Aloitin alkoholin käytön melko vanhana. 18 vuotiaana join ensimmäiset kännit ja röökin polton aloitin 19v, tavattuani ex-kihlattuni. 2005 alkaen olen juonut enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Olen ravintola-alalla töissä ja tuntuu että aina töiden jälkeen on pakko ottaa vähintään pari et saa vähän nollattua. Sit on lisäks pari kertaa viikossa pakko ottaa kuppia ihan huolella. Juon pääosin ravintoloissa, mikä tulee kyllä uskomattoman kalliiksi, mut kotona juominen on vaan niin tylsää. Baarissa kuitenkin on muita ja siellä saa tutustua ihmisiin yms.
Mul on nyt vaan tullut sellanen olo et mun on pakko lopettaa juominen. Rahaa on mennyt ihan tolkuttomasti, ja oikeesti alkaa rasittaa tämmönen ryyppääminen ja sit venataan palkkapäivää et pääsee taas rellestämään. Eihän siinä oo mitään järkeä. On fysisesti aika huono kunto, ja etenkin psyykkisesti ei jotenkin jaksa enää. Hajoaa pää.
Viimeinen niitti oli kun sain töistä ensimmäisen varoituksen kun en tullut töihin. Se oli tosin puolivahinko, koska kännykkä ei herättänyt, oli akku loppunut joskus yöllä. Mut en oikeesti enää vaan jaksaa tätä elämäntyyliä. Rellestäminen on arkipäivää, en halua enää tätä: viinaa, röökiä, rahapelejä.
Osittain alkoholinkäyttöön ja muihin riippuvuksiini on liittynyt masennus, jota olen potenut viimeset kaks vuotta. Oon aika yksinäinen, vaikka työkaverit luulee ihan muuta, peitän sen iloisuudellani ja sosiaalisella käytökselläni.
En saa mitään tehtyä, töissä käyn, mut koulujutut makaa. Pitäis valmistua jouluna, mut tosi vähän tehnyt kesän aikana mitään.
Nyt on ihan must laitettava elämä remppaan, mä en halua sössiä elämääni alkoholin takia. On pakko olla juomatta, ja opittava nauttimaan elämästä selvinpäin, kaikkine sen makuineen, tuoksuineen ja iloisine arkisine asioineen.
Palailen asiaan huomenna, tänään en ole ottanut pisaraakaan. Tsemppiä kaikille, jotka haluaa muutosta elämään. Mukavaa juhannusta!
Mul on nyt vaan tullut sellanen olo et mun on pakko lopettaa juominen. Rahaa on mennyt ihan tolkuttomasti, ja oikeesti alkaa rasittaa tämmönen ryyppääminen ja sit venataan palkkapäivää et pääsee taas rellestämään. Eihän siinä oo mitään järkeä. On fysisesti aika huono kunto, ja etenkin psyykkisesti ei jotenkin jaksa enää. Hajoaa pää.
Viimeinen niitti oli kun sain töistä ensimmäisen varoituksen kun en tullut töihin. Se oli tosin puolivahinko, koska kännykkä ei herättänyt, oli akku loppunut joskus yöllä. Mut en oikeesti enää vaan jaksaa tätä elämäntyyliä. Rellestäminen on arkipäivää, en halua enää tätä: viinaa, röökiä, rahapelejä.
Osittain alkoholinkäyttöön ja muihin riippuvuksiini on liittynyt masennus, jota olen potenut viimeset kaks vuotta. Oon aika yksinäinen, vaikka työkaverit luulee ihan muuta, peitän sen iloisuudellani ja sosiaalisella käytökselläni.
En saa mitään tehtyä, töissä käyn, mut koulujutut makaa. Pitäis valmistua jouluna, mut tosi vähän tehnyt kesän aikana mitään.
Nyt on ihan must laitettava elämä remppaan, mä en halua sössiä elämääni alkoholin takia. On pakko olla juomatta, ja opittava nauttimaan elämästä selvinpäin, kaikkine sen makuineen, tuoksuineen ja iloisine arkisine asioineen.
Palailen asiaan huomenna, tänään en ole ottanut pisaraakaan. Tsemppiä kaikille, jotka haluaa muutosta elämään. Mukavaa juhannusta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
koulutyöhösi.
Noin se alkoholismin eteneminen menee. Mitä pitemmälle päästät asian kehittymään, sitä vaikeampi on lopettaa. Pikkuhiljaa alkoholi täyttää kaiken käytettävissä olevan ajan, kaiken ylimääräisen energian. Sitten jossakin vaiheessa lipsuu ajankäyttö sellaisellekin alueelle, jolloin pitäisi tehdä vallan muuta kuin juoda. Masennus syntyy pääsääntöisesti juomisesta, itselle kyllä uskotellaan, että on pakko juoda, kun olen masentunut.
Kirjoitit, että on pakko lopettaa. Kunpa pääsisit siihen mielentilaan, kun minä nyt. Fiilis on, etää olen tosi onnellinen, kun ei tarvi juoda enää.
Pakosta lopettaminen tuntuu marttyyriydeltä. On pakko luopua rakkaasta ystävästä. Rakkaan ystävän kyllä pitää mielellään, vaikka hänestä aiheutuukin "vähän" harmeja. Tsemppiä, päivä kerrallaan raittiina mennään.
Kiitos kannustuksesta. Tulin äidin luona käymään, ja olishan tuolla tota kaljaa, mut en haluu juoda. Paraneeko mun elämä yhtään jos otan huikkaa. Ei, tulee vaan pöhnä ja aamul taas ihan paska olo.
Mä annan itselleni anteeksi kaikki virheeni, olenhan vain ihminen. En halua juoda tänään, huomisesta ei tiedä mutta just nyt hyvä olo ilman viinaa.
itsellänikin siinä juomisessa kait eniten otti päähän se, että aamulla ensimmäinen ajatus oli alkoholi. On rasittavaa elää, jos kauppalistan laatiminen alkaa kossupullolla ja siiderillä ja vasta sen jälkeen alkaa miettiä mitä ruokaa.
Nyt menee kyllä ruokaa vähän liikaakin, jotta seuraava projekti jo häämöttää - dieetti. Taitaa toinen palsta saada minusta sitten vakikirjoittajan kunhan nyt ensin pääsen jaloilleni tämän alkoholin kanssa :)
Tottahan tuo, ja varsinkin alussa kun on raittiina ja arki alkaa tuntua tylsältä (se väistämättäkin tuntuu joskus) niin alkoholihan aina on se piristävä kaveri joka pistää liikkeelle. Täytyy vaan pitää mielessä että se tylsä arkikin rupeaa maistua oikealle elämälle kun on ollut aikansa raittiina, keksinyt muuta tekemistä ja harrastuksia. :) Tsemppiä kaikille päätöksen tehneille!
Onnittelut ja voimia sinulle - muista päivä vain ja hetki kerrallaan
Hei,
kuullostaa niin tutulta. Masennukseen aloin juoda ja niiden työpäivien nollaamiseen. Pää siinä hajosi ja melkein perheenikin. Yritin monesti lopettaa juomisen, mutta vasta kuukauden hoitojakson ja vertaistukiryhmien avun kautta pääsin jotenkin tolpilleni. Enää en vertaistukiryhmissä käy ja vuosia olen ollut raittiina. Raittius ei ole paskahousujen hommaa!!