Olen tässä mietiskellyt joitakin lehti- ja keskustelupalstakirjoituksia. 13-vuotias tyttö hirttäytyi nettikiusaamisen vuoksi. Entinen anorektikko sanoi anoreksiaan kannustavia nettisivuja vastuuttomiksi, ja samoin muukin itsetuhoiseen käytökseen kannustaminen on mielestäni vastuutonta ja törkeää.
Entinen luokkakaverini oli vuosia koulukiusattu, ja yritti itsemurhaa päästyään yläasteelta. En tiedä, miltä kiusaajista silloin tuntui, mutta itse olin tyytyväinen siihen, että en ollut heidän joukossaan ja kohtelin kyseistä ihmistä kuten kaikkia muitakin.
Itselläni on joskus itsetuhoisia ajatuksia lähinnä psykoottisuuden vuoksi. Itsetuntoni on kuitenkin niin vahva, että toisten negatiiviset mielipiteet eivät hetkauta, ja olen jo aikuinen. En myöskään ole niin pinnallinen, että arvostelisin toisia ulkoisten seikkojen perusteella. Mietityttää vain, miten lapset ja nuoret pärjäävät tässä maailmassa. Olen myös miettinyt sitä, että psyykkinen oireilu saattaa joskus olla terve reaktio sairasta yhteiskuntaa kohtaan.
Miksi joistain ihmisistä tulee ilkeitä? Ehkä heitä on lapsina lyöty tai laiminlyöty.
Jos jonkun toisen paino häiritsee sinua, menepä itseesi ja mieti miksi asia vaivaa, ja kuuluuko se sinulle pätkääkään. Jos olet huolestunut jostain lähipiirisi ihmisestä, voit olla ystävällinen, avulias ja kannustaa terveisiin elämäntapoihin. Älä kuvittele olevasi parempi kuin muut.
Entinen luokkakaverini oli vuosia koulukiusattu, ja yritti itsemurhaa päästyään yläasteelta. En tiedä, miltä kiusaajista silloin tuntui, mutta itse olin tyytyväinen siihen, että en ollut heidän joukossaan ja kohtelin kyseistä ihmistä kuten kaikkia muitakin.
Itselläni on joskus itsetuhoisia ajatuksia lähinnä psykoottisuuden vuoksi. Itsetuntoni on kuitenkin niin vahva, että toisten negatiiviset mielipiteet eivät hetkauta, ja olen jo aikuinen. En myöskään ole niin pinnallinen, että arvostelisin toisia ulkoisten seikkojen perusteella. Mietityttää vain, miten lapset ja nuoret pärjäävät tässä maailmassa. Olen myös miettinyt sitä, että psyykkinen oireilu saattaa joskus olla terve reaktio sairasta yhteiskuntaa kohtaan.
Miksi joistain ihmisistä tulee ilkeitä? Ehkä heitä on lapsina lyöty tai laiminlyöty.
Jos jonkun toisen paino häiritsee sinua, menepä itseesi ja mieti miksi asia vaivaa, ja kuuluuko se sinulle pätkääkään. Jos olet huolestunut jostain lähipiirisi ihmisestä, voit olla ystävällinen, avulias ja kannustaa terveisiin elämäntapoihin. Älä kuvittele olevasi parempi kuin muut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos olet erillainen,kiusataan,sitä kestää vuositolkulla,avunhuutoihin ei vastata,eikä niihin puututa.jos haluaakin aidosti kaverin,joutuu naurunalaiseksi netissä irkissä ihan julkisesti herjataan.ei ihme jos itsemurhat lisääntyy,kuka uskoo oppilaaseen jota kiusataan,koulu menee huonosti,vapaa ajalla sattuneet kiusaukset ei kuulu kellekkään edes selvittää.ja tunneilla ei pysy mukana vaadituissa aineissa,ainoa ajatus,pääsisi koulumatkan molempiin suuntiin ihan kiusaamatta.
Mielestäni on sairasta, kuinka esimerkiksi juuri kouluikäiset lapset kiusaavat toisiaan. Mikä saa pienen lapsen tekemään jotain niin kamalaa toiselle? Kuinka sairas täytyy yhteiskunnan olla, jos ala-asteikäinen lapsikin imee siitä vaikutteita, jotka saavat hänet kiusaamaan esimerkiksi ylipainoisia lapsia?
Monesti kiusaamista ei edes havaita, saatika että siihen puututtaisiin. Enkä totta puhuen jaksa edes uskoa, että minkäänlainen puhuttelu tai muu juttelu kiusaajan kanssa auttaisi; kiusaajalla on motiivinsa, eikä aikuisten "lasten kielelle" kääntämät moraalisaarnat varmastikaan muuta kiusaamisen syitä miksikään.
Ja niinpä näistä lapsista kasvaa aikuisia, joilla ei ole mitään moraalia mitä esimerkiksi haukkumiseen tulee. Todistaahan tämä palstakin jo sen. Ei ajatella mitä sanotaan tai miksi haluaan jotain sanoa, vaan sanotaan mitä ajatellaan. Ja tämä palsta todistaa senkin, että noiden ajatuksien taso ei "päätä huimaa".
En osaa edes kuvitella, mikä on se alkusysäys, joka tekee kiusaajasta kiusaajan. En kuitenkaan ajattele niin positiivisesti, että esim. lapsena koettu väkivalta tekisi ihmisestä ilkeän. "Kiusaaja onkin itse uhri". Entäpä sitten ne, joita kiusaaja on kiusannut? Sekä lapset että aikuiset, joita on kiusattu tai kiusataan henkisesti tai fyysisesti. Ei heistäkään tule ilkeitä.
Ehkä tässä yhteiskunnassa on jokin perustavanlaatuinen vika, tai ehkä on vain muutamia mätiä yksilöitä, jotka saavat edesottamuksillaan paljon huomiota osakseen.
Tuli tuosta koulukiusaamisesta mieleen, että minua kiusattiin monta vuotta koulussa ja ihan kadullakin joku huuteli näitä läskijuttuja perään kuin olisi hyvää päivää sanonut. Voin liioittelematta sanoa, että se teki tosi kipeää. Sitä yritti olla niin kuin ei olisi edes kuullut eikä reagoinut mitenkään, mutta voin vannoa, että se koski. Jos sitä alkaa ajatella, vieläkin tulee yksinäinen ja orpo olo, sitä oli niin yksin siinä kiusaamisen keskellä.
Koulussahan se oli kuin olisi kuulunut asiaan, ei siihen kukaan puuttunut. Minä vain en sitä koskaan unohda. Onneksi ne ajat ovat taakse jäänyttä elämää ja olen tyytyväinen elämääni ja itseeni. Silti kiusaaminen mistä asiasta tahansa jättää arvet, jotka eivät koskaan häviä.
Nyt aikuisena, jos joku tulisi minulle suutaan soittamaan, osaisin hoitaa tilanteen eritavalla. Vaan eipä ole kukaan aikuinen tullut toiselle aikuiselle sanomaan sanaakaan kiloista tai muustakaan.
Lapsi jää niin yksin, on puolustuskyvytön ja usein ottaa syyt niskoilleen, koska ei ymmärrä asioita vielä aikuisen lailla. Opettajat lakaisevat asiat mieluummin piiloon kuin alkavat niitä selvittää. Samoin, vaikka kotona asia tiedettäisiin, monilta vanhemmilta on keinot täysin hukassa millä auttaa lastaan.
Minä en anna kiusaajilleni koskaan anteeksi, en yksinkertaisesti halua antaa anteeksi, en opettajille, jotka asiasta tiesivät, mutta eivät siihen puuttuneet, en vanhemmille, jotka eivät kyenneet asiaan puuttumaan. Liian monta vuotta meni toisten silmätikkuna.
Nyt olen aikuinen, teen omat valintani, elän elämäni miten haluan. Mutta yhtään negatiivista sanaa en suostu kuulemaan keneltäkään, vaan täältä tulee täyslaidallinen takaisin.
Miksi minun pitäisi antaa anteeksi, eihän kukaan ole pyytänytkään? Miksi minun pitäisi ymmärtää kiusaajia ja heidän onnetonta elämäänsä? Miksi minun pitäisi ymmärtää kykenemättömiä opettajia ja vanhempia, jotka vain hyssyttelivät asiasta? Ei minun tarvitse, ei edes sen takia, että pystyisin elämään "täysipainoista" elämää, minä elän sitä jo nyt. Jotkut asiat vain eivät unohdu, vaikka aika kuluisi. On turha väittää, että aika parantaa haavat. Arpeuttaa ehkä, mutta ei ne mihinkään häviä.
Minä halveksin teitä, kiusaajat! Olipa syy toisten kiusaamiseen mikä hyvänsä, minä HALVEKSIN teitä, raukkikset, jotka ette muuhun pysty!
Syytä heitä jotka syöttivät sinut lapsena lihavaksi. Lihavia kiusataan aina. Ei saa syöttää lapsia lihaviksi.
Oletko siis tosiaan sitä mieltä, että kiusata saa? Etkö ole koskaan ajatellut, että kiusaamiseen ei ole olemassa koskaan, toistan, KOSKAAN, hyväksyttävää syytä!
Silloinhan se oikeuttaa kaikki ihmiset sanomaan mitä mieleen juolahtaa. Jos me nyt olisimme silmäkkäin, voisin sanoa suoraan mitä sinusta ajattelen ja se olisi täysin hyväksyttävää. Vai luuletko olevasi täydillen, josta ei ole kuin positiivista sanottavaa? Säälin sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka olettavat, että heistä ei löydy mitään, mistä voisi murjaista oikein kunnon ilkeyden.
"Ei saa syöttää lapsia lihaviksi." Ei saakaan, mutta ei heistä saa ymmärtämättömiä typeryksiäkään kasvattaa.
Mun pieni kiusaamishistoria:
ekan kerran koin kiusaamista kuudennella luokalla. Ei mua oo koskaan varsinaisesti kiusattu, mutta teki kipeää, kun mua haukuttiin läskiksi kuutosen loppupuolella. Mä en ollut edes lihava, BMI oli 23 eli olin normipainoinen. Kumminkin mua haukuttiin. Mä pahoitin siitä aina mieleni, mut sitten siirryin yläasteelle. Tähän päivään mennessä ei ole kukaan mitään sanonut, mutta nyt kuulin tänään luokkalaisten poikieni puhuvan tarpeettoman kovaan ääneen siitä, että olen "sotanorsu". Olen siis 180 cm ja 70 kg, että omasta mielestä vois vähän ottaa pois mutta en sentään kai sotanorsu? :(
Mitä tuollaisia pikkupippeleitä kuuntelet? Koettakoot vain kasvaa miehiksi, siinä on monelle tekemistä vuosikymmeniksi.
Miksi itsekin sorrut nimittelyyn? Et ole yhtään parempi kuin nuo pojat.