toisen lapsen ilot/murheet

Noh, ensiksi tulee mieleen tämä: minulle oli aluksi yllätys, miten vaikealta tuntui kun oma aikani piti jakaa kahdelle pienelle. Kun esikoinen on niin rakas, niin sydän särkyy kun ei enää ole täysin häntä varten... Toisaalta, lapsihan kasvaa ja ehkä se on hyväkin ettei tule hemmoteltua ainokaista.
Sisarusten pienellä ikäerolla on hyvät ja huonot puolensa, meillä ikäero on 1,5v.

hyviä puolia mutta en yhtäkään huonoa ja mulla sentään neljä lasta.

Vanhintyttö kärsi koliikista ekat 5kk ja ekat 3v heräili joka yö ja silti vanhinmman ja toisiks vanhimman likan ikäero vain 1v4kk.

En oo koskaan katunut!

vain niitä negatiivisia(?) puolia niin eihän kukaan tekisi lapsia.
pitää ajatella positiivisesti mielummin.

Tässä asioita joita minulle tulee mieleen.

Toisesta lapsesta saa ehkä leikkikaverin, mutta jos sukupuoli ja kiinnostuksen kohteet ovat kovin erilaiset tulee pikkusisaruksesta riippakivi, joka on pakko ottaa leikkeihin. Myöhemmin pikkusisar tulee kärsimään, kun isompi ei ole enää lainkaan kiinnostunut pienemmän tasoisista leikeistä.

Kaikki pitää jakaa. Niin vanhempien huomio, tavarat, vahempien mahdollisuus tukea harrastuksia kuin sitten jonain päivänä perintökin. Sisarus voi tarkoittaa sitä, ettei kumpikaan lapsi pääse haluamiinsa harrastuksiin!

Isompi lapsi kokee erittäin usein, että vanhemmat hylkäävät hänet toisen lapen synnyttyä. Tästä tuskasta paranemiseen ei kaikilla oma elinaika riitä.

En varmaankaan, vaikka olisinkin tiennyt vaikeuksista, joita oli edessä. Meillä kävi hiukan huono tuuri, ja saimme "hapenpuutevauvan", joka toi omia murheitaan siihen alkuaikoihin. Alun jälkeen kuitenkin on negatiivisemmat puolet vähenemään päin, ja ei kai kukaan lapsia suunnittelekaan pelkän vauva-ajan perusteella. Pidemmällä tähtäimellä kuitenkin on selvää, että positiivista on enemmän kuin negatiivista. Meillä on kaikki lapset poikia, on melkein sama työmäärä, kuin yhdenkin lapsen kanssa, mutta saa tehdä hommia rauhassa, kun lapsista on seuraa toisilleen. Vaikka ikäeroakin on nuorimman ja vanhimman välillä, löytyy kuitenkin yhteisiä leikkejä.

Tietysti raha on se asia, joka muuttuu, mitä enemmän on lapsia, sen tiukemmalla on talous, mutta onneksi vielä ei puutetta tarvitse nähdä, töitä riittää meille molemmille vanhemmille.

Minun vankkumaton mielipiteeni on se, että lapselle on hyväksi, kun on sisaruksia. Heidän on pakko oppia ottamaan toisetkin huomioon, ja joutuvat opettelemaan sosiaalisia taitoja kotonakin. Ei tarvitse sitä varten päivähoitoon laittaa.

Poika ja tyttö, ikäero 1v 4pvä

-alussa itse koin riittämättömyyttä kun täytyi jakaa huomio molemmille...esikoinen onneksi tottui äkkiä siskoonsa joten omakin olo helpottui...hoitaa nykyään kovasti siskoonsa

-lähteminen kotoa on hitaampaa, on enemmän muistettavaa ja kun olette astumassa ovesta ulos tuleekin toiselle kakka... :D mutta sekin hoituu vaivatta jos oma asenne on kohdallaan..

-rahaa menee enemmän tietysti

-oma-aika vähenee, mutta meillä ainakin vain vähän, koska tyttö on todella kiltti, nukkuu yöt..ei siis ole vaativa vauva..

-esikoisen pullosta/tutista vierotus jäi myöhemmälle...mutta sama se, eihän tässä vielä niin kiire ole kun poikakin on vasta 1v 3kk..

..tää on vaikeaa, en oikein löydä mitään miinuksia..minusta tää on ihanaa kun on kaksi pientä jotka ehkä ovat kavereita toisilleen, ainakin nyt poika on kovin kiinni tytössä. aamulla haluaa heti antaa tytölle pusun ja silittää, antaa tutin jos tyttö inisee, keinuttaa sitteriä ja haluaa pitää sylissä (minun avustuksella sohvalla).. en itse olisi jättänyt tekemättä vaikka negatiivisia asioita olisikin..

En voi vielä sanoa kun kakkonen ei ole syntynyt mutta raskausaika on aika rankkaa välillä kun ei voi eikä pysty jäädä "saikulle" vaikka kuinka väsyttää, oksettaa, hermo kireellä ym. raskausoireita. Esikoisen kanssa pitää jaksaa vaikka tuntuu että pää hajoaa ja kroppaa kuolee. Ajattelin ekassa raskaudessa että töissä käyminen on rankkaa mutta töistä pääsi aina kotiin lepäämään ja jos ei jaksa niin pystyy jäämään sairauslomalle hetkeksi. Nyt ei oikein pysty sellaseen. Meillä ikäeroa tulee olemaan 1 v.

Todennäköisesti olen kuitenkin unohtanut nämä jutut vuoden parin päästä =)

Joten anna mennä vaan =D Muista kuitenkin ottaa miehen mielipiteet huomioon (ja sitähän sä tässä haitkin kyllä), jos hän on vakavasti sitä mieltä ettei ihan vielä niin ei sitten ehkä ihan heti. Mutta keskustelkaa niin eiköhän ratkaisu löydy.

No kun ei kukaan keksi huonoja puolia niin minähän kerron.

Meteli.. sitä on homattavasti enemmän.. puheääni kasvaa kun yrittää toisten ohi huutaa.

Joukossa tyhmyys tiivistyy, isosisko keksii kertoa pikkusiskolle kaikki kielletyt asiat ja oikeen kannustaa kokeilemaan, revi äitin viherkasvit, piirrä tussilla seinään..haenpas sulle kynän kun et itse ylettyisi.

Riitely! mun lelu..anna tänne.. sitte vähän revittään ja muksitaan puolin ja toisin, joka asiasta riidellään ainakin täällä meillä!

No mutta enpä kadu kuitenkaan, jossen toisen lapsen tahtoo niin hommiin vaan!

Ehdottomasti lapselle mukavampaa kun on sisaruksia.. Äitiä kai enempi metely ja kinastelu häiritsee