Ihan oikeasti, ahdistaako ketään elellä valtion rahoilla, siis lähetellä sossuun hakemuksia ja nostaa "ilmaista" rahaa?
Me opiskeluaikoina kavereiden kanssa vitsailtiin aina että joo, kohta sitä ollaan luukulla spurgujen kanssa rahaa kerjäämässä. Nyt sitten on se tilanne ihan todellisuutta.
Mun tilanne on se, että vauva tulossa, ihan kohta oon jäämässä äitiyslomalle, mies lähti lätkimään, opiskelut jouduin keskeyttämään etuajassa, eli ammattia en kerennyt hommaammaan ennen lapsen syntymää vaikka vakaa tarkoitus oli (käyn koulun loppuun äitiysloman jälkeen). Oon tässä muutaman kuukauden "istunut ja ihmetellyt" ja nyt on se tilanne että tilillä on parikymppiä rahaa, eli pakko oli sossun luukulle mennä. Ja kyllä siinä odotusaulassa oikeasti piti kyyneleitä nieleskellä. Tähän on tultu monen mutkan kautta. Eihän sen näin pitänyt mennä, eihän?
Mä olen teinitytöstä lähtien kesät ollut töissä, ja illat opiskelujen ohessa on töitä tehty, ikinä en ole muiden rahoilla elellyt (joskus vanhemmat tarvittaessa ovat taloudellisesti auttaneet jos on isoja menoja tullut) opintotukea toki saanut mutta mitään tällaisia almuja en ole joutunut koskaan pyytämään. Tuntuu tosi pahalta, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, töitä tekisin jos voisin, mutta vähän vaikeaa se on tässä tilanteessa ja kohta nyytti kainalossa.
Että semmosta. Tunteeko kukaan muu täällä itseään huonommaksi kun ei pysty omillaan toimeen tulemaan? Mä suoraan sanottuna olen vihainen itselleni. Parhaani aina tehnyt, mutta silti tässä tilanteessa. Mutta onneksi tämä on vain väliaikaista.
Me opiskeluaikoina kavereiden kanssa vitsailtiin aina että joo, kohta sitä ollaan luukulla spurgujen kanssa rahaa kerjäämässä. Nyt sitten on se tilanne ihan todellisuutta.
Mun tilanne on se, että vauva tulossa, ihan kohta oon jäämässä äitiyslomalle, mies lähti lätkimään, opiskelut jouduin keskeyttämään etuajassa, eli ammattia en kerennyt hommaammaan ennen lapsen syntymää vaikka vakaa tarkoitus oli (käyn koulun loppuun äitiysloman jälkeen). Oon tässä muutaman kuukauden "istunut ja ihmetellyt" ja nyt on se tilanne että tilillä on parikymppiä rahaa, eli pakko oli sossun luukulle mennä. Ja kyllä siinä odotusaulassa oikeasti piti kyyneleitä nieleskellä. Tähän on tultu monen mutkan kautta. Eihän sen näin pitänyt mennä, eihän?
Mä olen teinitytöstä lähtien kesät ollut töissä, ja illat opiskelujen ohessa on töitä tehty, ikinä en ole muiden rahoilla elellyt (joskus vanhemmat tarvittaessa ovat taloudellisesti auttaneet jos on isoja menoja tullut) opintotukea toki saanut mutta mitään tällaisia almuja en ole joutunut koskaan pyytämään. Tuntuu tosi pahalta, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, töitä tekisin jos voisin, mutta vähän vaikeaa se on tässä tilanteessa ja kohta nyytti kainalossa.
Että semmosta. Tunteeko kukaan muu täällä itseään huonommaksi kun ei pysty omillaan toimeen tulemaan? Mä suoraan sanottuna olen vihainen itselleni. Parhaani aina tehnyt, mutta silti tässä tilanteessa. Mutta onneksi tämä on vain väliaikaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä tunne ahdistusta. Sinunkaltaisia varten nuo tuet ovat. Ihmisiä, jotka joutuvat tilapäiseen ja oikeaan hätään.
Se, että tunnet noin, kertoo vaan siitä, että sinä et tuohon luukkuelämään jää ikuisesti. Toisenlaistakin sakkia on. Eli luukulle vaan!
Minua ei harmita maksaa veroja jos rahat menee sinunkaltaisille, mutta on tapauksia joissa tuet suorastaan veltostuttavat ja syrjäyttävät nuoria ihmisiä.
Tsemppiä!
Ahdisti niin paljon, etten sen kerran jälkeen mennyt,(otin lainaa) enkä mee, koskaan.
Jää nytkin alle sen normin eläke, asuntomenojen jälkeen, mut kerjuulle en sinne mee.
Oma on asiani ja tyhmyyteni, silti kerta nöyryytystä riitti. (olin ollut kolarissa, pitkä sairasloma, ja palkkaa en siltä ajalta saanut kuin 1-2kk ja sit olis pitänyt elää kai pyhällä hengellä)
Moneen junaan. Itselläni on tilanne, jossa ei elämiselle ole muuta mahdollisuutta kuin käydä nostamassa sossulta rahaa. Peruskoulun jälkeen olen ollu kolmessa koulussa ja sen jälkeen koittanut työtäkin tehdä, vaan fysiikkani ei sitä kestänyt, oli liian raskasta. Kevään haussa en päässy hakemiini kolmeen kouluun ja työtäkään ei millää saa vaikka kuinka ettii, kun kaikkialle vaaditaa ainaki kokemus ja joihinki sitte se koulutus jota mun ei nähtävästi ole mitenkää mahdollista saada..