa lieventää lääkitsemällä. Ja nukkua pitää kyllä.
Eikähän tuollainen ole jo yliampuvaa
suremista, monelta lähtee aviopuliso
tai lapsi, sisar tai veli, eikä
tuollalailla surra, tuo on jo jotain
sairautta.
En kiellä jokainen surkoon tavallaan,
mutta en itse surisi itseäni
hengiltä, aivan sairaaksi asti.
Siksi oletan että tämän sureminen onkin
jotain yliammuttua, itsensä ylistämistä, anteeksi nyt vain että tuon mielipiteeni näin koreksteettisesti esiin.
On monenlaista surua, jokainen suree tavallaan. Itse itkin vuodessa mieheni kuoleman jälkeen enemmän kuin koko siihenastisen elämäni aikana. Ennen pidin kesästä, enää en, nyt on muistoissa vain mieheni nimipäivä, hänen syntymäpäivä, kuolinpäivä, hautajaispäivä ja vielä se päivä kun laskimme uurnan hautaan. Kaikki kahden viikon välein alku kesästä.
Välillä tuntuu vieläkin, että en pääse tästä eteenpäin.
Itken syrjäytyneen lapseni puolesta, joka päivä. ei muulla ole merkitystä, ei menetetyllä nuoruudella-- senhän kaikki menettävät. Muita läheisiä on lähellä, mutta ihan oikeasti tätä vain itken, oma lapseni on hunningolla- ei pahempaa kohtaloa voi äidillä olla, vaikka mitä yrittäisi, ei mikään auta. Pakko vaan elää ja yrittää kestää.Nytkin itkettää Olivia.
Olen tosi pahoillani puolestasi. Kuten näkyy, meillä itse kullakin on omat aiheemme itkuun, mutta sen uskon ja tiedänkin, että kaikken eniten sattuu sydämeen, kun joutuu lastaan itkemään.
Olkoon syy mikä tahansa.
Minä ajattelen Sinua ja lähetän voimaa.
Muistatko vanhan sananparren, jotenkin näin se meni: Kun lapset ovat pieniä, suru istuu sylissä, kun he ovat aikuisia, suru vaihtuu sydämeen.
Miten totta.
Toivotan aurinkoa päivääsi ja sydämeesi.
myötätuntoisista sanoistasi.