tulla purkaan ajatuksia tänne kun en keksi muutakaan. Oon monta viikkoa vältellyt perhepäivällisiä yms. etten joutuis syömään. Sitten sorrun kuitenkin ahmimaan, tulee kova itseinho ja tuntuu siltä, et pitää rangaista itseäni jotenkin.
Perhe ei tykkää siitä kun jään pois päivälliseltä. Varsinkin äitiä loukkaa, kun en tuu syömään. Ja siitä tulee entistä kovempi itseinho.
Ahdistaa tuleva juhannus. Jos jään pois illalliselta, kaikki suuttuu. Jos syön, tulee kova itseinho. Ja en pysty enää oksentamaan :( Haluun syödä normaalisti, mut en lihoa.
Perheelle en voi ainakaan tästä puhua. Ties millaisen kohtauksen ne tästäkin saa.
Perhe ei tykkää siitä kun jään pois päivälliseltä. Varsinkin äitiä loukkaa, kun en tuu syömään. Ja siitä tulee entistä kovempi itseinho.
Ahdistaa tuleva juhannus. Jos jään pois illalliselta, kaikki suuttuu. Jos syön, tulee kova itseinho. Ja en pysty enää oksentamaan :( Haluun syödä normaalisti, mut en lihoa.
Perheelle en voi ainakaan tästä puhua. Ties millaisen kohtauksen ne tästäkin saa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
no moi mullakin samoja ajatuksia kuin sinulla. mulla on syömishäiriö on ollu se jo vuodesta 95. välttelen itse mun perhettä juuri nyt kun olen juuri sellases vaihees etten syö juurikaan mitään mä rankasen itseäni viiltelemällä jos syön kun en osaa oksentaa. parempi olla syömättä tai no syön niukasti, tsemppiä sulle hali
ihan helvetisti kun oksentaminen ei onnistu. Nyt perhe on huomannut mun ruokailutottumukset ja mun syömistä vahditaan koko ajan. En haluu lihoo yhtään enempää.