Kun ei-vl kyseenalaistaa/kritisoi vl:n käsityksiä sitä sanotaan uskovaisia kohtaan suunnatuksi pilkaksi.
Kun vl kyseenalaistaa/kritisoi ei-vl:n käsityksiä niin silloin ei-vl:lle annetaan pisto sydämeen.
Tämä oli kärjistettyä mutta hiukan tällaista ajattelua tuntuu olevan.
Kun vl kyseenalaistaa/kritisoi ei-vl:n käsityksiä niin silloin ei-vl:lle annetaan pisto sydämeen.
Tämä oli kärjistettyä mutta hiukan tällaista ajattelua tuntuu olevan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Juuri näin vl:t näyttävät ajattelevan. Se on pilkkaa kun kyseenalaistaa heidän ajatuksiaan. Ja tuntuvat välillä olevan jopa tyytyväisiä tästä nk. "pilkasta", koska se todistaa heidän mielestään Raamatun sanan todeksi (=Jeesuksen omat saavat kokea pilkkaa). Mutta kun he eivät tiedä, että me kaikki muutkin uskovaiset joudumme joskus kokemaan pilkkaa, eikä siinä ole kyse tällaisesta "netti-pilkasta".
Mutta minua se ei enää edes haittaa:) Vilpittömin mielin he kuvittelevat olevansa oikeassa!
Pilkan sijaan voisi puhua arvostelusta. Pistoksen sijaan voisi puhua monestakin asiasta. Yksi niistä voisi olla hyökkäävä puhe. Ja mikä on hyökkäävän puheen vastakohta? -Lempeä puhe.
Vanhoillislestadiolaisten on ehkä vaikea ymmärtää omasta kulttuuristaan käsin sitä, että vl:sten puhe kuulostaa ankaralta ja ylimieliseltä. Mutta ei vanhoillislestadiolaisuuden usko ole mielestäni niin hyvä ja puhdas, etteikö voisi ryhmänä, ilman uskonnollista puhetta, peilata omaa käyttäytymistään.
Enkä tarkoita sitä, että todetaan taas fraseologiaan turvaten, että jokaisessa meissä elää perisynti. Silloin asia tulee liian helposti siirrettyä jonkun muun (=sielunvihollisen) harteille. Ja taas jatketaan porskuttelua.
Kyllä mun mielestä näistä uskomisen aiheista voisi puhua hieman lempeämminkin. Lempeää puhetta minä kuuntelen mielummin kuin saarnaa kuolemantuomiosta. Vanhoillislestadiolaisuus voisi yrittää irrottautua siitä omasta kulttuurista, jota pidetään yllä tietynlaisin raamatullisin fraasein. "Maailmanpilkka on meidän osamme" Osa maailmanpilkasta on totisesti itse aiheutettua. Tavallaan se oma usko oikeuttaa ylilyönteihin ja muiden loukkaamiseen.
Mutta että vl:sten joukossa on mielestäni paljon niitä, jotka vastaavat kaikkeen arvosteluun sillä, että aiheutinpas piston sydämeesi, siinä voisi vähän tarkkailla itseään. Ja koko ryhmä itseään. Miksei voisi joskus sanoa: "Tuo on kyllä totta. Käytän ehkä turhan tiukkaa kieltä. Asialle voisi tehdä jotain." Tämä mielestäni puuttuu koko liikkeestä.
Itsetunnoltaan aidosti vahva ryhmä kyllä joustaa sen verran, että uskaltaa ottaa arvostelun vastaan. Toki muutosta on tapahtunut sitten 70-luvun. Siitä huolimatta ollaan vielä liian defensiivisiä aiheellisellekin arvostelulle.
Miksi ajattelen näin, juontaa juurensa omaan kokemukseeni vl-nuorten ylimielisyydestä. Vanhoillislestadiolaisten nuorten klikkeihin oli epävarmana tytsänä vaikea päästä. Parhaat ystäväni sain sitten "maailman lasten" joukosta. Tuntui pahalta samaan aikaan, kun seuroissa kehotettiin välttämään liiallista ajanviettoa epäuskoisten kanssa. Itkin monetmonet illat eikä itsetunto ainakaan kohentunut. Yksinkö mun olisi pitänyt olla. Ja tietenkin syytin itseäni, kun en kelvannut uskovaisten nuorten kaveriksi.
Minkälaista usko oli ennen Martti Lutherin aikaansaamaa puhdistusta?.
Mitä Martti muuten puhdisti, uskoa vai kirkkoa..
Aivan juu kirkonhommissahan Martti olikin, tais olla sakasti sontainen .
En kyllä allekirjoita noita "moitteita "meikäläisiä siis vl-uskovaisia kohtaan,kyllä tällä palstalla on aika sävyisästi vastailtu ja asiallisesti, en tosin täällä joka päivä "luuhaa" Kyllä niitä sarvia ja hampaita on aivan muilta tullut kuin meiltä.Aina syytellään "liturgioista"jos raamatulla vastaa.Meidän ainoa ohje kirja on raamattu eri kirkkovuoden teksteihin perustuvat kirjoitukset,kyllä me raamattua luemme vaikka täällä saa siitäkin moitteita ettei luettaisi,vaikka ei raamatunluvulla pelastuta,ainoastaan synteinanteeksi uskomisella pelastutaan.Siksi tulee usein "paha mieli"kun ei ymmärrwtä että me haluamme oman pelastuksemme takia uskoa niinkuin uskomme,onneksi meillä on vielä uskonnonvapaus,vaikka ei sitä aina todeksi uskoisi kun täällä näitä arvosteluja ja "herjoja"lukee. Miksi me ei saada uskoa näin? uskottehan te itsekkin niinkuin haluatte.Eikö se ole hyvä kun ne tuhannet nuoret ja lapset jotka käyvät seuroissa eivät ole "mummoja"potkimassa ja puukkojen ja pyssyjen kanssa huseeraamassa kaduilla,sitäkö te toivotte ,onko se parempi vaihtoehto kuin seutoissa käyminen?Jumala viimeisenä päivänä on näyttävä mikä on oikea usko,koska silloin kuuluu:Tulkaa te minun Isäni siunatut.Sitä päivää odotellessa,Jojo
Juu, saa uskoa juuri niinkuin haluaa. Vanhoillislestadiolainen ei vaan välttämättä ymmärrä omasta uskostaan käsin, että puhe saattaa kuulostaa ylimieliseltä. Se, minkä ei-vl kokee ylimieliseksi, on tosi. Ei kannata vähätellä "toisen" kokemusta tai leimata sitä pistokseksi. Kannattaisi asettua ehkä jossakin asioissa sen toisen saappaisiin. En tarkoita välttämättä opillisia kysymyksiä, ehkä niissäkin kannattaa eläytyä toisen näkökulmaan, silloin osaa perustella paremmin ja selvemmin oman uskonsa.
Ei kaikkea kommenttia tarvitse ottaa vastaan suojakilven kanssa. Miksi ei voisi joskus ottaa toisinuskovalta vastaan pistosta? Kaikki puhe ei ole uskoon kytkeytyvää. On paljon inhimillistä, missä toisin uskova voi opettaa. Kun usko on kyllin vahva, sen pystyy ottamaan vastaan.
nimim. niin- tai näinpäin uskova
..häiritsee se että toiset kirjoittelevat sekaan asiattomia viestejä. Sanotaan jotain ilkeää tai perustelematonta vanhoillislestadiolaisista. Ei hyvä tyyli.
Siitä ilmeisesti teidän on vaikea ymmärtää meitä jotka taas haluaisimme pohtia asioita neutraalisti hyökkäämättä kenenkään kimppuun. Vaikka ollaan eri mieltä niin jos kumpikin puoli on vähän nöyrä niin se yhteinen sävel saattaa löytyä ja voidaan vaikka rukoilla että Jumala auttaa löytymään.
Ajatellaan vaikka että istutaan Jumalan sylissä, ihan turvassa ja rauhassa, yhdessä selvittämässä monenkirjavavaa kireälle vedettyä lankasotkua. Jos jokainen vetää ensiksi löytämästään langasta kireämmälle ja kireämmälle niin sotku ei selviä. Kun taas tutkii yhdessä mikä lanka on löysimmällä ja ottaa ensin sen pois niin siitä se lähtee sotku selviämään.
Kun vaaditaan aitoja madaltamaan eli hyväksymään oppeja jotka on ristiriidassa meidän sydämmen kristillisyyteen. Niin se kiristää kun ratkaisuna olisi vaan lisää ristiriitoja.
Madaltamaan aitoja keskusteluteknisissä, ei opillisissa kysymyksissä. Jeesuskin oli lempeä opettaja ja tuskin hän silti aitoja madalteli.
Jotenkin kaipaisi edes joskus sitä pientä kommenttia, josta tulisi tunne, että tuokin on inhimillinen kaveri. Että joku vl edes joskus sanoisi rehellisesti: "En mä tiedä". Sitä niin harvoin kuulee.
Kun jostakin asiasta on kovin vahvasti jotain mieltä eikä kommentoija osoita epävarmuutta ollenkaan, tuo mieleen tunteen, että vl-usko ei sovi muuta kuin tuollaisille mielipiteissään vahvoille ihmisille. Ja ihmisille, jotka mukisematta pystyy mukautumaan normeihin.
Tunne taas johtuu varmaan taas siitä, että minä itte olen hukassa noin triljoonan mietteen kanssa. Siitä huolimatta haluan miettiä, koska muuten tukahdun.
Minä en VAADI sinua hyväksymään yhtään mitään.
Olen sanonut täällä aikaisemminkin että en yritä pakottaa ketään uskomaan yhtään mihinkään. Toivon että ihmiset lukevat kirjoitukseni, harkitsevat niitä ja rukoilevat Pyhän Hengen ohjausta niiden arvioimisessa. Jos ymmärrät mitä olen sanonut ja se tuntuu oikealta mutta erilaiselta aikaisempaan näkemykseesi verrattuna niin sitten voit muuttaa vanhaa käsitystäsi jos haluat.
Hyväksytkö periaatteessa sitä mahdollisuutta että sinulla VOI olla virhekäsityksiä, siis Jumalan mielen mukaiseen uskoon verrattuna? Hyväksytkö periaatteessa sitä mahdollisuutta että sinulla VOI OLLA uskonasioissa kasvun varaa? Nyt en ole kysynyt näin: hyväksytkö että OLET väärässä ja minä oikeassa. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Jos olet Jumalan kanssa rukousyhteydessä näitä lukiessasi niin ei ole vaarallista tulla kyseenalaistetuksi eikä ole pelkoa että menettää uskon jos se on oikeaa. Jos Jumala antaa sinulle uskon ja haluaa pitää sinusta huolen niin sinun ei tarvitse pelätä että esimerkiksi minä pystyisin viettelemään sinua harhaan jotenkin. Toisaalta minulla ei ole haluakaan vietellä ketään harhaan. Olen uskovainen ja koen tärkeäski sen että kaikki maailman ihmiset pelastuvat ja vieläpä niin pian kuin mahdollista. Sanon aina kun muistan ja tulee asiaksi että minun näkemyksiäni saa kritisoida. Jos ne ovat oikeita ne pysyvät oikeina jos vääriä niin ne osoittautuvat ennenpitkää vääriksi. Totuus paljastuu meidän kaikkien siunaukseksi.
Miksi ristiriitoja tulisi lisää jos molemmilla on tavoitteena Jumalan mielen mukainen usko?
Mitä kirjoitit
Että Pysyisi sillä taivastiellä, kun olen.
Ettei se sekottuisi niihin lavean maailman Teihin..
Ainahan voi olla virhekäsityksiä, kun tuntuu SRK: ssakin olleen joitakin, nyt kun ne hieman eroaa toisistaan niin pakko jompikumpi olla väärässä. Joka tekee Isän tahdon pelastuu, raamatussakin sanotaan, ettei menis liian kauas tahdosta.
Kuitenkin tän uskon ydin on parasta ja totista, sen pitää kokea.
-Sen että uskoo syntinsä Jesuksen nimessä ja veressä, niin tuntuu kuin henki liikkuu ympärillä.
Silloin jos tulee hajaannus, niin se pelottaa jo etukäteen vaikkei vielä ole tulossa.
Oletko aktiivinen maallikkosaarnaaja? Tai pappi jopa? Sinun ei tarvitse vastata tähän, en minäkään vastaa itseäni koskeviin kysymyksiin.
Ihan tavallinen penkinkuluttaja.
Jotkut eriävät pienet uskon erimielisyydet laittoi lukee vähän enemmä raamattua.
Että vois sitten neuvoa muita kun alkoi ottaa päähän kun en osanu silloin neuvoa toista , kun oma raamatunluku on niin vähäistä.
seuroissa, etta Jumala on luvannut pitaa omistaan huolen? minusta nyt tuntuu vaan sille, etta murehdit vahan turhia. Raamatussa sanotaan, etta ei tyhminkaan silta tielta eksy. muista se! :) epailys ei ole aina hyvaksi, vaikka joskus se on sitakin.
olen taalla usein huomannut, etta jos joku vl epailee omaa taivaskelpoisuuttaan, niin moni vl tulee "rohkaisemaan", etta asenne on oikea. minusta se heijastaa enemmankin omaa uskonvajautta joka taas ei ole Jumalan tahto. oman taivaskelpoisuuden epailys on taas tervetta silloin jos uskonelamassa jokin on vinossa ja Pyha Henki siita muistuttaa. huomaatko eron naiden kahden "epailyksen" valilla? tassapa voisi olla vaikka paiva iskulause: "Jumala on rakkaus, ja rakkaus karkoittaa KAIKEN pelon" :)
Rohkaistaan.
Yksi kohta:
-Nämä on ne suuresta vaivasta tulleet...
Sanotaan ilmestyskirjasssa
Ettei tämä elämä ole helppoa.
Kaikinpuolin mulla menee hyvin nyt, mutta ajattelen aina tulevaisuuteen ei ole hyötyä, jos usko jäisi kesken niin sehän olisi pahin mahdollinen mitä vopis tapahtua . Koska peilaan myös menneisyyteen jolloin minä hullu olin lähellä mennä maailmaan, niin se peloittaa ettei sellainen hullus iske, joka tulee maailman turtumuksesta.
Siksi yritän anoa aina Jumalalta, että muistais ohjata minua.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät"?
Jumala antaa voiman pysya Hanen lahellaan, Han pitaa meita uskovaisia kadellaan eika paasta meita jollemme me itse sita halua. eli niin kauan kuin sina itse haluat pysya lahella Jumalaa, sina myoskin pysyt lahella Hanta.
.turvallisella mielellä jatkamaan keskusteluja :)
Ja jotenkin minä, "toinen jalka maailmassa", tunnen kuuluvani yhä Isän syliin.
Miksikö Isä ei ymmärtäisi lastansa, joka haluaa pikkuisen rimpuilla sylissä? Viisas isä ymmärtää lasten epäilykset.
Minä jään isän syliin ja minä uskon, että minulle sallitaan järkeni käyttö. Ja uskon myös, ettei minun tarvitse mukautua niihin asioihin, jotka minun mielestäni on päin prinkkalaa. Ja että minä voin niistä vähän rutistakin.
Isän sylissä saan uskoa syntini anteeksi. Toivoisin, että maanpäällinen seurakuntanikin ymmärtäisi sen. Että lasten kuin lasten kuuluu rimpuilla. Ja että seurakunnan herrat ymmärtäisivät sen, että lapsiltakin tulee toisinaan ihan viisasta juttua, jota kannattaa kuunnella.
"Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen..."
Jossakin ketjussa, Myttyseni, mainitsit tuosta " Jumalan rauhaa rinnassansa"- laulusta. Se on jotenkin porautunut mieleeni; aina kun sitä lauletaan, muistan sen kun se laulun ensikerran kuulin.
Oli vuosi 1965 ! Menin etelästä junassa Rovaniemelle suviseuroihin. Aamuyöllä, kun Lapin aurinko jo kirkkaasti paistoi, eräs pohjoisen emäntä lauloi tämän laulun yksin. Siinä on monta säkeistöä.
Mikähän noissa Siionin lauluissa on, että ne osaa kalahtaa! Varsinkin suviksissa, ei tähdo kestää sitä liikutusta, minkä juuri laulut aiheuttavat.
Olet oikeassa kirjoittaessasi siitä, että tällä palstalla käytetään liian ärhäkkää kieltä puolin ja toisin. Mutta se tahtoo olla kaikkien nettikeskustelujen vika. On helppo olla tosi töykeä ja laukoa mitä sattuu, kun kukaan ei kirjoittajaa näe tai tunnista. Reaalielämässä jokaista meistä hillitsee pintasilaus nimeltä sivistys...
Mytty, minä olen vähän samanlaisen nuoruuden elänyt, yksinäisen ehkä. Mutta tiedätkö, että sellaista kaikilla nuorilla on. Että kokee olevansa "Ihan erilainen..." ja "kukaan ei mun ajatuksia tajua..." Se kuuluu kehitysvaiheeseen.
Myös muidenkin kuin vl-nuorten. Itse elin sen ohi, lähdin opiskelemaan, ja löysin siinä elämänvaiheessa, toiselta paikkakunnalta omanhenkisiä ystäviä, vl-nuorten joukosta siis.
Olet myös kirjoittanut epäilyksistäsi ja purnauksistasi liikettä kohtaan. Minä olen etsinyt viisaan ja luotettavan vl-usk. pappismiehen (pappi siksi, että on opiskellut teologiaa, ja tuntee kirkkomme opetukset, johon siis vlkin kuuluu, ja osaa sitä taustaa vasten selittää, miksi me ajattelemme kuin ajattelemme.)
Olen saanut avata arkkuani, ja kysyä noita samoja asioita. Ymmärtää, mikä on uskomisen kannalta oleellista, mikä ehkä vain tradition tuomaa. On helpottanut ja hoitanut minua. Kehoitan kokeilemaan samaa. He ovat tottuneet kuuntelemaan tällaisia keskusteluja, joten et tule olemaan poikkeava, tai ensimmäinen, joka kysyy niitä kysymyksiä, mitä sinulla on.
Ja tilannettahan sitoo rippisalaisuus.
Pistettiin Jeesustakin sydämmeen..
Oliko hän mihin uskonsuuntaan kuuluva.
se varmasti jotenkin näin on. Jumalan sana on kuin kaksiteräinen miekka. Se joko parantaa tai pahentaa. Sitä ei voi kuitenkaan ihmisten mieliksi lähteä muuttamaan inhimillisesti hempeäksi. Syntiä ei tule koskaan hyväksyä. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. synninhädässä olevan ihmisen saarna parantaa. Sen jälkeen se ei kuulosta enää lain saarnalta vaan todelliselta Jumalan rakkaudelta...
se on taalla kokolailla mennyt, kirjaimellisesti.