Mulla on LA marraskuun alkupuolella ja nyt on alkanu hirvittää kun mies katsoi jonkun dokumentin synnytyksestä, että mikä se kivun määrä on. Äitini sanoi että minua synnyttäessä kipu oli ihan siedettävää (olin neljäs lapsi, ja pieni kokoinen). Millaiset kokemukset teillä on ollut? Sattuuko ihan liikaa?
kivuista
Tuleva mamma
121655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sattuuhan se, mutta täytyy vain kestää.
Synnytyskipuun ei varmaan kukaan ole kuollut vaikka useat sitä silloin hetkittäin toivovatkin.
esikoista synnyttäessä kätilö sai kuulla kyllä kunniansa kun poltot oli mahottomat,kaikki kivut oli selänpuolella.ei ollu mitään puudutuksia yms.saas nyt nähä kun toista lähetään synnyttää et mihin koskee ja kuinka paljon.
Jep, eli kyllähän se sattuu... Mutta onneksi epiduraali vie hiukan sitä terää siltä kivulta. Ja voin kertoa, että mulle ei pahemmin siitä ilokaasusta apua ollut. Kaikki synnytykset tietty erilaisia ja joillakin hyvinkin kivuttomia.
ja paljon! Supistuskipu on kokonaisvaltaista, mutta onneksi tulee kuitenkin aaltoina, että saa välillä hetken huokaista. Kipuun kannattaa keskittyä ja hengitellä toooooooosi syvään pahimman tuskan keskellä. Mutta kuitenkin jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin! Ja eipä siitä tilanteesta karkuunkaan pääse, vaikka itse olisin kyllä antanut vaikka pikkusormen jos olisin saanut supparit loppumaan ;).
että koko ajan odotin että kipu menisi vielä asteen kovemmaksi ja mieltä järkyttäväksi mutta sinne asti se ei koskaan mennyt. Ilokaasu oli oiva kaveri ja kohdunkaulan puudutteen sain.
Yksi mitä nyt toisen kanssa mietin että kun puudutteen teho lakkaa en säikähdä niin paljon sitä kivun uudelleen kokonaisvaltaisena tulemista niin kuin viimeksi.
Kyllähän se sattuu ei siitä pääse mutta kun luottaa kroppaansa eikä liikoja jännitä niin homma hoituu.
Parasta synnytys kivuissa on juuri tuo aaltomaisuus eikä niin kun esim menkkakivut jotka vaan on ja on eikä loppua näy.
sattui ihan kauheasti mutta semmonen olo jäi että synnyttäminen on ihan mahtavaa. milloin vain lähtisin uudestaan!!! :)
eli mulla se supistuskipu oli vielä ihan siedettävää, mutta ponnistusvaiheen kipu/se tunne ihan järkkyä. epiduraali helpotti varsin kivasti avautumisvaiheessa, mutta sitten kun piti ruveta ponnistelemaan niin eipä siinä oikein mikään auttanut. kamalinta oli se, että se ponnistuksen tarve oli niin voimakas eikä sitä voinut estää, mutta samalla se kipu mikä siitä vauvan etenemisestä syntyi oli kamalaa.. mutta jokainenhan kokee nämä jutut omalla tavallaan. kokonaisuudessaan synnytys oli mielestäni ihan jees juttu.
Se on ihan hirveä se kivun määrä ja siihen ei minulle annettu mitään helpotusta. Voisi sanoa että et tule elämässäsi niin kovaa kipua muulloin tuntemaan.
Mulla tuska oli helv..llistä! Mikään ei auttanut ei kipulääkkeet, eikä huutaminen, ei mikään! Kipu loppu vasta kun lapsi oli syntynyt, ja sen jälkeen olin niin rätti että pariin tuntiin en tajunnut mitään senkun tärisin ja hengitin!
Mutta.. se ei tarkoita sitä, että kaikilla niin olisi, mulla vaan on matala kipukynnys.
Oletteko muuten kokeilleet lämpimiä geelipusseja ja niiden vaikutusta kivun lieventämisessä.Lienee yksilöllinen vaikutukseltaan ja toisaalta pitänee käyttää niitä oikein.Tarvitsee siis avustajan.
Niin, vasta kolmen viimeisen lapsen synnytyksessä kokeilimme tätä ja nuorimman lapsen syntymässä sen tehon saimme hyvin esille.
Lämpimän geelipussin pitäminen sinänsä ei auttane kovinkaan paljoa, mutta supistuksen alkaessa ja kivun tullessa suureksi, niin tässä vaiheessa kuuman geelipussin laittaminen ristiselän päälle vaikutti parhaiten.Siis vaimoni antoi merkin (äännähdys) ja heti kuuma pussi ristiselkään mahdollisimman laajalle alueelle.Samoin tärkeää on pussin pois ottaminen heti kun kipu on siedettävää (supistuksen heiketessä).Näin kuuman aallon tunteminen hälventää kivuntunnetta, koska vaimoni tietoisesti "pakotti" itsensä seuraamaan kuumaa aaltoa.Supistuksien välillä taas hieroin ristiselkää.Tietysti selkä oli synnytyksen jälkeen todella punainen, mutta kokemisen arvoinen.Geelipussien lämpötila saisi taas olla korkeampi ja pusseja useita.
Todella nuorimmaisen lapsemme synnyttämisessä hän jopa nauroi ja totesi"voiko tämä olla mahdollista".Ensimmäisten lasten synnyttäminen oli kivuliasta.Kivun sietokyky on taas yksilöllistä.
Kivut oli mulla ainakin ihan siedettäviä, kipeitä toki, mutta ilman kipulääkitystä jaksoin, koska synnytys oli niin lyhyt, vain 3 tuntia. Jos kivut jatkuis useita tunteja / päiviä haluaisin ehkä jotain lievitystä, mutta muutama tunti menee helposti.
Eipä voi käydä kieltämään, etteikö sattuisi, mutta näin jälkikäteen synnytys oli hieno kokemus. Kivuissa on hyvää se, että ne tulevat pikkuhiljaa, joten niihin ehtii tavallaan "tottua".Kipu ei myöskään tunnu koko ajan, vaan supistusten aikana, joten supistusten välissä ehtii hetken huokaista. Kannattaa rohkeasti pyytää kätilöiltä kivunlievitystä, kun tuntuu ettei enää kestä kipuja. Minulla epiduraali vei lähes kivut kokonaan.
Synnytyskivuissa lohdullista on se, että synnytys on kuitenkin nopeasti ohi ja jokainen supistus vie lähemmäs vauvan syntymää. Kun vauva syntyi ja sain hänet rinnalleni, kivut olivat ohi samantien.
Vaikka synnytykseni olikin kivulias, seuraavassa mahdollisessa raskaudessa pelkään kuitenkin enemmän alkuvaiheen pahoinvointia. Makasin sängyssä ja oksensin, enkä syönyt kuin hedelmiä viiteen viikkoon. Se oli ihan kauheaa ja siihen verrattuna synnytys oli ohi todella nopeasti.
Jokaisen synnytys on yksilöllinen, älä liikaa samastu dokumentteihin tai muiden mielipiteisiin. Ainakin minun kohdallani ne aiheuttivat vain pelkoja, eivätkä antaneet oikeanlaista kuvaa synnytyksestä. Tsemppiä synnytykseen, selviät siitä varmasti hienosti:)