vanhan lautalattian pintakäsittely?

Kyllä lauta pitäisi jollain käsitellä, ei paljas puupinta kestä.
Vielä senverran, jos se lakka on alkuperäinen niin se on sitten kovin työläs se lakan poisto.

Ai, että rikos?
Äläs nyt ota noin jyrkkää kantaa ja paineita!
Asiahan pitää ajatella niinpäin, että "rikos" on tehty jo viisikymmentä luvulla. Vai olisiko sittenkin parempi puhua suunnitteluvirheestä tai köyhyydestä! Virhe on siinä, ettei ole valittu rakennusosaan (lattiaan) oikeaa ja sopivaa materiaalia. Mänty ei kertakaikkiaan ole sopiva puu lattialankuiksi. (eikä huonekaluiksi)
Käsittelemättömänä se kestää viikon.
Joitain kunnon lattiamateriaaleja on testattu Helsingin asemalla matkustavaisten "jaloissa" Mien luulisit mäntylattian kestävän ja pärjäävän tämänkaltaisessa testissä? Yksi hyvän arkkitehtuurin ominaisuus on kestävyys.
(Ja kyllä tiedän, että mäntylattioita kuurattiin hiekkavedellä puhtaaksi kerran/pari vuodessa. ja kestiväthän ne ainakin oksien kohdalta.... nykyisin siivotaan useammin!)
Helpottiko?

Kiitos vinkeistä.
Vahojen ja öljyjen käyttö varmaan haittaa jonkin verran mahdollisia tulevia pintakäsittelyjä.
Niin tämä lakkaus on ehkä 15v vanha, tummaksi sävytettyä ja joistain kohdin irtoillut.
Jos päätänkin maalata lattian, niin uskaltaako sitä laittaa lakkauksen päälle, vai olisiko parempi poistaa lakka?

Jos aiot vanhan lakan hioa pois, niin kyllä se on valitettavasti kokonaan pois hiottava, läiskät näkyvät muuten. Ainoastaan päällemaalauksen voit tehdä hiomatta kunnolla. Silloinkin on parasta tosiaan tutkia vanhan lakan koostumus, että uusi maali ei heti lähtisi pois (ja pinta olisi karhennettava hiomalla).

Vahat tomivat lattialla oikein hyvin, suosittelen Osmoa, mutta itsehän päätät. Vaha ei tosin tee kovaa suojaavaa kalvoa kuten lakka, mutta toisaalta kolot eivät niin hyvin näy ja öljyvaha imeytyy lattiaan jonkin verran, pieni naarmu ei siis loista heti puunvärisenä.

Raothan voi joko tukkia puupölyllä ja kitillä kuten yleensä lakattaessa( se ropisee kuitenkin pois ensimmäisestä talvesta lähtien) tai sitten kaapia kaikki puhtaaksi ja jättää näkyviin (kuten nyttemmin on muotia).

Ennenvanhaan mäntylattiat jätettiin käsittelemättä -koska ei ollut rahaa eikä aineita. Joskus niitä valkaistiin lipeällä. Mutta lattioillehan tuotiinkin olkia, joten ei ne paljaana kiillellyt...

No joo, ei kuitenkaan puhuta 50-luvusta, jolloin muistaakseni sinun lattiasi oli rakennettu. Silloinhan käytettiin kovia "venelakkoja", joista jäi kiiltävä pinta. Nyttemmin himmeäpintaiset ovat muotia...

Muuten, puu tasaa huoneilman ilmankosteutta paremmin, jos se ei ole umpeen maalattu tai lakattu. Siis myös elää.

Vanha lakka on kyllä saatava pinnasta pois. Yksi kaverini hinkkasi vanhan kartanonsa salin lankut käsin, kaamea homma, polvet ja kädet verillä.
Minä olen kyllä käyttänyt omassa puulattiassa paikka paikoin kapeata hiomakonetta, joka jättää kuitenkin sitä elävääkin pintaa näkyviin. Jos maalata haluaa, niin suosittelen Permoa, jota taas nykyään valmistetaan. Sillä maalattiin puulattiat ennen vanhaan. Sitä ei vaan ole saanut vuosikymmeniin. Nyt on Tikkurila alkanut valmistaa sitä uudestaan. Siitä tulee kaunis pinta ja se vanhenee kauniisti. Isommat raot olen täyttänyt hieno sahanpuru - valkoinen puuliima -seoksella. Kannattaa myös vierailla Rakennusapteekin nettisivuilla, sieltä saa hyviä vinkkejä perinteisen puurakentamisen ja sisustamisen tiimoilta.