Ilman hormoneja selvinneet, kirjoittaisitteko

Mielestäni vaihdevuodet kuuluvat naisen elämään siinä kuin kuukautisten alkaminenkin. Nuorena söin e-pillereitä vuosia. Nyt en halua enää syödä mitään ylimääräisiä hormoneja.

Kuukautiseni loppuivat 2,5 vuotta sitten. Hikoilupuuskia on tullut sen jälkeen ajoittain. Ei kuitenkaan mitenkään kamalaa. Olen pärjännyt hyvin.

Olen parinkymmenen vuoden aikana paastonnut vuosittain n. viikon kerrallaan. Äskettäin paastosin 10 pv. Paaston aikana oli aivan loistava olo. En meinannut malttaa lopettaa sitä. Hikoilukohtaukset ovat vähentyneet sen jälkeen huomattavasti.

Tuttavani on ottanut hormonikorvaushoitoa jo vuosia. Hän haluaisi lopettaa, mutta ei pysty lopettamaan sitä, kun tulee aivan kamalat hikoilupuuskat ja kuulemma muutenkin hirvittävä olo, kun yrittää lopettaa.

Tsemppiä vain kaikille vaihdevuosissa oleville naisille!

Minuakin työterveyslääkäri on pariin otteeseen yrittänyt houkutella ottamaan täyden hormonikorvaushoidon, kun olen joutunut pyytämään häneltä pelkkää keltarauhashormonia runsaiden vuotojen kurissa pitämiseksi. Nyt näyttäis siltä, että vuodot on käymässä vähiin, eikä keltarauhashormoniakaan ehkä enää tarvita, siis luulisin, mutta aika näyttää. Mulla oli syksyllä yksi runsaan kuukauden kestävä jakso kuumia aaltoja ja tässä keväällä toinen samanlainen jakso. Jaksojen aikana nukuin huonommin, mutta mulla on liukuva työaika, eikä kovin raskas tai stressaava työ, joten en ole edes miettinyt minkään estrogeenihoidon tai edes luontaistuotteenkaan aloittamista. Uskon, että ihmisen tuhansien vuosien evoluutio on viisaampi, kuin tämän päivän lääkärit. Äidilläni oli pitkä hormonikorvaushoito ja minua itkettää, kun ajattelen sitä, miten huonossa kunnossa (raihnainen) hän on tänä päivänä. Luin sellaisen artikkelin, jossa sanottiin, että kaikkea naisen lisääntymiseen liittyvää on aina jollain lailla medikalisoitu. Vielä 1900-luvun alussa ajateltiin, että naisten epilepsia ja mielisairaudet johtuivat kuukautisista. Ja muslimit ympärileikkaavat tyttäriään, sekin on tätä puuttumista naisen lisääntymiseen liittyen, vaikka onkin tietysti ihan hirveä esimerkki. Vannon liikunnan ja painonhallinnan nimeen tässä vaihdevuosiasiassa. Oikeastaan en ole ehkä koskaan osannut olla näin tyytyväinen elämääni kuin nyt olen!

Aikoinaan miulla oli kamalat olot, ne johtuivatkin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joita hoidettiin 20v. psyykkisinä oireina, eli masennuspillerein. Siinä ohessa oli hikipuuskia ja unettomuutta, uupumusta, kuukautisten reistailua. Aika paljon kaikki asettuivat, kun vihdoinkin sain kilpparilääkityksen.
Koko elämäni olen kummiskin käyttänyt helokkikapseleita, C-vitamiinia ja kalkkia. Nyt kilpparin myötä on vitamiinit lisääntyneet, kuten esim. kalakapselitkin tulleet kuvaan. magnesium, seleeni, B12-vitamiini,inkivääri, eli nuo auttavat kilppariin ja ovatkin olleet samalla hyviä vaihdevuosiin, eli etenkin nuo helokki-(jota otan enemmän, mitä purkin kyljessä on) ja kalakapselit, sekä auttaneet ihoa pysymään hyvänä.
Meillä kilpparilaisilla on terveellinen ruokavalio(ainakin pitäisi olla), jolla saa oireita pysymään kurissa, eli vehnäj, suklaa, kahvi, voimakkaat mausteet, epäterveellinen rasva, sokeri,ym ovat kiellettyjä, joita en ole syönyt ainakaan 20 vuoteen joitakin noista ja muutamaan vuoteen kaikkia.
Peruna pois, se turvottaa, ananasta, joka auttaa turvotukseen, aprikoosia, joka auttaa suolen toimintaan, otettuna illalla tuoreen kurkun kera ja vettä päälle, sitten vasta varsinainen iltapala.
Liikuntaa, etenkin silloin, jos tuntuu raskaalle, raju liikunta, auttaa (ainakin miulla)
Uni on ollut koko ikäni reistailevaa, nukun 4-7 tuntia, enimmäkseen 4-5 tuntia. Siihen en ole vielä saanut apua, mutta ainakin vielä pärjään.
Joskus juon illalla sitruunamelissateetä, unta saadakseni, auttaakin, vaan kun laiska olen, en kehtaa joka ilta keittää :(
En ole koskaan käyttänyt e-pillereitä, enkä tupakoinut, joskus ottanut alkoholia tosi vähän, 1-3 kertaa vuodessa 1-2 paukkua, olutta en laisinkaan. Miulla on vyötärö tosi hoikka, siitä olen saanut kuulla, koska nuorilla tytöilläkin on rintojen alta lähtevää turvotusta, jota miulla ei ole, vaan mieluimminkin menee sisälle päin.
Että näin miulla... lähentelen 57-ikävuottani.
Kuukautiset ovat olleet poissa 1v 10kk. Enkä ole kuiva (3xkop), ainakaan vielä.

ja ihmettelen koska nämä helpottavat, jos koskaan. Minulla on ollut sellaista kausittaen pahenevaa oireilua. Nytkin yöllä nukuin huonosti, olo on "krapulainen" ja aamuyöllä heräsin aura silmissä väpättäen, nuoruusiän migreeni on palannut takaisin oltuaan poissa lähes 20 vuotta. Olen turvoksissa niin, ettei sängystä ylös tahdo päästä, kaikki jäsenet kankeat ja kipeät. Kaikki neste on paennut nivelistä ja siirtynyt vatsaan ja kasvoihin, siltä ainakin tuntuu. Silmät ovat kuivat ja niissä tuntuu olevan "hiekkaa". Hengityskin pihisee ja rohisee. Sitten on kaiken kattava uupumus. Tällaisia kohtauksia tulee tihenevään tahtiin. Ensimmäiset kolme vuotta nukkuminen oli epätoivoisen vaikeaa kuumien aaltojen ja hikoilun vuoksi, nyt olen nukkunut paremmin muutaman kuukauden, välissä tosin huonojakin aikoja. Juuri tuo kausittaisuus minulla aiheuttaa sen, etten tiedä onko joku droppi tehonnut vai ei. Söin apteekin tähkäkimikkivalmistetta ja olin varma sen tehosta, kunnes oireet pahenivat jälleen. Nyt olen yli puoli vuotta syönyt magnesiumia ja sinkkiä ja nukkunut huomattavasti paremmin.
Minäkin haluaisin kovasti tietää paraneeko tämä olotila koskaan. Tunnen oloni suorastaan kurjaksi ja totaalisen työkyvyttämäksi ajoittain. Muistelen tuntemiani vanhoja naisia, enkä muista heidän mitenkään koskaan mainineen vaihdevuosivaivoja. Lieneekö heillä niitä ollutkaan? Jospa nämä ovatkin tämän päivän vaivoja johtuen lisäaineista ja hormoneista joita on saatu ravinnosta etenkin 50- ja 60- luvuilla. Äidilläni ei ainakaan ole ollut tällaista koskaan ja hän onkin ihmeissään minun vaivoistani. Sisarenikin on saanut migreenin vasta viisikymppisenä.

hei
Minä käytin pari vuotta sitten kuukauden hormonipillereitä vaihdevuosivaivoihin. Siis sellaisia jossa oli sekä estrogeeni- että keltarauhashormonia. Mutta itselleni tuli niistä kurkun kuristusoiretta ja jouduin lopettamaan heti kuukauden päästä. Lisäksi huomasin että kun minulla on ollut aina korkeahko prolaktiiniarvo että sellaiselle henkilölle ei muutenkaan sovi mitkään hormonit, se saattaa nostaa prolaktiiniarvoa entisestään. Testautin prolaktiinin ja se on lievästi yli ylärajan joten missään tapauksessa en pystyisi käyttämään hormoneja enää. Nykyisin en käytä mitään, välillä on helpompaa välillä hikoiluttaa ja huonouni on tuttu tilanne. Se tarkoittaa että parin tunnin välein herään yöllä, enkä nuku kyllä viittä tuntia pitempään vaikka olisin ottanut unilääkkeenkin joten siitä ei ole hyötyä. Aiemmin käytin verenpainelääkkeenä Amlodipinia, jolloin en hikoillut mielestäni niin paljon mutta kun nyt vaihdettiin Zanidip verenpainelääkkeeksi jalkaturvotusten takia, sen jälkeen hikoilu on ollut aivan hirveää. En tiedä onko vaihdevuosioireet pahenemisjakso vai johtuuko tuosta lääkkeestä. Ajattelin kyllä kokeilla taas entistä lääkettä ja katsoa miten käy. Lisäksi tosiaan silmien ympärilläkin on turvotusta, kilpirauhasarvon on kuitenkin normaali joten kai se turvotus on tästä vaihdevuosi-iästä. Ikäni on kohta 55-v.

Telkkarissa oli joskus ohjelma, jossa oli tästä asiasta keskustelemassa muutamia vaihdevuosi-ikäisiä naisia, jotka eivät käyttäneet hormoneja. Upeita naisia, ryhdikkäitä, levollisen oloisia, viisaita, kauniita naisia.

Minua on mietityttänyt myös se, kun siinä suomalais-virolaisessa tutkimuksessa sanottiin, että hormonihoitoa käyttävät kuormittavat terveyudenhuoltoa enemmän kuin ne, jotka eivät käytä. Siinä ei voinut olla kysymys hormoni reseptien uusimisesta, koska kaikki siihen liittyvä kuuluu tutkimukseen ja kontrolloituun tutkimukseen kuuluvia lääkkeitä ei haeta mistään terveyskeskuksista. Mahdetaanko meille kertoa koko totuutta näistä hormoneista? Työtoverilleni, joka on käyttänyt hormoneja jo yli kymmenen vuotta on tullut kaikenlaisia selittämättömiä kipuja ja särkyjä. Äitini, joka käytti hormoneja kauan on tänä päivänä huonommassa kunnossa kuin muut sukumme tai tuttavapiirini vanhemmat naiset.

vastauksia, mutta tulkoon nyt tämäkin tänne!

Äitini ei aikoinaan käyttänyt mitään hormoneja ja hän eli 87-vuotiaaksi eikä paljon terveydenhuoltoa tarvinnut.

Itse olen 56-vuotias. Neljä vuotta sitten lopetin keltarauhashormonin käytön, koska kuukautiseni loppuivat (tarvitsin tuota lääkettä kohdun limakalvon liikakasvun takia).

Sen jälkeen en ole käyttänyt mitään hormonilääkitystä. Jossain vaiheessa minulla oli jokunen yöherääminen hikisenä, kävin suihkussa ja jatkoin unia - mikä on merkillistä siksi, että yleensä en saa enää unta herättyäni kesken kaiken.

Muuten en ole huomannut mitään kummallista elämässäni. Olen hyvin tyytyväinen siihen, ettei enää tarvitse tasapainoilla siinä omassa hormonikiikussa, jossa kuukautiset sanelivat elämäni tahdin. Koin aina vaikeaksi psyykkisesti nuo heilahtelut epätoivosta riemuun. Ennen kuukautisia olin näes hirveän masentunut aina.

Nyt olen tyytyväinen ja tunnen itseni paljon tasapainoisemmaksi kuin aikaisemmin.

Olisin taipuvainen ajattelemaan kuten tuolla eräs aikaisempi kirjoittaja, että ravinnolla ja liikunnalla on merkittävä osa hyvinvoinnissa (tietenkin kaiken ikäisillä sama juttu...). Liikun hyvin paljon ja syön säännöllisesti ja mieluummin niukasti ja terveellisesti.

Kiitos vastauksista. Nämä lisäsivät haluani yrittää ilman hormoneja. Onneksi nyt on loma, ettei töissä tarvitse hikoilla. On kyllä aika kamalaa hikoilua ja öisin heräilen tunnin tai kahden tunnin välein. Välit kuitenkin nukun hyvin.Olen kyllä lomallani sortunut herkutteluun, joten sekin voi olla tietysti syynä. Samoin olen huomannut light-juomien hikoiluttavan tosi paljon, joten olen jättänyt ne suosiolla pois.

Olisi mukavaa jos tästä aiheesta saataisiin pitempikin keskustelu, joten lisää vastauksia jään odottelemaan.

Olen 51-vuotias enkä ole koskaan käynyt tutkituttamassa hormonitasojani, joten en osaa sanoa missä kohtaa menopaussia mennään.
En ole käyttänyt lainkaan hormonihoitoa (esi)vaihdevuosioireita lievittämään. Nuorempana käytin muutamia vuosia e-pillereitä ehkäisyyn, mutta ne aiheuttivat masennusta yms. haittaa, enkä halunnut sekoittaa päätäni vaihdevuosihoidoilla. Noin 48-49-vuotiaana mielialan vaihtelut olivat hetken aikaa melkoiset, mutta pärjäsin kohtausten kanssa päivisin ja nukuin hyvin öisin lievien rauhoittavien avulla. Näitä käytin muutaman kuukauden tarpeen vaatiessa.
Sitten tulivat yöhikoilut. Kun tiesin, mistä on kyse, en stressannut niistä sen enempää. Välillä hikoilutti päivisinkin. Tuota hikoilujaksoa oli ehkä 3-4 kuukautta.

Nyt ei hikoilua ole ollut kuukausiin paitsi helteen takia! Muutin nimittäin Välimeren maisemiin. Syön terveellisesti täkäläistä ruokaa enkä käytä "kevyttuotteita". En käytä mitään erityisiä luontais- tms. tuotteita.
Olen aina ollut hoikka, pidän ruumiillisesta työstä ja liikunnasta. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Öisin on välillä nivelsärkyä, erityisesti polvessa, mutta en ole hakenut siihen mitään hoitoa, kun päivisin ei ole mitään ongelmaa. Toisinaan yöuni on katkonaista ja unen kokonaismääräkin jää 5-6-7 tuntiin/yö. Silti en tunne päivisin erityistä väsymystä.
Fyysisesti raskaan työpäivän jälkeen olen kyllä toisinaan ihan poikki, mutta se on eri asia.

Kiitos paljon kannustavista viesteistä. Sitä kamalaa hikoilua oli pari-kolme viikkoa ja nyt ei enää ollenkaan! Jos olisin suoraa päätä alkanut käyttää estrogenia vannoisin varmaankin sen nimiin. Joten olen tosi tyytyväinen ettei ainakaan vielä tarvinnut sitä aloittaa.Kiitos siis teille vielä kerran.

Nyt en kyllä tiedä, mikä vaikutus Meno Hop- luonnonlääkkeellä on; olen nyt syönyt sitä pari viikkoa enkä ainakaan vielä uskalla lopettaa sen käyttöä. Mutta siis mieluummin jokin luonnon rohto kuin hormonit.

Olisi mukavaa, jos tämä keskustelu jatkuisi edelleenkin muiden 'samassa veneessä olevien kanssa'.

hei,minä en ole käyttänyt mitään hormoni valmistetta vaihdevuosioireisiin,mutta minulla niitä ei ole kyllä liiemmin ollutkaan hieman kuumia aaltoja,jotka nekin pysyivät hyvin kurissa,kun otti rauhallisin mielin kun yritti iskeä,niin tuli vähän ja hetki niin meni ohi samantien,,nyt olen 58 vuotias,ja kun kävin gynellä sanoi ettei tarvitse syödä hormonia,kun ei ole oireita,,ainoastaaniän mukana tuomaa kuivuutta,,mikä ei myös ole mukavaa,niin siihen kirjoitti paikallishoitoon tarkoitettuja emätintabletteja,,yksi päivässä kahden viikon ajan,,sen jäklkeen kaksi kertaa viikossa..ovat miellyttäviä käyttää,eikä sotke yhtään suosittelen.

Tuolla facessa meillä on Menopaussi niminen ryhmä, josta saa vertaistukea. Tervetuloa!

Olen 50-v. nainen ja olen ihmetellyt koko vaihdevuosijuttua omalla kohdallani miten on mennyt.
Avaan vähän taustaa: Kun täytin 40 v. niin minulla loppuivat kuukautiset ihan ykskaks kokonaan. Siihen asti olivat aina säännölliset.
Silloin tuli heti perään muuta terveysongelmaa, hiustenlähtöä, laihtumista, ja kaikenlaista outoa.
Ollessani 46 v. melkein 47, minulla alkoi kuukautisvuoto ykskaks ja oli kuin ihan normimenkat aiemminkin. Ne tulivat pari kertaa, kuukauden verran väliä.
Sitten jäivät taas pois, ja kun täytin 48 v. kuukautiset tulivat taas yhden kerran.
Sen jälkeen nyt kahteen vuoteen ei ole tullut taas yhtään mitään.

Olen edelleen siis fyysisesti huonossa kunnossa ja on kaikenlaista oireilua, ja varmaan saattaakin olla jonkinlaista vaihdevuosioireilua mutta ihmettelin vaan miten kohdallani meni koko juttu mielestäni vähän oudosti. Eikös kuukautiset pitäisi mennä jotenkin epäsäännöllisiksi ja heitteleviksi kun vaihtarit alkaa.
Onko kellään muulla käynyt niin että ykskaks vaan loppunut? Tosin kyllä ihmettelin myös niitä muutamaa vuotoa jo vuosien jälkeen loppumisesta.

Nyt jo 90 ikäisenä ijmettelen minäkin tuota hormonihoitoa vain varmuuden vuoksi. Hyvin oon pärjännyt ilman tuonkin vaiheen elämässä.