Mikä lestadiolaisen opin mukaan tekee viimeisellä tuomiolla lampaista lampaita ja vuohista vuohia? Mikä vetää rajan niiden välille? Tähän liittyy olennaisesti se kysymys, miksi uskovista vain lestadiolaiset heidän oman uskonsa mukaan pelastuvat. Kun puhuin välikäsiopista, minulle vastattiin että kyllähän jonkun pitää kertoa Jeesuksesta. No kyllä kyllä, mutta kyllähän Jeesuksesta muuallakin kerrotaan kuin lestadiolaisuudessa. Eli hyvää sanomaa julistavia välikäsiä löytyy muualtakin kuin lestadiolaisuudesta.
Mikä viimeisellä tuomiolla vetää rajan lestadiolaisten ja ei-lestadiolaisten, siis lestadiolaisen ajattelun mukaan pelastuvien ja ei-pelastuvien välillä? Osaatteko vastata? Mikä lestadiolaisesta uskosta tekee oikean ja esim. muusta luterilaisesta uskosta väärän?
Mikä viimeisellä tuomiolla vetää rajan lestadiolaisten ja ei-lestadiolaisten, siis lestadiolaisen ajattelun mukaan pelastuvien ja ei-pelastuvien välillä? Osaatteko vastata? Mikä lestadiolaisesta uskosta tekee oikean ja esim. muusta luterilaisesta uskosta väärän?
Vastaukset 74
Vanhimmat
jää Jumalalle, ainakin Matt 25:31-46 mukaan. Mielestäni en itse voi jaotella ihmisiä vuohiin ja lampaisiin, se ei ole ihmisen tehtävä.Tärkeintä on omakohtainen uskoni.
Ei meillä viimeisestä tuomiosta ole mitään erityistä oppia. Pääkohta on ehkä se, että raamatun mukaan on olemassa kaksi joukkoa. Ihmisen tehtävä täällä ajassa on etsiä Jumalan valtakuntaa ts. lammasten joukkoa.
Luvun lopussa luetellaan asioita, joita vanhurskaat olivat harrastaneet ja mitä tuomitut olivat jättäneet harrastamatta. Mielenkiintoista on, etteivät vanhurskaat ole tajunneet tehneensä pyydettyjä asioita (heille vastataan: ..."minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle..") kun taas tuomitut ovat luulleet tehneensä oikein. Siinä on salaisuus, millä perusteella lampaat ja vuohet erotetaan.
..nyt lestadiolaiset kuitenkin tekevät jo täällä ajassa tällaisen jaottelun, toisin kuin sinä. Niin sille jaottelulle olin perusteita kysymässä, että löytyykö niitä edes. Ja jos ei löydy, niin miksi jaotellaan?
tuo jaottelu-mentaliteetti on minusta tullut enemmänkin liikkeen ulkopuolelta. Kun raamatussa selkeästi kuitenkin sanotaan, että on vain kaksi joukkoa, se on sanottava kaikille. (..te olette maan suola jne..) Suolaisesta asiasta kertominen ei ole mukavaa, mutta se on kristityn tehtävä.
Korostan, että tässä ajassa vain uskon olevani oikealla tiellä, en vielä tiedä. Usko muuttuu tiedoksi vasta viimeisellä tuomiolla. Toisaalta en myöskään tiedä, jaksanko uskoa, mutta rukoilen niin käyvän.
Ei se ketään pelasta, että on jonkun liikkeen jäsenkirja tai tunnustaa kuuluvansa johonkin. Toisaalta, kuten jo edellä sanoin, usko on häilyvä liekki jota on vaalittava. Kenties se, joka nyt palaa isolla liekillä, onkin jo tukahtunut sillon, kun lampaita lasketaan.
..pelastuvia ja kadotukseen menijöitä lestadiolaisiin tai ei-lestadiolaisiin, joten minut voit kyllä jättää pois jaottelijoiden joukosta. Minä uskon, että jaottelu tulee tapahtumaan jokaisen liikkeen sisälläkin. Taivaaseen pääsevät lestadiolaisista jotkut, helluntailaisista jotku, ortodokseista jotkut, katolisista jotkut, kansankirkollisista luterilaisista jotkut jne. Mutta nyt lestadiolaiset tekevät sellaisen jaon, että lestadiolaiset pelastuvat ja muut eivät, ja tähän etsin jakoperusteita. Ja kyllä tällainen jaottelu tältäkin palstalta löytyy. Haluatko linkin johonkin niistä keskusteluista, joista kuvaamani jaottelu löytyy?
tarpeeksi lukea...ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.
Raamatussahan sanotaan, että tuomiopäivä tulee kuin varas yöllä ja tosiaan, toinen otetaan, toinen jätetään.Muistaakseni siinä kerrottiin ihan perhetasolla, että samasta perheestä osa pelastuu ja osa ei:( VL:ienkin porukoissa liikkuu sellaisia, jotka ovat mukana tavan vuoksi, mutta eivät sydämeltään ole uskovaisia. Toisaalta on myös niitä, jotka tulevat löytämään vielä uskon, eivätkä tiedä sitä vielä.
"Ihmisen tehtävä täällä ajassa on etsiä Jumalan valtakuntaa ts. lammasten joukkoa."
Väärin meni. Kuten vihollisen työssä aina, siinä on tottakin joukossa, niin tässäkin edellä mainitussa lauseessa.
Mutta todellisuudessa sana kehottaa meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja HÄNEN VANHURSKAUTTAAN, ei siis mitään lampaita.
Jumalan valtakunta on hänen vanhurskautensa, eikä SE ole jossakin näkyvä, jonkun niminen joukko.
Jumalan lapset ovat nerkittynä heidän otsissaan. Jumalan lapset ovat Kristuksen verellä lunastetut. Lunastetut muodostavat seurakunnan ja seurakunnan pää on Kristus.
Kristus kutsuu lampaitaan ja hänen lampaansa tuntevat hänen äänensä. Kristus itse tuntee omat lampaansa.
Vanhoillislestadiolaisuus on yksi tietyllä tavoin ajatteleva joukko. Osa heistä on epäilemättä myös Jumalan lapsia ja taivaan valtakunnan perillisiä. Sehän riippuu ihan siitä onko ihmisellä usko Kristukseen.
Ihmisiin luottamalla ja ihmisoppeihin uskomalla ei kukaan pelastu. Vain me on ihmisoppia täysin.
Minä olen sitäpaisi itse lestadiolainen Kristus- uskoinen. Eli ei lestadiolaisia saa yleistää joksikin massaksi.
"Ihmisen tehtävä täällä ajassa on etsiä Jumalan valtakuntaa ts. lammasten joukkoa."
Ihmisen tehtävä täällä ajassa on etsiä Jeesusta Kristusta omaksi pelastajakseen ja vapahtajakseen.
Sen jälkeen hän etsii itselleen hengellisen kodin, jossa saa kokea uskovien yhteyttä ja vahvistua yhteisestä uskosta.
Sinun oppisi on ihmisten keksimää oppia: Pitää etsiä ihmistä.
Raamatun oppi: Pitää etsiä Kristusta.
Se häilyvä liekki jota itse vaalitaan on nimenomaan omavanhurskautta.
Kristuksen vanhurskaus ei ole häylyvä, vaan kaiken kattava täyttävä ja peittävä vanhurskaus.
Joka sillä vanhurskaudella on puettu ei heilu, eikä horju. Hän on sillä kalliolla joka ei järistä taida, joka on Jeesus Kristus. Mutta Jumala tahtoo vieläkin järistää ei ainoastaan maata, mutta myös taivasta, että ne järisemättömät pysyisivät.
Saatana on niin kavala ja ovela. Moni ihmispoloinen lankeaa omaan vanhurskauteen. Sen tunnistaa siitä että ihmisellä ei ole täysin pelotonta pelastusvarmuutta. Vain rakkaus poistaa pelon.
Joka ei veljeänsä rakasta, ei tunne Jumalaa.
Se on kavala tauti tuo omavanhurskaus. Paitsi että se ei oikein armahda itseään, niin toista se ei voi armahtaa ollenkaan. Sitoessaan toiset heidän synteihinsä omavanhurskas ihminen sitoo itsensä. Koska Jumala ei anna syntejä anteeksi ennen kun on päästänyt ne, jotka on sitonut omiin tuomioihinsa.
Vanhoilliset tuomitsevat muut ristuksen vanhurskaudella puetut ja vapaat Jumalan lapset ja näin tehdessään he ovat tuominneet itse itsensä omiin synteihinsä sidotuksi.
Eikä se silloin ihme ole, jos omakin uskon liekki lepattaa.
kova mies, en muuta sa´
puhuu täyttä asiaa!
"Minä olen sitäpaisi itse lestadiolainen Kristus- uskoinen."
miten noin tervehenkisesti ajatteleva ja täällä opettava henkilö voi olla vl.
Miten jaksat olla siellä "vain me"-joukon seassa ja jopa säilyttää siellä Raamatun vastaisen opetuksen keskellä tuon kristallinkirkkaan ja voittoisan Kristus-opin?
Kerrohan kuomaseni?
.."acimilainen" ! ;)
Mm. nämä kirjoittamasi virkkeet ovat hyvin olennaisia ACIM:n opetuksessa:
"Vain rakkaus poistaa pelon"
"Sitoessaan toiset heidän synteihinsä omavanhurskas ihminen sitoo itsensä."
unohdin yhden sanan ja riennät heti tuomitsemaan minut sen perusteella. Ei ollut tarkoitus jättää vanhurskautta pois.
Mutta eikö Kristus enää eläkään seurakuntansa keskellä?
Jos oma sydämesi tuomitsee sinut on Jeesus kuitenkin suurempi kuin sydämesi. Mistä voit tietää häilyvän liekin olevan omaa vanhurskautta. Jos kerran kuollut usko on joillakin niin vahva että se kestää kuolemaan saakka, mutta helvetissä se viimein on syttynyt liekkien voimasta palamaan, silloin on kyllä kuitenkin auttamattomasti myöhäistä.
Varsinkin kun perkele näyttää katumattomalle ja kastetulle, joka luottaa kasteen päälle että sinulla on oikea elävä usko. Katuvaista taas jolla on oikea usko, perkele kiusaa että sinulla ei ole oikeaa katumusta eikä oikeaa parannusta. Tässä menee helposti sekaisin ja se on perkeleen tarkoituskin. Kyllä nämä hurmahenkien joukkiot väittävät olevansa aina Jeesuksen jalkojen juuressa toitottavat heillä olevan pelastus varmuus. Kerskaavat suuresta rakkaudesta ja kuitenkin näkevät veljissään ja lähimmäisissä perkeleen ja silti sanovat rakastavansa jumalaansa yli kaiken. Tuomitseminen on myöskin sitä että se mitä minä itse teen on kaikki kaunista ja oikeaa mutta kun tuo toinen veli tai lähimmäinen tekee sitten mitä tahansa sitä sitten halveksitaan ja väheksytään.
Minä tiesin sinut kovaksi miehksi. Aivan!
Matt. 25:24 Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.
Matt. 25:25 Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.
Kaikille ei ansioton armo kelpaa millään. Heidän pitää edes osa armosta ansaita.
Niissä armon ansaitsemishommissa se armonaika sitten kuluukin.
Ryvetään itsesäälissä syyllisyydessä ja häpeässä.
Suojaksi rakennetaan tiedostamaton ylpeyden muuri.
Ylpeyshän on sellainen joka kieltäytyy näkemästä tosiasioita ja toimimasta niiden edellyttämällä tavalla. He uskovat oman vanhurskauden saatanaa ja alkavat pyhittää elämäänsä eri variaatoiksi naamioidulla omalla parannuksellaan, eivätkä he anna Kristuksen puhditaa itseään täysin puhtaiksi vapaiksi ja onnellisiksi Jumalan lapsiksi.
Missä Henki ON siinä on TODELLINEN vapaus. Ei vapautta tehdä syntiä, mutta vapaus syntien ehdottomaan anteeksiantoon uskon kautta Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sanoin olen lestadiolainen (suvussa 1800 luvun lopulta asti). En ole vanhoillislesta.
En enää ihmettele ollenkaan tuo sekoitus on ripaus kaikista joukkioista niin kuin kerman keräystä kaikkien hurmahenkien kipoista, tämä on sitä viimeisen ajan ekumeenistä sillisalaattia. Järjen tuotetta oma viisaus saa aikaan tälläistä sotkua. Tämä sotku ei ole raamatun mukaista oppia ei Lutherin eikä Lestadiuksen opetusta vaan näitä kaikkia vastaan. Luther valitti eläessään että kuinka paljon hurmahenget käyttävät hänen kirjoituksia häntä itseään vastaan kuinka paljon enempi hänen kuolemansa jälkeen.
Se on eri asia, kun elävä usko. Jos lukisit Raamattua, sinäkin tietäisit mikä ero on kuolleella ja elävällä uskolla. Et liioin ole tutustunut Lestadiuksen opetuksiin 1% siitä mitä esimerkiksi minä olen, vaikka kannat valheellisesti sitä nimeä.
Elävä usko ei hääly, koska se on 100%:sesti Kristuksen tekoa, eikä perustu lainkaan ihmistekoihin. Se usko Kristuksen vanhurskauden omistamiseen otetaan Jumalan lahjana vastaan ilman omia tekoja.
Omavanhurskaus tukeutuu ihmisen omiin tekoihin.
Minä olen kokenut molemmat ja tiedän tarkalleen mistä puhun.
Mikä on "lestadiolainen Kristus-uskoinen" kerrotko tarkemmin. Tämä on uusi tulkinta jota en ole kuullut käytettävän. Uskovainen minäkin Jumalan suuresta armosta, kysynkö turhaan.
Jumala armahtaa sinut ihmispoloisen.
Asuuko Jeesus sinun sydämessäsi? Mitään muuta perustusta kun ei ole. Olipa ripaus sitä tai tätä tai koko mälli, se on yhtä tyhjän kanssa.
Kristus on yksi. Häntä ei ole jaettu eikä koskaan jaeta. Siksi raamattu sanoo Jeesuksen sanoin. Pyrkikää ahtaasta portista sisälle, sillä monta on jotka pyrkivät, mutta eivät taida.
On monta uskon "patsastelijaa" jalustoillaan jotka eivät tiedä edes sitä, mikä on ahdas portti, saati että tietäisivät, tai uskoisivat mikä on kaita tie, joka vie elämään?
Ahdas portti on usko Kristukseen, jos et ole ennen tiennyt. Miksi se on ahdas? Sinä joudut luopumaan kaikesta omastasi (teot ansiot) sillä portilla.
Kaita tie on Jeesus Kristus, ellet aiemmin tiennyt. Miten niin? On vain yksi pelastus.
Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.
Muuten tietenkin kysyt turhaan.
Toiset lestadiolaisuudessakin uskovat -laisuuteen, eli isäinsä perinnäis-sääntöihin. Toiset Uskovat vain yksinkertaisesti evankeliumin Kristuksesta.
He ottavat uskolla epäilemättä ylistäen ja kiittäen lahjaksi vastaan Kristuksen ansion omaksi ansiokseen.
Toisilla alkaa se kiemurainen oman elämän
"pyhityksen" tie. He eivät käsitä sitä, että pyhittää tarkoittaa erottaa Herralle.
He uskovat että pyhittäminen on elämän paratumista ja elämänsä parantamista kaikin käytettävissä olevin keinoin, joita en käy nyt luettelemaan. He nimittävät tätä toimintaansa uskon kilvoitukseksi. Vaikka kilvoittlevatkin kaikessa muussa. Vertailu toisten elämään ja ryppyotsainen tuomiohhenki on yksi selkeä merkki tästä "kilvoittelusta".
Tosin jos Kristuksen vanhurskaus otetaan epäilemättä uskolla vastaan, se muttaa elämää, mutta sitä muutosta ei tee ihminen omilla voimillaan hampaat irvissä, vaan Kristus rakkaudessaan. Silloin myös kaikki toiset Kristukseen uskovat ovat rakkaita veljiä ja sisaria Herrassa.
Tässä rakkaudessa ei ole yhtään vaatimusta eikä myöskään pelkoa hylätyksi tulemisesta. Ihmiset eivät käytä vajavuuttaan toisten tuomitsemiseksi, vaan jäätävät tuomion tuomarille, joka on Kristus Jumalan Poika. Ainoastaan Hänelle Isä antoi vallan tuomita. Nämä ihmiset ovat myös rauhallisia ja turvassa, ilman pelkoa, eivätkä himoissaan möykkää omia tuomioitaan muille kristityille.
Isäin säädökset taas perustuvat juuri päinvastoin hylkäämisen pelkoon ja pakkoon.
Ja ihmisten tuomioihin omine isiltä perittyine vääristyneine käsityksineen totuudesta ja armosta. Näissä seurakunnissa valtaa pitävät ihmiset, ei Kristus.
Tuosta kuvastaa hirmuinen otus jolla on yksi pää ja monta ruumista.
Kristuksen seurakunnassa on vain yksi pää, hän on Kristus Herramme ja jolla on vain yksi ruumis.
Ruumiilla tarkoitetaan hänen seurakuntaansa, joka Lutherinkin mukaan on jakautumaton erilaisiksi seurakunniksi jos et tätä ole tiennyt.
Suosittelen lukemaan Martti Lutherin Isoa Katekismusta selityksineen pääset hyvin selville oikeasta seurakunnasta minkälainen se on.
Kirjoituksessa on tuomio henkeä ne toiset ovat minä en, minä ymmärrän toiset eivät.
Tee parannus ja usko evaneliumi.
Ne kun luet ja uskot myös, niin sinäkin tiedät sen jälkeen mikä on seurakunta.
"Kirjoituksessa on tuomio henkeä ne toiset ovat minä en, minä ymmärrän toiset eivät."
opettavat vanhoillislestadiolaiset suuressa omavanhurskaudessaan ja vievät itse itsensä taivaaseen sekä osoittavat muille uskovaisille helvetin ovea.
Raamattu ja nimimerkki "Nuin" opettavat aivan muuta. He opettavat sitä, miten Jumala toimii.
Nyt kyllä haukkasit liian suuren kakun. Et millään voi tietää ja tuntea seurakuntasi jäsenten sieluntilaa noin varmasti. Kuvittelet toisten olevan isäinsääntöjen noudattajia, eikä Kristus-uskoisia.
Varo sanojasi, ettet joudu katkerasti katumaan niitä. Vaikutat kovin agressiiviselta. Painoit minutkin kerran maan rakoon vastauksinesi, vaikka olemme kenties samasta seurakunnasta.Olen varmasti Kristus-uskoinen. Sitä uskoa sinä et minulta vie!!
Kuvittelua ja luulottelua sinulla on paljon toisten uskon tilasta. Kristityn esikuvasta ja vaelluksesta Raamatussa on ohjeet. Jos joku uskon voimasta jaksaa niitä noudattaa, miksi se sinua kiusaa?! Varmasti ovat oikein uskomassa Kristuksen sovitustyön omaksi autuudekseen.
Ihan harvoja ihmisiä on varmaan joka porukassa, joilla sattuu ylilyöntejä. Ei niistäkään toisten synneistä tarvitse netissä huutaa maailmalle.
Korjaa oma puhetapasi hieman enemmän armon alla olevan ihmisen tyyliseksi.Nyt se on niin kovaa ja vain minä ymmärrän-tyylistä.
Pääsitpäs kehumaan suvussa perintönä kulkeneesta uskostkin. Sekös se sinut autuuttaakin?
"Nuinin" kirjoituksen yrität kumota omalla potaskallasi.
Miksi?
Mihin pyrit, kirjoita omin sanoin, lyhyesti.
ja mieti, mihin purkaisit tuon kaiken vihan, joka sauhuaa jutuistasi.
kun veeällät osaavat kääntää Raamatun mukaisen evankeliumin "vihaksi".
Syy on tosin selvä: Evankeliumi satuttaa veeälliä...
Voin varauksetta olla tämän kirjoituksen (noomi)kanssa yhtä mieltä kaikissa kohdissa, eikä tuossa mikään kohta ole potaskaa. Sen sijaan Nuinilla näyttäisi olevan kirjoituksissa eriseuran henkeä, joita en suinkaan täällä ala kaivamaan muiden nähtäväksi jo yksikin lause paljastaa mistä hengestä on kirjoitus pursutettu ulos.Kun vihollinen pääsee korottamaan itsenä parhaaksi kristityksi silloin alkaa muita kristityitä kiikaroimaan niillä siinain vuoren kivikappaleilla heidän tekojaan. Missä on se rakkauden henki jota oli niillä henkilöillä jotka muuttivat pohjois-ruotsiin sen evankeliumin voimasta työhon. Sopisi tutkia omaa sydämen tilaa tarkemmin vai onko sinne kasvanut jää joka kestää hevosenkin. Ei ainakaan noissa kirjoituksissa sitä rakkautta voi havaita kun näkee muut kristityt jotka kilvoittelevat omantunnon puhtaudessa omanvanhurkauden palvelijoina.
Jospa nyt puretkin El:n nilkassa siltä nyt näyttäisi. Mutta kun et ole saanut hengen eroittamisen lahjaa.
Perusasioista olemme Nuin:n kanssa samaa mieltä. Mutta jos kirjoitan samaa asiaa omilla sanoillani, ne eivät kelpaa, vaan hän on tuomitsemassa minut helvettiin käsityksineni. Onko sellainen kristityn käytöstä? Sydämen ylpeyttä se on. Vain minä ymmärrän ja osaan selittää- oppia. Sitä maata hän on.
Jos yhtään ihmismieliä osaa lukea ja tuntea, pitäisi osata löytää se asia hänen sanomastaan, jota hän on puhumassa, eikä vaatia lukijan (Nuin:n) omia sanoja. Asiat voidaan sanoa useammillakin tavoilla!
Omastavanhurskaudesta hän paasaa täällä, menköön vain itseensä. Luulee olevansa herra seurakunnassa ja ymmärtäväinen vielä. Höh!
Ei kaikki ole sitä mitä Nuin luulee toisten olemuksesta näkevänsä. Sanoisin, että sielunpaimeneksi tuollainen olisi kauhistus. Vielä yksityisenä uskovana voi yrittää kantaa rukouksin häntä Isän eteen oppimaan rakkauden osoittamista lähimmäisilleen.
Jos minun käsitykseni uskon perusasioista ovat potaskaa, niin samaa sarjaa on sitten Nuin:nkin.
"vain me" harhailijoita.
Vaihtoiko Nuin nimimerkkiä
kun ei vaihtanut.
Harmittaako?
tuo jaottelu lampaisiin ja vuohiin tapahtuu täällä ajassa. Opetuslapset saarnaavat parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Joka ottaa parannussaarnan vastaan, ottaa myös syntien anteeksiantamuksen saarnan vastaan. Joka ei ota parannussaarnaa vastaan, ei tule osalliseksi myöskään jälkimmäisestä. Ihmeellistä on, että samasta perheestä aviopuolisoista toinen ottaa vastaan, toinen ei, lapsista yksi ottaa, toinen ei, jne, koska sielunvihollinen työntää ajatuksia, että kyllä sitä ehtii... Näin tuomiopäivä tulee kuin varas yöllä.
Sinäpä sen sanoit!
Voit yrittää hyvä kysyvä. Sinulla kysyvä eriseuran henki on. Oman vanhurskauden haiseva henki. Minä olen tuon haisevan hengen koetellut tykönäni ja saanut täyttyä siitä päästyäni Jeesuksen kristuksen kautta Pyhällä Hengellä.
Mikään ei ole sen ihanampi asia kun saada tuntea Kristus Jumalan Poika ja hänen rakkautensa tykönään.
Lestadiolaisuudessa on paljon mukana tätä oman vanhurskauden henkeä, joka ammentaa voimansa isäin säädöksistä ja ihmispalvonnasta kaikkine teeskentelyineen. He elävät pelossa ja häpeässa teeskennelle muuta kun ovat. Siinä aherretaan kelvatakseen ihmisille ja luullaan näin petettävän myös Jumalaa. Jumalan edessä on kuitenkin turha teeskennellä. Jumala tietää tarkoin, millainen teko me olemme.
Jumalalle ei kelpaa mikään lestadiolaisuus, vaan Kristus, ja ne jotka hänessä yhtä ovat uskon ja kasteen kautta.
Yhteisönä seurakuntamme on "kysyvän" kaltaisia farisealaisia poikkeuksia lukuun ottamatta, hyvä yhteisö. (Puhun nyt omasta hengellisestä kodistani).
Eikä vain taida olla.
Miksi olet noin riitaisa? Eikö Jeesus sanonut älkää riidelkö tiellä.
Hänhän on se kaikkitietävä -----, joka helposti ärsyyntyy, vaikka on suvussa VIIDESSÄ POLVESSA lestadiolaisuutta. HUOM! Siis jo VIIDENNESSÄ polvessa. Kaikkihan me essut hänet tunnemme!
Kyllä Luther on sitä mieltä, että ihmisen tulee autuaaksi tullakseen ennen kaikkea etsiä, missä on Jumalan omia, eli niitä lampaita.
Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että se lammaslauma ei ole mikään tietyn niminen tarkkarajainen joukko. Kristuksen kirkko maan päällä on yksi, mutta se on yksi kasteen ja uskon kautta. Kaikki jotka on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja joilla on Jumalan Pyhän Hengen avaama elävä usko, kuuluvat siihen.
On ihan oikein, että on yksi pää ja yksi ruumis, mutta ei pitäisi ajatella, että se yksi ruumis on joku tietynniminen tarkkarajainen joukko maan päällä.
Kristuksen kirkko on yksi kasteen ja uskon kautta. Jokainen joka on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja jolla on Pyhän Hengen avaama elävä usko, kuuluu siihen yhteen ainoaan Kristuksen kirkkoon. Ja Jumala yksin tietää, mihin hänen Henkensä on kulkenut sen jälkeen kun se vuodatettiin apostoleille helluntaina ja Jumala yksin tietää seurakuntansa rajat.
No, entäpä tämä: Lapsi kastetaan Isän ja Pohjan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta hän saattaa lähteä vähitellen isompana luvattomille teille. Yhäkö tuo kaste suojelee?
Meitä "farisealaisia" on monessa polvessa hekin ovat yksinkertaisesti uskoneet synnin pois panijoina, samalla tavalla kuin nimimerkki kysyväkin uskoo. Olet heidätkin luokitellut farisealaisiksi. He ovat lähteneet suurella uskon rohkeudella ja ilolla vapahtajaansa turvaten. Näitä jotka näkevät että muuallakin tulee autuaaksi ei niin paljon ole joten pieni on se yhteisö joka selälle taputtelee, mutta sitäkin äänekkäämpi. Meitä nuoria ja alle keski ikäisiä on onneksi paljon jotka eivät ole tuohon eriseuran henkeen itseään sotkeneet. Heissä lepääkin kristillisyyden tulevaisuus. Rukoilkaamme että tämä nouseva joukko pysyy uskollisena ja yhtenäisenä sanalle jota saarnataan yhdessä vanhimpien kanssa. Tämä sana vanhimmat on myrkkyä viholliselle se ei kärsi kuulla tuota sanaa. Vanhimpien avulla kun on kristillisyys monet kerrat pidetty yhtenäisenä, sen takia vihollinen tahtoisi lyödä välit poikki,saadakseen hallita ja vaikuttaa voimallisemmin. Mutta ei ole vielä Jumala niin sallinut käydä valittujensa tähden, joit on runsain määrin nousevassa lapsi joukossa.
Ei kaste auta enää kun siitä on langennut pois. Mutta kasteeseen voi palata katumuksen ja parannuksen kautta. Kasteessa pysytään vain elämällä jatkuvassa hengen uudistuksessa.
Mutta eikö juuri se ole eriseuran henkeä, että pidetään itseään jotenkin muita parempana (seurakuntakuuluvuuden, hyvän valelluksen tai muiden syiden takia), ja heitellään tuomiten muita kattilaan ja itse istutaan sitten kattilan kannen päällä?
Jokaisessa varmasti on tällaista eriseuran henkeä, mutta sitä ei aina ole niin helppo nähdä.
Ei ollenkaan, kuinka sellainen voi pitää itseään parempana joka tuntee että sisällä pauhaa tuhat perkelettä. Eikö sinulla ole sisällisiä tuntemuksia kun noin kirjoittelet. Saatana kiusaa vain niitä joita se ei ole saanut omakseen, sitten kun se on saanut jonkin jäsenen palvelukseensa se jättää hänet rauhaan, vaikkapa sen etusormen, jolla kirjoittelee kristyitä herjaavia kirjoituksia.
On hengellistä sokeutta, jos ei näe omanvanhurskauden vaikutuksia itsessään. Onhan sekin yksi niistä jokaisen elävän kristityn sisällä pauhaavasta perkeleestä.
Olet aivan oikeassa ne omanvanhurskauden perkeleet sisältyvät tuohon tuhanteen, eikä siellä ollut muitakaan erikseen mainittuna, että silleen. Parempi jättää luettelot pois kun niistä ei tule täydellisiä kuitenkaan niin kuin huomasit, kun yksi puuttui.
selittää? Voitko suomentaa.
Että alkaisin silitellä omavanhurskaus saatanan päätä. Hänen eksyttämiensä on hyvä tietää, ketä seuraavat.
Riitaisaksi sinä koet kirjoitukseni, koska olet siinä hengessä kaulaasi myöten. Jokainen joka Kristukseen uskoo ei koe riitaisaksi Jumalan sanaa. Mutta joka ei usko, vaan uskoo ihmisoppeihin kokee asemansa järisevän.
ainakaan sinä tunne minua. Pirullinenkin vielä olet rakkaudesta nyt puhumattakaan. Häpeäisit juuri itsesi läntisen maan Iisaksonilainen kokija. Siellähän sitä Mäkelän perikuntaa on
paljon.
Seurakuntaamme jäi paljon Iisaksonilaisia noin
-70 luvun hajaannuksissa. Jönssonin kuoltua tuo henki nosti jälleen päänsä ja olemme olleet helisemässä heidän kanssaan.
Erään tiedon ukaan tämä iisaksonilaiselle rähinäjengille altistunut joukko olisi noin 30% joukostamme ja se on paljon se.
He juuri muun muassa kampeavat esikoisuutta irti kirkosta ja rakentavat viinamäen aidat niin korkeiksi, ettei sinne näy eikä kuulu, muuta kohta enää kun oman lauman mäkätys.
Tämä on seurakuntamme työntekijöille lähinnä vanhimmistolle myös vaativa haaste,
sillä he ovat hävyttömiä ja säälimättömän pirullisia toisia Kristityitä kohtaan. He eivät osaa edes hävetä.
He juuri kuvittelevat olevansa niitä parhaita kristityitä ja puskevat kuin keiturit muita lampaita laumasta pihalle keinoja kaihtamatta.
He ovat legalisteja eli lakihenkisiä, jossa hengessä ei armoa tunneta, ellei heidän ihmisoppejaan ja isäisä säädöksiä + idoleitaan kunnioittaen kumarrella.
Olen lievästi "ikärajoitteinen", eikä muistikuvia 70-luvusta juuri ole, eikä kovin syvällisiä 80-luvun alkupuoleltakaan, mutta sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin kehitys on tainnut mennä aika pitkälle kuvaamallasi tavalla.
Mutta vaikka vaarat ovat tällä hetkellä esikoislestadiolaisuutta kollektiivisesti katsoen eniten juuri sillä laidalla, niin on varmaan hyvä muistaa, että oikealla olevaa vaaraa ei kannata väistää juoksemalla mahdollisimman kauas vasemmalle, koska sielläkin on omat vaaransa.
Se 30 prosentin osuus oli aika jännä. Voi ehkä pitää paikkansakin sikäli kuin asioista olen perillä, mutta se vaihtelee varmasti aika paljon paikkakunnasta toiseen. Ja tällaisia asioita on oikeastaan aika mahdoton tutkia, koska se edellyttäisi luottumuksellisia välejä valtavaan määrään ihmisiä ja keskusteluja kaikkien kanssa. Skenet bedrar ... eli ei ole koiraa karvoihin katsominen. Olen nimittäin itse kokenut joitain kertoja, että olen leimannut jonkun umpiluiseksi isakssonilaiseksi, mutta sitten lähemmin keskustellessa onkin tullut ilmi, ettei asia näin ollutkaan, ja sieltä onkin paljastunut ihan oikealla paikalla oleva uskovainen.
Minä muistan 70-luvun jutut. Silloin jotkut olivat olevinaan niin varmasti oikeassa tietyistä asioista ja olivat niin tiukkoja äärimmäisyyteen asti, sitten parikymmentä vuotta myöhemmin samat ihmiset käänsivät kelkkansa täysin toiselle (vasemmalle) laidalle. Ja nyt ollaan taas niin oikeassa. Ei oikein ole luottamusta tuollaisiin, jotka heiluvat sinne ja tänne erilaisten tuulten mukana.
Tuo 30 prosenttia on tuulesta temmattu luku. Kyllä omavanhurskaus paistaa vihaisista kirjoituksista läpi. Ainakaan Kristuksen rakkaus ei tuollaista tekstiä suolla.
Olen aivan varma, että Nuin ei tunne kaikkien seurakuntalaistensa sielunelämää oikein tai yleensä ollenkaan.
El kirahwi, kuten kirjoititkin, erehdyksiä sattuu omien luulojen perusteella leimaamisessa. Olen Nuin:n kanssa perusasioista samaa mieltä, mutta luulottelussa voi tehdä hallaa kovin paljon niin muille kuin varsinkin itselleen ja Jumalan työlle Hänen seurakunnassaan.
Miksi yleensä pitää keskittyä miettimään toisten uskonperusteiden oikeellisuutta! Luulisi, ja näyttäisi, omissakin asioissa ja synneissä olevan tarpeeksi. Luulisi kiitollisuuden olevan päällimmäisenä kun on saanut paljon anteeksi. Ja kiittää pitäisi siitäkin, kun Jumala on tällaiseen seurakuntaan johdattanut itsekunkin, jossa julistetaan armollista evankeliumia : syntinen saa uskoa itsensä armosta autuaaksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
syntyy valittuun kansaan ja oppii sääntökoodeksin oikein, eikä ihmettele typerimpiäkään (mihinkään perustumattomia) "asetuksia" (vrt. korvakorut pannassa, mutta miniminihame ei).
Opillisesti eroa ei ole, sillä lestat korostavat opettavansa PUHTAINTA luterilaisuutta.
Siis ei kun sääntöjä opettelemaan. Määrämitta ja -muoto!!
Jäkäti jäk. Lue sosiaalipsykologiaa niin huomaat että muillakin ryhmillä ja kansoilla on omat naurettavat tapansa. (mites teidän perheessä: pestäänkö kädet ennen ateriaa,s aako syödä sohvalla, pedataanko sänky aamulla, saako juoda suoraan maitopurkista, pyyhitäänkö kengät sisälle mennessä, naidaanko kerran viikossa ja pimeässä vai päivänvalossa NO JO ON TIUKAAA TEILLÄ JOS MEILLÄKIN)
..psykologi? Sinun ei tarvitse vastata tähän, en itsekään koskaan vastaa minun in real life -elämääni koskeviin kysymyksiin.
"että muillakin ryhmillä ja kansoilla on omat naurettavat tapansa."
että sinunkin mielestä vl-tavat ovat naurettavia.
Sen sijaan "vain me"-harhaoppi on kaikkea muuta kuin naurettavaa.
Se on VAARALLISTA!
..miksi sitten keskustelet Lestadiolais-palstalla?
Onkohan sinulla itsetuhoisia ajatuksia, ilmeisesti.
..vaan esim. liikkeeseenne syntyvät lapset, jotka kasvatatte uskomaan mm. ettei pelastusta ole liikkeenne ulkopuolella, että ehkäisy on syntiä, että television katselu on syntiä, että alkoholin nauttiminen on syntiä... johan tuollainen lain taakka kenet tahansa musertaa tai harhaan ohjaa. Teistä itsestänne olemme huolissamme me muut, ja yritämme osoittaa tien vapauteen. Ihanaa se on, harhoista vapautua. Itsekin olen sitä tietä kulkenut.
joidenkin kantaa vastuuta veeällien mielenterveydestä ja kertoa heille mahdollisuuksista päästä pois vl-kahleista oikeaan uskovaisen iloon.
Eikö?
MUTTA niiden noudattamisesta EI tehdä "taivaskysymystä". Siis vissi ero on olemassa....
Kuule pölkky! Tottakai minusta monet meidän tavat on naurettavia. Ei sulla tullu mieleen että ihminen voi noudattaa tapoja joita ei niin ole sisäistänytkään? Esim moni fiksu mies päästää naisen edellä ovesta vaikka ei näe mitään syytä siihen.
Luuletko että me vanhoillislestadiolaiset ollaan tosiaan jotain narun perässä kiskottavia nautoja jotka ei näe mitä tapahtuu?
Olet se missionääri, jonka meille tulee kertoa ja avata silmät, on sulla isot luulot itestäs.
Kyllä tapoja voi kunnioittaa ja noudattaa vaikka niitä pitäisi jollain lailla naurettavinakin. Minusta tavat ovat hienoja, ne voat elämän suola. Ja älä ala höpöttämään että toisten tavat olisi naurettavampia kuin muiden. Annas kun kuulen sinun tavoista niin huomaat että minulla on niistä paljon huomautettavaa.
Ottaako pattiin?
Me ei kuule olla siellä laskemassa vuohia ja lampaita vaan Isä Jumala.
Itsekin olet myöntänyt uskovasi, etteivät muut kuin lestadiolaiset pelastu, mikä näyttää olevan aivan yleinen ajatus lestadiolaisuudessa. Jo on kumma kun ei omaa oppia osata perustella eikä kysymyksiin vastata.
Koska ei ole mitään perusteluja.
Jos olet seurannut vrk:n ja minun välisiä keskusteluja niin tiedät että vl:ien lisäksi vrk:n mielestä anteeksisaaneisiin kuulun myös minä, ACIM. ;) Joten enää et voi väittää että vrk sanoisi että vain vl:t.
Mitä tulee tuohon että eivät pysty perustelemaan niin ehkä se johtuu siitä että sanat eivät riitä kertomaan. Pyhä Henki pitää heistä kuitenkin huolen. Luitko avaukseni "Ratkaisua ongelmaan"?
Ehkä vl:ien tulee uskoa sillä tavalla kuin uskovat. Omaatuntoaan vastaan tekeminenkin on väärin siinä mielessä että se vie mielenrauhan vaikka omatunto olisi ohjelmoitu toimimaan joidenkin kummallisten sääntöjen mukaan.
Kuitenkaan en ole sanomassa sitä ettet saisi tivata vastauksia kysymyksiin, sitä vartenhan sitä ollaan tällä palstalla.
..jos omatunto on liian ankara, sitä pitää ojentaa Raamatulla, rukouksella ja uskovaisten avulla. Totuus on sen arvoinen, että siihen kannattaa päästä. Ja totuus vapauttaa, myös niistä taakoista jotka lestadiolaiset ovat ottaneet kantaakseen (varsinkin heidän naisensa). Uskon että jokaisesta harhoistaan vapautuvasta lestadiolaisesta tulee onnellisempi, vapaampi ja totuudellisempi uskova. Harhasta vapautuminen on väistämättä muutos parempaan. Kurjaa verrata aina fariseuksiin, mutta kun se tulee niin lähelle... samoin antoivat fariseukset kuin tänään antavat lestadiolaiset saarnaajat raskaat taakat seurakuntalaistensa niskaan.
..ymmärrän pointtisi. Mutta muutoksiin täytyy ilmeisesti saada kypsyä hitaasti. Täällä asioita vatvoessahan sitä vähitellen ehkä avartuvat näkemykset.
Mikä kumma se nyt on? Minusta tyhmyyden myöntäminen on viisauden alku.