Sheer Heart Attack - 3 parasta ja paskin

"Ethän Soul Brother pahastu kun aloitin jo kolmannen ketjun. Innostuin nimittäin tosissani ideastasi."

En pahastu laisinkaan. Kiva, että joku innostui ideasta. :) Rohkeasti mukaan kaikki muutkin :)

Ja sittena siaan, eli omat valintani Sheer Heart Attackilta:

1. Lily Of The Valley: Kaikin puolin ihastuttava pikku balladi, jossa palataan vielä kerran Queen II:n satumaailmaan. Pakko laittaa tämä nyt listan ykköseksi, kun hyvin samantyyppinen Nevermore jäi kokonaan pois ed. listaltani. Täydellisyyttä hipovat lauluharmoniat ja Red Specialin "sellosoundi" kuorruttavat kakun.

2. In The Lap Of The Gods: Mahtava biisi, jossa on ideoita useampaankiin kappaleeseen. Etenkin klassisvaikutteinen intro ja Rogerin ylärekisteri saavat ihon kananlihalle. Aliarvostettu biisi mielestäni, ja osoitus Freddien kehittymisestä säveltäjänä.

3. In The Lap Of The Gods...revisited: Täydellinen lopetus levylle. Biisi kasvaa pikkuhiljaa rauhallisesta balladista jumalattomaksi menoksi ja lopulta saturaatiopistekin tavoitetaan :) Toimi myös livenä ja lopulta vaadittiin kaksi uutta sävellystä korvaamaan tämä kappale keikkojen kliimaksina.

Heikoin lenkki: Tältä levyltä ei juuri huonoja biisejä löydy. Valintani on Dear Friends - kaunis pikku biisi, mutta jos tätä nyt vertaa Freddien lyhyihin pianoballadeihin, niin Brian jää tällä kehtolaulullaan aika kauas taakse.

Brighton Rockin yläosuudet studiossa livenä, falsetilla.

Noniin, kolmannenen albumikokonaisuuden vuoro. Mainittakoon tässä vielä johdatukseksi, että kyseessä taitaapi olla oma kaikkien aikojen suosikkilevyni, joten tälläkään kertaa valinnat eivät todellakaan ole helpoimmasta päästä. Mutta:

Sheer Heart Attack (julk. 1974)

1. Tenement Funster - tässäpä on enkelikasvoista kannuttajaa parhaimmillaan. Melodia toimii, laulu toimii, tunnelma on mainio...ällistyttävän hieno tsipale.

2. Killer Queen - vaikkakin merkkejä tulevasta oli jo edellisellä albumilla, todelliseksi läpimurtobiisiksi osoittautui juuri tämä mainio kappale. Viimeksi eräässä Lontoon Camden Townin pienen vaateputiikin kajareista tämän biisin kun taas pitkästä aikaa kuulin, kylmät väreet nousi pintaan. Ihana!

3. In The Lap of the Gods - voiko enää parempaa ja mahtipontisempaa levyn päätöskappaletta olla? Queenin mittapuulla mitattuna voi, mutta siihenkin hetkeen jouduttiin odottamaan 90-luvun alkuun saakka.


Heikoin lenkki: She Makes Me - liiankin uninen ja yksitoikkoinen.

1. In the lap of the gods
- Se vain on hieno biisi

2. Misfire/Bring back that leroy brown
- Minä olen mieltänyt nämä aina lähes samaksi biisiksi, Johnin eka biisi on jo lupauksia antava ja Freddien pilabiisi on hieno veto

3. Tenement funster/Flick of the wrist
- Minä olen mieltänyt myös nämä aina lähes samaksi biisiksi, samaa mieltä siitä että tämä on Rogerin parhaita biisejä, Flick on parempi BBC sessioiden versiona


Huonoin
Now i'm here
- En ole ikinä pitänyt studioversiosta, koska se on aivan liian hidas ja laiska ja kuulostaa liikaa sen ajan glitter bandien cheese-meiningiltä
Live-versiot tästä on tietysti hyviä