Olin joutunut syvän depression valtaan.
Sain lähetteen psykiatrille.
Sinänsä hyvä asia, koska ymmärsin, että itse en pystyisi ratkomaan kaikkea sitä mikä päässäni pyöri ja jauhoi.
Ensimmäiset kerrat olivat sellaista, varmaankin tavanomaista ”lässytystä”, jossa sain kertoa elämästäni, ihan melkein vauva-asteelta saakka.
Terapeuttini, kutsun häntä jatkossa vain nimeltä Anna, oli harmaan oloinen, noin 55 ikäinen nainen. Hänen olemuksensa ei siis herättänyt minussa minkäänlaista kiinnostusta – seksuaalisessa mielessä.
Hän oli pukeutunut arkisiin vaatteisiin, pitkiin housuihin ja kaulaan asti ulottuvaan puseroon. Ymmärsin tosin, että eihän terapeutti saanut pukeutua millään tavoin, mahdollisia miespotilaita viettelevällä tavalla. Olin silti hieman pettynyt, koska olin mielikuvituksessani ajatellut saavani olla nuoren, kauniin ja seksikkään psykologin kanssa keskustelemassa nokakkain.
Taisi olla viidennellä käyntikerralla, kun tuli puhe seksuaalielämästäni vaimoni kanssa, sekä myös onaniasta.
Sillä kertaa Anna oli – yllättäen, pukeutunut hameeseen ja aavistuksen verran läpinäkyvään puseroon. Ei, ei pusero ollut läheskään avokaulainen, mutta jo se, että hänellä oli hame päällä, herätti kiinnostustani.
Jossakin vaiheessa hän muutti asentoaan, siinä edessäni istuessaan, ja ennätin nähdä vilauksen hänen sääristään – jotka olivat todella kauniit.
Ennätin huomata, että hän tarkkaili minua, eli – että olinko kerinnyt nähdä ne.
Olinhan minä nähnyt niistä vilauksen.
Sen tapahtuman seurauksena aloin tarkkailla Annaa hieman toisin silmin.
Siinä haastellessamme alkoivat ajatukseni pyöriä lähinnä hänen fyysisessä olemuksessaan, eli suomeksi sanottuna – minua kiihotti ajatus, määrätynlaisista asioista.
Kotiin tultuani työnsin moiset ajatukset mielestäni, koska eihän Anna ollut edes seksikäs. Yhdyin siis rutiininomaisesti vaimooni, vaikka huomasinkin kohta, että ajattelin Anna terapeuttia.
En tiedä mikä minua kiihotti juuri siinä, mutta kaluni kuitenkin koveni tavallista vahvemmaksi.
Seuraavalle tapaamiselle olin varautunut hieman toisella tavoin. Koska minulla on huono, sanallinen supliikki, kirjoitin ajatuksiani paperille, jotka sitten session alussa ojensin Annalle luettavaksi.
Olin alkuun kokolailla ”maltillinen”, mutta käynti käynnin perään muuttuivat kertomukseni yhä rohkeammiksi. Aloin kertoa omasta seksielämästäni, jota kertomusta höystin, mielestäni sopivilla ”omakohtaisilla” – ja tietysti mieltäni raskauttavilla kokemuksilla.
Huomasin kohta, että pystyin manipuloimaan terapeuttini niin, että hän pian otti todesta kaiken kertomani.
Lääkärin lähete käsitti vain kymmenen, 45 minuutin käyntiä. Aika alkoi olla vähissä, koska olinhan Anna puheilla jo kahdeksatta kertaa. Oli siis jäljellä enää kaksi tapaamista. Tiesin, että en ennättäisi ”vietellä” häntä niinä kahtena jäljellä olevana kertana.
Viimeisellä tapaamisellani, olin tulostanut vaimostani muutamia, ”siistejä” alastonkuvia jotka näytin Annalle. Hän katseli niitä, samalla kehuen vaimoni kaunista kehoa.
Kuvat eivät olleet mitenkään siveettömiä. Ne olivat taiteellisia kuvia vaimoni alastomasta vartalosta. Huomasin, että Anna, terapeuttini, katseli erikoisen pitkään kuvaa, jossa vaimoni oli pylly paljaana – vaikka sekään ei ollut millään tavalla pornografinen.
Omaan kyvyn lukea ihmisten ilmeistä mitä he TODELLA ajattelevat.
Huomasin Annan silmissä ilmiselvän hehkun hänen pitäessä kädessään kuvaa vaimostani, jossa hänen kankkunsa olivat todella edukseen.
Ymmärsin, että MINULLA ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta Annan suhteen, ikään kuin rakastelumielessä. Hän oli, vaikka olikin naimisissa, ei kaiketi lesbo, mutta ehkä hän kuitenkin arvosti kauniita naisten kankkuja.
Terapia-aikani loppui. Anoin uutta aikaa, koska minulla oli syttynyt kova kiima, siihen harmaaseen Anna terapeuttiin. Tunnustan, että olisin mielihyvin saattanut nussia häntä.
Sain uuden, kymmenen käynnin jakson. Ne eivät tosin olleet ilmaisia, koska jouduin maksamaan jokaviikkoisesta käynnistä 80 kruunua.
Suit, sait siis koko terapiahoidolle. Pääasia oli mahdollinen seksi.
Kerroin mitä mielikuvituksellisimpia kertomuksia, aina kuitenkin vedoten todella ikävään ja kovaan lapsuuteni. Kaikki sellainen uppoaa keneen tahansa psykiatriin. Uskovathan he aina, että potilas on rehellinen kertomuksissaan.
Minä en ollut sitä, vaan manipuloin Annaa niin paljon kuin pystyin.
Sain siis uuden kymmenen viikon hoitoajan. Päätin junailla homman niin, että saisin viimeinkin Annan – jaa, jos ei aivan sänkyyn, niin ainakin auton peräpenkille.
Annalla oli, sen tulin huomaamaan, aivan toisenlaiset halut. Hän kysyi, olisiko minulla muita kuvia vaimostani? Vastasin, että; ”Onhan meillä niitä jonkin verran, mutta ne ovat ehkä liian rohkeita sinulle näyttää!
Noteerasin Annan, ehkä pettyneen ilmeen, joten jatkoin:
Jos haluat, voin tulostaa muutamia kuvia seuraavaksi tapaamiskerraksi. Kysyin vielä, halusiko hän nähdä kuvia myös minusta – vaiko vain vaimostani.
No, kumpia vain, hän sanoi.
Seuraavalla kerralla olin tulostanut kymmenkunta erittäin kaunista kuvaa vaimostani, joissa itse esiinnyin ikään kuin taustahahmona, jotka esittelin hänelle.
Ei ollut enää epäilystäkään siitä mitä Anna halusi.
Kysyin siis suoraan, mitä hän tykkäsi vaimoni alastonkuvista.
”Ne ovat…ne ovat… sensuelleja ja somia.
Vaikka lääkärin, kuin myös psykologin valaan kuuluu, että he eivät saa olla missään seksuaalisessa tai eroottisessa kanssakäymisessä ns. potilaisiinsa, ovat hekin silti vain ihmisiä. Asia jonka tulin huomaamaan.
Hyppään siis yli vaiheet jotka johtivat seuraavaan:
Toisen hoitokertani aikana, halusi Anna tulla käymään kotonamme, tietysti ihan vain terapiamielessä. Suostuin tietysti siihen. Olinhan jo niinkin monen käynnin jälkeen ennättänyt kiihottua ajatuksesta, että ehkä, mahdollisesti, saisin viettää pienen herkän hetken hänen kanssaan.
- – -
Vaimoni, kuultuaan että terapeuttini tulisi meille kylään, oli alkuun hieman kummissaan. Hän kysyi, ovatko sellaiset kotikäynnit tavallisia psykiatrisessa hoidossa?
Vastasin, että en tiedä, mutta olen kuitenkin kutsunut hänet meille tulevana lauantai-iltana.
Hankimme sopivat juomat, hyvää viiniä ja hieman väkevämpääkin. Ostimme katkarapuja joiden kanssa aioimme tarjota jotakin perunasalaattia. Ihan siis vain yksinkertaista sapuskaa.
Ovikellon soidessa kello kuudelta illalla, olin hieman jännittynyt. Olinhan mielessäni ennättänyt kuvitella yhtä ja toista mukavaa.
Aukaistessani oven, huomasin, että kyllä Anna osasi tarpeen vaatiessa pukeutua hieman raflaavamminkin. Ei – ei hänellä ollut napaan asti avonainen pusero eikä minihame, vaan hän oli pukeutunut aistikkaan seksikkäästi. Hän oli jopa ehostanut kasvojaan, mitä hän ei tehnyt koskaan ottaessaan vastaan potilaitaan.
Joimme tervetuliaismaljat – Suomalaista Mesimarjalikööriä, jota Anna tuntui arvostavan.
Söimme päivällisen. Tunnelma oli jotenkin kiusaantuneen jäykkä.
Anna ja minä, olimme ehkä ainoat jotka tajusimme, mitä odotimme jatkossa.
Vaimoni sen sijaan oli vain ystävällinen emäntä, aavistamatta ollenkaan mitä jatkossa seuraisi.
Päivällisen jälkeen asetuimme olohuoneen sohville nauttimaan niitä vahvempia aineita.
Kuten tunnettua, irtoavat kielenkannat jo muutaman whiskyryypyn jälkeen.
Siinä jutellessamme selvisi, että Annan mies oli matkoilla. Hän oli lähtenyt kahdeksi viikoksi Kreikkaan.
Tunnelma vapautui enemmän ja enemmän ja Anna kysyi kohta, olisiko meillä näyttää hänelle yhteisiä filmejä?
Vaimoni hieman hämmästyi, mutta korjasin tilanteen, kertomalla, että meillä on paljon ”perhefilmejä”.
Laitoin siis kasetin koneeseen, jossa oli ihan tavallisia perhefilmejä.
Pöydällä oli 70 senttilitran pullo whiskyä, josta tietysti naukkailtiin tiuhaan tahtiin.
Tunnelma vapautui yhä enemmän, ja ei aikaakaan, kun latasin videon ottamallani, vaimoni ja minun lemmintäfilmillä.
Huomasin kuinka Anna oli kiinnostunut katsomaan sitä. Hän jopa kehui sitä kauniisti kuvatuksi ja huomasin hänen nauttivan silminnähden kohtauksista, joissa nuolin vaimoni karvaista ja pulleaa häpyä.
Siirtyessäni nuolemaan hänen kankkujaan – vähitellen levittäen niitä niin, että kieleni oli lopulta hänen kankkujensa välissä, aivan ”siellä - sen pienen ”ruusun” tuntumissa, huomasin Annan kiihottuvan.
Hän istui vaimoni vieressä, huomatessani hänen kätensä hakeutuvan vaimoni lanteill
Ei, ei missään ihmeessä – ajattelin. Eihän vaimoni ollut lesbo.
Olimme kuitenkin nauttineet määrätyn määrän, niin sanottua ”spirituosaa”, jonka vuoksi ymmärsin, että jopa tällainenkin sattuma, oli mahdollinen.
Anna ja vaimoni olivat ilmeisesti – samalla aaltopituudella.
Harmaanoloinen terapeuttini, osoitti sinä iltana parhaat kykynsä.
Ei sinun tarvitse uskoa kertomukseeni, mutta kaikki on silti täyttä totta ja voit itse kuvitella mitä jatkossa tapahtui.
Voin sen kertoakin – jos haluatte!
Terv. Terapeutin potilas.
Sain lähetteen psykiatrille.
Sinänsä hyvä asia, koska ymmärsin, että itse en pystyisi ratkomaan kaikkea sitä mikä päässäni pyöri ja jauhoi.
Ensimmäiset kerrat olivat sellaista, varmaankin tavanomaista ”lässytystä”, jossa sain kertoa elämästäni, ihan melkein vauva-asteelta saakka.
Terapeuttini, kutsun häntä jatkossa vain nimeltä Anna, oli harmaan oloinen, noin 55 ikäinen nainen. Hänen olemuksensa ei siis herättänyt minussa minkäänlaista kiinnostusta – seksuaalisessa mielessä.
Hän oli pukeutunut arkisiin vaatteisiin, pitkiin housuihin ja kaulaan asti ulottuvaan puseroon. Ymmärsin tosin, että eihän terapeutti saanut pukeutua millään tavoin, mahdollisia miespotilaita viettelevällä tavalla. Olin silti hieman pettynyt, koska olin mielikuvituksessani ajatellut saavani olla nuoren, kauniin ja seksikkään psykologin kanssa keskustelemassa nokakkain.
Taisi olla viidennellä käyntikerralla, kun tuli puhe seksuaalielämästäni vaimoni kanssa, sekä myös onaniasta.
Sillä kertaa Anna oli – yllättäen, pukeutunut hameeseen ja aavistuksen verran läpinäkyvään puseroon. Ei, ei pusero ollut läheskään avokaulainen, mutta jo se, että hänellä oli hame päällä, herätti kiinnostustani.
Jossakin vaiheessa hän muutti asentoaan, siinä edessäni istuessaan, ja ennätin nähdä vilauksen hänen sääristään – jotka olivat todella kauniit.
Ennätin huomata, että hän tarkkaili minua, eli – että olinko kerinnyt nähdä ne.
Olinhan minä nähnyt niistä vilauksen.
Sen tapahtuman seurauksena aloin tarkkailla Annaa hieman toisin silmin.
Siinä haastellessamme alkoivat ajatukseni pyöriä lähinnä hänen fyysisessä olemuksessaan, eli suomeksi sanottuna – minua kiihotti ajatus, määrätynlaisista asioista.
Kotiin tultuani työnsin moiset ajatukset mielestäni, koska eihän Anna ollut edes seksikäs. Yhdyin siis rutiininomaisesti vaimooni, vaikka huomasinkin kohta, että ajattelin Anna terapeuttia.
En tiedä mikä minua kiihotti juuri siinä, mutta kaluni kuitenkin koveni tavallista vahvemmaksi.
Seuraavalle tapaamiselle olin varautunut hieman toisella tavoin. Koska minulla on huono, sanallinen supliikki, kirjoitin ajatuksiani paperille, jotka sitten session alussa ojensin Annalle luettavaksi.
Olin alkuun kokolailla ”maltillinen”, mutta käynti käynnin perään muuttuivat kertomukseni yhä rohkeammiksi. Aloin kertoa omasta seksielämästäni, jota kertomusta höystin, mielestäni sopivilla ”omakohtaisilla” – ja tietysti mieltäni raskauttavilla kokemuksilla.
Huomasin kohta, että pystyin manipuloimaan terapeuttini niin, että hän pian otti todesta kaiken kertomani.
Lääkärin lähete käsitti vain kymmenen, 45 minuutin käyntiä. Aika alkoi olla vähissä, koska olinhan Anna puheilla jo kahdeksatta kertaa. Oli siis jäljellä enää kaksi tapaamista. Tiesin, että en ennättäisi ”vietellä” häntä niinä kahtena jäljellä olevana kertana.
Viimeisellä tapaamisellani, olin tulostanut vaimostani muutamia, ”siistejä” alastonkuvia jotka näytin Annalle. Hän katseli niitä, samalla kehuen vaimoni kaunista kehoa.
Kuvat eivät olleet mitenkään siveettömiä. Ne olivat taiteellisia kuvia vaimoni alastomasta vartalosta. Huomasin, että Anna, terapeuttini, katseli erikoisen pitkään kuvaa, jossa vaimoni oli pylly paljaana – vaikka sekään ei ollut millään tavalla pornografinen.
Omaan kyvyn lukea ihmisten ilmeistä mitä he TODELLA ajattelevat.
Huomasin Annan silmissä ilmiselvän hehkun hänen pitäessä kädessään kuvaa vaimostani, jossa hänen kankkunsa olivat todella edukseen.
Ymmärsin, että MINULLA ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta Annan suhteen, ikään kuin rakastelumielessä. Hän oli, vaikka olikin naimisissa, ei kaiketi lesbo, mutta ehkä hän kuitenkin arvosti kauniita naisten kankkuja.
Terapia-aikani loppui. Anoin uutta aikaa, koska minulla oli syttynyt kova kiima, siihen harmaaseen Anna terapeuttiin. Tunnustan, että olisin mielihyvin saattanut nussia häntä.
Sain uuden, kymmenen käynnin jakson. Ne eivät tosin olleet ilmaisia, koska jouduin maksamaan jokaviikkoisesta käynnistä 80 kruunua.
Suit, sait siis koko terapiahoidolle. Pääasia oli mahdollinen seksi.
Kerroin mitä mielikuvituksellisimpia kertomuksia, aina kuitenkin vedoten todella ikävään ja kovaan lapsuuteni. Kaikki sellainen uppoaa keneen tahansa psykiatriin. Uskovathan he aina, että potilas on rehellinen kertomuksissaan.
Minä en ollut sitä, vaan manipuloin Annaa niin paljon kuin pystyin.
Sain siis uuden kymmenen viikon hoitoajan. Päätin junailla homman niin, että saisin viimeinkin Annan – jaa, jos ei aivan sänkyyn, niin ainakin auton peräpenkille.
Annalla oli, sen tulin huomaamaan, aivan toisenlaiset halut. Hän kysyi, olisiko minulla muita kuvia vaimostani? Vastasin, että; ”Onhan meillä niitä jonkin verran, mutta ne ovat ehkä liian rohkeita sinulle näyttää!
Noteerasin Annan, ehkä pettyneen ilmeen, joten jatkoin:
Jos haluat, voin tulostaa muutamia kuvia seuraavaksi tapaamiskerraksi. Kysyin vielä, halusiko hän nähdä kuvia myös minusta – vaiko vain vaimostani.
No, kumpia vain, hän sanoi.
Seuraavalla kerralla olin tulostanut kymmenkunta erittäin kaunista kuvaa vaimostani, joissa itse esiinnyin ikään kuin taustahahmona, jotka esittelin hänelle.
Ei ollut enää epäilystäkään siitä mitä Anna halusi.
Kysyin siis suoraan, mitä hän tykkäsi vaimoni alastonkuvista.
”Ne ovat…ne ovat… sensuelleja ja somia.
Vaikka lääkärin, kuin myös psykologin valaan kuuluu, että he eivät saa olla missään seksuaalisessa tai eroottisessa kanssakäymisessä ns. potilaisiinsa, ovat hekin silti vain ihmisiä. Asia jonka tulin huomaamaan.
Hyppään siis yli vaiheet jotka johtivat seuraavaan:
Toisen hoitokertani aikana, halusi Anna tulla käymään kotonamme, tietysti ihan vain terapiamielessä. Suostuin tietysti siihen. Olinhan jo niinkin monen käynnin jälkeen ennättänyt kiihottua ajatuksesta, että ehkä, mahdollisesti, saisin viettää pienen herkän hetken hänen kanssaan.
- – -
Vaimoni, kuultuaan että terapeuttini tulisi meille kylään, oli alkuun hieman kummissaan. Hän kysyi, ovatko sellaiset kotikäynnit tavallisia psykiatrisessa hoidossa?
Vastasin, että en tiedä, mutta olen kuitenkin kutsunut hänet meille tulevana lauantai-iltana.
Hankimme sopivat juomat, hyvää viiniä ja hieman väkevämpääkin. Ostimme katkarapuja joiden kanssa aioimme tarjota jotakin perunasalaattia. Ihan siis vain yksinkertaista sapuskaa.
Ovikellon soidessa kello kuudelta illalla, olin hieman jännittynyt. Olinhan mielessäni ennättänyt kuvitella yhtä ja toista mukavaa.
Aukaistessani oven, huomasin, että kyllä Anna osasi tarpeen vaatiessa pukeutua hieman raflaavamminkin. Ei – ei hänellä ollut napaan asti avonainen pusero eikä minihame, vaan hän oli pukeutunut aistikkaan seksikkäästi. Hän oli jopa ehostanut kasvojaan, mitä hän ei tehnyt koskaan ottaessaan vastaan potilaitaan.
Joimme tervetuliaismaljat – Suomalaista Mesimarjalikööriä, jota Anna tuntui arvostavan.
Söimme päivällisen. Tunnelma oli jotenkin kiusaantuneen jäykkä.
Anna ja minä, olimme ehkä ainoat jotka tajusimme, mitä odotimme jatkossa.
Vaimoni sen sijaan oli vain ystävällinen emäntä, aavistamatta ollenkaan mitä jatkossa seuraisi.
Päivällisen jälkeen asetuimme olohuoneen sohville nauttimaan niitä vahvempia aineita.
Kuten tunnettua, irtoavat kielenkannat jo muutaman whiskyryypyn jälkeen.
Siinä jutellessamme selvisi, että Annan mies oli matkoilla. Hän oli lähtenyt kahdeksi viikoksi Kreikkaan.
Tunnelma vapautui enemmän ja enemmän ja Anna kysyi kohta, olisiko meillä näyttää hänelle yhteisiä filmejä?
Vaimoni hieman hämmästyi, mutta korjasin tilanteen, kertomalla, että meillä on paljon ”perhefilmejä”.
Laitoin siis kasetin koneeseen, jossa oli ihan tavallisia perhefilmejä.
Pöydällä oli 70 senttilitran pullo whiskyä, josta tietysti naukkailtiin tiuhaan tahtiin.
Tunnelma vapautui yhä enemmän, ja ei aikaakaan, kun latasin videon ottamallani, vaimoni ja minun lemmintäfilmillä.
Huomasin kuinka Anna oli kiinnostunut katsomaan sitä. Hän jopa kehui sitä kauniisti kuvatuksi ja huomasin hänen nauttivan silminnähden kohtauksista, joissa nuolin vaimoni karvaista ja pulleaa häpyä.
Siirtyessäni nuolemaan hänen kankkujaan – vähitellen levittäen niitä niin, että kieleni oli lopulta hänen kankkujensa välissä, aivan ”siellä - sen pienen ”ruusun” tuntumissa, huomasin Annan kiihottuvan.
Hän istui vaimoni vieressä, huomatessani hänen kätensä hakeutuvan vaimoni lanteill
Ei, ei missään ihmeessä – ajattelin. Eihän vaimoni ollut lesbo.
Olimme kuitenkin nauttineet määrätyn määrän, niin sanottua ”spirituosaa”, jonka vuoksi ymmärsin, että jopa tällainenkin sattuma, oli mahdollinen.
Anna ja vaimoni olivat ilmeisesti – samalla aaltopituudella.
Harmaanoloinen terapeuttini, osoitti sinä iltana parhaat kykynsä.
Ei sinun tarvitse uskoa kertomukseeni, mutta kaikki on silti täyttä totta ja voit itse kuvitella mitä jatkossa tapahtui.
Voin sen kertoakin – jos haluatte!
Terv. Terapeutin potilas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika hyvin onnistuit kuvaamaan, vaikka syvä masennus ei tainnut niin syvä ollakaan. Jatkoa olisi ihan kiva lukea. Jäitkö sivurooliin?