Mä oon ollut masentunut varmaan siitä asti kun täytin n. 13-14. Siihen mennessä olin harrastanut vaikka mitä, kavereita riitti...
Kyllä niitä kavereita oli sen jälkeenkin esim. yläasteella, mutta kouluajan ulkopuolella ei juuri ketään tullut tapailtua.
Jossain vaiheessa vaan tajusin että kun synnyt länsimaiseen yhteiskuntaan, sun elämähän yritetään ohjelmoida alusta asti. Tarha, Koulu, Työ, Perhe, Eläke, Kuolema.
Maailmankuva koki kolauksen kun tajusin, eihän loppupeleissä läheisten lisäksi muulla ole merkitystä kuin rahalla. Sitä varten sua valmennetaan jo 7-vuotiaast asti. Sen takia vietät 8 tuntia päivästä ja heräät aamulla.
Ilman rahaa olet pelkkä orja ja kuljet takuuvarmasti tuon kaavan mukaan kehdosta hautaan.
Ajattelin että helvettiäkö mä jaksan tuota rumbaa 40 vuotta tuosta vaan, istumassa jossain harmaassa toimistossa teeskentelemässä onnellista. Ja jos ei palkkatyötä tee, rahan hankinta on huomattavasti haasteellisempaa.
Silti, nyt 21-vuotiaana, olen tajunnut että masennus voi olla monille ikuinen tila. Tajusin että on sulaa heikkoutta vaipua itsesääliin ja voivotella että kaikki menee metsään. Se ei vaikuta asioihin. Kukaan muu ei vaikuta sun asioihin, vaikka joku jumalakin olisi olemassa, ongelmat on sun ITSE ratkaistava. Olen ruvennut vihaamaan heikkoutta itsessäni ja kasvanut siitä ulos.
Tällä hetkellä olen jättänyt opinnot kesken, mutta tyhjäntoimittamisen sijaan teen pienbisnestä (bileisiin ja tapahtumiin juomien, safkone, snacksien jne. järjestäminen), tarkkaan matemaattisesti (itse) laskettuja vedonlyöntisysteemejä, ja elektroniikan kuten kannettavien ostamista/jälleenmyymistä netissä esim. eBay'n kautta.
En olisi kyllä 16-18 vuotiaana uskonut pystyväni mihinkään ja kyynisen maailmankatsomuksen vuoksi itsari oli lähellä, mutta tässä sitä ollaan, rahaa on ihan mukavasti käytettävissä n. 1500-4000EUR riippuen miten hyvin kuukausi on mennyt, vaikkei edes vakituista työpaikkaa vielä ole (yritän silti jotain täyspäiväistäkin hakea).
Vieläkään masennuksesta en ole päässyt eroon, se aina kytee taustalla. Nyt kuitenkin omaan kavereita, jaksan nauraa silloin tällöin, enkä KOSKAAN enää anna sen kontrolloida elämääni tai ajaa edes ajattelemaan typeriä tekoja jotka vahingoittaisi kaikkia ympärilläni, varsinkin perhettäni. Realismi ennen kaikkea. Omiin asioihin VOI aina vaikuttaa, sen on ainakin minulle elämä opettanut.
Kyllä niitä kavereita oli sen jälkeenkin esim. yläasteella, mutta kouluajan ulkopuolella ei juuri ketään tullut tapailtua.
Jossain vaiheessa vaan tajusin että kun synnyt länsimaiseen yhteiskuntaan, sun elämähän yritetään ohjelmoida alusta asti. Tarha, Koulu, Työ, Perhe, Eläke, Kuolema.
Maailmankuva koki kolauksen kun tajusin, eihän loppupeleissä läheisten lisäksi muulla ole merkitystä kuin rahalla. Sitä varten sua valmennetaan jo 7-vuotiaast asti. Sen takia vietät 8 tuntia päivästä ja heräät aamulla.
Ilman rahaa olet pelkkä orja ja kuljet takuuvarmasti tuon kaavan mukaan kehdosta hautaan.
Ajattelin että helvettiäkö mä jaksan tuota rumbaa 40 vuotta tuosta vaan, istumassa jossain harmaassa toimistossa teeskentelemässä onnellista. Ja jos ei palkkatyötä tee, rahan hankinta on huomattavasti haasteellisempaa.
Silti, nyt 21-vuotiaana, olen tajunnut että masennus voi olla monille ikuinen tila. Tajusin että on sulaa heikkoutta vaipua itsesääliin ja voivotella että kaikki menee metsään. Se ei vaikuta asioihin. Kukaan muu ei vaikuta sun asioihin, vaikka joku jumalakin olisi olemassa, ongelmat on sun ITSE ratkaistava. Olen ruvennut vihaamaan heikkoutta itsessäni ja kasvanut siitä ulos.
Tällä hetkellä olen jättänyt opinnot kesken, mutta tyhjäntoimittamisen sijaan teen pienbisnestä (bileisiin ja tapahtumiin juomien, safkone, snacksien jne. järjestäminen), tarkkaan matemaattisesti (itse) laskettuja vedonlyöntisysteemejä, ja elektroniikan kuten kannettavien ostamista/jälleenmyymistä netissä esim. eBay'n kautta.
En olisi kyllä 16-18 vuotiaana uskonut pystyväni mihinkään ja kyynisen maailmankatsomuksen vuoksi itsari oli lähellä, mutta tässä sitä ollaan, rahaa on ihan mukavasti käytettävissä n. 1500-4000EUR riippuen miten hyvin kuukausi on mennyt, vaikkei edes vakituista työpaikkaa vielä ole (yritän silti jotain täyspäiväistäkin hakea).
Vieläkään masennuksesta en ole päässyt eroon, se aina kytee taustalla. Nyt kuitenkin omaan kavereita, jaksan nauraa silloin tällöin, enkä KOSKAAN enää anna sen kontrolloida elämääni tai ajaa edes ajattelemaan typeriä tekoja jotka vahingoittaisi kaikkia ympärilläni, varsinkin perhettäni. Realismi ennen kaikkea. Omiin asioihin VOI aina vaikuttaa, sen on ainakin minulle elämä opettanut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hienosta viestistä! Toivottavasti mahdollisimman moni lukee sen. Jokaisella on tietysti oma tarinansa, ja jokaisella on toivoa. Minusta on järkyttävää kuulla kuinka jotkut ns. ammattilaiset riistävät ihmisiltä toivon muka-tieteellisillä ennusteillaan, kun heidän tehtävänsä päinvastoin on auttaa jaksamaan vaikean vaiheen yli.
Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja jokaiselle löytyy tehtävä. Raha on vain keino, ei päämäärä.
Kaikkea hyvää sinulle ja vielä kerran
Kiitos!