Iloisesti kirmailevat nuoret, keijukaiset, lapsukaiset - nämä retkeilijät siis - tyttöset kainosti kikatellen ja poikaset hyväntahtoisesti hymyillen viimein, päivän ilakoitsemisesta väsyneenä vetäytyvät telttaan viattomasti nukkumaan.
Pensaikossa väijyvä kiilusilmäinen, karvanaamainen mielipuoli kuulee kainot hyvänyöntoivotukset ja pikkusuukkojen maiskahdukset. Viimein kaikki hiljenee - ei sentään: ei pääty odotus vieläkään, kas toinen nuorukaisista nouseekin kalastamaan.
Hetken kuluttua teltasta kömpii vielä komea, tumma - Elvistä muistuttava - uljas, lihaksikas pitkä mies, selvästi maailman kilteinkin, mikäli ulkonäköön on luottaminen. Hän on pukeutunut pienen pieniin tyttöjen uikkareihin, jotka eivät jätä arvailtavaksi hänen valtavaa "miehuuttaan"...
Karvanaamainen kiilusilmä jatkaa kärsivälliseti odottamistaan. Se palkitaan. Uljas Adonis palaa pian mutustelemaan eväitään ja myöhemmin se mitättömän oloinen kalastajapoikakin - ja ilman saalista, kuten saattoi häneltä odottaakin.
Jälleen teltta hiljenee.
Karvanaamainen kiilusilmäinen mielipuoli hiipii teltan luo. Hän vaihtaa sen vierellä olevat suuret kengät omiin jalkoihinsa, ja alkaa hirmutyöt mukanaan raahaamallaan putketapaisella astalolla - ei siis missään nimessä kivellä...
Työtään hän täydentää teltan viereltä löytämällään puukolla, hän hyppää teltan päälle kahareisin ja antaa tulla puukkoa pirusti, aivan kuten seurueen komein ja kiltein myöhemmin taksikuskille kertoikin.
Seurueen komeinta, tätä tummaa ja uljasta lihaskimppua hän ei kuitenkaan tapa, kas hän tajuaa Adoniksen ainutlaatuisuuden ihmisrodun jalostuksessa, joten muodon vuoksi musta silmä vain tälle ja muilta nirri pois.
Mutta eihän hän olisi mielipuoli, ellei olisi siinä vaiheessa mennyt sekaisin, ja ryhtynyt vahingossa lavastamaan ihailemaansa tummaa ja komeaa retkeiljää, tätä lihaksikasta, Elviksen näköistä syylliseksi varastelemalla pyyhettä ja tyttöjen uikkaria, sekä kaksia pohjista puhki kuluneita kenkiä...
Jatkuu.
Pensaikossa väijyvä kiilusilmäinen, karvanaamainen mielipuoli kuulee kainot hyvänyöntoivotukset ja pikkusuukkojen maiskahdukset. Viimein kaikki hiljenee - ei sentään: ei pääty odotus vieläkään, kas toinen nuorukaisista nouseekin kalastamaan.
Hetken kuluttua teltasta kömpii vielä komea, tumma - Elvistä muistuttava - uljas, lihaksikas pitkä mies, selvästi maailman kilteinkin, mikäli ulkonäköön on luottaminen. Hän on pukeutunut pienen pieniin tyttöjen uikkareihin, jotka eivät jätä arvailtavaksi hänen valtavaa "miehuuttaan"...
Karvanaamainen kiilusilmä jatkaa kärsivälliseti odottamistaan. Se palkitaan. Uljas Adonis palaa pian mutustelemaan eväitään ja myöhemmin se mitättömän oloinen kalastajapoikakin - ja ilman saalista, kuten saattoi häneltä odottaakin.
Jälleen teltta hiljenee.
Karvanaamainen kiilusilmäinen mielipuoli hiipii teltan luo. Hän vaihtaa sen vierellä olevat suuret kengät omiin jalkoihinsa, ja alkaa hirmutyöt mukanaan raahaamallaan putketapaisella astalolla - ei siis missään nimessä kivellä...
Työtään hän täydentää teltan viereltä löytämällään puukolla, hän hyppää teltan päälle kahareisin ja antaa tulla puukkoa pirusti, aivan kuten seurueen komein ja kiltein myöhemmin taksikuskille kertoikin.
Seurueen komeinta, tätä tummaa ja uljasta lihaskimppua hän ei kuitenkaan tapa, kas hän tajuaa Adoniksen ainutlaatuisuuden ihmisrodun jalostuksessa, joten muodon vuoksi musta silmä vain tälle ja muilta nirri pois.
Mutta eihän hän olisi mielipuoli, ellei olisi siinä vaiheessa mennyt sekaisin, ja ryhtynyt vahingossa lavastamaan ihailemaansa tummaa ja komeaa retkeiljää, tätä lihaksikasta, Elviksen näköistä syylliseksi varastelemalla pyyhettä ja tyttöjen uikkaria, sekä kaksia pohjista puhki kuluneita kenkiä...
Jatkuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.