Niin en tiedä oikeen mistä aloittaisin... No aloitetaan vaikka siitä että minulla on mies ja kaksi lasta ja periaatteessa kaikki pitäis olla kunnossa, rakastan miestäni, mutta silti tuntuu että jotakin puuttuu, välillä puristaa niin kovaa ja tuntuu pahalta.
olen aina tiedostanut että mulla on tunteita myös naisia kohtaan, mutta en ole uskaltanut sen suhteen tehdä mitään tai no pussailua lukuunottamatta ja hmm...se tuntui hyvältä.
Olen kertonut miehelleni tästä minun toisesta puolesta ja se ymmärtää(niin pitkälle kun voi) ja haluaa tukea mua niin myötä kuin vastamäessä, niinkuin sillon lupasi kun mentiin naimisiin. Pelottaa tehdä se ensimmäinen askel, entä jos se onkin lopullista? Jos siinä samassa menetän mieheni ja suhde naisen kanssa ei toimisikkaan, enkä tahtoisi edes sitten ketään muuta miestä elämääni tuskin enään siinätapauksessa nykyistä miestäni saisin takaisin...
Ja kun meillä on kuitenkin kaikki hyvin.. Kestääkö sitä kaikkea mitä sitten joutuu käymään läpi. Ja kuinka lapset kestää ettei isi ja äiti olis enään yhdessä.
On niin sekavat fiilikset, viimeksi eilen juteltiin mieheni kanssa asiasta ja itkettiin :(
Kiitos kun jaksoit lukea.
olen aina tiedostanut että mulla on tunteita myös naisia kohtaan, mutta en ole uskaltanut sen suhteen tehdä mitään tai no pussailua lukuunottamatta ja hmm...se tuntui hyvältä.
Olen kertonut miehelleni tästä minun toisesta puolesta ja se ymmärtää(niin pitkälle kun voi) ja haluaa tukea mua niin myötä kuin vastamäessä, niinkuin sillon lupasi kun mentiin naimisiin. Pelottaa tehdä se ensimmäinen askel, entä jos se onkin lopullista? Jos siinä samassa menetän mieheni ja suhde naisen kanssa ei toimisikkaan, enkä tahtoisi edes sitten ketään muuta miestä elämääni tuskin enään siinätapauksessa nykyistä miestäni saisin takaisin...
Ja kun meillä on kuitenkin kaikki hyvin.. Kestääkö sitä kaikkea mitä sitten joutuu käymään läpi. Ja kuinka lapset kestää ettei isi ja äiti olis enään yhdessä.
On niin sekavat fiilikset, viimeksi eilen juteltiin mieheni kanssa asiasta ja itkettiin :(
Kiitos kun jaksoit lukea.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mieheni ei vaan tiedä tunteistani, enkä uskalla kertoa. En usko että ymmärtäisi.
On niin paha olla kun en tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Periaatteessa meillä on kaikki hyvin.
Olis todella kiva saada jutella ihmisten kanssa jotka on ite samassa tilanteessa.. Jos esimerkiksi sinusta tuntuu että olisit halukas juttelemaan niin olis tosi hienoa. Koska oma tila helpottuu hirveesti kun saa puhua asiasta.. Vaihdetaanko maili osoitteita?
oli liitossa melkein15 vuotta.Muksuja 2.
En koskaan kertonut exmiehelle olevani bi ( tai pikemminkin Lesbo) ja muidenkin sattumusten takia tuli sitten ero!
Aina tiesin kuitenkin että olen naisista kiinostunut ja eron jälkeen annoin vihdoin itselleni "luvan" etsiä naisseuraa.Yritin kovasti vielä miehiinpäin tehdä suhdetta että olisin muka antanut lapsilleni miesmallia elämään.
Sitten mua vietiin kun rakastuin vaimooni.
Lapset ovat sopeutuneet hyvin ja elämä on mallillaan niin arjessa kuin rakkaudessakin.Balanssissa.
Koska en tiedä miten sinä aiot päästä ns yli siitä että olet bi seksuaali ja et pääse toteuttamaan tai uskalla toteuttaa seksuaaliviettiäsi,en osaa asiassa neuvoa mitenkään.
Jos kuitenkin miehesi on suvaitsevainen asiassa ja ei lasten nyt tarvitse tietää äidin seksuaalisesta tilanteesta,ehkäpä asia siitä laukeaa mukavasti jotenkin,ainakin toivon niin!!
Kohtalontovereita varmasti on paljon.
Mukavaa jos miehesi rakastaa ja ymmärtää sinua niin et ole ihan yksin asian kanssa.
Niin siitä vielä että olet ilmeisesti jo ajatellut että jos ette olisikaan yhdessä ja eroaisitte.....miksi suotta jos miehesi seisoo rinnallasi..voihan sitä rakastua naiseen, eikä aina heti tarvitse muuttaa yhteen ja sitärataa??
Kiva lukea muiden kohtaloita, mihinkä elämä on kuljettanut ja havahtua siihen tosiaan ettei todellakaan ole yksin tässä tilanteessa ja monimuukin on joutunut käymään näitä samoja asioita mielessään.
Katsoppa viestiketjua alempaa... naimisissa jne.
Täällä yksi heterosuhteessa elävä bi. Ihana mies ja pieni lapsi on, ja kaikki "ikään kuin" mallillaan... Kuitenkin se toinen puoli elää minussa niin vahvana, että joskus tuntuu että pelkillä ajatuksilla petän miestäni, enkä ole läsnä. Tämän tunteen kanssa eläminen on vaikeaa, se vahvistuu, eikä sille voi mitään... :/
Tunne on vahvistunut viime vuosina enemmän ja enemmän, eikä sille totta tosiaan mahda mitään! Hitto kun olis helpompaa jos olis varma tunne että kumpaanko "leiriin" sitä oikeen kuuluu, eikait se selviä kun kokeilemalla... Mutta, mutta paha kun on naimisissa, niin ei tahtoisi pettääkkään, vaikka mies on kyllä tietoinen asiasta. Vaikeeta on. :(
Itse olen tullut ulos kaapista muutama vuosi sitten. Seurustelin vielä kolme vuotta sitten miehen kanssa ja eron jälkeen ihastuin ensimmäisen kerran naiseen. Olen omalla tavallani iloinen, että erosin miehestä, koska olin vapaa käsittelemään tunteitani. ja vasta tänä vuonna koin naisen läheisyyden ensimmäistä kertaa. Ja tajusin, että olen todella bi. olen löytänyt ihanan naisen, enkä ikävöi ollenkaan miehen syliin. On ihanaa rakastaa naista. elämä on lyhyt ja sitä ei kannata haaskata pelkkiin haaveisiin.
ite oon naimisissa ja mieheni varmaan aavistelee jotain mutta ei olla kunnolla asiasta puhuttu. Mulla on kuitenkin maailman ihanin mies enkä halua luopua hänestä, kuitenkin olen samaan aikaan ihastunut ystävääni ja haluisin hänen kanssaan vaikka mitä.. Näitä juttuja lukiessa tuntuu käsittämättömältä kuinka paljon tuntuu naisia olevan samassa tilanteessa!
Ei se elämä ole niin helppoa, mikähän siinä on kun naiset vetää puoleensa... ?
Mäkin olen kihloissa ja asunut muutaman vuoden miehen kanssa. Ja lesbo-tunteet mussa vain tuntuvat kasvavan. Eroa olen ajatellut mielessäni ja suunnitellut elämää sen jälkeen. Osa minusta haluaa sitä ja naisen kanssa parisuhteen. Osa minussa tietenkin ajattelee että entä jos tajuankin eron jälkeen että haluan miehen. Monet vuodet olen ajatellut että olen bi ja seurustelen nyt miehen kanssa mutta nyt ovat kaipuu ja halu naisen läheisyyteen tulleet jokapäiväisiksi ajatuksiksi. En tiedä olenko ottanut miehen vain ulkoisten normien vuoksi vaiko mitä. Mutta ero on aina kamala kokemus ja en sitä kipua haluaisi puolisolleni tuottaa. Toisaalta olen kertonut hänelle että olen bi mutta nyt tosiaan on alkanut tuntua että pidän enemmän sittenkin naisista. EHKÄ.