Vietän juhannuksen ensimmäistä kertaa vuosikausiin ihan yksikseni. Tämä valinta tuntuu hyvälle nyt. Mielellään olen yksin, ja vaikka netin välityksellä kaltaisteni ihmisten kanssa tekemisissä, tai tapaan heitä, kuin että minua ymmärtämättömien ja väheksyvien ihmisen ympäröimänä. Ahdistus on tuolloin tavattoman suuri. Ajattelin kohtapuoliin kipittää kauppaan tekemään vielä pieniä juhannusruokaostoksia... Jossain vaiheessa tätä juhannusta voi itku tulla silmään, mutta itken nekin itkuni...Onneksi minulla on mm yksi tavattoman ihana ja tärkeä asia elämässäni; se on Taide. Taide antaa minulle paljon voimia ja jaksamista eteenpäin...
Lohdun sanoja
-yksi tyttö vaan-
141131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
miten taide sinulle ilmenee? maalaatko ihan itse tauluja? sitten ymmärrän jos ei aikakaan tule pitkäksi..kun siinä maalatessa saa olla luovaa kykyä.
Työni ovat piirros ja digitaiteen sekoituksia. Tuntuu, että en ole koskaan mitään näin rakastanut ja saanut tuntea syvää kiintymystä itseeni ja osaamiseeni. Se on samalla minulle myöskin kuin terapiaa. Ja kyllä, se poistaa yksinäisyyden tunteen. Taidan kyllä juhannuksen viettää muutoin ihan taidetta tehden...
yksinäisyydestä kärsivät. Vaikka se elämä kuinka tuntuu tuskaiselta, niin koittakaa muistaa se, et tällainen palsta on joillekin se ainut oljenkorsi, joka jaksaa kannattaa eteenpäin. Ja miettikää, vaikka kymmenkertaa uudestaa, onko esin itsemurha viimeinen keino jättää kaikki.
Itse niin monissa murheen kyynelissä elettyäni löysin tien vihdoin taiteen tekemiseen, ja siitä kyllä kiitos tuonne yläkertaan.
Oon vilpittömästi onnellinen kun olet löytänyt elämääsi asian joka tuo onnellisuutta. Anteeksi itsemurhaviestini tiedän että ne eivät kuulu tälle palstalle vaan täällä pitäisi valaa toivoa samoissa ongelmissa oleville.
sinäkin voit löytää elämässä jonkin sellaisen asian/harrasteen joka toisi onnellisuutta. Uskoisin, että jokaisella on jokin asia mistä jaksaa tykätä ylikaiken...
kannustavasta viestistä.:) toivon sulle kaikkea hyvää elämään. mä en vaan tiedä oonko niin vahva et jaksaisin jatkaa kauaa niiku sä
onko ne sinun asiat menneet niin vinoon, ettei kertakaikkiaan ole pienintäkään jaksamisen mahdollisuutta?
on ne
tai millä keinoin olet jaksanut näihin päiviin saakka?
oikee... voitasko jutella sähköpostil tai mesel
Ei tehdä tästä nyt tän henkilökohtaisempaa. Minusta ei ole nyt sellaiseen terapiamaiseen jutteluun kun ei ole mulla voimia sellaiseen. Kun itse olen juuri saanut itseni jaloilleen, ja eteenpäin on vain mentävä. En kannata sitä ajatusta, että luovuttaisit!
"Mielellään olen yksin, ja vaikka netin välityksellä kaltaisteni ihmisten kanssa tekemisissä, tai tapaan heitä, kuin että minua ymmärtämättömien ja väheksyvien ihmisen ympäröimänä. Ahdistus on tuolloin tavattoman suuri."
toi kyllä osu ja uppos. itseänikin ahdistaa tuollaisten ihmisten kanssa oleilu.. taidankin siirtää juhannukseksi sopimani tapaamisen myöhempään, jotta saan nauttia tästä päivästä ilman ahdistuneisuutta :)
Itselläni täsmälleen samankaltaiset tuntemukset. Mieluummin olen yksin kuin sellaisessa seurassa joka saa minut ahdistumaan.
kun sain teidän mieleen edes pikkuisen auringonsädettä, vaikkei mikään aurinko edes nytten paistakkaan :) Keitin muuten tuossa ison kupin kuuma kahvia ja siinä samalla nautin pikkuisen suklaapatukkasen.