ajatelleet kuinka ihanaa on olla yksinkin? Itse viihdyn yksin omassa mielikuvitusmaailmassa (luen kirjoja, maalaan jne.) eikä siinä pitäs olla mitään pahaa. Mutta mä olenkin vähä semmoinen erakkoluonne. Kai meitä on niin moneksi.
Ootteko muut
yksinäiset kaipailijat
14835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Silti kaipaan joskus sitä miestäkin mun vierelle. x) Mutta eiköhän sekin aika vielä koita...
http://www.youtube.com/watch?v=_RIGDN-VhBA&feature=related
erakkoluonne ja lähdenkin tästä korpeen ihanan järven rannalle. Nautin,uin saunon,otan kaljaa jne.
jos voisi asua sen verran isossa talossa kultansa kanssa, että voisi olla yksinkin, jos niin haluaa. Olen elänyt yksin suurimman osan elämääni. Siinä on puolensa, totta, mutta jos olisi kanssaerakkomies jossain lähettyvillä, tuntuisi se mukavalta. Luovalle ihmiselle yksinolo on elinehto. Mutta ei kai sitä aina jaksa olla yksin.
pitäs vaan löytää se toinen samanlainen..
Luova ihminen tarvitsee oman tilansa mutta voi jakaa itsestään muillekin niin paljon :) Ehkäpä joskus löytyy joku samanhenkinen mies myös mulle!
Kun en ole yksinäinen.
on monenlaista. Meinaan tässä sitä oman rakkaan puuttumista, jos jäi epäselväksi.
..............
viihdyn mainiosti yksin. Parisuhteessakin olen aina halunnut omaa aikaa todella paljon. Yksin on mukavaa. Mutta nyt minä ihastuin, rakastuin, what ever. Tahdon olla hänen kanssaan. Tätä ennen en ollut koskaan yksinäinen. Ennen häntä en ollut koskaan yksinäinen..
Olen nyt yksinäinen kaipailija, puolisoni kuoli keväällä.
En ole vielä oppinut rakastamaan tätä yksin oloa.
Kirjat ovat aina (avioliitossakin) olleet ystäviäni, mutta nyt kun kirjat olisivat pelastukseni, niin sitä ne eivät ole.
Kaipaan keskustelua kirjojen, lukemieni asioiden 'rääpimisessä', vastavuoroisuutta, erilaista näkökulmaa lukemaani.
Miten 'oppii' erakkoluonteeksi? Sitä minä haluan, en halua enää kaivata niin paljon, joka päivä, rakastani.
samaa läpi, vaikka oon mä rakkaita lemmikkejä menettänyt ja se on ollu hirveän raskasta. Mutta voimia sulle, aika se on mikä auttaa kaikkeen.
Kiitos toivotuksistasi!
Kyllä sinä lemmikkiesi menettämisessä olet joutunut myös sitä surua läpi käymään...
Sana erakko, on jotain mitä en haluaisi minulle tutuksi.
Olen eronnut pitkästä suhteesta, tosin ei riidoissa.
Nyt olen ollut yksin kohta vuoden, enkä koe olevani yksinäinen. Yritän olla joka päivä ulkona töiden jälkeen, satoi tai paistoi.
Tapaan muutamia ystäviäni, joita on siis vain muutama.
Sinulla on varmasti rankkaa, kirjat eivät todellakaan kommunikoi sinulle?
Sinulla olisi hyvä olla joitan meili ystäviä, joskus kirjoittamalla saa sanotuksi niitä asioita, mitä todella tarkoittaa.
Mutta kirjoitit, että haluat oppia erakoitumaan??
Älä ihmeessä, ulkomaailma kyllä jää sinulta sitten "kymppiuutisiin"
Minä kuuntelen mielelläni suosikkikanavaa radiosta, ja myös joskus iltaisin kaivan fläpärin ja selailen näitä 24:sen sivuja. Tekemistä sekin on, ja joskus hyvinkin terapeuttista.
Toivon sinun löytävän sopivia virikkeitä, jotta pääsisit pahimman yli, omien ajatusten kanssa tulee tosi paha olo.
Voimia, jaksamista....
Ole yksin, mutta älä yksinäinen (laulussakin näin sanotaan)......
Kirjoitit kannustavasti, niinhän elämän kuuluukin sujua! Kyllä minä sen tiedän...
Elämäni täydelllisessä muutoksessa on kuitenkin vielä yksi kurja juttu. Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle - ja muuttopäivä oli suunniteltu juuri siksi päiväksi, kun puolisoni kuoli äkillisesti!
Siispä tässä tilanteessa elämäni on aikamoista erakoitumiseen johtavan polun kulkemista.
Ja - kyllä - minulla on ystävä, puhevammainen!, jonka kanssa vaihdamme s-postia, ja se onkin tällä hetkellä yksi elämäni tärkeimpiä 'elämänkanavia'.
Hyvää kesää sinulle!