jotka on kyllästyneet tuohon ainaiseen "olet parempi äiti, jos otat säännöllisesti omaa aikaa" -buumiin. Ihan niin kuin hyvää ja oikeaa aikaa olisi vain se aika, joka vietetään lapsista erossa. Mulla ainakin lapsi on osa arkea ja juhlaa, onnellisineen ja onnettomineen hetkineen. En minä koe olevani yhtään sen parempi äiti sen jälkeen, jos olen käynyt teatterissa kavereiden kanssa tai tanssimassa.
Mua oikeasti suututtaa se, että meitä vanhempia, jotka viihdymme kaikista parhaiten kotona pienten lastemme kanssa, katsotaan säälivästi ja voivotellaan, että mitenkäs te rassukat nyt jaksatte, kun ette ota ollenkaan omaa aikaa. Me ollaan jo kolmekymppisiä ja omaa aikaa on ollut ja uraa on luotu oikein urakalla. Nyt halutaan vain antaa sitä aikaa sekä toisillemme että rakkaille lapsillemme. Viidentoista vuoden päästä meillä lienee taas riittävästi sitä "omaa aikaa".
Ottaako tämä asia jotakuta muuta päähän?
Mua oikeasti suututtaa se, että meitä vanhempia, jotka viihdymme kaikista parhaiten kotona pienten lastemme kanssa, katsotaan säälivästi ja voivotellaan, että mitenkäs te rassukat nyt jaksatte, kun ette ota ollenkaan omaa aikaa. Me ollaan jo kolmekymppisiä ja omaa aikaa on ollut ja uraa on luotu oikein urakalla. Nyt halutaan vain antaa sitä aikaa sekä toisillemme että rakkaille lapsillemme. Viidentoista vuoden päästä meillä lienee taas riittävästi sitä "omaa aikaa".
Ottaako tämä asia jotakuta muuta päähän?
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen juoksuni juossut, enkä muuten kaipaa omaa aikaa, niin olen huomannut, että olen todellakin se parempi äiti tunnin juoksulenkin jälkeen, siis yksin. Ei se sanonta siis turhasta tule. Toisaalta, kai tuo toitotus loppujen lopuksi tulee äitien huonosta omastatunnosta... Itse olen ainakin huomannut, kuinka vaikeaa on olla itsekäs. Tai ei se oleminen ole vaikeaa, mutta koko ajan on sellainen tunne, että äitinä en saisi nyt tehdä mitään sellaista, mikä on pelkästään itseäni varten.
Sain esikoiseni alta 20-vuotiaana ja yksinhuoltajaksi päädyin lapsen ollessa 1,5-vuotias. Minä RAKASTIN (ja rakastan edelleen!) normaalia perhe-elämää kotona lasten kanssa! Nyt niitä lapsia on siis jo kolme ja esikoinenkin on jo lähemmäs 10-vuotias.
Mutta mutta. Etenkin silloin yksinhuoltajana (ja nuorena sellaisena!) sain kokoajan kuulla kaikkialta miten pitäisi käydä jossain ja miten minun pitäisi olla loppu jne. Lapsi ei ollut koskaan isällään eli mitään "vapaata" ei siis ollut. Mutta ei minua haitannut. Nykyäänkin suunnittelen kaikki menot yhteiseksi koko perheelle. Onneksi löysin samoin ajattelevan miehen =).
Minä olen hyvä äiti, vaikka käynkin lenkillä yhdessä koko perheen kanssa! (eihän tuossa lauseessa ole mitään järkeä???)
Lisäänpä vielä, että minulla on paljon ystäviä ja tiiviit ystäväsuhteet. Voin tavata ystäviäni kera lasten.
vie lapset mummolle ja nauttii yksin? Ei ole! Meillä ei tunneta sanaa laatuaika. Siis käsittämätöntä.
Meidän lomat menee aina yhdessä perheen kanssa, ja lapset ovat olleet aina mukana, heitä ei koskaan kiikuteta hoitoon ellei ole sellanenmeno, ettei heitä voi ottaa mukaan.
Lapset ovat juhlissa, ja lomalla joka paikassa mukana. Se on meille itsestään selvää.
elikkä ollaan 29v ja 35v pariskunta, lapset 1v10kk ja 5kk. Me olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja ehtineet kyllä viettää sitä "laatuaikaa" niinkin paljon, että baarissa juoksemisesta tuli jo työtä :o) Molemmat ovat olleet vilkkaita myös ennen seurusteluamme. Nyt sitten ei paljon missään kuljetakkaan ja lomaa suunnitellaan täysin lasten ehdoilla. Monelta olen kuullut kuinka pitäisi yksinkin mennä yms Herranen aika, lapset ovat pieniä vain hetken ja sen ajan pitäisi vanhempien jaksaa lapsilleen omistaa! Jotenkin tuntuu hölmöltä lähteä lenkillekkin yksin kun siinähän ne vaunut menevät samassa. Nyt olen kyllä ottanut sauvat käyttöön, joten vaunut rattaat "pakko" jättää kotiin. Yritän 2-3 kertaa viikossa reippailla ja se riittää. Kahdenkeskeistä aikaa meille jää kun lapset menevät nukkumaan, silloin ei siivoilla yms vaan nautiskellaan rauhasta yhdessä..
Ja mikä huvittavinta, suurimmat moittijat ovat iitä, jotka itse juoksevat omissa menoissaan koko ajan ja isovanhemmat "kasvattaa" lapset..
Ärsyttää muuten itseänikin tuo jatkuva "lainausmerkkien" käyttö :o)
Minulla välillä heikkoja hetkiä, esim kesällä voisi käväistä terassilla muutamalla, mutta mies vielä jämäkämpi.. riittää kuulemma kun on jo töissä erossa pojista.. No heinäkuussa ollaan kuitenkin menossa naapuriin juhliin ja mummo hoitaa, iik!
Neuvolassa kerran täti kysyi (mukava ja fiksu täti muuten!) milloin ollaan oltu yhdessä jossain. Minä tietenkin tajusin, että perheenä ja ainahan me oltiin siihen aikaan yhdessä jossain! No, miehen kanssa kaksin se tarkoittikin.. Helppo juttu sekin! Eihän siitä ollut kuin neljä vuotta kun käytiin teatterissa heti pääsiäsien jälkeen! NIin ja poikettiin melkein syömäänkin samalla, mutta kun alkoi satamaan..
Toiset kaipaa oma aaikaa enemmän ja jotenkin ihmeellisemmin kuin toiset. Mulle omaa aika aon ollut se aika kun en ole lasten kanssa tai miehen. Olen siis yksin. Eli kauppareissu oli jossain vaiheessa ihanaa omaa aikaa! No josksu kaipaa sitten enemmän rauhaa ja joskus taas ei.
Se oma aika kun voi olla "pyhä toimitus" eli kaikki tutu nauraa kun istun pöydän ääreen päivän lehden kanssa ja kahvikuppi kädessä niin kukaan meillä ei keskeytä sitä. Kun lehden laittaa kasaan niin silloin ovella odottaneella on asiaa kyllä heti. Sekin on omaa rauhaa ja aikaa ja joka päivä! Pieni nautinnollinen hetki..
Tokihan pari päivää risteilyllä on paljon oma aaikaa, mutt akun sinen ei aina pääse ja lasten kanssakin on kiva risteillä..
Muotteja on monia, mihin meitä istutetaan ja kukin luulee olevansa oikeassa. Joskus kun eräs lähipiiristä erosi ja valitti kun ei saanut viikonloppuna lapsia hoitoon (jos valitan niin ottaiskohan tuo?). Aikani kuuntelin ja sitten muistutin, että jos isällä lapset on joka kolmas viikonloppu torstaista maanantaihin niin se on pirun paljon enemmän kuin meillä mies-perheellisillä! Ja kun alkuun pääsin niin tokihan tekstiä tuli reilumminkin.. Eipä ole sen koommin valitellut oman ajan puutetta! Niin ja aina kun lapsia on ollut oli ko emäntä hoitanut niitä kotona ilman harrastuksia kun koti ja lapset on tärkeintä..
ole kyllä kovinkaan usein tuota kuullut, mutta kai meidät on jo toivottomiksi todettu. Ei silti, kyllä minä olen joskus ollut lenkillä ihan yksin. Ja lapset isän kanssa kotona. Kenelläkään muulla ne eivät hoidossa ole olleet.
Meillä on yhteistä aikaa kahdestaan joskus viikonloppuaamuisin se 10 minuuttia, jonka lapset leikkivät keskenään ja juniori nukkuu ja me vielä maataan sängyssä. Ja omaa aikaa saa silloin kun vauva on päiväunilla (jos ei nuku sylissä) ja muut leikkii keskenään.
Joskus kun nuorimmaisia ei vielä ollut ja kaksi vanhinta halusivat mennä mummolaan yökylään, niin me ajateltiin lähteä kahdestaan risteilylle. Mentiin, mutta koko risteily mietittiin, että pojilla ois tosi hauskaa tuossa pallomeressä ja niiden pitäis kyllä nähdä toi ja toi. Ja sitten vain etsittiin niille tuliaisia. Seuraavalla kerralla otettiin pojat mukaan ja hauskaa oli.
Mutta myönnettäköön, että joskus tulee mieleen, että kasvaisipa ne äkkiä, että saisi taas olla rauhassa. Ja sitten pitää kuitenkin tehdä uusi lapsi aina kun edelliset alkaa olla sen ikäisiä, että ne pärjää jo hetken yksinään.
öö..Mielestäni tilanne on hiukan päinvastainen. En ole törmännyt juurikaan tämmösiin vaan nimenomaan heitä katsotaan paheksuvasti jotka katsovat jaksavansa paremmin jos saavat hiukan "vaapata" silloin tällöin. Täällä on monesti haukuttu lyttyyn äiteja jotka ovat väsyneitä ja vastattu tyyliin että "mitäs menit niitä lapsia hankkimaan".
Minä olen 7 kk aikana ollut 24/7 lapsen kanssa ja sukulaisia ja ystäviä ei ole lähellä että mies on paljon poissa työn takia. Kerran muutama kk sitten halusin vertaistukea täältä ja mitä sain? Haukkuttiin totaalisen pystyyn ja täällä oli superäitejä heti kertomassa kuinka hyvin he ovat viimesiet 50 v jaksaneet 6 lapsen kanssa ilamn että olisivat edes käyneet wessassa ilman lapsia.
Jokainen tyylillään. Jos katsoo tarvitsevansa omaa aikaa tai jos katsoo ettei tarvitse niin se ei ole keneltäkään pois.
Tietty on ikävää jos olet näihin kohdannut mutta älä kuuntele vaan iste tiedät mihion pystyt/jaksat/haluat. =)
Hui kummasti tuli virheitä tekstiin..tarttisin ehkä sitä "laatuaikaa" itselleni..vitsi vitsi =)
oma aika tai laatuaika itsensä kanssa. en ole kolmekymppinen kaikkeni elämältä jo saanut vaan parikymppinen ja vielä elämää ja kokemuksia kaipaava nuori nainen joskin myös äiti.
Tuossa männeellä viikolla olin melkein joka ilta jossain ja ukko pojan kanssa kotona.
Myönnän että jaksan keksiä paremmin kivaa puuhaa pojalle kun olen itse vähän pääsyt purkamaan omaa tarmoa ja energiaa aikuisessa seurassa. Pinna on pitempi kun tietää että on olemassa vielä ihmisenä ilman äitiyttäkin mikä on ihan hyvä siltä kannalta että lapset kumminkin vielä joskus muuttavat pois ja elävät omaa elämää ja minä omaani.
Perspektiivilä antaa myös toisten onglemat ja asiat eikä sitten kotona nurise ns. turhasta.
Itse tykkään puuhata arkisia ja juhlavia asioita lapsen kanssa ja myönnän että viimeksi kun käytiin häissä ilma poikaa juhlimassa en nauttinut siitä niin kuin olisin nauttinut siitä pojan kanssa.
Kaikelle on aikansa ja paikkansa niin perhe elämälle kuin omalle ajalle.
Ääh, kuka nyt oikeasti säälisi äitejä jotka eivät halua omaa aikaa.
Eiköhän ihmisillä ole parempaakin tekemistä, kuin miettiä käykö se naapurin mamma virkistämässä itseään kahvilla, vai virkistäytyykö keskustellen siitä millaista kakkaa meillä tänään kakittiin.
Jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Ja avioerotilastoista näkee ettei ne parhaat aina ole parisuhteen parhaaksi.
Jokainen voi itse valita, minkä katsoo perheensä parhaaksi olevan.