Yritän vääntää graduun teoriaosuutta, mutta ongelmana ovat tieteelliset artikkelit.
Niitähän tulisi käyttää, mutta kun ne kaikki luonnollisesti perustuvat useisiin eri lähteisiin. Eli kun artikkeli esim. esittää kolme tärkeää johonkin aiheeseen liittyvää asiaa, niin ne perustellaan useilla eri lähteillä. Voiko nämä kolme asiaa esittää artikkelin kirjoittajan tuloksena?
Mielestäni ei tunnu käytännössä mahdolliselta lähteä aina etsimään näitä alkuperäisiä lähteitä. Miten tämän kanssa voi siis toimia?
Kirjoissahan ei pahemmin lähteitä mainita, joten niistä on helppo ottaa tietoa ilman tätä ongelmaa.
Niitähän tulisi käyttää, mutta kun ne kaikki luonnollisesti perustuvat useisiin eri lähteisiin. Eli kun artikkeli esim. esittää kolme tärkeää johonkin aiheeseen liittyvää asiaa, niin ne perustellaan useilla eri lähteillä. Voiko nämä kolme asiaa esittää artikkelin kirjoittajan tuloksena?
Mielestäni ei tunnu käytännössä mahdolliselta lähteä aina etsimään näitä alkuperäisiä lähteitä. Miten tämän kanssa voi siis toimia?
Kirjoissahan ei pahemmin lähteitä mainita, joten niistä on helppo ottaa tietoa ilman tätä ongelmaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et voi esittää toisen ihmisen ideaa kolmannen ideana. Eikö teille ole kerrottu jo ihan ensimmäisten harjoitustöiden yhteydessä että aina viitataan alkuperäiseen artikkeliin! Jos viittaukset ovat pielessä ei ole odotettavissa kovin hääviä arvosanaa.
Kirjoja joissa läheitä ei ole mainittu ei kannata käyttää lähteenä. Arvosanassa se nimittäin huomioidaan isona miinuksena.
Pitää paikkansa, näin on kyllä kerrottu.
Yritän selittää ongelmaa uudelleen:
Kirjoittaja A esittää tutkimuksessaan johtopäätöksiä, joita hän perustelee kirjoittajien B ja C tutkimuksilla.
Ovatko nämä johtopäätökset nyt sitten A omia ideoita vai miten?
Vai pitääkö kirjoittaa: A on tutkimuksessaan esittänyt, että... A perustelee väitteitään B:n ja C:n tutkimuksilla, joiden mukaan...
Tuossa pitäisi siis ilmeisesti olla itse luettuna B: ja C: tutkimukset. Mutta entä jos ne ovat ulkomaisia kirjoja, joita ei kirjastosta löydy??
Jos kirjassa A on tehty johtopäätöksiä teoksien B ja C pohjalta, niin ethän sinä sitä A:ta tarvitse enää mihinkään. Tee itse ne samat johtopäätökset B:n ja C:n pohjalta. Unohda se A kokonaan, ja käytä aina alkuperäisiä lähteitä.
Kannattaa katsella lähteen
http://www.helsinki.fi/kirjastot/infoavain/5_kirjoittaminen/kirjohje.pdf
sivua 3 ns. toisenvaraisten lähteiden käytöstä.
Muutenkin graduntekijöiden kannattaisi lukea koko teksti kunnolla läpi, niin olisi lähdeviitteistä ja -luettelosta jotakin hajua.
esittäisin siis A:n tekemät johtopäätökset ominani??? Käsittääkseni ne ovat nimenomaan hänen tuloksiaan, koska hän on sopivasti yhdistänyt useampia eri tutkimuksia ja tehnyt niistä omat päätelmänsä.
Lähinnä ongelma on siinä, että pitääkö minun kertoa mitä tutkimuksia A on käyttänyt perusteenaan?
Silloin, kun kirjoittajalla ei ole alkuperäisiä lähteitä käytössään, niin hänen on tähän tilanteeseen tyytyminen.
Jos A väittää tekstissään B:n ja C:n kirjoituksiin pohjaten, että asiain tila on tietty, niin tämä tulee A:ta lainatessa kertoa esimerkiksi "A:n mukaan B ja C tukevat tätä näkökantaa". Tietysti viisainta olisi se, että voisi aina tehdä omat tulkintansa alkuperäisistä lähteistä, eli "B ja C tukevat tässä kirjoittajan päätelmää. Sama on myös A:n tulkinta B:n ja C:n väittämistä."
Defg,
kamppailen itse samanlaisen ongelman kimpussa. Tuntuu, että ihan jokaisessa lukemassani kirjassa (ja artikkelissa) viitataan aina johonkin toiseen kirjoittajaan. Näin pino luettaviksi tarkoitettuja kirjoja sen kuin kasvaa olohuoneessa....
Mielelläni kuulisin, miten ratkaiset ongelman ja mitä muut ovat tilanteessa tehneet.
Itsellä tulee kuitenkin olemaan hyvin paljon tilanteita, joissa en mitenkään saa käsiini näitä lähteitä ja niistä tulee siis toisen käden lähteitä, joita ei katsota hyvällä. Mutta minkäs teet?
Kuulostaa hivenen siltä, että työsi ei ole välttämättä vielä kovin "tiukasti" rajattu. Kyllä toisen käden lähteitäkin saa olla, kunhan tutkimuksen ydinongelman/teesin tms. kannalta keskeiset lähteet ovat ensikäden lähteinä olemassa käytössäsi. Ovatko nämä sinulle jo selvillä?
Eli, pitää osata erottaa työn kannalta tärkein lähdeaineisto ja vähemmän tärkeä aineisto.
Netti nyt on täynnä eri yliopistojen ja niiden laitosten ohjeita gradun tekemisen helpottamiseksi. Tässä yksi malliksi:
http://media.utu.fi/lahde.html
Jos ei tuollaisen ohjeistuksen avulla pysty järkeviä valintoja tekemään, niin silloin ei ole kypsä gradua kirjoittamaan.
Katsausartikkeli? Siinä tapauksessahan kirjoittaja on vain koonnut sen astiset tiedot k.o aiheesta. Tälläiset artikkelit voivat hyvin pohjautua jopa satoihin artikkeleihin, joista kaikki eivät ole luettavissa/saatavissa. Melkoisesti viivästyy kirjoitus jos jää näihin junnaamaan...
Gradu pohjautuu harvoin - tuskin koskaan - niin laajaan materiaaliin, että jonkin katsausartikkelin läheskään kaikki lähteet olisivat tarpeen. Useimmiten riittää viisi kymmenen gradun aiheen kannalta olennaisinta artikkelia, jotka yleensä saa helposti käsiinsä.
Se taas, että osaa massasta valita oikeat lähteet, osoittaa kypsyyttä ja lähdekritiikin taitoa, mikä opinnäytteen kannalta on pelkästään hyvä asia.
..että kaikki olisivat tarpeen, mutta ainakin luonnontieteissä taustamatskua joutuu sisällyttämään tutkielmaan aika lailla. Aiheet menevät niin yksityiskohtiin, ettei edes alan ihmiset aina ole perillä monimutkaisista prosesseista aiheessa. Tämän takia olisi melkoinen urakka kaivaa kaikki alkuperäiset artikkelit, koska usein yhdestä artikkelista saat tutkielmaan yhden faktan/lauseen tai sen osan. Muilla aloilla asia voikin olla toinen. Luonnontieteissä ja varmasti monessa muussakin 5-10 artikkelia ei riitä mihinkään. Onneksi on paljon katsausartikkeleita joihin voi kinkkisimmissä tilanteissa viitata.