Noin vuoden olen kärsinyt masennuksesta. Joka päivä on samanlainen. Herään päivällä, nousen ylös, keitän kahvit, katson telkkaria ja olen koneella, menen nukkumaan jos saan unta. Jos en saa, valvon yön, ja seuraava päivä on yhtä helvettiä ahdistuksen kanssa. Ainakun meinaan saada unta, hyökkää kaikki elämän ongelmat ja ahdistukset mieleen. Ystäviä ei ole, eikä harrastuksia. Eikä harrastuksia jotka vähääkään kiinnostaisivat. Koulu ei kiinnosta, sieltä on tullut eniten kerättyä poissaoloja. Kokoajan saankin odottaa kelalta perimiskirjettä jossa on joku todella iso luku, jota minulla ei ole varaa maksaa. Töitä ei ole, eikä minusta varmaan olisikaan työntekijäksi. Pelkään muita ihmisiä, minulla aina menee sanat sekaisin tai muuten vain sanon jotain tyhmää, en uskalla enkä halua olla minkään ihmisen kanssa missään tekemisissä. Tuntuu ettei minulla ole ollenkaan tulevaisuutta, haluaisin kuolla vain pois, olla rauhassa, ilman minkäänlaista ahdistusta ja ongelmia. Olen vasta 19, miten minä kestän seitsemänkymppiseksi?
En jaksa enää
tekeemieliraivota
10611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanot että olet vuoden kärsinyt masennuksesta. Millaista elämäsi sitä ennen oli?
Tuollaiset sosiaalisuuteen liittyvät ahdistukset ja epätoivo tulevaisuuden suhteen voivat olla hyvin voimakkaita masennuksen yhteydessä. Masennus näyttää kaikkea suuremmalta ja iäti jatkuvalta - toivottomalta.
Masennuksesta on kuitenkin hyvät mahdollisuudet toipua, joten ei kannata luopua toivosta. Oletko jo saanut jotain hoitoa siihen? Olisiko mahdollista etsiä parempaa hoitoa?
Entä millainen sosiaalinen tilanteesi on? Oletko virallisesti opiskelija, vaikka opinnot eivät etene? Oletko harkinnut sairaslomaa tai kuntoutukseen hakemista? Jos ei itse jaksa hoitaa paperiasioita ja asiointeja (mikä voi olla hyvin ymmärrettävää), niin siihenkin saa apua.
Kenties voisit itse yrittää muuttaa tuota rutiiniasi jollakin tapaa, esim. käyttää aikaa telkkarin ja tietokoneen sijaan johonkin muuhun. Monilla ihmisillä ruudun kyttääminen heikentää oloa pitemmän päälle... Ehkä voisit koittaa tunnustella, mitä muuta ehkä tahtoisit tehdä, mikä voisi juuri sillä hetkellä huvittaa edes vähänkin aikaa. Pientä ulkoilua ja liikuntaa kannattaisi ehkä kokeilla, siitä on joskus apua. Kuitenkin tärkeintä olisi löytää tekemistä, joka olisi jollakin tapaa mielekästä, tuntuisi sinusta itsestäsi hyvältä.
Mahdollisesti sisällä myllertäviä tunteita on myös hyvä kuunnella, antaa niille tilaa. Monesti masennus on ainakin osaksi liitoksissa siihen, että tunteet ovat jollakin tapaa tukossa, eivät tule ilmaistuiksi.
Elämä ennen masennusta oli mahtavaa...Tosin Olen sairastanut aikaisemmin 16 vuotiaana, jouduin sairaalahoitoonkin sen takia vähäksi aikaa kun meni niin pahaksi. Taidan vain olla taipuvainen masennukseen. Kyllähän minun tekisi mieli tehdä jotain muuta, mutta en tiedä mitä. Kai tuota lenkillä käyntiä voisi kokeilla. Olen virallisesti opiskelija, nytten vain on kesäloma, joka kieltämättä tuntuu tylsältä. Tässähän pitäisi jotenkin latautua kesällä opintoja varten, mutta tuntuu vain että energiat on entistä vähempänä. Olen harkinnut lääkärillä käyntiäkin, mutta jotenkin en vain uskalla puhua vieraalle ihmiselle tilanteestani. En siis ole mitään hoitoa vielä hakenut, enkä tiedä haenko ollenkaan. Sitä vain sanoo itsellensä "kyllä tämä tästä kohta helpottaa.."
siis hakemaan apua oman paikkakuntasi mielenterveystoimistosta, ensin vaikka psykologin juttusille, ei kannata pitkittää muuten se loppukin elämä karkaa käsistä, olet ilmeisesti vielä nuori ja sinulla pitäisi olla muutakin edessäsi kun pelkkää mustaa...Tsemppiä!
oikeesti hanki apua, sen pitäis ainaki vähän helpottaa. koskaan ei saa luovuttaa, ehit tehä vielä vaikka mitä. tiedän ei oo helppoa hankkia apua, mut se kannattaa. masennus vaan pahenee jos sitä ei käsitellä..
Olet menettänyt otteesi henkimaailmaan. Pyydä apua
jumalalta, hän auttaa aina. Mikään lääke ei koskaan
auta masennukseen.
Kokeile vaihteeksi viedä tv ja tietokone vintille siten että kotona ei ole mahdollista haaskata niihin aikaansa. Sen jälkeen kummasti alkaa kiinnostaa sosiaaliset aktiviteetit, ajanvietto kavereiden kanssa ja erilaiset harrastukset, vaikka nyt ne eivät tunnu kiinnostavan nettiaddiktiosta johtuen.
"Olen vasta 19, miten minä kestän seitsemänkymppiseksi?"
Minä olin 19-vuotiaana täysin samanlainen paha nettiaddikti, mutta viimeistään muutamassa vuodessa iän myötä tietokoneita ja ruutuja alkaakin inhota yli kaiken ja sosiaalista elämää tulee aina vain enemmän.
Nettiaddiktiota vain...
Todella tyhmä vastaus!
Itselläni on samanlaisia tuntemuksia kuin alkup. kirjoittajalla.
Eikä todellakaan viittaa mihinkään nettiaddiktioon.
Ja miten voi viettää aikaa kavereitten kanssa kun niitä ei ole..
Olisit lukenut kirjoituksen ennenkuin neuvot ihan tyhmiä.
Ja kun pelkää ihmisiä eikä osaa niiden kanssa puhua niin silloin niitä kavereita on vaikea hankkiakin!
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Ota johonkin yhteyttä joka mahdollisesti voisi auttaa. Esim. terveyskeskukseen, sieltä varmasti osataan neuvoa mistä saa sitten paremmin apua tai vaikka kunnan sosiaalitoimistoon, minulle on ainakin sieltä tarjottu apua mutta en ole ottanut sitä vastaan.
Itse olen ollut jo muutaman vuoden masentunut, välillä on vähän parempia päiviä ja välillä taas huonompia. Nyt on ollut jo muutaman kuukauden ajan pahempi jakso. Koko ajan ahdistaa. En pysty nukkumaan kunnolla. Ainoa miten saan unta on että katson telkkaria sängystä niin pitkään että nukahdan. Muulla tavalla ei uni tule koska kaikki ahdistavat asiat pyörivät mielessä.
Yritän aina selitellä itselleni että jos vaikka kävisin aina lenkillä, syön vitamiineja ja syön hyvin niin kyllä tämä tästä kohta helpottaa. Ei niistä ole apua ollut.
Ja lenkille lähtö on aina vaikeaa kun pelkään että siellä tulee vastaan muita ihmisiä. Asunnosta poistuminenkin vie aikaa kun pitää kurkkia ikkunasta että eihän vain näy naapureita pihalla(asun rivitalossa jossa vilkas elämä).
Nyt lähipäivinä on alkanut tuntua siltä että en enää jaksa tätä elämää.
Olen niin väsynyt tähän! Miksi en voi olla vain normaali.
Ja tänään päätinkin että otan huomenna yhteyttä kunnan sosiaalisihteerin ja kysyn voiko hän auttaa minua.
Ota sinäkin jonnekin yhteyttä, ajattele jos siitä olisikin apua! Menisihän tervehtymisessä aikaa mutta ajattele, sitten voisi olla taas normaali! Ei ahdistaisi enää. Pystyisi puhua ihmisten kanssa ja saisi kavereitakin.
Pyydä apua itsellesi!!!
...viettää kaiket päivät kotona netissä roikkuen????? Johan siinä sosiaaliset taidotkin rappeutuvat niin paljon, että silloin harvoin kun käy ihmisten ilmoilla, uusia kavereita ei löydykään. Kaikki johtuu vain NETTIADDIKTIOSTA, eikä siihen ole muuta lääkettä kuin ryhtyä viettämään vapaa-aikaansa enimmäkseen ihmisten ilmoilla uusiin ihmisiin tutustuen ja rappeutuneita sosiaalisia taitoja harjoitellen, joita ei todellakaan opi kotona nyhjöttämällä. Lääkäritkään eivät pysty sen enempää auttamaan.
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti), ja gotu kola-nimistä yrttiä käytin myös. nämä auttoivat myös unettomuuteen. E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.