Oon 23 vuotias ja uskon, että koko elämäni ajan oon aikalailla enemmän tai vähemmän masentunut.
Syitä on monia, mutta jäävuoren huippu oli kun erosin poikaystävästäni tuossa kuukausi sitten. En mä usko, että edes rakastin tätä miestä, olin niin syvällä jo omissa maailmoissani. Mutta eroamisen tuoma muutos sai minut putoamaan pohjalle, oikeasti.
Pyysin ja pääsin terapiaan, onnekseni aika pian. Diagnoosina vaikea masennus.. Siitä päivästä lähtien kaikki on muuttunu. Mä en ookkaa enää se kiltti pikku tyttö, joka on auttaa aina, kun pyytää tmv. Musta tuli ilkeä ihminen. Oon koko ajan pahalla päällä. Tuntuu, etten jaksaa enää mitään, joka kuormittaa minua.
Minulla on iso perhe ja hyviä ystäviä, mutta pelkään, etteivät he pysy mun tukena.. Musta vaan tuntuu, ettei ne ymmärrä ja ehkä vähättelevätki tilannetta. "Ei sulla asiat noin huonosti ole" "Näe, mitä sinulla on, ei sitä mitä sinulla ei ole." Jep, helppohan se on sanoa.
Miten teillä, onko teillä mennyt välit läheisimpiinne masennuksen vuoksi?
Syitä on monia, mutta jäävuoren huippu oli kun erosin poikaystävästäni tuossa kuukausi sitten. En mä usko, että edes rakastin tätä miestä, olin niin syvällä jo omissa maailmoissani. Mutta eroamisen tuoma muutos sai minut putoamaan pohjalle, oikeasti.
Pyysin ja pääsin terapiaan, onnekseni aika pian. Diagnoosina vaikea masennus.. Siitä päivästä lähtien kaikki on muuttunu. Mä en ookkaa enää se kiltti pikku tyttö, joka on auttaa aina, kun pyytää tmv. Musta tuli ilkeä ihminen. Oon koko ajan pahalla päällä. Tuntuu, etten jaksaa enää mitään, joka kuormittaa minua.
Minulla on iso perhe ja hyviä ystäviä, mutta pelkään, etteivät he pysy mun tukena.. Musta vaan tuntuu, ettei ne ymmärrä ja ehkä vähättelevätki tilannetta. "Ei sulla asiat noin huonosti ole" "Näe, mitä sinulla on, ei sitä mitä sinulla ei ole." Jep, helppohan se on sanoa.
Miten teillä, onko teillä mennyt välit läheisimpiinne masennuksen vuoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun pääsee irti hyväksikäyttäjistä niin saa kokea karvaasti sen että on kanttia sanoa vastaan eikä alistu muiden pompoteltavaksi totta on että se vaatii myös rohkeutta kulkea omia polkuja eikä se ole helppo tie, päinvaastoin.
mutta se on sen arvosta kun ei tarvi elää muille vaan itselle.
julle
Tämä on totta. Kyllä voi tulla muutoksia ihmissuhteisiin, kun itsetuntemus ja sen myötä myös kyky nähdä toiset parantuvat. Ei ehkä enää suostu sellaiseen, minkä huomaa vääräksi ja vahingolliseksi. On hyvä puolustaa itseään ja lähteä kävelemään kun on sen aika.
Mutta vähemmän vakavissa tilanteissa on hyvä myös malttaa, ennen kuin alkaa urakalla katkomaan ihmissuhteita. Se ei itsessään kuitenkaan aina ole ratkaisu asioihin. On hyvä myös muistaa, että me kaikki olemme itsessämme ja toisiamme kohtaan enemmän ja vähemmän vajavaisia.
Itselläni on joitakin ihmissuhteita mennyt poikki masennuksen aikana, ja jotkin ovat "hiljentyneet". En yleensä halua eroon kenestäkään "ikuisiksi ajoiksi", mutta epäilemättä joskus rajojen vetäminen ja erossa pysytteleminen ovat täysin paikallaan.
Moi.
Mulle on tapahtunut kaikkea sellaista, mitä ihmiselle ei pitäis tapahtua.
Oon tosi masis, mut onneksi pääsin hoitoon, mikä nyt käytännöss tarkoittaa läkkeitä. Terapiaan pääsen elokuussa (!).
Psykiatrin kanssa jutellessa kaikki vanhat paskat taas nousivat pintaan, myös sellaiset, jotka olin jotenkin onnistunut unohtamaan, mm. väkivaltaisen äidin.
Cipralex nostettiin juuri tänään 15 mg:aan.
Kympillä unet alkoivat parantua, onneksi.
Oon hirveen väsynyt, nukun n 18 t per pvä.
Paino on (onneksi!) pudonnut ihan lyhyessä ajassa 8 kg.
Mun suurin ongelma tällä hetkellä on se, että syömisestä ei tuu yksin mitään. Seurassa syön ihan ok.
Sinkkusyndrooma?
Mut meitä on monta, n 5 % väestöstä - ja tietenkin suurin osa naisia.
Minulla on kuulemma melankoliaan taipuvainen persoonallisuus.So what?
Alkoa tai huumeita ei voi syyttää.
Masis on ihan eri jutttu. Ja rankka.
Olin menossa psykoosiin ja tajusin sen. Hakekaa ihmiset apua, että ette ainakaan siihen ajaudu.
Tässä mun tarinanin ns lyhyenä versiona.
Tsemppiäm meille kaikille!
Yksinäinen depis
Olen alkanut oppia asettamaan rajoja niille ihmissuhteille, jotka saavat minut voimaan pahoin. En ole millään muotoa pistänyt välejä poikki, enkä sanonut koskaan mitään pahasti, mutta olen lopettnaut muodon ja kohteliaisuuden vuoksi olevat kontaktit. En enää velvoita itseäni ihmissuhteisiin, jotka ovat minun toipumisen tiellä. Esimerkiksi olen jyrkästi vähentänyt kontaktiani anoppiin. En jaksa kuunnella hänen loputonta juoruamistaan yms.
Nyt yritän kuunnella itseäni ja omia voimavarojani. Yritän vältää ihmisiä, joiden kohtaamisesta minulle jää paha mieli.