Kertomuksia

Täältä löytyy varmasti ainakin jollekkin jotakin..

http://www.kaksikalaa.auttaa.fi/6

Omaksi vertaistueksi. Tai mikä on oikea sana. Itsekin sairastan ja haaveilen, että saisin kirjoitettua asiasta.

Kerppa kirjoitti:

Omaksi vertaistueksi. Tai mikä on oikea sana. Itsekin sairastan ja haaveilen, että saisin kirjoitettua asiasta.

ensimmäiset oireet ala-asteella liki 20 vuotta sitten. Elämä mennyt päällisin puolin normaalisti. Kävin ammattikoulun ja työpaikka järjestyi jo ennen valmistumista. Parikymppisenä naimisiin ja kaksi lasta. Tämä vaiva on eri elämän vaiheissa näytellyt joko pää- tai sivuroolia. Muutama vuosi sitten oireet pahenivat ja jouduin jäämään pitkälle sairaslomalle. Roskapussin vienti oli maailman ympärysmatkaan verrattavissa eli en jaksanut paljon makuuhuoneen kynnystä kauemmaksi mennä. No tätä kesti oman aikansa ja heti kun olo antoi myöten aloin askel kerrallaan harjoitella normaalia elämää päivittäisillä kävelylenkeillä. Koko aikana en käyttänyt lääkitystä saatikka psykiatrien apua ,koska mulle ne olisivat merkinneet naulaa arkunkanteen henkisesti. Kela loukkaantui tästä asenteesta joka oli minun toipumisen kannalta ainut vaihtoehto ,eli oli melko köyhä sairasloma taloudellisesti vaikka olen veroja maksanut palkastani kymmenen vuotta muttei byrokratia näe yksilötasolla asioita. No nyt on olo ok ja elämä jatkuu taas. Sain paremman työpaikan ja opin paljon elämästä vajaan vuoden sairasloman aikana. Viimeiset kolmevuotta ovat edelleen osittain hämärän peitossa ja jos miettii tapahtumia ei oikein muista minä vuonna mikäkin asia tapahtui ,tämä toipumis jakso saattaa kylläkin kestää vuosia mutta ei se haittaa arki elämää. Sen on oppinut ettei mistään asiasta kannata ottaa ressiä vaan pitää rennon positiivisen asenteen päällä koko ajan.

iloista mieltä ja voimia sulle, tämä on vaan elämää ,ei sen kummempaa :)