Joku oli kommentoinut edelliseen kirjoitteluun ja kertoi, ettei esikoislestadiolaisuudessa opeteta niin, että rikkaus olisi Jumalan siunausta ja köyhyys sen puutetta. Voin sanoa kuulleeni aika useinkin puhuttavan siitä, miten Jumala siunaa kuuliaiset lapset sekä ajallisilla että hengelisillä siunauksilla.
Esikoislestadiolaisuuden koen edelleen hengelliseksi kodikseni, mutta silmäni ja ennenkaikkea sydämeni on alkanu avartua näkemään Jumalan työtä myös muualla. Työni vuoksi tapaan erilaisiin uskonnollisiin suuntauksiin jollakin tavoin yhteydessä olevia ihmisiä ja olen ollut yllättynyt siitä, miten paljon me oikeastaan ajattelemme samalla tavalla uskon peruskysymyksistä.
Varsinkin vanhoillislestadiolaisten kanssa keskustellessa on sen huomannut erityisen selvästi. Törmäsin aikamoisiin ennakkoluuloihin esikoislestadiolaisuutta kohtaan ja kuulin usemman suusta ihmettelyn siitä, miten esikoislestadiolaisuudessa toisaalta korostetaan yksinkertaista elämänmuotoa ja paheksutaan esim kuvataiteen eri muotoja, musiikin harrastamista jne. mutta silti eletään melko hyvätuloisten tyyliin kalliita autoja ja taloja ostellen. En osannut antaa vastausta ihmettelyyn, totesin vain, että joukko on kirjavaa kuten vanhoillisissa.
Keskustelimme esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillisuuden johtamisasioista. Keskustelukumppanini selitti srk:n organisaatiota, paikallisyhdistyksiä ja erilaisia toimikuntia ja sain jopa sellaista käsitystä, että ainakin osaan näistä aivan tavalliset seurakuntalaiset esittävät hyväksi havaitsemiaan henkilöitä. Naisiakin on edustettuna ja muutoinkin erilaisiin toimiin valittuja ( ei puhujiksi jne..)
Minä kerroin puolestani, että ylin johto on Lapin Vanhimmat Pohjois-Ruotsissa ja tämä vanhimmuus ikäänkuin periytyy seuraavalle lapissa asuvalle sukupolvelle ilman että tämän johdon alaiset paikalliset yhdistykset esim Suomesta tai Amerikasta, osallistuvat valintoihin. Sitten en osannut vastata, miten saarnaajat valitaan tai onko naisilla muuta tehtävää kuin palvelutehtävä keittiössä.
Keskustelun edetessä pohdimme sitä, hän oman hengellisen yhteisönsä, minä omani kannalta, kuka todellisuudessa määrää ja kenen valtuuttamana. Keskustelukaverini mielestä vanhoillisten 1970-luvun hoitokokoukset ovat osoituksena siitä, miten pelolla voidaan hallita ja miten pieni joukko itse asiassa voi johtaa satoja tuhansia ihmisiä ilman että joku uskaltautuu vaatimaan edes keskustelua asiasta tai että näitä johtajia pyydetään perustelemaan kannanottojaan.
Huomasin kerovani, ettei esikoislestadiolaisuudessa koskaan ketään eroteta, vaan annetaan Pyhän Hengen tehdä työtään. Jouduin kyllä pohtimaan asiaa uudestaan huomatessani, etten ollut puhunut oikein. Ei esikoislestadiolaisuudesta eroteta, mutta edes pyhäkoulunopettajaksi ei kysytä henkilöä, joka laulaa esiintyvässä kuorossa tai soittaa urkuja julkisesti. Tapakulttuurin noudattaminen säätelee seurakunnallisen statuksen myös esikoislestadiolaisuudessa. Ja jos ei eroteta, voidaan hienovaraisesti hiljentää syrjäyttämällä.
Olen seurannut aika läheltä tapauksenkulkua vuosia sitten.
Vallankäytöstä tulimme molemmat siihen tulokseen, että sehän on hieno asia, jos seurakunnassa yksimielisesti voidaan sopia eri asioista, mutta me inhimilliset ihmiset niin mielellämme haluaisimme olla ainakin sosiaalisen vallan käyttäjiä, taustalla ainakin. Ja kuka sitä sosiaalista valtaa voi käyttää suuren organisaation pyörittämiseen ? Kruununperimisjärjestelmä toimii kuningaskunnissa, parlamentarismissa on edustuksellinen demokraattisesti valittu valttapitävien joukko. Onko rahalla ja vallankäytöllä yhteyttä? Miksi esikoislestadiolaisuudessa ei voitaisi alkaa toimia normaalien yhdistysten organisaationormien mukaan, nostaa kissa pöydälle ja katsoa, kuka sanoo, missä kaappi seisoo. Eikö olisi helpompaa jos vaikka seurakuntaneuvostot olis.
Esikoislestadiolaisuuden koen edelleen hengelliseksi kodikseni, mutta silmäni ja ennenkaikkea sydämeni on alkanu avartua näkemään Jumalan työtä myös muualla. Työni vuoksi tapaan erilaisiin uskonnollisiin suuntauksiin jollakin tavoin yhteydessä olevia ihmisiä ja olen ollut yllättynyt siitä, miten paljon me oikeastaan ajattelemme samalla tavalla uskon peruskysymyksistä.
Varsinkin vanhoillislestadiolaisten kanssa keskustellessa on sen huomannut erityisen selvästi. Törmäsin aikamoisiin ennakkoluuloihin esikoislestadiolaisuutta kohtaan ja kuulin usemman suusta ihmettelyn siitä, miten esikoislestadiolaisuudessa toisaalta korostetaan yksinkertaista elämänmuotoa ja paheksutaan esim kuvataiteen eri muotoja, musiikin harrastamista jne. mutta silti eletään melko hyvätuloisten tyyliin kalliita autoja ja taloja ostellen. En osannut antaa vastausta ihmettelyyn, totesin vain, että joukko on kirjavaa kuten vanhoillisissa.
Keskustelimme esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillisuuden johtamisasioista. Keskustelukumppanini selitti srk:n organisaatiota, paikallisyhdistyksiä ja erilaisia toimikuntia ja sain jopa sellaista käsitystä, että ainakin osaan näistä aivan tavalliset seurakuntalaiset esittävät hyväksi havaitsemiaan henkilöitä. Naisiakin on edustettuna ja muutoinkin erilaisiin toimiin valittuja ( ei puhujiksi jne..)
Minä kerroin puolestani, että ylin johto on Lapin Vanhimmat Pohjois-Ruotsissa ja tämä vanhimmuus ikäänkuin periytyy seuraavalle lapissa asuvalle sukupolvelle ilman että tämän johdon alaiset paikalliset yhdistykset esim Suomesta tai Amerikasta, osallistuvat valintoihin. Sitten en osannut vastata, miten saarnaajat valitaan tai onko naisilla muuta tehtävää kuin palvelutehtävä keittiössä.
Keskustelun edetessä pohdimme sitä, hän oman hengellisen yhteisönsä, minä omani kannalta, kuka todellisuudessa määrää ja kenen valtuuttamana. Keskustelukaverini mielestä vanhoillisten 1970-luvun hoitokokoukset ovat osoituksena siitä, miten pelolla voidaan hallita ja miten pieni joukko itse asiassa voi johtaa satoja tuhansia ihmisiä ilman että joku uskaltautuu vaatimaan edes keskustelua asiasta tai että näitä johtajia pyydetään perustelemaan kannanottojaan.
Huomasin kerovani, ettei esikoislestadiolaisuudessa koskaan ketään eroteta, vaan annetaan Pyhän Hengen tehdä työtään. Jouduin kyllä pohtimaan asiaa uudestaan huomatessani, etten ollut puhunut oikein. Ei esikoislestadiolaisuudesta eroteta, mutta edes pyhäkoulunopettajaksi ei kysytä henkilöä, joka laulaa esiintyvässä kuorossa tai soittaa urkuja julkisesti. Tapakulttuurin noudattaminen säätelee seurakunnallisen statuksen myös esikoislestadiolaisuudessa. Ja jos ei eroteta, voidaan hienovaraisesti hiljentää syrjäyttämällä.
Olen seurannut aika läheltä tapauksenkulkua vuosia sitten.
Vallankäytöstä tulimme molemmat siihen tulokseen, että sehän on hieno asia, jos seurakunnassa yksimielisesti voidaan sopia eri asioista, mutta me inhimilliset ihmiset niin mielellämme haluaisimme olla ainakin sosiaalisen vallan käyttäjiä, taustalla ainakin. Ja kuka sitä sosiaalista valtaa voi käyttää suuren organisaation pyörittämiseen ? Kruununperimisjärjestelmä toimii kuningaskunnissa, parlamentarismissa on edustuksellinen demokraattisesti valittu valttapitävien joukko. Onko rahalla ja vallankäytöllä yhteyttä? Miksi esikoislestadiolaisuudessa ei voitaisi alkaa toimia normaalien yhdistysten organisaationormien mukaan, nostaa kissa pöydälle ja katsoa, kuka sanoo, missä kaappi seisoo. Eikö olisi helpompaa jos vaikka seurakuntaneuvostot olis.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuli vähän hätäisesti ylös kirjattua, virheet toivottavasti eivät häiritse itse asiaan keskittymistä.
Luin saman telstin, enkä kommentoinut sitä. Syystä siitä, että se sanota on ns. tiukkapipojen sanastoa, ei hän maininnut sitä, että Jumala olisi joku vaihto kauppias, kun teet niin, niin saat rikkautta ja Jumalan siunausta.
Kyllä tästä seurkuntaneuvostosta puhuttiin kevät-talvella . Olisi se meidänkin mielestä siis täällä palstalla, parempi vaihtoehto, kun se lapin perimys järjestys ei aina mene, sukupolvi, sukupolven perään, vaa sieltä jää välillä poiskin .
Ihmiset ovat erilaisia, toiset mielivät valtaa, toiset ovat mielellään siitä sivussa.
Kirjoitin toisaalla että luonnollinen rikkaus ei ole yhtäläisyysmerkki Jumalan siunaukselle. En viitannut kannanotollani lestadiolaiseen opetukseen, vaan kerroin kuinka minä tämän asian olen ymmärtänyt.
Rahaa on varsin monilla sellaisilla, joilta silmin nähden puuttuu kuitenkin Jumalan siunaus. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä tosiasiaa, että Jumala voi siunata lapselleen myös ajallista hyvyyttä, siis rahaa ja omaisuutta.
Jumalan siunaus ihmisen elämässä on kuitenkin hyvin moniulotteinen. Jumala antaa siunauksena sen rauhan sydämeen, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Jumala siunaa terveyden, rakkaat lähimmäiset ympärille, siunaa rakkauden läheisten kesken, siunaa jokapäiväisen leivän, sekä asunnon jossa ihminen asuu, työpaikka on Jumalan siunausta, - joitakin mainitakseni.
Kotihan tämä lestadiolaisuus on meille, jotka olemme tämän keskelle syntyneet jo luonnollisen syntymän kautta. Es.lest. liikkeessä, ihmisissä ja sen ilmapiirissä on paljon luovuttamatonta, - sitä joka on Jumalan sanan ja yhteisen rakkauden mukaista.
Vajaat 20 vuotta on liikkeen kehitys kulkenut tietyssä mieless kuitenkin huolestuttavaan suuntaan. Tänä aikana on suorastaan satanut käskyjä käskyjen päälle ja kieltoja kieltojen päälle. Nykyvanhimmisto totesi valtaan päästyään: "Palautamme alkuperäisen lestadiolaisuuden". Edesmennyt A. Iisaksson lienee heidän mielestään tuo "alkuperäinen"?
Runsaana pulppuavat ristiriitaiset ihmiskäskyt ovat kuitenkin hyvin kapeakatseisia, ja lisäksi ne ovat lyhytnäköisiä. Meillä monilla on näistä käskyistä paljon muistoja, - varsinkin meillä
-60 luvun suomalaisilla.
Aloitus oli tekaistu viattoman kyselyn muotoon.
Asiaa sinänsä paljon.
En ymmärrä tässä yhteydessä käyttämääsi sanaa
"viaton".
olisi pitänyt sopimattomana, että olisi annettu neuvoja.
Kysyminen on varmaan hänen mielestään sopivampaa. Siis ei sorruta siihen vikaan, että tuotais omaa ymmärrystä esiin. Ihmetellään vain.
Toisen henkilön ajatusten ja tunteiden tulkitsemista pitäisi pyrkiä aina välttämään. Tämä koskee erityisesti live-elämää läheisten ja puolison suhdetta.
Mutta tuo lestadiolaisuudessa nykyisin paljon käytetty sanapari "oma ymmärrys" kaipaisi jonkinlaisen selvityksen.
Moni ihmispoloinen ei elä omaa elämäänsä sellaisena kun hän itse on. Sellaisessa ilmapiirissä ihminen ei eläkään omaa elämäänsä niillä edettyksdillä joita Jumala on hänelle lumisessa lahjoittanut, vaan elää joko toisten ihmisten taikka yhteisön johtoryhmän ehdoilla, orjana. Toisin sanoen, hän elää vailla "omaa ymmärrystä", ja omaa tahtoa.
Orjuuttaja toimiikin juuri tällä tavalla, että hän murskaa manipuloimalla uhriltaan oman tahdon. Esimerkiksi perheissä on paljon tällaisia järkyttäviä tragedioita, joissa joku perheen jäsenistä pitää muita perheenjäseniä orjinaan.
Toisten ihmisten orjana eläminen on varsin tavanomaista esimerkiksi lestadiolainen nimen alla kulkevissa likkeissä.
Sinut hyväksytään liikkeessä vain sillä ehdolla, että noudatat tarkoin ahdasmielisen johtajiston asettamia tiukkoja rajoja. Tällainen ei ole missään tapauksessa hengellisesti tervettä elämää. Sairauden seurauksena liike on pirstoutunut pieniksi pirstaleiksi ja miltei kaikissa niistä on tiukka ekslusiivinen seurakuntaoppi, - "vain me pelastumme".
Tätä ei huomaa sellainen henkilö joka on riittävän lähellä virtahepoa. Hän ajattelee että Jeesuksen seuraaminen on tarkoitettukin aina vaikeaksi ja raskaaksi.
Seurakuntaa manipuloivat henkilöt toistava koko ajan samaa, "sinä olet paha, jos sinulla on oma ymmärrys. Vain johtajiston ymmärrys on oikea ymmärrys. Eri tavalla ajatteleva on aina väärässä ja johtajisto on erehtymätön.
Tällainen on niin sairasta, ettei sellaista uskoisi olevan, ellei omin silmin näkisi ja omin korvin kuulisi. Ihmispoloinen on niin kovin herkkä manipulaatiolle.
Miten Jeesus toimi??
Hän kysyy aina ensimmäiseksi, "tahdotko sinä"?
Tai, "mitä sinä tahtoisit, että tekisin sinulle"?
Jeesus hallitsee olemalla kaikkien palvelija, ei siis Herra ja Mestari.
Mutta millaiseen arvoon palvelluksi tullut asettaa hänet, joka häntä palveli antamalla kaikki synnit anteeksi, parantamalla sairaudet ja lahjoittamalla iankaikkisen elämän? Sitä tunnetta ei voi ihmisen sanoilla kuvata.
Hallelujaa, kiitos Herrani Jeesus!! Kiitos sinun rakkaudestasi Jeesus!!
Täytyy todeta, että Jumala on ottanut oman seurakuntansa silmäteräksensä ja
Huomioni kiinnittyi erikoisesti kohtaan:
"... ylin johto on Lapin Vanhimmat Pohjois-Ruotsissa ja tämä vanhimmuus ikäänkuin periytyy seuraavalle lapissa asuvalle sukupolvelle ilman että tämän johdon alaiset paikalliset yhdistykset esim Suomesta tai Amerikasta, osallistuvat valintoihin."
Näinhän se on.
Vanhimmat osoittavat kuitenkin luottamustaan eri maiden saarnaajille. Esim. Norjan saarnaajille ja Suomen saarnaajille lähetysten suhteen.
Toivoisi sen lisääntyvän myös tähän valinta-asiaan.
Mitä tuo tarkoittaa? Vanhimmat osoittavat luottamustaan????
Putin osoittaa luottamustaan Medjedeville ja sallii tämän toimia presidenttinä?
Kenelle ja koska, en ole kuullutkaan. Vaan sieltä on aina tullut käskyt ja määräykset. Luottamusta vain vaadittu, ei tarjottu.
Putiniin vertaus hyvä .
suomalaisille lähetystyön Venäjälle ym.
Norjalaiset suorittavat taas lähetysmatkoja johonkin muualle.
Tätä tarkoitan luottamisella.
Myös vanhimmiston täydentämisessä he voisivat kuulla myös muiden maiden saarnaajia.
"Keskustelukumppanini selitti srk:n organisaatiota, paikallisyhdistyksiä ja erilaisia toimikuntia ja sain jopa sellaista käsitystä, että ainakin osaan näistä aivan tavalliset seurakuntalaiset esittävät hyväksi havaitsemiaan henkilöitä. Naisiakin on edustettuna ja muutoinkin erilaisiin toimiin valittuja ( ei puhujiksi jne..)"
Kyllähän ainakin paikallistasolla tämä asia toteutuu - etkö tiedä sellaisesta? Siis tarkoitan erilaisia jaostoja, joissa on sekä naisia että miehiä. Kyselepäs lahtelaisilta, jos näin ei muualla ole!
minustakin tuntui, ettei kirjoittaja tiennyt tarpeeksi omasta hengellisestä kodistaan. Siis käytännön asioista.
Totta kai pyhäkoulunopettajissa voi olla kuorossa laulavia tai urkuja soittavia. Ja siis onkin. Oli minusta outo ajatus ylipäätään.:)
Ei ketään suljeta pois - ellei sitten joissakin tietyissä piireissä (mutta tällaiset ihmiset olisivat ahdaskatseisia myös ilman lestadiolaisuutta). Mutta ei ole mitään sellaista koko seurakunnan kattavaa "tapaa", jolla poissuljettaisiin muita. Jumalan terveellä ja rauhalla tervehditään kaikkia, jos seuroihin tai kyläpaikkoihin mennään. Itse elän varmaan joidenkin mielestä liian maallisesti, mutta aina olen yhtä tervetullut seuroihin ja kylään.