Päivämies 25. tammikuuta 1962
Television paikka ei ole kristityssä kodissa
"JA KUIN VANHURSKAS LUOPUU VANHURSKAUDESTAAN JA TEKEE PAHAA, NIIN MINÄ SALLIN HÄNEN LOUKATA ITSENSÄ, JA HÄNEN PITÄÄ KUOLEMAN; SENTÄHDEN, ETTES OLE HÄNTÄ VARANNUT, PITÄÄ HÄNEN SYNTEINSÄ TÄHDEN KUOLEMAN, JA HÄNEN ENTISTÄ VANHURSKAUTTANSA, JONKA HÄN TEHNYT ON, EI PIDÄ MUISTETTAMAN; MUTTA HÄNEN VERENSÄ TAHDON MINÄ VAATIA SINUN KÄDESTÄS. MUTTA JOS SINÄ VARAAT VANHURSKASTA, ETTEI HÄN TEKISI, JA EI HÄN MYÖS SYNTIÄ TEE, NIIN PITÄÄ HÄNEN TOTISESTI ELÄMÄN, ETTÄ HÄN ON NEUVON OTTANUT; OLET SINÄ MYÖS SIELUS VAPAHTANUT." (Hes. 3:20—21).
Tämä Raamatun kohta erikoisesti osoittaa meidän sananpalvelijoiden vastuun seurakunnasta, niinkuin kaikkien muidenkin uskovien vastuun toisista. Siksi aionkin tässä käsitellä aihetta kristitty ja televisio, sillä näen tässä Jumalaa lasten sieluja vaanivan suuren vaaran.
Ensiksi sanoisin, jos joku ajattelee, että tämä on liian ahdasmielistä ja tarpeetonta, sanoisin: Kävin itsessäni sisäistä tutkiskelua, mikä asenne ottaa tähän, etten aiheettomasti sitoisi kristittyjen vapautta. Varsinkin tämä tuli ajankohtaiseksi joutuessani saarnamatkalle Amerikkaan. Siellä sain tutustua tv-ohjelmaan mm. lehtisien ja ihmisten kertomusten kautta, ja siitä hedelmästä, mitä se oli vaikuttanut katsojissaan. Nämä asiat ja myös Amerikan Siionin ja puhujaveljien yleinen ymmärrys sen vaarallisuudesta Jumalan lasten uskonelämälle sai minut tähän vakaumukseen. Mutta eivät ainoastaan nämä, vaan Jumalan Hengen ilmoitus vahvisti tämän.
Siellä Amerikassa olivat monet uskovaiset joutuneet tässä heikoksi, joten en saattanut tuntoni vaatimana olla varaamatta. Muistan eräänkin kerran, kun tästä varasin uskovaisia, sillä minulle kirkastui varsinkin lasten ja nuorten sieluille sellainen vaara, etten sillä kertaa voinut paljon puhua, kun jouduin Jumalan hengen vaikuttamana vain hetken valittamaan: Voi rakkaat! Armahtakaa lastenne sieluja!
Voisihan joku puolustella, että onhan siinä sellaista, jota voi kristittykin katsoa, kuten julkisten henkilöiden esiintymiset mm. puhujina tai asialliset keskustelutilaisuudet ja jumalanpalvelusten seuraaminen. Näiden katseleminen tuntuisi aluksi viehättävän, mutta pian ne menettäisivät sen mieltymyksen, kun niihin tottuisi. Ja saammehan nähdä julkisten henkilöiden kuvia sanomalehdissä jo tarpeeksi.
Mitä kehittävään puoleen tulee, jos siinä jotakin olisi, se vie opiskelevalta nuorisoltakin ajan, että koulusta kotiin annettujen tehtävien suorittaminen siitä kärsii, kun aika menee tv:n ääressä. Eräs sisar kertoi Helsingissä erään korkeasti oppineen epäuskoisenkin miehen sanoneen, että heille sitä ei laiteta, sillä se saa aikaan vain henkistä laiskistumista. Jos seuraamme tv-myyjien mainostusta, niin huomaamme, etteivät ne mainosta opetus- vaan huviohjelmalla, puolialastomien naisten tanssikuvilla. Tästä voi jo saada käsityksen sen muustakin ohjelmasta.
USA:ssa kertoivat, että yhtenäkin viikkona saatetaan näyttää kymmeniä murhia näissä kuvissa ja vaikutus on se; kuten eräs veli kertoi. Lapset olivat lattialla istuneet ja katselleet, niin tappelukohtausten tullessa he hyppäsivät nyrkit pystyssä aivan kuin hysteerisinä seisomaan, koska ohjelma tempaisi heidät niin mukaansa. Tällaisesta voi jo maallikkokin päättää, että sen vaikutus lapsen sisäiselle ja hermostolliselle kehityksellä ei ole hyvä. Tv:ssä esitetään mm. sellaisia elokuvia, joista on maininta "kielletty lapsilta". Mutta onko vanhemmilla aina tilaisuus valvoa lapsia?
Koska monet epäuskoisetkin vanhemmat ovat huolissaan television pahentavasta vaikutuksesta lasten elämään, niin meille kristityille tämän tulisi olla selvä asia, ettemme laita sitä koteihimme.
Kun länsi- ja Pohjois-Suomessa voidaan katsella Ruotsin asemien kautta lähetettyä ohjelmaa, on se sitäkin valitettavampaa. Voimme nimittäin ajatella, että Ruotsin tv-ohjelma on vielä enemmän himoja herättävää ja ruokkivaa. Sillä ilmeistä on, että se seuraa Ruotsin kirjallisuuden tasoa, josta USA:n lehdetkin kirjoittavat sensaatiomaisia uutisia sen moraalittomuuden tähden.
Herra rukouksessa rukoilemme: "Älä johdata meitä kiusaukseen".
Luther selittää: Ei Jumala kiusaa ketään, mutta me rukoilemme, tässä rukouksessa, että Jumala varjelisi meitä joutumasta kiusaukseen, s. o. sellaisiin tilaisuuksiin, joissa viettelys on suuri. Onko siis Jumalan syy, jos me tuomme kiusauksen kotiin ja turrutamme sen kautta omantuntomme?
Hyvän ja pahan erottamisessa voi käydä niin kuin Amerikassa eräillä uskovaisilla tytöillä. He vuokrasivat työpaikkansa tähden huoneen, jossa oli talon puolesta tv. Tytöt olivat yrittäneet tätä rajaa pitää, mutta huomasivat, että se huonosti onnistuu ja tunto sairastuu. He tekivät sen ratkaisun, että katkaisivat saksilla johdot poikki
Jos lapsettomissa kodeissa luullaan voitavan pitää oikea raja, niin tässäkin tapauksessa ollaan antamassa pahentavaa esimerkkiä heikommille veljille ja sisarille. Tähän sopii apostolin neuvo: "Jos lihan syönti pahentaa veljen, niin parempi on olla syömättä." Meille Jumalan lapsille kyllä tulee siitä tarpeeksi kiusauksia, vaikka emme sitä kotiin laitakaan, sillä niitä laittavat uskottomat naapurit ja joudummehan muodossa tai toisessa heidän kanssaan kosketukseen ajallisten asioiden vuoksi. Silloin kysytään usein rohkeutta kieltäytyä katsomasta jumalattomia näytöksiä. Kyllä kunnian piru on sanomassa, ethän voi heille näyttää niin ahdasmieliseltä, vaan katsele seuran vuoksi, että sinun kunniasi säilyy. Näin kunnian piru panisi istumaan, missä pilkkaajat istuvat. (Ps.1) Jumalan sanan mukaan maailman jumalattomuus kasvaa kasvamistaan ennen Kristuksen toista tulemista. Niin selvää on, että myös television ja radion ohjelmat tulevat yhä jumalattomammiksi.
Olen joutunut ajattelemaan, ovatko nämäkin yksiä synnin verkkoja, jotka ovat saattamassa kristittyjä siihen, mitä Jeesus puhuu tyhmistä neitseistä, etteivät lamput sytykään palamaan, kun oli vain tunnustus jäljellä maailman rakkauden vieteltyä öljyn uskon lampuista.
Eräs lehti teki kysymyksen eräälle papille ja yhdelle säveltäjälle sekä kolmelle koululaiselle. Kysymys oli: Jouluvirsi vai jouluiskelmä? Nämä kaikki, valitettavasti pappia lukuun ottamatta, paheksuivat jouluiskelmiä. Mm. säveltäjä sanoi: "Vastustan myös jyrkästi sitä, että radio- ja televisio-ohjelmissa soittaa rynkytetään iskelmiä. Kaiken huippuna on se, että lapset, 3—5-vuotiaat, pistetään tanssimaan foxstrottia aikuisten iloksi." Tällaisiksi ovat menossa radio ja television ohjelmat.
Lainaan tähän vielä Muurasjärvellä pidetyn lähes 300 henkeä käsittäneen seurakunta-vanhinten ja puhujain kokouksen Päivämiehessä olleen varoituksen: "Televisiota katsellessa menee asia näkö- ja kuuloaistien kautta ihmisen mieleen ja sydämeen joten sen synnillinen viettelys on suuri. Siinä ovat oman kodin kurkihirren alla elokuvat ja oopperat ja kaikki muu synnillinen elämän meno. Sanottiin, että on siinä silloin elävä helvetti kodin hyllyllä, joten älköön yksikään kristitty sitä kotiinsa hankkiko."
Meiltä nuoretkin uskovaiset kysytään jo uskon voimia sotia huonon kirjallisuuden ja radion kautta tarjottua jumalattomuutta vastaan ilman televisiota. — Kyllä tuntui ikävältä viime joulunakin, että osa joululauluista soitetaan tanssin tahdissa, joista em. lehti oli pyytänyt arvosteluja. Näin halutaan ulkonainenkin joulu rauha ja pyhyyden tunne hukuttaa jumalattomain remuavaan menoon. Sielujen murhaaja tahtoo sillä tavalla rauhoittaa rauhattomia sieluja. Samaa täytyy myös sanoa radion kuunnelmista, joita joskus joutuu olosuhteiden pakosta kuulemaan. Osassa niitä on suoranaista Jumalan pilkkaa ja pyhien asioiden rienaamista muun jumalattomuuden rinnalla. Jos Jumalan lapsen omatunto alkaa sallia radio-ohjelmankin järjestään kuuntelemisen, niin sieltä on oltu kovakorvaisia Pyhän Hengen neuvoille ja joko tämän tai muun synnin vaikutuksesta on alkanut hiljaista omantunnon paatumusta tapahtua. Siksi olisi tällaisestakin maailman rakkaudesta kiirehdittävä parannukseen ja on lakattava synnistä, etteivät taivasvalot pääsisi kokonaan sielulta sammumaan.
Sanoisin teille, rakkaat veljet ja sisaret, ja omalle sielulleni, joka tarvitsen paljon teidän rakkauttanne ja neuvojanne, että valvokaamme vielä pieni hetki, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kaikumaan. Kohta pääsemme ikuisen suven maahan, kun vähän aikaa uskossa sodimme syntiä vastaan.
Seuraavana vuonna, 45 vuotta sitten, eli heinäkuun alussa 1963 SRK:n vuosikokous päätti että televisiovastaanottimen hankkiminen on synti. Tämä historiaan sittemmin laajasti vaikuttanyt ratkaisu tapahtui Ylivieskan suviseuroijen yhteydessä pidetyssä SRK:n vuosikokouksessa.
Yksi vakava seuraamus televisiolaitteen synnillistämispäätöksestä olivat 1970-1980-luvulla rauhanyhdistyksisä järjestetyt hoitokokokoukset. Ne johtivat maan kattavaan hengelliseen väkivaltaan ja uskovaisten nöyryyttämiseen. Tuo hengellinen väkivalta hakee vertaistaan Suomen ev.-lut. kirkon historiassa.
Päivämies-lehti käytti SRK:n käynnistämistä hoitokokouksista nimitystä "pieni eriseura", mainintana tammikuussa 2008.
Kaikki nykyään vl-uskoa tunnustavat kantavat jokainen vastuuta siitä, ettei vl-liike ole vielä tähän päivään mennessä tuominnut hoitokokouksia vääriksi, ei ole ilmoittanut luopuneensa nöyryyttävistä julkiseen häpäisemiseen perustuvista sielunhoitomenettelyistä eikä pahoitellut hoitokokousten tuottamaa aiheetonta kärsimystä tuhansille uskovaisille ja heidän läheisilleen.
Television paikka ei ole kristityssä kodissa
"JA KUIN VANHURSKAS LUOPUU VANHURSKAUDESTAAN JA TEKEE PAHAA, NIIN MINÄ SALLIN HÄNEN LOUKATA ITSENSÄ, JA HÄNEN PITÄÄ KUOLEMAN; SENTÄHDEN, ETTES OLE HÄNTÄ VARANNUT, PITÄÄ HÄNEN SYNTEINSÄ TÄHDEN KUOLEMAN, JA HÄNEN ENTISTÄ VANHURSKAUTTANSA, JONKA HÄN TEHNYT ON, EI PIDÄ MUISTETTAMAN; MUTTA HÄNEN VERENSÄ TAHDON MINÄ VAATIA SINUN KÄDESTÄS. MUTTA JOS SINÄ VARAAT VANHURSKASTA, ETTEI HÄN TEKISI, JA EI HÄN MYÖS SYNTIÄ TEE, NIIN PITÄÄ HÄNEN TOTISESTI ELÄMÄN, ETTÄ HÄN ON NEUVON OTTANUT; OLET SINÄ MYÖS SIELUS VAPAHTANUT." (Hes. 3:20—21).
Tämä Raamatun kohta erikoisesti osoittaa meidän sananpalvelijoiden vastuun seurakunnasta, niinkuin kaikkien muidenkin uskovien vastuun toisista. Siksi aionkin tässä käsitellä aihetta kristitty ja televisio, sillä näen tässä Jumalaa lasten sieluja vaanivan suuren vaaran.
Ensiksi sanoisin, jos joku ajattelee, että tämä on liian ahdasmielistä ja tarpeetonta, sanoisin: Kävin itsessäni sisäistä tutkiskelua, mikä asenne ottaa tähän, etten aiheettomasti sitoisi kristittyjen vapautta. Varsinkin tämä tuli ajankohtaiseksi joutuessani saarnamatkalle Amerikkaan. Siellä sain tutustua tv-ohjelmaan mm. lehtisien ja ihmisten kertomusten kautta, ja siitä hedelmästä, mitä se oli vaikuttanut katsojissaan. Nämä asiat ja myös Amerikan Siionin ja puhujaveljien yleinen ymmärrys sen vaarallisuudesta Jumalan lasten uskonelämälle sai minut tähän vakaumukseen. Mutta eivät ainoastaan nämä, vaan Jumalan Hengen ilmoitus vahvisti tämän.
Siellä Amerikassa olivat monet uskovaiset joutuneet tässä heikoksi, joten en saattanut tuntoni vaatimana olla varaamatta. Muistan eräänkin kerran, kun tästä varasin uskovaisia, sillä minulle kirkastui varsinkin lasten ja nuorten sieluille sellainen vaara, etten sillä kertaa voinut paljon puhua, kun jouduin Jumalan hengen vaikuttamana vain hetken valittamaan: Voi rakkaat! Armahtakaa lastenne sieluja!
Voisihan joku puolustella, että onhan siinä sellaista, jota voi kristittykin katsoa, kuten julkisten henkilöiden esiintymiset mm. puhujina tai asialliset keskustelutilaisuudet ja jumalanpalvelusten seuraaminen. Näiden katseleminen tuntuisi aluksi viehättävän, mutta pian ne menettäisivät sen mieltymyksen, kun niihin tottuisi. Ja saammehan nähdä julkisten henkilöiden kuvia sanomalehdissä jo tarpeeksi.
Mitä kehittävään puoleen tulee, jos siinä jotakin olisi, se vie opiskelevalta nuorisoltakin ajan, että koulusta kotiin annettujen tehtävien suorittaminen siitä kärsii, kun aika menee tv:n ääressä. Eräs sisar kertoi Helsingissä erään korkeasti oppineen epäuskoisenkin miehen sanoneen, että heille sitä ei laiteta, sillä se saa aikaan vain henkistä laiskistumista. Jos seuraamme tv-myyjien mainostusta, niin huomaamme, etteivät ne mainosta opetus- vaan huviohjelmalla, puolialastomien naisten tanssikuvilla. Tästä voi jo saada käsityksen sen muustakin ohjelmasta.
USA:ssa kertoivat, että yhtenäkin viikkona saatetaan näyttää kymmeniä murhia näissä kuvissa ja vaikutus on se; kuten eräs veli kertoi. Lapset olivat lattialla istuneet ja katselleet, niin tappelukohtausten tullessa he hyppäsivät nyrkit pystyssä aivan kuin hysteerisinä seisomaan, koska ohjelma tempaisi heidät niin mukaansa. Tällaisesta voi jo maallikkokin päättää, että sen vaikutus lapsen sisäiselle ja hermostolliselle kehityksellä ei ole hyvä. Tv:ssä esitetään mm. sellaisia elokuvia, joista on maininta "kielletty lapsilta". Mutta onko vanhemmilla aina tilaisuus valvoa lapsia?
Koska monet epäuskoisetkin vanhemmat ovat huolissaan television pahentavasta vaikutuksesta lasten elämään, niin meille kristityille tämän tulisi olla selvä asia, ettemme laita sitä koteihimme.
Kun länsi- ja Pohjois-Suomessa voidaan katsella Ruotsin asemien kautta lähetettyä ohjelmaa, on se sitäkin valitettavampaa. Voimme nimittäin ajatella, että Ruotsin tv-ohjelma on vielä enemmän himoja herättävää ja ruokkivaa. Sillä ilmeistä on, että se seuraa Ruotsin kirjallisuuden tasoa, josta USA:n lehdetkin kirjoittavat sensaatiomaisia uutisia sen moraalittomuuden tähden.
Herra rukouksessa rukoilemme: "Älä johdata meitä kiusaukseen".
Luther selittää: Ei Jumala kiusaa ketään, mutta me rukoilemme, tässä rukouksessa, että Jumala varjelisi meitä joutumasta kiusaukseen, s. o. sellaisiin tilaisuuksiin, joissa viettelys on suuri. Onko siis Jumalan syy, jos me tuomme kiusauksen kotiin ja turrutamme sen kautta omantuntomme?
Hyvän ja pahan erottamisessa voi käydä niin kuin Amerikassa eräillä uskovaisilla tytöillä. He vuokrasivat työpaikkansa tähden huoneen, jossa oli talon puolesta tv. Tytöt olivat yrittäneet tätä rajaa pitää, mutta huomasivat, että se huonosti onnistuu ja tunto sairastuu. He tekivät sen ratkaisun, että katkaisivat saksilla johdot poikki
Jos lapsettomissa kodeissa luullaan voitavan pitää oikea raja, niin tässäkin tapauksessa ollaan antamassa pahentavaa esimerkkiä heikommille veljille ja sisarille. Tähän sopii apostolin neuvo: "Jos lihan syönti pahentaa veljen, niin parempi on olla syömättä." Meille Jumalan lapsille kyllä tulee siitä tarpeeksi kiusauksia, vaikka emme sitä kotiin laitakaan, sillä niitä laittavat uskottomat naapurit ja joudummehan muodossa tai toisessa heidän kanssaan kosketukseen ajallisten asioiden vuoksi. Silloin kysytään usein rohkeutta kieltäytyä katsomasta jumalattomia näytöksiä. Kyllä kunnian piru on sanomassa, ethän voi heille näyttää niin ahdasmieliseltä, vaan katsele seuran vuoksi, että sinun kunniasi säilyy. Näin kunnian piru panisi istumaan, missä pilkkaajat istuvat. (Ps.1) Jumalan sanan mukaan maailman jumalattomuus kasvaa kasvamistaan ennen Kristuksen toista tulemista. Niin selvää on, että myös television ja radion ohjelmat tulevat yhä jumalattomammiksi.
Olen joutunut ajattelemaan, ovatko nämäkin yksiä synnin verkkoja, jotka ovat saattamassa kristittyjä siihen, mitä Jeesus puhuu tyhmistä neitseistä, etteivät lamput sytykään palamaan, kun oli vain tunnustus jäljellä maailman rakkauden vieteltyä öljyn uskon lampuista.
Eräs lehti teki kysymyksen eräälle papille ja yhdelle säveltäjälle sekä kolmelle koululaiselle. Kysymys oli: Jouluvirsi vai jouluiskelmä? Nämä kaikki, valitettavasti pappia lukuun ottamatta, paheksuivat jouluiskelmiä. Mm. säveltäjä sanoi: "Vastustan myös jyrkästi sitä, että radio- ja televisio-ohjelmissa soittaa rynkytetään iskelmiä. Kaiken huippuna on se, että lapset, 3—5-vuotiaat, pistetään tanssimaan foxstrottia aikuisten iloksi." Tällaisiksi ovat menossa radio ja television ohjelmat.
Lainaan tähän vielä Muurasjärvellä pidetyn lähes 300 henkeä käsittäneen seurakunta-vanhinten ja puhujain kokouksen Päivämiehessä olleen varoituksen: "Televisiota katsellessa menee asia näkö- ja kuuloaistien kautta ihmisen mieleen ja sydämeen joten sen synnillinen viettelys on suuri. Siinä ovat oman kodin kurkihirren alla elokuvat ja oopperat ja kaikki muu synnillinen elämän meno. Sanottiin, että on siinä silloin elävä helvetti kodin hyllyllä, joten älköön yksikään kristitty sitä kotiinsa hankkiko."
Meiltä nuoretkin uskovaiset kysytään jo uskon voimia sotia huonon kirjallisuuden ja radion kautta tarjottua jumalattomuutta vastaan ilman televisiota. — Kyllä tuntui ikävältä viime joulunakin, että osa joululauluista soitetaan tanssin tahdissa, joista em. lehti oli pyytänyt arvosteluja. Näin halutaan ulkonainenkin joulu rauha ja pyhyyden tunne hukuttaa jumalattomain remuavaan menoon. Sielujen murhaaja tahtoo sillä tavalla rauhoittaa rauhattomia sieluja. Samaa täytyy myös sanoa radion kuunnelmista, joita joskus joutuu olosuhteiden pakosta kuulemaan. Osassa niitä on suoranaista Jumalan pilkkaa ja pyhien asioiden rienaamista muun jumalattomuuden rinnalla. Jos Jumalan lapsen omatunto alkaa sallia radio-ohjelmankin järjestään kuuntelemisen, niin sieltä on oltu kovakorvaisia Pyhän Hengen neuvoille ja joko tämän tai muun synnin vaikutuksesta on alkanut hiljaista omantunnon paatumusta tapahtua. Siksi olisi tällaisestakin maailman rakkaudesta kiirehdittävä parannukseen ja on lakattava synnistä, etteivät taivasvalot pääsisi kokonaan sielulta sammumaan.
Sanoisin teille, rakkaat veljet ja sisaret, ja omalle sielulleni, joka tarvitsen paljon teidän rakkauttanne ja neuvojanne, että valvokaamme vielä pieni hetki, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kaikumaan. Kohta pääsemme ikuisen suven maahan, kun vähän aikaa uskossa sodimme syntiä vastaan.
Seuraavana vuonna, 45 vuotta sitten, eli heinäkuun alussa 1963 SRK:n vuosikokous päätti että televisiovastaanottimen hankkiminen on synti. Tämä historiaan sittemmin laajasti vaikuttanyt ratkaisu tapahtui Ylivieskan suviseuroijen yhteydessä pidetyssä SRK:n vuosikokouksessa.
Yksi vakava seuraamus televisiolaitteen synnillistämispäätöksestä olivat 1970-1980-luvulla rauhanyhdistyksisä järjestetyt hoitokokokoukset. Ne johtivat maan kattavaan hengelliseen väkivaltaan ja uskovaisten nöyryyttämiseen. Tuo hengellinen väkivalta hakee vertaistaan Suomen ev.-lut. kirkon historiassa.
Päivämies-lehti käytti SRK:n käynnistämistä hoitokokouksista nimitystä "pieni eriseura", mainintana tammikuussa 2008.
Kaikki nykyään vl-uskoa tunnustavat kantavat jokainen vastuuta siitä, ettei vl-liike ole vielä tähän päivään mennessä tuominnut hoitokokouksia vääriksi, ei ole ilmoittanut luopuneensa nöyryyttävistä julkiseen häpäisemiseen perustuvista sielunhoitomenettelyistä eikä pahoitellut hoitokokousten tuottamaa aiheetonta kärsimystä tuhansille uskovaisille ja heidän läheisilleen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaksi on nytkin listoilla
http://ohjelmaopas.yle.fi/mediaoppaat/nettiopas
että juuri samat todistukset käy myös nettiin. Eli netissä on pääsy pahaan ja vielä pahempaan. Miten suuressa lapsiperheessä kontrolloidaan nettiä, en edes usko, että vanhemmat tietävät kaikista lastensa puuhista. Ja vl.perinteeseen kuuluu, että jos kukaan ei näe, pitää kokeilla houkutuksia. Eli miksi netin käytön suhteen luotetaan yksilön omaantuntoon, mutta TV katsotaan niin rajuksi, että se pitää jo ennaltaehkäisevästi kieltää?
Sinänsä täysin vl.uskosta riippumatta maailma on täynnä tutkimuksia TVn vaarallisuudesta, ja varsinkin lapsille, joilla mieli toimii vielä niin kokonaisvaltaisesti, etteivät he pysty minkäänlaiseen suodatukseen. Ja kyllä Suomessa on paljon eivl.uskovia, jotka ovat luopuneet TVstä juuri sen huonojen ohjelmien ja ajankäyttökiusauksen vuoksi. Mutta se on täysin oma valinta. Meille heikommille eivl.uskoville on, kiitos Herralle, tullut kristillinen tvkanava,niin jos on tarve kuluttaa aikaa TVn äärellä, voi avata tv7n. Mutta USAssa, jossa kaikki on suurta, myös kristillisiä tvohjelmia tulee moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Eli ei sielläkään ole pakko pelkkää väkivaltaviihdettätuijottaa. Ja muutenkin, miksi uskova haluaisi katsoa juuri pornoa tms., jonka tietää saastuttavan? Tvssä todella tulee myös hyviä luonto- ja matkailuohjelmia jne.
hauska kommentti. Synti on syntiä.... kunnes toisin srk toteaa. Oikeat uskovaiset kattoo tv:tä netistä ja minä juon wiskiä limppapullosta, näin se itsepetos etenee
ihmiset olemme: jos annetaan tiukkoja sääntöjä, käskyjä ja kieltoja, keksitään vaikka mitä kiertoteitä, jolloin ei kirjaimellisesti rikota sääntöä. Ikäänkuin Jumala ois tyhmä..
Itse olen juuri tästä samasta sääntökoukeroaiheesta yrittänyt kysyä, että miksi sama esim. lasten elokuva on elokuvissa synti, mutta uskovan kotona videona ei... Ainoa vastaus, minkä ole saanut, on, että vl.seurassa ei synti, elokuvissa maailman ihmisten seurassa synti. Jos Jumalalla olisi hiukset, ne olisivat HARMAAT meidän poloisten vuoksi.
Tämä on päivän paras:
"...miksi sama esim. lasten elokuva on elokuvissa synti, mutta uskovan kotona videona ei... Ainoa vastaus, minkä ole saanut, on, että vl.seurassa ei synti, elokuvissa maailman ihmisten seurassa synti."
Onko pääteltävissä, että saunaolut epäuskoisten työkavereiden seurassa on synti, mutta kotona saunoessa vl-perheen kesken siinä ei ole moitittavaa?
Kyllä edellinen vastaaja on oikealla jäljillä, koska teatterissa ja elokuvissa kulkee jumalaton kansa kohti kadotusta, sinne ei vl-ihmiset mene.
Emme istu siellä missä pilkkaajat istuvat!
Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita vl-kasvatus ja hoitokokouskokemukset ovat haavoittaneet, ahdistaneet, vieneet tärkeitä ystäviä ja katkoneet perhesuhteita. He eivät ole voineet puhua tai muutenkaan käsitellä psyykeä kuormittavia kokemuksiaan missään (ennen nettiä varsinkaan). Nämä ihmiset etsivät selitystä ja yrittävät ymmärtää, miksi heille kävi siten kuin kävi.
Ihmettelen, miksei Karpon dokumentti Syntisin silmin ollut listalla:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708
Mutta Jeesus ja apostolit taas liikkuivat ihan tavallisen rupukansan keskellä, auttoivat ihmisiä ja puhuivat uskosta. He ei jääneet suinkaan seurustelemaan vain keskenään!
Miten tässä näin kävi?
pienille vl-lapsillekin opetetaan, että sama "peppi pitkätossu" on syntiä teatterissa, elokuvissa ja TV:ssä, mutta videolla ja kirjassa se ei ole syntiä.
Miten pienen lapsen eettinen ajattelu kehittyy näillä eväillä?
kun hän kulki syntisten keskellä.
"Miten Jeesus voi hyväksyä oikeat syntiset ihmiset esim. syntisen naisen."
Juuri niin. VL-yhteisön menettely on ihan samanlaista kuin Jeesuksen ajan lainoppineiden ja fariseusten. VL:t kuluttavat valtavasti energiaa sen pohtimiseen, mikä on syntiä ja mikä ei, ja minkä asteisesta synnistä on milloinkin kyse; Samoin vl:t ovat ihastuneita ihmisten luokittelemiseen, ihan kuin Jeesuksen ajan fariseuksest joille jotkut syntiset olivat peräti "saastaisia".
Vanhoillislestadiolaisuus ei ole lainkaan kristinuskoa. Se ei ole hengellinen liike vaan ve on tiettyä ryhmäkuntaisuutta, oman ryhmän ihailua ja jumalointia.
Vl-liike vertautuu parhaiten etnisiin ryhmiin, kuten romaneihin, tai urheiluseuran tai jalkapallojoukkueen voimakkaimpiin faniryhmiin. Ryhmätunne antaa jäsenille voimaa. Sitä edistää se että ryhmään kuulumattomat ulkopuoliset leimataan pahoiksi (demonisoidaan).
Miten aikuisella, lapsen isällä tai äidillä, on otsaa valehdella ja teeskennellä omalla lepselleen? Miten lapsi voi kunnioittaa vanhempiaan ja luotta heihin, jos aikuiset höpisee tällaisia?
Kotikasvatuksen uskottavuus voi horjua lapsen mielessä. Jos lapsi tekee kysymyksiä, kuten varmaan tekee - lapsethan ovat yllättävän hyviä loogisia päättelijöitä - miten vl-vanhemmat vastaavat lapsen ihmettelyyn?
kouraan. Eiku lasten kyseessä ollessa julistetaan, mitä oikeat uskovaiset ei HALUA tehdä.
Haluan aina katsoa TV1:n 20.30 uutiset.
oot maksanu tv-lupamaksun
et jos katsot uutiset netistä.
TV-vastaanottimesta katsottuna se on synti.
Et ole, ainoastaan lain ja SRK;n alle.
Kysyt, olenko joutunut synnin alle? Vaikutta että sinulle ei ole synti, ja mikä se on oikein selvinnyt.
Synti on sydämen irtaantumista Herrasta Jeesuksesta, mikä on Jumalan tahto, ja minkä ohjeen Jumala itse on antanut siihen.
1 Moos 4;7 > Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta HALLISE SINÄ SITÄ!"
Hieman ihmetyttää, kun Vl porukka hakkasi kirveellä TV;N rikki, olisi se asian HALLISEMISTA, TYHMYYTTÄ, TAI SUORAAN SAATANAN TEKO, JUMLALASTA SE EI OLLUT.
Joten hallitse TV;tä, jos luulet sitä synniksi, ja katso ohjelmat jotka sopii sinulle, niin teen minäkin.
Tähän varmaan VL;t vastaavat, että pitää tulla synnin tunto, se ei ole niin, ainoastaan Synnin tunteminen, ( Roon 4;20 >Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. <
Jumala ei syytä ketään, ei myöskään Jeesus, vain saatana syyllistää, joten mieti kumpaa kuuntelet.
Katsele rauhassa.