Kaipaavatko isät lastaan joka asuu äidillään? vaikka isällä olisikin uusi perhe, ja uudet lapset, niin "uhraatteko" koskaan ajatustakaan lapselle jota ette näe jatkuvasti? ikävöittekö häntä? Minusta tuntuu että tytön isä ei oikein ajattele häntä. Ei koskaan soita hänelle ym ja vain kerran tai pari kuussa hakee luokseen viikonlopuksi. Hänellä on uusi vaimo ja lapsi ja vaikuttaa siltä että "vanha" lapsi ei enään merkitse niin paljon... Voin tietysti olla väärässäkin, mutta tältä välillä tuntuu...
isät, kaipaatteko lastanne?
kun ei aina siltä tunnu.
191719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei asia aina ole niin yksiselitteinen. Voi olla, että äiti ei anna tavata lastaan kovinkaan usein tai siitä tulee aina hirvee riita/sotku. Joskus on helpompaa unohtaa ja keskittyä nykyiseen tilanteeseen kuin palauttaa vanhat riitaiset asiat mieleen.
tapaamisia on ruhtinaallisesti, jos niitä on 1-2 kertaa/kk. Meillä kun isä tapaa tytärtään 1-2 kertaa vuodessa!
Isä käyny viimeks vuosi sitten heinäkuussa!! Sekin vähän niinku "pakolla" kun oli pojan synttärit! Ennen ruikutin ja soittelin perään, että jokso pääsis lastaan kattomaan mut en enää piiiitkään aikaan kun ei se kuitenkaan tuota tulosta! Ei kai sitä ketään voi pakottaa olemaan isä! Pysyis mun puolesta kokonaan pois, koska turhaa on minusta tulla kerra vuodessa näytille "hei, mä oon sun isäs" kun lapsi ei edes tiedä sellaista omistavansa!
tytär on 10v. "iskä" haki jäätelölle torille 4 vuotta sitten..ei oo näkynyt sen jälkeen,eikä sitäkään ennen kun ehkä 3 kertaa..
silti tyttäreni puhuu isästään kun jostain supersankarista..isillä on koira jonka nimi on..
isillä on vene, isin kans syötiin savustettua kalaa, isi tuntee sen ja sen, isin kaverilla on hevonen..
en usko että tämä isä kaipaa tytärtään silloin kun ei ole hänen luonaan. mutta mä toivon että hän tuntee piston sydänmessään joka kerta kun näkee jonku isän tyttärensä kanssa puistossa tai jossain..
ei käy näillä palstoilla.
Ex mieheni ei tapaa lapsiamme koska jätti heidät uuden naisen takia.
Ei ole nähnyt moniin vuosiin, tuskin tuntee jos vastaan tulee.
Ei kokenut lapsiamme tärkeiksi vaan valitsi iltojen ilon ja lapsettoman lahnan!
pullo oli isille tarkeampi kuin omat pojat
Sinun tilanteeseesi voisin antaa yhden näkökulman: Ajattele miltä itsestäsi tuntuisi jos et näkisi lastasi joka päivä/usein? Itse en tiedä miten sen kestäisin.. Ehkä isällä on lasta niin kamalan ikävä koko ajan että, että yrittää unohtaa asian? Ikävä voi olla niin piinaava ettei se helpota muuten kuin keksimällä muuta ajateltavaa!
Älä pelkää, kyllä etälapsi on aivan yhtä rakas isälle kuin lähilapsikin! Mietihän jos tämä isän luona asuva lapsi pohtiikin itse ettei isä välitä hänestä yhtä paljon kuin etälapsesta kun on ikävän murtama koko ajan?
Ja ihan varmasti yhtä hyvin exmiehesi nykyinen voi miettiä ja vatvoa sisällään että entäs jos nämä meidän lapset eivät merkitse yhtä paljon kuin se ensimmäinen? Entäs jos asiat eivät tunnu niin hienoilta kun on jo kokenut ne aikaisemmin?
Äläkä kiltti tee tuota kenellekään, lokeroi lapsia uusiksi ja vanhoiksi. Lapset ovat vanhempiensa lapsia NYKYÄÄN JA AINA. Ei saisi olla "se uusi" ja "se vanha" lapsi.
Älkää kiduttako itseänne asioilla joita ette voi parantaa. Älkää olko liian ankaria itsellenne. Sama pätee tietenkin muihinkin ihmisiin.. :)
Esimerkit ovat omasta elävästä elämästäni ja olen käynyt ne kaikki läpi vaikka hyvin nuori olenkin. Voitte sanoa että olen jäävi neuvomaan, mutta tässä vain omaa näkemystäni!
Aurinkoista kesää! Älä turhaan murehdi, kyllä isä lapsestaan välittää jos kerran haluaa myös viettää aikaa hänen kanssaan EDES sen muutaman viikonlopun kuukaudesta! (Jotkut tosin ovat vain paskiaisia, mutta onneksi se on marginaalinen luku isistä :) )
Olen sellaisen lapsen äiti jonka isä on unohtanut.
Vuosikausien kauniin ja pyyteettömän yrittämisen jälkeen (siis minä yritin) hän vain on jättänyt tapaamiset. Ehkäpä hän nyt sitten kuuluu tuohon paskiaisten joukkoon?
En hyväksy tuota väitettäsi että isällä olisi niin kurja olo ikävästä että jättää tapaamiset sen vuoksi. Aikuinen ihminen osaa hakea apua oloihinsa. Meillä isä asuu muutaman kymmenen kilsan päässä ja hän voisi tavata lasta vaikka useasti viikossa - kysymys on vain ja ainoastaan viitsimisestä ja halusta.
Koska uusi kumppani ei anna siihen mahdollisuutta. Mennyt on mennyttä ja siihen kuuluu myös lapsi. Tosimiehet ovat katoavaa kansanperinnettä, jäljellä on vain näitä naisten helmoihin piiloutuvia ressukoita.
Lapset ovat minulla jokatoinen viikonloppu pe ilta-ma aamu sekä joka viikko ke ilta-to aamu.
Kysymykseesi että kaipaanko lapsiani vastaus on kyllä.
Lasten äiti ei olisi halunnut, että tapaan lapsia näin usein.
Ymmärrän hyvin niitäkin miehiä, jotka eivät jaksa tapella lastensa tapaamisista eivätkä siedä "kyykyttämistä" lasten äidiltä ja sen seurauksena heittävät pyyhkeen kehään.
Aika paljon sontaa olen itsekkin joutunut nielemään, että saisin tavata lapsiani.
Täytyy vain yrittää olla "iso" ihminen ja ajatella lasten parasta.
Hyvä kun olet jaksanut pinnistellä ja näin saanut olla lastesi kanssa.
Sinua auttaa myös laki, jos äiti ei antaisi lapsia niin saisi huutia.
Meillä taas tilanne se ettei isä halua tavata lapsia eikä siinä auta mikään laki.
Minä en kuulu niihin asiaa vaikeuttaneisiin exiin vaan päinvastoin; olen yrittänyt edesauttaa tapaamisia. Vaan kun ei isä tahdo niin ei.
Asumaan luokseni. Ikävöin lastani ja hän minua.Äiti vaan tekee ja tuntuu saavan tehdä mitä vaan ettemme näkisi yhtä paljon tai lähimainkaan kun hän itse...
Ja meitä on Suomessa tuhansia isiä jotka olemme samassa tilanteessa! Rötväisät saavat vain huomion..ja osittain varmaan siksi järjestelmä suosii äitejä..vielä 2000-luvullakin. Tasa-arvo vanhemmuudessa eron jälkeen on vain haavetta! Milloin näihin epäkohtiin aletaan kiinnittämään TODELLISTA huomiota??!!
Eräs isä
Väitöskija tutkimus "äitinä ja isänä eron jälkeen" voi ladata pdf:nä
http://julkaisut.jyu.fi/?id=951-39-2179-4
...oli ex:än ja parin muun ihmisen kaas "kokous"
minulla yhteinen lapsi mukana,ex ei sanonut sanaakaan lapselle, ( lapsi 9v)mut sen se sanoi,ettei ole hänen eikä hänen sisarusten isä,hänellä ei ole lapsia.erosta kolmisen vuotta.
mitä mahtoi tää lapsi ajatella silloin,paha mieli vaan tuli hänen puolestaan.miksi isä kostaa eron lapsilleenkin??
Turhaan ruikutat kun kenelle tahansa kakaraa väännät! Vähäjärkiset ämmät käyttää siittäjänä tyhmiä miehiä joilla ei pelaa muuta kuin alapää.
Hoida itse kakarasi valittamatta kun et ole osannut suhdettasikaan hoitaa niin että se pysyy. olisit hoitanut asiasi niin ettei nS. vanhaa lasta ole ja käyttänyt ehkäisyä ettei tarvitse ruíkuttaa.
ohhos....taidatpas ite olla just tommonen "kelle jalkasi levität"
varmasti se alkoholikin jota ex rakasti enempi kui omia lapsiaan on minunkin syytä???
lapseni hoidankin ilomielin ite, olen ylpeä heistä.ennemmin valitsin lapseni kui akoholistin,miten sinä oisit tehny??
Meillä tilanne on periaatteessa hyvä. Suht toimiva yhteishuoltajuus. Lapset ovat viikon minulla ja viikon isällään. Isän toivomuksesta.
Tuntuu vaan että isä on niin uuden puolisonsa simputtama että isyys loppuu kun lapset ovat minun luonani. Ei soittele eikä vastaa puhelimeen kun lapset soittavat- eikä varsinkaan jos minä soitan..
Samoin lasten arjesta isän luona tuntuu huolehtivan enemmän uusi vaimo kuin isä itse. Isä kuulemma on aina töissä tai "raksalla" tai pelaa tietokoneella? Tiedä sitten mikä se meininki siellä oikeasti on.. tällaisia viestejä lapset vaan kertovat.
Mutta ok. Olen tietoinen että paljon pahemminkin voisi olla. Ainakin isä yrittää ja huolehtii perustarpeista!
isä lastaan hirveästi kaipaile..:/
erottiin ja hän muutti sitten uuden naisen luokse jolla edellisen kanssa oli yksi lapsi ja nykyään menee niin että tämä lapsi joka ei biologisesti ole edes hänen on tärkeämpi!
parempi vain ettei ilmesty ollenkaan näihin kuvioihin ja pysyy vaan poissa..
Pöh, melko hassuja kyselet. Kaipaisitko itse? Lapsi on normisti minulla ke-su joka toinen viikko ja 1½-viikkoa on liian pitkä aika olla lapsesta erossa, tänään vein pirpanan siskolle yökylään serkkutytön kanssa leikkimään. "Uhrasin" taasen yhden päivän lapsen toivomuksesta johtuen.
Kismittää sellainen kun alkoholistiäitinsä (joka on muuten lähi Suomen käytännöstä johtuen), oli mennyt sopimaan lapselle reissun minun tapaamisviikolla minulta kysymättä.
En siis näe lastani 3-viikkoon ja lapsen hammaslääkärinkin joudun perumaan. Kun suutahdin exälle moisesta toiminnasta, niin sain haukut vain ja hän oli omasta mielestään toiminut ihan oikein, onhan hän lähi.
Mikä teitä naisia vaivaa?