Olen pitkään jo harkinnut kauppakorkeakouluun hakemista, mutta olen myös pohtinut, olisiko ala sittenkin väärä minulle. En ole lainkaan sellainen pintaliitäjä-wannabe-porvari tai pukupelle, kuten muutama tuntemani kauppislainen. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja haluaisin tulevaisuudessa tehdä töitä jossain yleishyödyllisessä organisaatiossa, joka tähtää johonkin oikeasti tärkeisiin tavoitteisiin. Enkä tiedä, pääsisinkö edes opiskelemaan. Ylioppilasarvosanat ovat erinomaiset, ja aina olen ollut erinomainen koulussa. Kunhan vain pohdiskelen.
Epäsopiva kauppikseen?
kylteri pian?
62421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos et pidä puvusta, niin et tule (työ)elämässä menestymään. Ellei sinussa sitten ole potentiaalia eksentriseksi professoriksi.
Porvari ei tarvitse olla menestyäkseen. SDP:n jäsenkirjallakin pärjää mukavasti.
Mitä tulee "oikeasti tärkeisiin tavoitteisiin" vaikuttamiseen, niin olet oikeilla jäljillä. Vaikuttamiseen tarvitaan valtaa, jota on eniten tarjolla politiikassa ja taloudessa. Joten tässäpä kaksi (vahvinta) tapaa vaikuttaa: 1. hankkiudu EU:n pääkomissaariksi, 2. hanki itsellesi jättiomaisuus ja perusta oma säätiö (kuten Bill Gates).
Joillakin erikoisemmillakin tavoilla, kuten olemalla Hollywood celebrity, voi kyllä saada vaikutusvaltaa ihmisiin. Se on kuitenkin hankalasti mitattavissa ja toteutettavissa.
Huvittavat aina vallankumouksista höpöttävät "maailmanmuuttajat" mielenosoituksissaan. He saisivat enemmän aikaan opiskelemalla esimerkiksi ekonomiksi ja hankkiutumalla yleishyödylliseen organisaatioon töihin. Tai opiskelemalla lääkäriksi ja menemällä auttamaan köyhiä vaikkapa Afrikkaan.
Toisin sanoen on kyse asiantuntijuuden hankkimisesta ja sen tarjoamisesta muiden auttamiseksi. Parhaiten auttaa tekemällä itse, saamalla itse jotain aikaiseksi (asiantuntijuuden, oman säätiön), ei muilta sitä vaatimalla (kuten mielenosoittajat). Tämä kritiikki ei kohdistunut lainkaan sinuun, jonka laskin juuri oikeilla linjoilla olevaksi, mutta halusinpa keskustella aiheesta.
Itse humanistiaikoinani nuorena kapinallisena olin todella idealistinen. Dissasin kauppakorkealaisia ja muita kapitalistiriistäjäsikoja ja olin muutenkin ihan dingdong jälkeen päin ajatellen, vaikka silloin koinkin, että minä toimin maailman parhaaksi ja olen maailman, jos nyt en ainoa niin harvoja täysijärkisiä, ja esimerkiksi liike-elämän palveluksessa olevat ovat kylmäkiskoisia sopuleita, jotka ajattelevat vain omaa parastaan.
Eräässä humanistiuratapahtumassa oli todella hyvä puhuja, joka kertoi, että ihminen, humanisti erityisesti voi parantaa maailmaa, jos haluaa oikeasti parantaa maailmaa eikä vain jeesustella maailman parantamisella.
Silloin tajusin olleeni lähinnä maailman parantamisella jeesusteleva pelle. Otin humanistin paperit ulos ja aloin opiskella ympäristötekniikkaa ja nyt oikeasti on sellainen olo, että parantaa maailmaa, kun on mahdollistamassa sitä, että ilma ja vesi ovat edes hieman puhtaampia teollisen toiminnan jäljiltä.
Aikaisemmat pelletoverini puolestaan vastustavat kaikkea teollisuutta ja liikennettä yms. ihan vaan vastustamisen takia, mutta silti käyttävät mielellään niiden tuotteita ja palveluita eikä heillä ole mitään konkreettista ehdotusta tilanteen korjaamiseksi.
Yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan "oikeasti tärkeiden tavoitteiden saavuttamisesta".
Et tietenkään ole epäsopiva kauppikseen. Kyllä siellä on nykyään vaikka minkälaista hiihtäjää, Viherpiipittäjistä äärioikeiston kannattajiin. Itse olen poliittisesti vasemmistolainen ja kyllä tuo vasemmistoliiton puoluekirjakin taskusta löytyy, vaikka olen kauppiksen suorittanutkin.
Ei sinun tarvitse olla mikään pintaliitäjä-wannabe-porvari, että kauppikseen voisit mennä, eikä sinun tarvitse olla sitä myöskään siellä menestyäksesi. Toki se ehkä saattaa helpottaa joihinkin "klikkeihin" pääsyä ja luomaan suhteita, mutta ei se ole edellytyksenä kuin korkeintaan kokoomusnuorien suhteen.
Muttta pintaliitäjä-wannabe-porvarin sijasta tuo pukupellenä oleminen on sen sijaan välttämätöntä, ainakin työelämään mentäessä (koskee lähinnä miehiä, naisilla jakkupuku tai vastaava). Koulussa voit vielä ihan rauhassa liikuskella hampusta tehdyissä huosuissa, mutta työelämässä tuota pukua täytyy kuitenkin pitää. Toki voit täydentää asustustasi vaikkapa poninhännällä ja ei sitä kravattia ole pakko ihan kaikissa työpaikoissa pitää.
En ehkä tuosta työelämästä niinkään olisi huolestunut. Tietysti on oltava asiallisen näköinen. Tunnen vain muutaman tyypin, jotka kulkevat vapaa-ajallakin puku päällä, ja puheissa ja elämäntaavassa esiintyy muutenkin pinnallisuutta ja hölmöä wannabe-menoa kuvitelmineen, että ollaan rikkaita ja menestyviä. En suinkaan tarkoita, että kaikki ovat tuollaisia. Muutama säälittävä esimerkkitapaus vain on muodostanut minulle tietyt ennakkoasenteet, joilla ei tosiaan ole välttämättä mitään todellisuuspohjaa.
Opiskeluaikanakin tietysti tapahtuu tiettyä muutosta. Ehkä itselläni on suuri pelko, että muuttuisin itse tuollaiseksi tuntemieni pintaliitäjien kaltaiseksi. En vain ymmärrä, miksi pitäisi esittää olevansa jotain erikoista, kun ei sellaista ole. Tämä oli sitten taas empiiristä tietoa tuntemieni tapausten pohjalta...
No ei todellakaan tarvitse olla mikään porvari tai wannabesellainen hakeutuakseen kauppatieteisiin. Sitä paitsi kauppakorkeassa opiskelee nykyisin vaikka minkälaista vihreää hippiä, ettet todennäköisesti ole edes yksin. Mielestäni terve kriittinen suhtautuminen kauppatieteiden ennakko-oletuksiin on vain positiivinen asia, sillä ne eniten asiantuntijuutta vaativat työtehtävät - tutkijavaihtoehdosta puhumattakaan - vaativat usein tuekseen objektiivista näkemystä paitsi itse tieteenalasta myös maailmankatsomuksesta yleensä.
Olen huomannut, että ne fiksuimmat henkilöt eivät ole niitä markkinatalouteen sokeasti uskovia ns. porvareita, eivätkä myöskään äärivasemmistolaiseen humanistisuuteen nojaavat tyypit, vaan ne oikeasti fiksuimmat ihmiset ymmärtävät monenlaisia ideologioita hieman syvällisemmin; ei voi olla oman maailmankatsomuksensa asiantuntija, ellei ymmärrä myös vastakkaisia näkemyksiä ja niiden taustarakenteita.
"Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja haluaisin tulevaisuudessa tehdä töitä jossain yleishyödyllisessä organisaatiossa, joka tähtää johonkin oikeasti tärkeisiin tavoitteisiin."
Jonkun on myös vastattava yleishyödyllisen organisaation tai muun vapaaehtoistoiminnan laskennallisesta puolesta, realistisesta organisoinnista ja johtamisesta, resurssien jakamisesta ja toimintaprosessien päätännästä, silloin tarvitaan kauppatieteellistä osaamista. Ei se oma maailmankuva opiskelualasta ole kiinni. Varmasti voit tulevaisuudessa tehdä jotain hyväntekeväisyyttä ja ihmisläheistä työtä. Nykyään kannattaa tosissaan ymmärtää, mitä on monitieteellisyys ja kuinka eri oppaineet linkittyvät toisiinsa; humanismi ja kauppatiede eivät ole toisiaan poissulkevia.
Näin on, kauppakorkeakouluissa opiskelee kaikenlaista porukkaa eli ei ole riskiä siitä että sinut esim. mollattaisiin millään tavalla tai että muuttuisit itsesi haluamatta ns. pintaliitäjäksi.
Mielestäni nämä muutamat hyperkokoomus-yliprovari-wannabemenestyjä-köyhät kyykkyyn tyypit ovat melkoisen huvittavia ilmestykisä. Jotenkin vaikuttaa siltä että tärkeintä heille on hengailla kauppiksen kahvilassa juoden ylihintaista lattea. Oikeanvärinen Lacoste paita kuuluu tietty rekvisiittaan. haha
Ei siinä mitään, mutta kun sälleillä ei yleensä ole edes minkäänlaisia perusteluita tähän käytökseen, ovat siinä missä monet muutkin töissä kaupan kassalla kunnon kesätyöpaikoista tai opiskelumenestyksestä puhumattakaan.
Mutta on jees to be a wannabe! lol