Kaksi aiempaa synnytystä edenneet normaalisti, mutta lopussa supistukset lähes loppuneet ja eka päätyi 20h jälkeen hätä sektioon ja toinen 19,5h jälkeen imukuppi synnytykseen. Sen jälkeen todettiin, että minulla on todennäk. sellaiset kohtulihakset etteivät jaksa toimia enää lopussa ja ponnistus tarpeestakaan en tiedä mitään.
Tästä johtuen siitä että ikää 40v olin eilen synnytystapa suunnittelu vastaanotolla ja lääkäri suositteli synnytyksen käynnistystä vko:lle 38 2 oksitosiini tipalla. Kohdunsuu on kiinni, mutta pehmeä ja nyt vko 36 4. Kertokaahan kokemuksianne, kuinka pian supistelut ovat alkaneet? ja jos yksi pussi tippaa ei ole tehonnut niin oletteko jääneet sairaalaan vai onko laitettu kotiin? mitä muita toimenpiteitä? onko jollain lapsi syntynyt tällaisilla lähtötilanteilla eka vuorokauden kuluessa?
Tästä johtuen siitä että ikää 40v olin eilen synnytystapa suunnittelu vastaanotolla ja lääkäri suositteli synnytyksen käynnistystä vko:lle 38 2 oksitosiini tipalla. Kohdunsuu on kiinni, mutta pehmeä ja nyt vko 36 4. Kertokaahan kokemuksianne, kuinka pian supistelut ovat alkaneet? ja jos yksi pussi tippaa ei ole tehonnut niin oletteko jääneet sairaalaan vai onko laitettu kotiin? mitä muita toimenpiteitä? onko jollain lapsi syntynyt tällaisilla lähtötilanteilla eka vuorokauden kuluessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rv 39 2.
Klo 10:00 kalvojen puhkasu, odotellaan supistuksia
klo 11:00 ei supistuksia -> oksitosiinitippa -> supistuksia alkaa pikkuhiljaa tulla
klo 12:00 edelleen sama pussi tippaa, mutta nopeutetaan tippumista
klo 13:00 tosi kipeää jo, välit n. 5min -> ilokaasu
klo 15:00 TOSI kipeää ja välit pari minuuttia -> epiduraali
klo 16:00 vauva ulkona 4 min ponnistuksella
Minulla käynnistettiin hieman eri syystä; yliaikaisena (42 2). Paikat oli jo kypsät, mutta käynnistystapa sama. Supisteluja tms. ei ollut ennen käynnistystä ollenkaan.
Klo 12 puhkaistiin kalvot, ei tullut kuin yksi voimakas supistus. Klo 14 laitettiin oksitosiinitippa ja supistukset alkoivat heti 5 minuutin välein. Klo 16 kohdunsuu oli auki jo 6cm ja kivut todella kovat. Oksitosiinia lisättiin jatkuvasti. Tällöin tilattiin myös epiduraali. Klo 18 sain epiduraalin, 18.30 kohdunsuu täysin auki. Vaan enpä enää epiduraalissa tuntenut ponnistustarvetta ja odoteltiin klo 20.30 asti ja sain levätä. Klo 20.30 alko ponnistusvaihe (edelleen tuntemukset tästä vaiheesta olivat hieman oudot "onkohan tämä nyt sitä") ja tuskallisen 59 minuutin ponnistelun jälkeen vauva syntyi.
Kaiken kaikkiaan minulle jäi todella hyvä mieli tästä kokemuksesta. Minulle lapsi oli esikoinen ja jos seuraavilla kerroilla päädytään tähän, ei pelota yhtään!
No kävin sitten käynnistämässä synnytystä ma 30.6-> oksitosiinia yksi pussi-vähän olemattomia supistiksia ti 1.7 tabletti suun kautta ja toinen samanlainen 4h kuluttua- vähän enemmän supistuksia, kuin ed.pv. 2.7 oksitosiinia yksi pussi- vähän olemattomia supistuksia. Lopputulos oli, että kohdunkaula ehkä aavistuksen lyhentynyt, mutta kohdunsuu kiinni ja ei kun kotiin (2.7), Su 6.7 otin lääk. määräyksestä risiiniöljyä 50ml- ei yhtään supistusta, mutta kunnon peräpukamat kyllä. Tänään 8.7 jälleen synnärille sovittuna aikana ja nyt kohdunsuu avautunut nippanappa 1cm, ed. lääkäri olisi jo aiemmin leikannut, mutta tänään eri lääkäri ja hän oli ehdottoman eriä mieltä kuin kollegansa. Laskettu aikani on 12.7.. eli nyt sitä vaan odotellaan ja ajatukset/mieli entistä sekaisemmat.. Lääkäreiden eriävät mielipiteet kummeksuttaa/ pelottaa ja eka näistä on juuri eläkkeelle siirtymässä oleva ylilääkäri.
No kylläpä on ollut sinulla vaikea käynnistää. Silloin kun itse jouduin käynnistykseen, pelkäsin juuri tuota, että se ei käynnistyisi tai käynnistyminen tapahtuisi hyvin hitaasti. Vaan onneksi näin ei käynyt. Jokaisella lääkärillä on näköjään aivan oma mielipiteensä...
Toivottavasti kaikki nyt kuitenkin jatkossa sujuu hyvin, jospa se lähtisi vaikka itse syntymään (ellei ole jo syntynytkin). Kaikkea hyvää, pidetään peukut pystyssä!
..laskettu aikani siis huomenna. Tänään kävin neuvolassa ja sielä todettiin vauvan pään kiinnittyneen,joka jonkin verran yllätti, koska uudelleen synnyttäjällä ei näin välttämättä käy, mutta toisaalta kun ei synnytyksen kulusta tiedä niin ainakin alatie synnytystä ajatellen ei napanuora pääse suurella todennäköisyydellä luiskahtamaan pään ja synnytyskanavan väliin (jotain positiivista), jos kalvot esim. puhkaistaisiin. Toivompa todella, että synnytys käynnistyisi itsestään vko:n lopun aikana, muutoin menen ma 14.7 aamusta synnärille ja TAAS on joku muu lääkäri, kuin aiemmin tai sitten tämä aiemmin kertomani eläköityvä ylilääkäri, joka muuten kehoitti minua nauttimaan su 6.7 50ml risiiniöljyä, jotta tulisi supistuksia.. no niitä ei sitten tullut, mutta elämäni ekat kunnon vertavuotavat peräpukamat kyllä, jotka neuvolan terveydenhoitajan mukaan vaan suurella todennäköisyydellä pahenevat synnytyksen aikana.
Tämä ylilääkäri, joka halusi käynnistää synnytykseni 30.6, kertoi asian menevän näin.. ensin tippaa, sitten tabuja suun kautta ja kun kohdunsuu aukeaa ihan vaan sen varren että saa koukun ujutettua sisään niin puhkaisee kalvot ja jos sitten ei kahden vuorokauden kuluessa lapsi synny niin sitten leikataan. Eli jos hän on meitä vastassa ensi ma niin hiukkasen taas jännittää.. Mitä pitäisi tehdä, kuunnella lääkäriä, joka ilm. ehdotta suunniteltua sektiota? tai odottaa luonnollista käynnistymistä ja katsoa mitä siitä seuraa.