Saanko lasta

Olen erittäin ristiriitaisessa tilanteessa ja travitsen teidän apua...

Tässä taustat:
Olen 28-vuotias nainen ja seurustellut pian kome vuotta itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Miehellä 11-vuotias lapsi.
Vuosi sitten ensimmäisen kerran otin vakavasti puheeksi yhteisen lapsen hankkimisen. Mies ei halunnut, olin kuulemma liian painostava (mikä piti kyllä ihan paikkansakin), aika oli huono ja väärä yms..

Päätin antaa hänelle aikaa miettiä asiaa rauhassa. Nyt vuoden jälkeen otin asian uudelleen hellävaroen esille.. Mies harkitsi asiaa viikon ja sanoi että on valmis hankkimaan lapsia kanssani.

Ehdin olla maailman onnellisin nainen kaksi päivää kunnes mieheni sanoi ettei olekaan valmis.. Minusta löytyi miljoona vikaa, löysi toki itsestäänkin yhtä paljon..
Vielä kuulemma pitää odottaa ja kehittyä!

Mitä mieltä olette tästä ja mitä minun pitäisi mielestäni tehdä?
7492
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

niin kannattaisiko vaihtaa miestä. Ei tuo nyt oikein rakkaudelta vaikuta.

Äänestä

minusta toi touhu.JOs molemmat rakastaa toisiaan täysillä niin lapsi on varmasti tervetullut perheeseen.En ymmärrä....

Äänestä
  • Olen seurustellut 9 vuotta ja rakastamme toisiamme täysillä ja meillä on mukavaa/hauskaa yhdessä. Itse olen vasta muutaman kuukauden lämmennyt lapsiasialle, mieheni ei vielä. Epäröi.
    Ja todellakin ymmärrän miestäni, jos siltä ei nyt tunnu, niin pakottamaankaan en rupea. Onhan se iso asia.

    Äänestä

Ymmärrän miestäsi, kerran kun on saanut kokea
yöheräilyt ja hampaiden tulon yms. niin voi olla,
että vähän "vanhemmalla" iällä voi ajatus tuntua raskaalta...

Hän arvostaa nykyistä helppoa elämäänsä liikaa,
valitettavasti.

Itse vaihtaisin miestä.
Lapsen saaminen oli minulle Tärkeä Asia,jonka halusin ja onnekseni sain.

Mutta onnea matkaan:-)
Toivottavasti saat kaiken minkä haluat elämältäsi, koska olet ansainnut onnesi.

Äänestä

Mua ei olisi mitkään maailman asiat pystynyt estämään lapsen tekemistä, paitsi tietty se, etten olisi voinut saada lapsia. Sinun tilanteessasi ottaisin siis hatkat. Sorry!

Äänestä

Jos teet lapsen vastoin miehesi tahtoa, tulee sinusta yksinhuoltaja, ennemmin tai myöhemmin. Jos haluat että lapsellasi on isä, joka asuu kanssanne, tee lapsi sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsen juuri sinun kanssasi.

Äänestä

Ensin asiaa miettii ja sitten alkaakin tulla katumapäälle ja syitä aina löytyy. Rimakauhuahan tuo on!

Sen kai voisi sanoa, että ei ihminen juuri kamalasti muutu enää noin aikuisella iällä jos isojakin puutteita on. Ja lapsen kanssa kyllä taas kehittyy ihan siinä rinnatusten kasvua, jota ilman lasta ei voi tapahtua.

Mielestäni olet ollut kiltti ja odottanut sen vuoden, jonka hän tarvitsi. Nyt tuo soutaminen ja huopaaminen ei kyllä ole asiaa ollenkaan!

KOlmen vuoden suhde takana joten kyllä varmasti itse tiedät onko tulevaisuus yhtä odottamista ja miettimistä vuoden välein vai tapahtuuko joku muutos joskus. Kohtahan alat olla vähän vanha ensisynnyttäjäksikin, siinä ainakin syy jos sen tahtoo..

Valintahan on lopulta mies vai lapset jos ei kerran nytkään asia vielä ole ajankohtainen. Kohta nelikymppinen ei oikeasti enää kehity ihmisenä jos ei moiseen ole kyennyt tähänkään asti. Eli kai se on sen uhkavaatimuksen paikka jos lapsia todella haluat. Varsinkin kun ikä muutaman vuoden odotttelun jälkeen alkaa olla sellainen, että lasten saannissa ei voi olla juuri ongelmia tai ne jää saamatta.

Haluatko perheen kanssani vai keksitkö tekosyitä on se kyssäri johon mieheltä on saatava vastaus ja myöhemmin ei ole kyllä enää sellainen ellei ole todella hyviä syitä jotka oikeasti ratkeaa kalenterin mukaan jonakin päivänä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ikinä? kirjoitti:

Olen erittäin ristiriitaisessa tilanteessa ja travitsen teidän apua...

Tässä taustat:
Olen 28-vuotias nainen ja seurustellut pian kome vuotta itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Miehellä 11-vuotias lapsi.
Vuosi sitten ensimmäisen kerran otin vakavasti puheeksi yhteisen lapsen hankkimisen. Mies ei halunnut, olin kuulemma liian painostava (mikä piti kyllä ihan paikkansakin), aika oli huono ja väärä yms..

Päätin antaa hänelle aikaa miettiä asiaa rauhassa. Nyt vuoden jälkeen otin asian uudelleen hellävaroen esille.. Mies harkitsi asiaa viikon ja sanoi että on valmis hankkimaan lapsia kanssani.

Ehdin olla maailman onnellisin nainen kaksi päivää kunnes mieheni sanoi ettei olekaan valmis.. Minusta löytyi miljoona vikaa, löysi toki itsestäänkin yhtä paljon..
Vielä kuulemma pitää odottaa ja kehittyä!

Mitä mieltä olette tästä ja mitä minun pitäisi mielestäni tehdä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu