Politiikkakirjat

tällä palstalla.

Menemällä kirjastotädin tai päivystävän sivarin puheille.
Vaikka ms Sharyn on kovin epäileväinen niin miepä köpötän katsomaan mitä lundiasta löytyy.

Pienessä mielessäni sekoitan usein politiikan ja valtio-opin, kun hääräävät samalla alalla.
Tässäkin asiassa mielestäni kannattaa aloittaa perusteista, historiasta siis, eikä yrittää selviytyä pintaliitona kirjavaliot lyhennettynä-tekniikalla.
Omaa yhteiskunnallista harrastuneisuuttani on tukenut vaikkapa Jaakko Nousiainen ja Dag Ancker nimisten proffien teos Valtio ja yhteiskunta/tutkielmia suomalaisen valtiollisen ajattelun ja valtio-opin historiasta.
Kevyenä välipalana suositan Pertti Hemanuksen hauskaa Kuninkaantekijöistä koivistolaisiin.

Nopeimman silmäyksen 1950-80 lukujen poliittisiin tapahtumiin saat tietennii selaamalla Kari Suomalaisen kootut pilapiirrokset noilta vuosilta. Vaikka hän saikin lopulta Erkolta monoo asenteellisuutensa vuoksi, niin oivalluksia on enemmän kuin lukion yhdessä kurssissa.

Kaunotaiteellisella puolella kotimaan poliittista päätäntäjärjestelmää kuvaa erinomaisesti Mauri Sariola kirjassaan Isänmaan parturit. Taitaa olla Maukan merkittävin kirja. Jos se nyt kirjoitettaisiin niin nimenä voisi olla Isänmaan sohvakauppiaat.

Politiikan lähihistoriaa populaarimuodossa kartoittaa sangen helppolukuisessa muodossa Lasse "miljonääriksi" Lehtinen. Väitöskirjansa UKKn ja demarien kiemuraisista suhteista ( Aatosta jaloa ja alhaista mieltä : Urho Kekkosen ja SDP:n suhteet 1944-1981 ) auttanee ymmärtämään sodanjälkeisen ajan ongelmakenttää.

Varsinaisten poliitikkojen omat muistelmat saattaa olla raskasta kamaa. Miusta ainakin tuntui, että herrat kirjoitti eri maasta ja maailmasta, kun luin rinnakkain Rafael "helinvaari" Paasion ja Johannes Virolaisen samaa ajankohtaa käsittelevät omaelämäkerrat.

Politiikan alkeet on sangen laaja ja monimerkityksellinen käsite. Politiikon ura alkoi ennen toimimalla puolueen paikallisosaston huvitoimikunnan sihteerinä, kymmenkunta vuotta. Nykyisin uran voi aloittaa tekstiviestimällä muutaman kerran ministeritason henkilön kanssa. Tai pärjäämällä maitotyttökilpailussa. Valitettavasti.