Vuosi sitten yläkertaan muutti noin 30 vuotias pariskunta, joka aloitti samantien jokapäiväisen mölinän ja rääkymisen ja sotkemisen. Joka helvetin päivä kun olen illalla tullut töistä kotiini niin yläkerrasta on kuulunut musiikin jumputus. Yöt siellä katsellaan sitten elokuvia ja tottakai se matolaatikko huutaa täysillä. Näin kesällä ne puupäät raahasi se toosan parvekkeelle... ja totta kai pitää kuunnella sitä mölinää kun ne vatipäät nauraa jollekin typerälle komedialle. Yritä siinä sitten istua omalla partsilla kun yläkerrasta kuuluu kauhea mölinä.
Se ämmänperkele saa jotain siivoussieppejä ja tietenkin keskellä yötä. Saakeli että olen monta yötä kiehunut raivosta kun yläkerrassa on hiissattu imuria laminaattilattiaa pitkin. Tietenkin siivotessa pitää hiissata sohvaakin eestaas, eihän se siivousjälki muuten olis hyvä. Ja vielä kun hiissaa kirjahyllyn huoneiston toiseen päähän niin onpa ollut täällä alakerrassa rattoisaa.
Sitten se ämmä tapaa tuulettaa kaikki vitun mattonsa ja vuodevaatteensa parvekkeenkaiteellaan niin, että puolet rievuista roikkuu omalla parvekkeellani plus että sitä ennen sinne on pölähtänyt kaikki matonpuisteluroskat. Tupakantumppeihin olen jo niin tottunut. Ne tavataan toisinaan vipata tosta vaan kaiteen yli ja joskus ne leijailee tuulen mukana parvekkeelleni.
Vuoden aikana on Herrasväen tavat kyllä tullut niin tutuksi, että vituttaa. Milloin siellä joogataan tai harrastatetaan jotain saatanan voimistelua ja kantapäähyppelyä, että kattolamppu helisee. Tietenkin sitä joogaa pitää harrastaa helvetin äänekkään puronsolinamusiikin tahdissa. Kun jooga loppuu, niin aletaan pelaamaan jotain saakelin pleisteisonia ja jos sattuu olemaan parvekkeen ovet auki niin kuulostaa siltä, että Irakin sota on kuulomatkan päässä. Kuvitelkaa vain miltä kuulostaa tuollainen tv- peli, jossa ammutaan koko ajan ja kun äänet on täysillä.
Talo on iso, mutta koskaan ennen en ole kenenkään tekemisiä pannut merkille eikä pikku äänet tosiaankaan mua häiritse. Mutta kun se on jatkuvaa. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kerran sanoin sille miehelle, että voisko voluumin tasoa laskea, mutta se ei ottanut sitä huomioon mitenkään. Päivnastoin alkoi mussuttamaan, että kerrostalossa on aina ääniä yms.
Okei... tähän päivään asti olen niellyt kiukkuni. Olen ajatellut, että kyllä se tästä. Olen yrittänyt selitellä itselleni, että kerrostalossa pitää sietää sitä ja tätä... mutta eile illalla taas heräsin siihen helvetin jumputukseen. Käämi paloi saman tien. Vedin tennarit jalkaan ja painelin mitään ajattelematta yläkerran ovelle. Pariskunta avasi oven, työnsin muijan sivuun ja otin äijää soppatorvesta kiinni ja aloin paukuttaa. Huusin, että nyt loppuu se saatanan meteli ja jos kuuluu hyttysen ininääkään enää, niin niin niin.
Herralle tuli tietenkin mustat silmät ja nenäkin aukesi siinä reklamaatiossa. Muijan kirkuminen sai homman loppumaan.
Ei siinä mitään. Tänään on ollut tosi hiljaista. Ei ole kuulunut minkäänlaista ääntä ylhäältä. Kerrassaan nautinnollista taas pitkästä aikaa.
Odottelen tässä josko poliisi ottaisi yhteyttä mahdollisen pahoinpitelyn osalta. Ainakaan nyt aamupäivän aikana ei ole vielä ovikello tai puhelin soinut. Saa nähdä sitten. Jos joudun käräjille menen sinne selkä suorana enkä kadu tekoani. Tuli mitä tuli, ihmisen pitää saada elää rauhassa ja nyt luulen, että metelöinti loppui kertaheitolla.
Se ämmänperkele saa jotain siivoussieppejä ja tietenkin keskellä yötä. Saakeli että olen monta yötä kiehunut raivosta kun yläkerrassa on hiissattu imuria laminaattilattiaa pitkin. Tietenkin siivotessa pitää hiissata sohvaakin eestaas, eihän se siivousjälki muuten olis hyvä. Ja vielä kun hiissaa kirjahyllyn huoneiston toiseen päähän niin onpa ollut täällä alakerrassa rattoisaa.
Sitten se ämmä tapaa tuulettaa kaikki vitun mattonsa ja vuodevaatteensa parvekkeenkaiteellaan niin, että puolet rievuista roikkuu omalla parvekkeellani plus että sitä ennen sinne on pölähtänyt kaikki matonpuisteluroskat. Tupakantumppeihin olen jo niin tottunut. Ne tavataan toisinaan vipata tosta vaan kaiteen yli ja joskus ne leijailee tuulen mukana parvekkeelleni.
Vuoden aikana on Herrasväen tavat kyllä tullut niin tutuksi, että vituttaa. Milloin siellä joogataan tai harrastatetaan jotain saatanan voimistelua ja kantapäähyppelyä, että kattolamppu helisee. Tietenkin sitä joogaa pitää harrastaa helvetin äänekkään puronsolinamusiikin tahdissa. Kun jooga loppuu, niin aletaan pelaamaan jotain saakelin pleisteisonia ja jos sattuu olemaan parvekkeen ovet auki niin kuulostaa siltä, että Irakin sota on kuulomatkan päässä. Kuvitelkaa vain miltä kuulostaa tuollainen tv- peli, jossa ammutaan koko ajan ja kun äänet on täysillä.
Talo on iso, mutta koskaan ennen en ole kenenkään tekemisiä pannut merkille eikä pikku äänet tosiaankaan mua häiritse. Mutta kun se on jatkuvaa. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kerran sanoin sille miehelle, että voisko voluumin tasoa laskea, mutta se ei ottanut sitä huomioon mitenkään. Päivnastoin alkoi mussuttamaan, että kerrostalossa on aina ääniä yms.
Okei... tähän päivään asti olen niellyt kiukkuni. Olen ajatellut, että kyllä se tästä. Olen yrittänyt selitellä itselleni, että kerrostalossa pitää sietää sitä ja tätä... mutta eile illalla taas heräsin siihen helvetin jumputukseen. Käämi paloi saman tien. Vedin tennarit jalkaan ja painelin mitään ajattelematta yläkerran ovelle. Pariskunta avasi oven, työnsin muijan sivuun ja otin äijää soppatorvesta kiinni ja aloin paukuttaa. Huusin, että nyt loppuu se saatanan meteli ja jos kuuluu hyttysen ininääkään enää, niin niin niin.
Herralle tuli tietenkin mustat silmät ja nenäkin aukesi siinä reklamaatiossa. Muijan kirkuminen sai homman loppumaan.
Ei siinä mitään. Tänään on ollut tosi hiljaista. Ei ole kuulunut minkäänlaista ääntä ylhäältä. Kerrassaan nautinnollista taas pitkästä aikaa.
Odottelen tässä josko poliisi ottaisi yhteyttä mahdollisen pahoinpitelyn osalta. Ainakaan nyt aamupäivän aikana ei ole vielä ovikello tai puhelin soinut. Saa nähdä sitten. Jos joudun käräjille menen sinne selkä suorana enkä kadu tekoani. Tuli mitä tuli, ihmisen pitää saada elää rauhassa ja nyt luulen, että metelöinti loppui kertaheitolla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni toimit aivan oikein. Todennäköisesti ovat jotain huumehörhöjä, jos kerta öisin siivoillaan ja muuta (amfetamiinin takia ei saada unta ja tarvitaan tekemistä).
Onneksi en ole itse joutunut kuuntelemaan vastaaavaa, kuulostaa aivan sietämättömältä.
Sinun kaltaisiasi tarvitaan enemmän - on uskomatonta kuinka paljon tällainen saatanan pohjasakka ja sossutapaukset voi raiskata toisten ihmisten rauhaa. Kaikki saatanan huumeina käytettävät lääkkeetkin revitään veronmaksajien selkänahasta kun kaikki pitää näille antaa ilmaiseksi.
Kunniamitalin arvoinen suoritus sinulta!
mitä kun toinen on yötyössä ( siis ihan laillisessa), ja sitten pitää laittaa ruokaa ja käydä suikussa esim? Ei tietenkään niin, että haluaisi herättää naapureitaan, mutta tässä kun itselläkin muuttuu elämänrytmi täysin ja yhtäkkiä elää normaalisti yöaikaan ilman mitään huumeita tms?
sitä vaan tekee suhtnormaaleja askareita ( ei imuroi yleensä) keskellä yötä ja yhtäkkiä pelästyy ja havahtuu, että kello olikin jo noin paljon.
Muutenkin kaikki äänet kuulostavat kovemmilta hiljaisessa talossa, ja pomminvarmaa on, että kun oikein yrittää varoa, ettei tulisi mitään ääntä, niin varmasti tippuu jokin.
Ei voi sanoa iritikään itseään työpaikasta, joten mikä neuvoksi.?
mulla oli kans tommoisia naapureita alkerrassa, menin vetelemään turpaan, loppu meteli ja ne muutti. ei tullut mitään syytteitä.
Sitä sietää liian kauan kaikenlaista melua rasittuneena ja odottaa että naapuri tajuaisi. Itselläni oli aiemmin pienehkö haukkuva koira naapurissa (mutta kova ääni) ja se kuului todella hyvin minulle. Melkein koko ajan vaan haukkui, jopa yöaikaan joskus. Vein lapun postiluukusta että josko asukas tekisi asialle jotain, loppui joksikin aikaa, mutta taas alkoi. Isännöitsijän kanssa juttelin puhelimessa kun en enää jaksanut ja hän laittoi huomautuksen. Sen koomin ei ole koira haukkunut, mutta ei kyllä muitakaan ääniä oikein kuulu sieltä.
En pienestä viitsisi valittaa, mutta jatkuva melu -ei sitä jaksa.
Tjaa-a...jos tuo ei ollut provo, niin YMMÄRRÄN toki vihasi, raivosi ja tilasi...mutta kannattaisi kuitenkin viimeiseen asti pitää itse "cool" linja päällä, ettei yhtäkkiä "musta muutu valkoiseksi ja valkoinen mustaksi"...
Mutta toivotaan nyt, että tuo "länkkäri-meininki" tehosi häiriköihin ja ettei virkavalta hätistele sinua ja rauha tulee kuin tuleekin taloon...
paljon myöhemminkin. Eivät he sinulle sitä kerro, ei tarvitse. Mutta oikeuteen voit joutua 1vuoden päästäkin siitä jolloin sait haasteen. Toinen vaihtoehto on, että voivat hankkia jonkun mukiloimaan sinut, joillei heistä itse ole kostajaksi. Jos muuttavat pian, haaste voi tulla heti sen perästä. Heille se on helpompi tilanne.