Minä joskus nuoruudessa poltin harrastuksiisi
liittyviä lehtiä ja kirjoja kun ajattelin
aloittaa "uuden elämän" ja perhana sekös harmittaa nyt"
Samoin kävi eräälle kaverille tuli niinsanotusti
uskoon ja kantoi roskikseen arvokkaan äänilevykokoelman mutta jo muutaman viikon
kuluttua alkoi koluta divareita..
Että harkintaa "roinan" kanssa...
liittyviä lehtiä ja kirjoja kun ajattelin
aloittaa "uuden elämän" ja perhana sekös harmittaa nyt"
Samoin kävi eräälle kaverille tuli niinsanotusti
uskoon ja kantoi roskikseen arvokkaan äänilevykokoelman mutta jo muutaman viikon
kuluttua alkoi koluta divareita..
Että harkintaa "roinan" kanssa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitä sitä maallista roinaa ympärilleen keräämään,ihan oikei hävittää turhaa roinaa,muuten sitä kerääntyy nurkkiin vuosien varrella loputtomasti.muistot ei ole siinä krääsässä vaan omassa mielessä.
toiseksi on turha murehtia tehtyjä tekemisiäja tekemättä jättämisiä.katse on pidettävä tässä hetkessä,ei menneessä eikä tulevassa.
Jos on sellainen säilytystila jolle
ei keksi muutakaan käyttöä niin väliäkö
tuolla vaikka keräisi sinne mitä mieleen
juolahtaa...
tilanpuute....
Mutta onneksi on kirppikset ja kierrätykset joita voisi oikeastaan pitää jollakin tavalla jonkinlaisina yhteisvarastoina. Itse olen kanniskellut ihan mielelläni erilaista roinaa milloin minkin järjestön kierrätyksiin. Ihan paskaa en tietenkään viitti se menee sit jo suoraan hävitykseen. On ihan hyvä joskus vähän siivota varastojaan ja kattoo mitä oikeesti tarvii ja mitä säilyttelee muuten vaan. Joistakin roinista olen tehnyt sellaisia paketeita joihin laitan päiväyksen päälle ja sit katson että jos pakettia ei oo avattu vuoteen tai kahteen sen sisältö on mulle tarpeetonta ja vien kierrätykseen.
Sanotaanhan että ei tavara maailmasta lopu ja se on totta. Me tämän ajan ihmiset olemme aivan käsittämättömän kiintyneitä kaikenlaisiin tavaroihin ja esineisiin. Niillä on meille hyvin erilaisia merkityksiä, ehkä se johtuu juuri muistimme ja tunne-elämämme vajavaisuudesta, pitämällä tiettyjä esineitä lähellämme muistamme niihin liittyvät asiat ja tunteet...
Toisaalta minua ainakin usein ahdistaa hirvittävä tavara määrä. Joskushan on kuitenkin pakko etsiä itselleen jotakin verhoa kehon ympärille, on täällä siksi kylmää ja onhan se sopivaisuussyistäkin suotavaa. Minusta itsensä paljastelu on lähinnä röyhkeyttä ja epäkunnioitettava tapa hallita muiden ihmisten mieliä.
Mutta kuten kerroin joskus on pakko hankkia vaatteita. Itse toiminnasta yritän selviytyä mahdollisimman vähällä, siksi nettiostaminen onkin mielestäni paras tapa hankkia vaatteita. Joskus on vaan niin että sieltäkään ei löydä sitä mitä haluaa ja on pakko mennä ns. vaatekauppaan tai johonkin markettiin mikä myy vaatteita... niin siis nytkin vaikka vain kirjoitan asiasta hiki nousee pintaan ja kädet tärisevät....HIRVITTÄVIÄ PAIKKOJA VAATEKAUPAT
aiemmin, mut tuli mieleen, ku oon hiljan kans meinannu 'tuhota' kirjani ja levyni ja osan vaatevarastostaki about sen perusteella, että ne on "vääränlaisia". Siis että ku kriiseis kelailee miten pitäs elää ja toimia ja on kummia pakkomieltei siitä, miten elämänsä PITÄIS elää... Et sellasten opittujen, ulkosten määreitten mukaan tulee välil tarve penkoo rojuistaan kaikki 'turha' ja 'väärä' pois. Nyt oon koittanu olla maltillisempi, ku joskus. Et jos esim viel viikon kuluttua yhä haluun, niin sit alan karsiin, mut koitan vastustaa kiusausta heti ryhtyy toimiin, ku miettii, et levyihinkin on menny kuitenkin aika lailla rahaa ja entä jos se sit kaduttaakin.
Et, pirustako minä tiän nyt jossain sfäärissäni, et ajattelenko vielä huomenna yhtä jyrkästi jostain. Et tällasta musaa ei saa kuunnella tai tämänkin kirjan lukeminen olis silkkaa ajanhaaskausta... Siis kun jos se on sen mukaan, et on omaksunu jyrkät kriteerit oikeelle ja väärälle, joita ei välttämättä ITSE täysin allekirjoita. Kuulostikoha toi nyt ihan pimeeltä... No, sama sen väliä, mut oot ihan oikeessa, harkintaa tietyis tilanteis. Olen kyllä hiljan muutoinkin karsinu turhaa kamaa, mut siis ihan järkiperäsesti, etten jonku ajattelun 'haahuilun' vuoks.