lähden bilettämään:
Tiedän kyllä ettei meille voisi koskaan tulla mitään, vaikka molemmilla olisikin vielä tunteita (mulla ainakin on... kaikesta huolimatta. en vaan voi tunteilleni mitään etteivät ne kuole). Tiedän että se jos keskusteltais ei varmaan edes auttais. Arvelen että sekin keskustelu voisi päättyä huonosti. Nyt on kuitenkin sellaisia merkkejä ollut erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että epäilen ettei meidän yhteen törmäämiseen mene kovinkaan pitkää aikaa. Niin paljon yhteisiä tuttuja ja kavereita meillä kuitenkin on vuosien takaa... Yritetään kuitenkin hoitaa se kohtaaminen sivistyneesti, jookosta? Tosin luulen että saan sulta taas jonkun halveksivan ilmeen... Se kuilu joka on meidän välissä on niin syvä, ettei maailman suurimmatkaan tunteet voi sitä kuroa umpeen. Se tuntuu todella pahalta, koska koskaan ei ole ollut samanlaisia tunteita ketään muuta kohtaan eikä koskaan varmaan tulekaan, se sattuu pahasti! Joskus kun asia on mielessä, niin silmät kostuu kun tiedän miten tosiasiat on...ja tiedän ettei asioille vaan voi mitään.
:( Tämän kanssa vaan pitää elää... ja pelätä sitä mahdollista kohtaamista...
Tiedän kyllä ettei meille voisi koskaan tulla mitään, vaikka molemmilla olisikin vielä tunteita (mulla ainakin on... kaikesta huolimatta. en vaan voi tunteilleni mitään etteivät ne kuole). Tiedän että se jos keskusteltais ei varmaan edes auttais. Arvelen että sekin keskustelu voisi päättyä huonosti. Nyt on kuitenkin sellaisia merkkejä ollut erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että epäilen ettei meidän yhteen törmäämiseen mene kovinkaan pitkää aikaa. Niin paljon yhteisiä tuttuja ja kavereita meillä kuitenkin on vuosien takaa... Yritetään kuitenkin hoitaa se kohtaaminen sivistyneesti, jookosta? Tosin luulen että saan sulta taas jonkun halveksivan ilmeen... Se kuilu joka on meidän välissä on niin syvä, ettei maailman suurimmatkaan tunteet voi sitä kuroa umpeen. Se tuntuu todella pahalta, koska koskaan ei ole ollut samanlaisia tunteita ketään muuta kohtaan eikä koskaan varmaan tulekaan, se sattuu pahasti! Joskus kun asia on mielessä, niin silmät kostuu kun tiedän miten tosiasiat on...ja tiedän ettei asioille vaan voi mitään.
:( Tämän kanssa vaan pitää elää... ja pelätä sitä mahdollista kohtaamista...
Vastaukset 9
Vanhimmat
shit? ei ainakaan mulle ollut tämä, ei ole yhteisiä tuttuja...
ei ollu tää,
etkä sää,
mulle mitää
siitä!
:))
viestisi?
ei olla koskaan riidelty tai osoitettu mieltä, joten erehdyit varmaan henkilöstä. Hyvin sivistyneesti ollaan keskusteltu.
sitä kohtaamista, suon sinulle suloisen hymyn ja pitkän katseen. Tunteita on sinua kohtaan edelleen, mutta en halua kiusata itseäni enempää, annoit niin selvästi ymmärtää etten kelpaa sinulle, joten jäädytin sydämeni sinne ei niin vaan enää poraudutakkaan!
Olet muuten täysin väärässä sen keskustelun suhteen, se voisi kuroa tätä kuilua umpeen...!! Joten rohkeutta kehiin..!!!!!!!!!
vai laitoitko viestiä henkilökohtaisesti aikaisemmin?
Tiedän, etten ole hän, mutta nuo kaikki sopisivat minun tapaukseeni!
Tosiaan menneiltä ja olevilta vuosilta kavereita. Emme ole oikeestaan koskaan riidelleet, emme varmaan tiedäkkään mitä on riita? Me vai "poistuimme" toistemme luota.
Nyt valvon Juhannusaattona yksin, mietin kaikkea mitä koimme ja mitä teimme yhdessä.
Ottaa koville jatkaa elämää, miksi teit sen minkä teit minulle?
Eihän se oikeestaan mulle kuulunutkaan, muttta ystävyytemmekin katkesi sen vuoksi!
Sanotaan aika haavat parantaa, eipä niin ole käynyt.
Olisi paljon kysyttävää, ja sanottavaa.....
Jos vaikka se oikea henkilö tunnistaa tästä itsensä?
Tunteita mullakin...