10 viimeksi lukemaasi?

1. Tuula Levo: Neiti Soldan
Juhani Ahon ja Venny Soldanin avioliiton tarina. Todentuntuinen kuvaus, kuinka kolmiodraama Juhani Ahon ja Venny Soldanin sekä tämän siskon Tillyn välillä tapahtui. Eri osapuolten tunteiden kuvaus voi mielestäni vastata tunteita, joita osallisilla on ollut. Valottaa mielenkiintoisesti naisen asemaa silloin kauan sitten. Kulttuurihistoriaa. Ajankohtaista nyt, kun Sibelius-elokuva on juuri tullut ensi-iltaansa. Juhani Aho oli kosinut Aino Sibeliusta, mutta ei saanut vastakaikua.

2. Anu Kaipainen: Naistentanssit
Kirja kertoo 70-luvun lopun naisista. Mielestäni kirjan naisten kokemuksissa on paljon samaa, mitä me naiset tänäänkin koemme.

3. Irja Kilpeläinen: Kun tuuli käy hänen ylitseen
Kertomus Kilpeläisen suvun esi-isistä ja -äideistä. Sukututkimuksen tietoihin perustuen, mutta täydennyttänä kirjailijan vapaalla kuvauksella. Hyvin koskettava.

4. Kari Hotakainen: Klassikko
Nauraa hihitin yökaudet, kun tätä iltalukemisena luin.

5. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia
Luin ja hengästyin.

6. Laura Doyle: The Surrendered Single
Ohjeita nykyajan itsellisille sinkkunaisille. Hiven pehmeyttä ja luottamusta sekä arvostusta ja hyväksyntää miehelle.

7. Marja Leena Laaksonen ja Soile Tapola: Kirja Miehelle
Runokirja, jonka runoissa punaisena lankana on mies elämän eri tilanteissa. Tämän olen antanut lahjaksi myös miesystävälleni.

8. Juba: Viivi ja Wagner, Viriili vesipeto
Olen Viivi ja Wagner -fani.

9. Aino Räty-Hämäläinen: Tuuli paiskoo rakkauden ovea
Runoja. Kirjan nimi kertonee teeman.

10. Englanti-Suomi-suursanakirja
Välipalana lueskelen sanakirjaa aukeaman kerrallaan - tsekkaan ääntämistäni ja opin samalla paljon uusia sanoja ja merkityksiä.

Ihanaa, että Leppävaaran uusi kirjasto on avattu. Se on mukavasti aseman vieressä ja koti- ja kauppamatkan reitillä.

1. Douglas Adams; Linnunrata (Klassikko ei kaipaa selityksiä. Hupaisa viisiosainen trilogia, Arthur Dent nimisestä miehestä, joka matkaa läpi linnunradan. Ei tosikoille! 10 )

2. Douglas Adams; Sielun pitkä pimeä teehetki (Yksityis yrittäjä-etsivä, selvittelee outoja tapahtumia, jotka alkavat Heatrowin lentokentältä. Jumalatkin mukana. Taattua Adamsia, lukee hymy korvissa. 9 )

3. Robert Cornwell; The Winter king (suom. Talvikuningas. Ensimmäinen osa mahtavaan taruun, kuningas Arthurista. Hyvää fantasiaa. Miinus kustantajalle, kun jatko-osia ei suomennettu. 9 )

4. Robert Cornwell; The enemy of God (toinen osa Arthurin tarinaan. Samaa maata kuin eka osa. 9 )

5. Robert Cornwell; Excalibur (kolmas ja viimeinen osa Arthurin taruun. 9 )

6. Michael Crithon; Prey (Tarina miten keinotekoinen elämän muoto pääsee vapaaksi ja alkaa saalistamaan ihmisiä. Mielenkiintoinen ja ajankohtainenkin. 9 )

7. Charles de Flint; Moonheart (fantasia tarina kahden maailman, sekä hyvän ja pahan kohtaamisesta. Hieman aikuismaisempaa fantasiaa. Ei tietoa onko suomennettu. 9 )

8. J.K. Rowling; Harry Potter and the order of Phoenix (taattua Potter seikkailua, surullisella lopulla. Mikäpä Harry voittaisi =) 10 )

9. Felix Salten; Bambi (Se aito ja alkuperäinen tarina pienestä, orvosta peuran vasasta. Kestää useamman lukemiskerran ja kyyneleet silmissä joka kerta. Omistan äitini vanhan kopion kyseisestä kirjasta ja on tullut luettua useampaan kertaan, aivan mahtava. Disneyn piirretystä ei voi edes puhua samana päivänä. Eläinrakkaille. 10 )

10. Robert Holdstock; Mytahgo wood (suom. Alkumetsä. Fantasiaa ikiaikaisesta metsäsätä ja maailmasta, jonka se kätkee sisälleen. Aikuismaisempaa fantasiaa. Kirjailia oli/on ? suomen ihailia ja tekstistä voi bongata vaikutteita mm. kalevalasta. 10 )

( Epämääräisessä järjestyksessä, suunnilleen vanhimmasta uusimpaan. )

Maeve Binchy : Scarlet Feather (engl.)
[ Vaihteeksi aika pirteää ihmissuhdehömppää, siinä sivussa perustetaan pitopalveluyritystä. ]

Charles Dickens: Suuria odotuksia
[ Kasvutarina, ryysyistä rikkauteen ja takaisin. Sitä perinteistä Dickensiä juu. En pitänyt erityisemmin.]

Anja Kauranen : Sonja O kävi täällä
[ Etsiskelin kirjahyllystä jotain lukematonta ja löysin tämän - Seksistinen, kaoottinen kuvaus venäläissukuisesta mielenvikaisesta nymfomaaninaisesta, perhesuhteista ja syyllisyydestä. ]

Kaari Utrio : Ruma Kreivitär
[ Historiallista suomalaista ihmissuhdedraamaa, aika perinteinen kertomus ruman naisen 'yllättävän' ruusuisesta kohtalosta. Motiivi tämän lukemiselle oli se, että tapahtumat sijoittuvat kutakuinkin nykyiselle kotiseudulleni. ]

Leena Lehtolainen : Kun luulit unohtaneesi
[ Suku- ja ihmissuhdetarina, joka yrittää olla kai jonkinlainen dekkarikin - kantavana ideana on kolmikymppisen, teiniksi jämähtäneen tytön halu saada selville, kuka murhasi isoisän kymmeniä vuosia sitten. ]

Tracy Chevalier : Tyttö ja helmikorvakoru
[ Aika ovela, luokkaeroista, sopivasta ja sopimattomasta rakkaudesta ja renesanssin ajan Hollannista kertova kirja, perustuu fiktiivisesti Vemeerin kuuluisahkoon taulun "Turbaanipäinen tyttö" mallin elämään. ]

Belva Plain: New Orleans (saksaksi käännettynä)
[Kertoo Amerikan sisällissodan aikaisesta yhteiskunnasta. Aivan liian "Tuulen viemää"- henkinen.]

(Toim.Hannu Mäkelä) : Eino Leino, Virta venhettä vie
[ Elämänkerta, Leinon runoja ja kirjeitä ja niin edelleen]

(Kirjailija hukassa): Sanovat sitä rakkaudeksi
[ Sen nuoren suomalaisen miesrunoilijan esikoisteos, runomuodossa, kertoo rakkauden synnystä, tuhosta ja siitä, mitä sitten seuraa. Jollain naiivilla tavalla pidin. ]

Kahlil Gibran : Profeetta
[Filosofisia elämänviisauksia, mietelmiä eräänlaiseen tarinakuoreen punottuna.]

Alasalmi: Vainola 7
Tartt: Jumalat juhlivat öisin 9
Luin molemmat uusintakierrosta, kun pitää esitellä muille. Alasalmi on kyllä noista ajoista kehittynyt... Mielenkiintoista lukea Tarttin uudempi, kunhan se ilmestyy. Suomeksi siis.

Akunin: Akilleen kantapää 9
Mankell: Ennen routaa 9
Dekkareita minun makuuni. Mankell ehkä hiukkasen toistaa itseään, mutta tuo hänen yhteiskunnallinen valveutuneisuutensa ja kantaaottavuutensa kyllä kiehtoo. Akuninista pidän todella, hauskaa kuvausta Venäjältä!

Ferguson: Onni tm. 8
Hauska. Mitä kauheaa siitä seuraakaan kun elämäntaito-opas todella toimii:)

Canals: Itke, Alegria 9,5
Kääntöpiirin uusia. Hieno romaani naisesta, joka itkee kultaisia kyyneleitä... Erilaisuudesta, ahneudesta.

Gavalda: Viiniä keittiössä 6
Ylimainostettu. Mikä tässä on niin ihmeellistä:(

Mika Terho: Alastomana 7,5
Runoja, hauskoja ja traagisia. On se vaikeaa olla mies:)

Byng: Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu 8
Colfer: Artemis Fowl ja ikuisuuskoodi 8,5
Huovi: Höyhenketju 8
Nuortenkirjoja. Molly Moon ihan virkistävä, Artemis parempi kuin toinen osa, Höyhenketjusta mietin kenelle se oikein on tarkoitettu - ei useimmille lapsille ainakaan.

Kortelainen: Virginie 9
Hauskasti dekkarimainen tutkimus Edelfeltin rakastajattaresta.

Lähtee viimeisimmästä.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu moskovaan
Aivan loistava; ei todella paremmasta väliä. Parhaita ikinä lukemiani! Otsikosta voi päätellä juonta riittämiin.

Virginia Woolf: Orlando
Ostettu klassikkopokkarialesta. Odottamattoman hyvä. Orlando elää 500 vuotta, on kuollessaan 36, hänen sukupuolensa vaihtuu aivan täysin käsittämättömästi kesken kirjaa. Hilpeä.

Erlend Loe: Supernaiivi
Samaa mieltä kuin sinä.

Stephen King: Unensieppaaja.
Kingiä teennäisimmillään. Ihmisten perseestä tunkee näätiä. Tyhmä, paska. Älä lue. Ihme, että vaivautuivat tästä elokuvan tekemään - on niitä Kingillä parempiakin.

Italo Calvino: Jos talviyöna matkamies.
Ihastuttava, jos on kielestä, kirjoittamisesta kiinnostunut. Omintakeinen tyyli. Onko tämä nyt romaani? Alkaa niin, että _sinä_ ostat Italo Calvinon uuden romaanin, Jos talviyönä matkamies... Mutta kerrassaan kiinnostava.

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä Osa I: Combray.
Hmm... En oikein päässyt sisälle jättiklassikkoon; luettavissa, mutten varmaan jatka etiäpäin tätä sarjaa. Ehkä sitten joskus. Porvarillista elämänkuvausta.

Albert Camus: Sivullinen
Sivulliset samaistuvat. Mies tappaa, eikä oikein välitä mistään. Soljuvaa, korutonta, miellyttävää lukemista. Eikä mene kuin pari tuntia.

Kurt Vonnegut: Galapagos.
Ei huono, mutta Vonnegutilla parempiakin. Aikajana miljoona vuotta. Evoluutio tekee tehtäväänsä.

Ken Follet: Kolmas kaksonen
Hölmö jännityskirja. Ei muuttanut käsitystäni siitä, että Folletilla on vain yksi lukemisen arvoinen kirja, l. Taivaan pilarit.

Patrick Süskind: Parfyymi
Kertoo henkilöstä, jolla on ylikehittynyt hajuaisti. Varsin loistava kirja tämä.

muistin hämäristä kätköistä, eli mieleenpainuneista syystä tai toisesta viime aikojen lukemistoistani.

Numeroinnista huolimatta ei paremmuusjärjestyksessä.

1. Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla.

Toimittajan kokeilu matalapalkkaisena Usa:n työläismaailmassa. Näin puhkeaa viimeistään kupla jenkkimenosta. Lukemisen arvoinen totta vieköön!

2. Noam Chomsky: New York 11.9.

Amerikkalaisen yhteiskuntakriitikon näkemyksiä terrori-iskun syistä ja seurauksista. Antaa tietoa enemmän kuin yksipuoliset mediauutiset.

3. Anja Snellman: Lyhytsiipiset

Snellmanin uusin kirja on kirjailijan vapaata muokkausta pohjana Bodomin tapahtumat. En ole Snellmanin ylimpiä ihailijoita, mutta menettelihän tuo jotenkuten.

4. Johan von Bonsdorff: Uutistulvassa vastavirtaan.

Kirjailijan kolumneja 90-luvulta. Mielenkiintoisia otteita ja terävää pohdiskelua. Tykkäsin kovasti.

5. Suvielise Nurmi: Katsomukset kohtaavat.

Aivan loistava kirja, jos hakee neutraalia suhtautumista eri uskontoihin. Asiallinen, selkeä. Aion hankkia kyseisen kirjan myös kotiini. Aina ajankohtainen ja tärkeä ymmärtääkseen maailmanmenoa.

6. Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu

AAAH! Kyllä, kyllä!Tulen mielelläni tanssimaan. Saarikoski on nero..yksinkertaisesti sanottuna monipuolisesta lahjasta, joka Suomelle annettiin:) Rakastan tuota boheemia äijää jännine virityksineen. Luo uskomattoman vähin keinoin väkeviä tunnelmia. Saarikoskeen en kyllästy ikinä!

7. Karin Fossum: Ken sutta pelkää

Hiukan omituinen loppu hänen kirjoissaan, joita olen lukenut. Ei noussut mitenkään oman dekkarilistani kärkeen, vaikka jännitteitä kirjassa oli ja jossain määrin hyviäkin oivalluksia. Jotain kuitenkin puuttui, joka jätti minut suhteellisen tyhjäksi annistaan.

8. Tim Worsley: Omat kotisivut.

Tällaisena varsinaisena atk-nerona=)) uteliaisuuttani tsekkasin mahdollisimman yksinkertaisen näköisen opuksen aiheesta. Täytyy sanoa, että tältä pohjalta en vielä kotisivuille ponnistaisi ja syy tuskin Worsleyn=)

9. Nawal el Saadawi: Eevan kätketyt kasvot: nainen arabiyhteiskunnassa.

Tästä kirjasta voi sanoa vain, että lukekaa ja muodostakaa mielipide itse. Paikoin nosti niskavillat pörhölleen, paikoin itkin. Kirja antaa kuitenkin yllättävän laajan kuvan naisen elämästä. Kirja on kuvausta myös naisen asemasta koko maailmanhistoriassa. Tämän kirjan jälkeen moni asia avautuu eri tavoin.

10. Bradley Viner: Kotona on kissa

Hermoja raastavan mouruamisen takia tutkailin sitä neuvoja saadakseni. En kylläkään alkanut hieromaan kissanperiä pumpulipuikolla, joten yön ajaksi kissalle oma nukkumapaikka kellaritiloihin, jotta yöunet olisivat taatut:)

Tällä hetkellä luen Henning Mankellin uusinta kirjaa Ennen routaa, joka taattua Mankellia. Kirjassa on nyt ensimmäistä kertaa pääosissa hänen tyttärensä Linda, joka on myös valmistumassa poliisiksi. Jostain syystä dekkarit, joissa on useampi taso, tyyliin: itse rikos, poliisin oma henkilökohtainen elämä ja taustalla yhteiskunnan ilmiöt tehoaa minuun.

1. Jaan Kaplinski & Johannes Salminen: Valkeat yöt ja mustat. Kiva kirjeenvaihtojuttu, kulkee aika älykkötasolla, mutta viisaiden keskustelua on jännä seurata. Itse myötäilen Kaplinskin euroskeptisiä näkemyksiä. Lisäväriä tuo Salmisen Ahvenanmaalaisuus, Lauttasaarelaisuus ja katolilaisuus. Humanisteja molemmat. (8)
2. Jaan Kross: Mesmerin piiri. Upea Nobel-tasoinen kertomus Tarton yliopistosta 1930- ja 1940-luvuilta. Useita kehyskertomuksia, Suomen lähialueiden historian tuntemusta avartava teos. Kross on vanha kunnon kirjailija. (10)
3. Reidar Palmgren: Jalat edellä. Hyvä lukukokemus. Unenomainen aikalaiskuvaus perhehelvetistä. (9)
4. Günter Grass: Ravunkäyntiä. Hieman jahkaileva nobelkirjailijan tilitys matkustajalaiva Wilhelm Gustloffin torpedoimisesta ja uusnatsismin noususta Saksassa. (8)
5. Jevgeni Popov: Mestari Kaaos. Annetaan nyky-Venäjän kertoa itsestään. Popov on muuten suuri Suomen ystävä. (8)
6. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi. Upea, vaikka esikoisromaani science fictionia harrastavalta kirjoittavalta nuorelta naiselta. Päähenkilö löytää oikean peikon. Tekstin sekaan miksatut historianväärennöspätkät antavat hyvän esimerkin siitä, kuinka meille voi uskotella mitä vain, kun lähteet väärennetään. (10 tai 9 ja puoli)
7. Hannu Raittila: Canal Grande. Euroopan Unioni ei ole yhtenäistänyt kansanluonteita. Hulvaton vertaileva punnitus niin suomalaisesta kuin italialaisestakin luonteesta. Loppu lässähtää. (9)
8. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie. Hyvä laita-Helsingin kuvaus. Jotenkin vain vanhentunut jo ílmestyessään. Kuvaus miehisestä päähänpiittymästä ja nolosta lopusta. (8)
9. Kaur Kender: Itsenäisyyspäivä. Järkyttävä, kamala kirja. Jaan Krossin akateemisen "Mesmerin piirin" vastakohta. Tässä virolaiset ovat rikollisia porsaita. Rankka nyky-Viron kuvaus. Ensin ällöttää, sitten kiehtoo. (9)
10. Richard Rayner: Pilvien piirtäjä. Amerikkalaisen kirjailijan Suomi-kuvaus. Pääosassa suomalainen arkkitehti. Ajateltiin filmattavaksi, pääosaan Brad Pitt, saa nähdä. Hyvä sisällissotakuvaus Tampereen valtauksesta. Toiveikas ja uhmakas 1920-luvun rakentamisen henki Amerikassa, kun ensimmäiset pilvenpiirtäjät nousevat. Lämmin kuvaus Suomesta, kirjailijan vaimo on suomalainen.(9)

Koska olen lukenut niin paljon niin loistavia teoksia, olen joutunut vetämään arvosteluasteikon äärimmäisen kireälle.

Stanislaw Lem: Solaris.
Kertomus epäonnistumaan tuomituista yrityksistä saada kontaktia tuntemattomaan. Solaris-planeettaa peittää elävä, älykäs meri, joka lukee tutkimusasemaa planeetalla pitävien ihmisten mieliä ja toteuttaa heidän tiedostamattomia ajatuksiaan. Tutkijat joutuvat kohtamaan hahmoja mielensä syvimmistä syövereistä: rakkautta, kauhua ja epätoivoa. Ihmisen ja meren kohtaamisen mahdottomuus rinnastuu myös kahden ihmisen välisen suhteen ongelmallisuuteen. Samalla Solaris on myös ainakin satiiri tieteellisestä ponnistelusta ja ihmiskunnan suuruudenhulluudesta. Arvosana: 10.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys.
Kundera tarkastelee neljän keskieurooppalaisen päähenkilönsä kautta erotiikkaa, diktatuurissa elämisen vaikeutta, kitschin luonnetta ja ihmiselon yleistä tragikoomisuutta. Välillä hän kuitenkin hairahtuu dualistiseen ruumis ja sielu -höpötykseen. Muutenkin romaanista jää mielikuva, että näistä aineksista olisi voinut saada irti vielä hieman enemmänkin. Hieno kirja silti.
Arvosana: 8.

Nikolai Gogol: Kuolleet sielut.
Satiiriseksi tarkoitettu kuvaus miehestä, joka kiertelee ostamassa kuolleita talonpoikia. Teos on liian realistinen ja satiiri aivan liian hienovaraista, vaikka jotkut tilanomistajat ovatkin herkullisia hahmoja. Kirja päättyy melkoiseen antikliimaksiin, kun kuolleiden sielujen käyttötarkoitus paljastuu.
Arvosana: 6.

Kurt Vonnegut: Kissan kehto.
Kertomus ihmisten itsekeskeisyydestä, vastuuttomuudesta ja typeryydestä, joiden ansiosta jää-yhdeksän -niminen joukkotuhoase niittää kuolemaa. Parasta teoksessa on näyttämönä toimiva kuvitteellinen valtio Karibialla. Kansalle tarjotaan sirkushuveja vainoamalla bokononismi-uskonnon kannattajia - joihin jokainen saarella salaa kuuluu.
Arvosana: 7.

William Shakespeare: Hamlet.
Kertomus Tanskan prinssistä, jonka murhattu isä vaatii poikaansa kostamaan. Hamlet on ilmiselvästi hullu, mutta hänen hulluutensa laji jää hämärän peittoon. Myöskään Ofelian, Hamletin mielitietyn motiivit eivät aukea. En ymmärtänyt teosta, vaikka se jäikin syvästi kiehtomaan. Siksi ei arvosanaa.

Leena Krohn: Umbra.
Lääkäri keräilee paradokseja, pohdiskelee äärettömän luonnetta sekä vastuun käsitettä. Työssään hän kohtaa onnettomia ihmisiä psykopaateista masentuneisiin. Krohnin tekstissä on aistillista viehätysvoimaa.
Arvosana: 9.

Leena Krohn: Datura.
Daturan päähenkilö työskentelee toimittajana Uusi Anomalisti -lehdessä, joka kertoo lukijoilleen paranormaaleista ilmiöistä ja muista outouksista. Astmaansa hän lääkitsee Datura-kasvilla, joka aiheuttaa outoja harhoja. Todellisuus hämärtyy. Krohn tarjoilee lukijalleen älyllisiä virikkeitä sellaiseen tahtiin, että lukija hämmästelee hänen sivistyneisyyttään.
Arvosana: 9.

Federico Andahazi: Anatomi.
Huikea kertomus 1500-luvulla ihan oikeasti eläneestä anatomista, joka ensimmäisenä alansa harjoittajana löytää klitoriksen. Löydöstään hän joutuu vastaamaan inkvisition edessä. Kaiken nielevänä motiivina anatomillamme on voittaa omakseen Venetsian hienoimman huoran rakkaus. Teos on yhtäaikaa hauska, kiihottava ja älyllinen. Andahazi ei missään vaiheessa kerro omaa mielipidettään, vaan lukija joutuu vain arvailemaan, miten kirjailija tarinaansa suhtautuu. Arvosana: 9.

William Shakespeare: Julius Caesar.
Kertomus Caesarin murhaan johtaneesta salaliitosta ja salaliittolaisten tuhosta. Shakespearella ei ole mitään syvällistä sanottavaa koko asiasta. Kertomus jää tylsäksi.
Arvosana: 4.

Tomek Tryzna: Tyttö Ei-kukaan.
Luin teoksen keväällä ties kuinka monenteen kertaan. Yhä edelleen se pitää pihdeissään eikä antaudu täysin selitettäväksi. 15-vuotias Marysia muuttaa kaupunkiin ja kohtaa kaksi ystävää, jotka vuorotellen vievät hänet ihmismielen perimmäisiin sopukoihin. Ensimmäinen ystävä, Kasia, on valtavaa kaipausta herättävä riivattu taiteilijahahmo. Toinen, Eva, on puolestaan rikas manipuloiva kuningatar, jota lukija yhtä aikaa himoitsee ja vihaa. Marysian oma minuus jää yhä kauemmaksi taustalle ja samalla myös todellisuus alkaa kietoutua yhteen fantasian kanssa. Loppu on yhtä aikaa käsittämätön, viiltävän traaginen ja kaunis, tarkemmin tulkittuna jopa elämänuskoa luova. Tai niin minä sen näen. Arvosana: 10.

Arvostelu tähdin 1=huono, 5=mainio

Viimeisin, ja yhä kesken:
Robert Holdstock, Muinaisuuden kosketus
*****
Adoptoitu poika omaa kykyjä jotka saavat vanhemmat tolaltaan ja epäilevät talossa käyvän häirikön. Kun pojan makuuhuoneeseen tumpsahtaa keskellä yötä rekkakuormallinen maata seassaan omituista kamaa (mm. hengiltä revitty koira) alkaa iskää ja äiskää pelottaa... Kun poika sitten myöhemmin "tuo" kotiin kaikkea arvokasta ja ikivanhaa (käy mm. vohkimassa egyptiläisestä haudasta kultaisen veistoksen) isukin ahneus voittaa. ihan sama mitä tapahtuu ja miten kunhan pentu kantaa aarteita ja saadaan isompi talo... Mitenkähän päättyy... Viimeksi isukki sai pojaltaan puolikkaan roomalaisen sotilaan päätä...

Ray Bradbury, Hullujen hautausmaa
****
Tunnetun scifi-kirjailijan tarina Hollywoodista ja erään studion kohtalosta. Lievästi absurdia tarinaa. Mitähän tästä sanois... Muistuttaa ehkä elokuvaa "Fear and loathing in Las Vegas" - paitti että tässä ei läträtä huumeilla, kovin pahasti.

Stanislaw Lem, Paluu tähdistä
****
Astronautti palaa pitkältä reissulta maahan joka on ehtinyt muuttua hänelle täysin käsittämättömäksi tavoiltaan ja teknologialtaan. Mielestäni päähenkilö on aika pässi nykyisenkin mittapuun mukaan. ihan kiva kirja.

Stephen King: Carrie
*****
Kaikki varmaan tietää tän. Kiva stoori, ei liian pitkä. Kaikki koulukiusatut varmaan tykkää tästä. Tynnyrissä kasvatettu teini saa tarpeekseen ja pistää hurlumhei, henki menee mutta niin menee kaikilta muiltakin...

Harry Harrison, Aikakoneen saaga
***** :D
Jos tykkäät Adamsin Linnunrata kirjoista, tykkäät tästäkin. Hollywoodin elokuvayhtiö on konkurssin partaalla. Kassahitti pitäisi saada aikaiseksi ettei mene firma nurin, aikaa pari viikkoa ja epätoivoisetkin ideat huomioidaan. Siispä tehdään jotain epätoivoista ja otetaan yhteyttä hulluun tiedemieheen joka väittää keksineensä aikakoneen... ja se pirulainen toimii. Etiikka ja ihmiskunnan etu romukoppaan, leffa on saatava ja tarkoitus pyhittää keinot. Aikakoneella parin viikon kuvauksen pidennetään vuosiksi ja koko kuvausryhmälle on odotettavissa muhkeat ylityökorvaukset... Ja historiallista spektaakkelia kuvatessa lavasteet, avustajat ja muu tarpeisto tietysti löytyy paikan päältä ja ennenkaikkea ilmaiseksi. Hauska lukea.

Joanna Russ, Piknikki paratiisissa
****
Ihmisten teollistuneelta sivilisaatiolta säästynyt "luonnonpuistoplaneetta" Paratiisi. Kaupallisten eturyhmittymien kevyt kalustoinen sotaoperaatio. Kourallinen "keskiverto" kansalaisia jotka ovat jääneet lomamatkallaan vahingossa keskelle sotatoimialuetta ja menneisyydestä vahingossa kaapattu kreikkalainen nainen, jonka tehtäväksi lankeaa turistien opastaminen turvaan. Sotatoimet ovat tarinan sivuseikka, niitä tuskin näkyy. Sen sijaan sekalaisen seurakunnan vaellus lumisessa metsässä ja huviretken muuttuminen hengissä selviämiseksi ovat tarinan ydin. Selkeää kritiikkiä myös nyky-yhteiskunnan individualistisen ja teknologiakeskeisen elämäntavan mielekkyydestä. Tarinan loppu etenee mielestäni liian nopeasti, olisivat saaneet kärsiä kauemmin... Joanna Russ kirjoittaa scifiä raikkaasti naisnäkökulmasta.

J.K. Rowling, Harry Potter ja liekehtivä pikari
****
Pakkohan joku Potterikin on lukea, varsinkin jos sellaisen löytää kirpparilta pikkurahalla.
Ihan maineensa veroinen, mukavaa luettavaa isommillekin. Tarinassa tapahtuu niin paljon että en tässä ala selostamaan. Ehkä jotain pikku viilausta tarvittasiin aikuisempaan makuun, kohtaukset etenevät nopeasti ja paikoin odottaisi enemmän kuvailevampaa tekstiä Harryn mielentilasta ja suhteesta tapahtumiin. Itse sankari, Harry, on mielestäni lähes sivuhenkilön roolissa ja hahmoista kaikkein yksiulotteisin. Toisinaan ärsyttävän mielivaltaisesti käyttäytyvä ja älyvapaa kakara (Olisiko lapsella joku kehityshäiriö? Psykopaatin ainesta?) Juonen huippukohdassa, salaisuuksien paljastuessa, tuntuu kuin huipulta olisi leikattu kärki. Lukija yllätettiin "takavasemmalta", aivan kuin olisi torkahtanut leffassa huipennuksen aikana - ei oikein päässyt nauttimaan yllättävästä käänteestä. Muuten ihan luettavaa.

Philip K. Dick, Maailma jonka Jones teki
***
Ei oikein natsannut. Maailma suurten sotien jälkeen. Jones, joka näkee tulevaisuuteen, mutta vain hetken päähän. Ulkoavaruudesta maahan tömähteleviä "ameeboja". Geneettisesti muokattu uusi rotu, jolla tarjoitus asuttaa Venus - jos en nyt aivan väärin muista.

Toim. Sadelehto, Outoja tarinoita 5
*****
Novelleja eri tekijöiltä. Luokiteltavissa kauhuksi. Ihan kivoja. En nyt vain muista niitä kaikkia...

Ja suoraan sanoen, en sitten enää muistakaan mitkä olen lukenut ennen näitä... eli jäi 8 kirjaan tämä lista.

J.D Salinger
Sieppari ruispellossa
kannattaa ehdottomasti lukea,selkeää kieltä
ei turhaa hienostelua.
Nick Hornby
Poika
Kirja alussa hyvä,mutta lopussa se vähän
lässähti.Elokuva on parempi.

George Orwell: Animal Farm
Satiiri diktatuurista. Eläimet ottavat vallan maatilalla, mutta vähitellen demokratiaa ja tasa-arvoa julistaneen vallankumouksen slogan "All animals are equal" saakin peräänsä jatkohuomautuksen "but some animals are more equal than the others." Orwell on kitkerä inhorealisti, jolla on taito esittää vakavat asiat yksinkertaisella ja ulkoisesti kevyellä tavalla. 9

Erlend Loe: Tosiasioita Suomesta
Tajunnanvirtaa ja ylimittaisia lauseita. Nuorehko mies saa tehtäväkseen laatia matkaesitteen Suomesta, ja siinä sivussa pohtii omaa elämäänsä ja saavutuksiaan sekä pohjoismaista mentaliteettia ja Norjalaista yhteiskuntaa.
Sanoma jää olemattomaksi eikä oivaltavuudesta voi tämän itsestäänselvyyksiä toistelevan teoksen yhteydessä puhuakaan. Supernaiivin tapaan tämä ei ole edes hauska, vaikka pitkälti samaa teemaa toistaakin. 5

Margaret Atwood: The Blind Assassin
Kahden siskoksen tarina 1930-luvulta nykypäivään sivuaa ulkokultaisesti ajanjaksonsa historiallisia tapahtumia ja ottaa laimean feministisesti kantaa naisen asemassa tapahtuneisiin muutoksiin vuosien saatossa. Tarina alkaa hyvin, mutta lässähtää ikävästi loppua kohden. Ainesta parempaan olisi ollut, nyt kirjassa on aistittavissa helppoihin ratkaisuihin tyytyvän tusina(nyyhky)romaanin imelä sivumaku. 7½

Charles Bukowski: Postitoimisto
Miehisen renttukirjallisuuden klassikko. Postimies ryyppää ja nai. 7½

Ranya ElRamly: Auringon asema
Egyptiläisen miehen ja suomalaisen naisen rakkaustarina. Tyypillistä taideproosaa, josta tehokeinona käytetty toistoisuus tekee ah, niin herkän/kauniin/runollisen sekä tottakai originellin. Tässä tapauksessa se kuitenkin toimii. "Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin." Ei paha. 8

Franz kafka: Oikeusjuttu
Byrokratian koneisto murskaa pienen ihmisen. Olen lukenut aikaisemmin saman kirjailijan Linna:n, ja sen perusteella odotin jokseenkin raskaslukuista ja vaikeaselkoista tekstiä. Yllättäen Oikeusjuttu olikin ihan oikeasti mielenkiintoinen ja jopa vangitseva. (Tai ehkä olen vain tässä välissä oppinut ymmärtämään ekspressionistista ilmaisua, ja vieläpä vauttimaan siitä, tiedä häntä.)
Joka tapauksessa, hieno kirja, pidin kovasti. 9½

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Kirjallisuuden eri tyylilajeilla leikittelevä romaani, jonka pääosassa olet juuri sinä, Lukija. 8

Agatha Christie: Syyttävä sormi
Kuka lähettelee nimettömiä herjauskirjeitä maalaiskylässä? Neiti Marple tietää.
Kivaa "aivot viihteelle" -luettavaa, jossa kiteytyy kaikki se, mistä dame Agathan tuotannossa pidän -mutkainen juoni, peribrittiläinen luokkayhteiskunta hienostuneine vanhoine neiteineen juomassa teetä pikkurillit ojossa, sopivasti kömpelöä romantiikkaa ja tietenkin se viimeisessä luvussa paljastuva murhaaja. 8

William Burroughs: Alaston lounas
Beat-kirjallisuuden aikanaan suurtakin kohua herättänyt kirja nistin (sielun)elämästä, josta ei verta, eritteitä, vieroitustuskia, yksityiskohtaisesti kuvailtua homopornoa sekä joka puolelta dominoivaa yleistä halveksuntaa elämää ja ihmisyyttä kohtaan puutu. Burroughsin kerronta on mielenkiintoista. Tätä haluan lisää. Joskus. 7

Niklas Rådström: Månen vet inte
Luen parhaillaan, joten en voi arvostella. Ihan hyvältä kuitenkin vaikuttaa. Pikkupoika muistelee isovanhempiaan ja näkee mielikuvitusmerirosvoja. Toiston voimaan luottavaa taideproosaa, sopivan helppolukuista.

10 viimeisintä (tenttikirjat poislukien)

1. Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset (1700-luvun lopppupuolelta)
Ihan yleissivistyksen vuoksi... Werther hurmioituu ja sitten tuskailee jo varatusta Lottesta. Kirjeromaani. Sijoittuu ymmärtääkseni aikaan, jolloin yläluokan itsariin päättyvä
onneton rakkaus oli vähän niin kuin muotia,
tai ainakin värisyttävän romanttinen juttu.

2. Boris Hurtta: Lumen tuloa ei voi estää (1991)
Ihan yleissivistyksen vuoksi tämäkin, kun en noin "luonnostaan" kaipaa kauhukirjoja, mutta halusin kuitenkin selvittää mitä niissä oikein piilee... (edellisellä kerralla lainasin ja jätin kesken - n. 10 v. sitten - jonkun Stephen
Kingin kirjan koska se oli ulkoasultaan käsittämättömän kökköinen, ja melko
sottainen on kyllä tämäkin kirja eli MITÄ ihmettä te kauhunharrastajat oikein teette samalla kun luette?!)
No, tässä mies hylkää kurjan elämänsä kaupungissa ja vuokraa talven alla mökin oudosta syrjäkylästä ryhtyäkseen erakkokirjailijaksi. Melkeinpä jopa pelkäsin yhdessä kohdassa... Mutta kyllä se Hurtta kertoilee mukaansatempaavasti jopa
minunlaiseni ennakkoluuloisenkin mielestä, eikä kirja mene kokonaan fantasian puolelle mitä en olisi kestänyt, päähenkilö on hemmetin ärsyttävä kylläkin.
Suomalaisia kauhukirjailijoita ei muuten ilmeisestikään ole kovinkaan paljon, mutta
tämä tarina sijoittuu mainiosti nimenomaan suomalaisiin maisemiin.

3. Jeanette Winterson: Oranges Are Not the Only Fruit (1985)
Kirjailijan nimi saa ehkä ajattelemaan kioskiromantiikkaa, mutta tässä
on todella taitava ja kiinnostava kirjoittaja ja kirja, jota on ilo ja riemu lukea!
Humoristinen ja nokkela, mutta ajattelemaankin paneva kertomus tytöstä, joka kasvaa tiukan uskonnollisen yhteisön parissa ja rakastuukin sitten toiseen tyttöön. Ei kuitenkaan mielestäni Wintersonin paras teos.

4. Vigdís Grimsdòttir: Hiljaisuus (2000)
Todella hieno kirja tytön ja isoäidin suhteesta.
Alkaa hiukan ikävystyttävänä, mutta sinnikäs lukija palkitaan.
Vähä vähältä, tytön muistellessa mykän mummin kuolinvuoteen äärellä tämän erikoislaatuisessa maailmassa viettämiään aikoja alkaa lukijan silmien eteen avautua suorastaan hyytävä todellisuus...

5. Kristín Ómarsdóttir: Olipa kerran tarinoita (1991)
Mukavia lyhyitä juttuja lapsenomaisella äänellä kerrottuna. Ääni tosin alkaa vähän kyllästyttää, kun se jatkuu etukannesta takakanteen, mutta ihan kiinnostava muuten.

6. Marianne Backlén: Karma (2002)
Elämää kankean "monikulttuurisessa" Suomessa usean eri henkilön silmin.
Aika lohduton kuva kulttuurien pinnallisesta kohtaamisesta. Kieli on
tosi yksinkertaista, melkein kuin jonkun päiväkirjamerkintöjä. Sanoo ääneen
vaikeitakin asioita.

7. Reidar Palmgren: Jalat edellä (2001)
Ennakko-odotukseni olivat korkealla, siksi kai vähän petyin. Välinsä kylmettäneen,
vain lapsen takia natisevassa liitossaan pysyvän pariskunnan juristimiehen tarina ei
juuri nyt vain vedonnut minuun.

8. Chris Stewart: Andalusialaiset sitruunat (2001)
Luin kirjan, koska takakansi sai sen kuullostamaan tosi hyvältä ja olen
kiinnostunut Espanjasta, mutta pelkkään takakanteenpa ei tietenkään koskaan
kannata luottaa ja kirja oli sangen tylsä sekä huonosti kirjoitettu.
Brittimies tuhlaa omat ja vaimon rahat rappioituneeseen maalaistilaan ja sitten alkaa pesänrakennus (ja sikojen teurastus). Kiinnostavaa
siinä oli se tieto, että Andalusiassa on ilmeisesti skorpioneja. Tästä eivät lomaoppaat
puhu... Kai siinä muitakin kiintoisia pikkutietoja oli, mutta siinä se.

9. Jack Kerouac: Maanalaiset (1958)
Ihastuin joskus interrail-teininä kyseisen beatnikin Matkalla-kirjaan ja palasin
nyt lämmittelemään vanhaa suhdetta vain huomatakseni, että eipä enää lämminnyt.
Jokseenkin kiinnostava henkilö on päähenkilön musta rakastajatar, jota tosin kuvataan vain päähenkilön silmin. Mutta kannattaa muistaa, että tämä on 50-luvulla kirjoitettu. (ja kolmessa päivässä takakannen mukaan...)

10. Zadie Smith: Valkoiset hampaat (2000)
Todella hulvaton ja ironinen kertomus monikulttuurisesta Lontoosta. Suosittelen
lämpimästi!!! Parasta mitä olen lukenut aikoihin (Grimsdòttirin ohella) Olin sitä paitsi juuri lukenut Stuart Hallin Identiteetin, mikä sopi hyvin aiheeseen, ikään kuin taustalukemiseksi.

David Eddings:Timanttivaltaistuin
Todella hyvää fantasiakirjallisuutta!!Aloittaa aivan mahtavan fantasia-sarjan..Kertoo miehestä, joka on ritari ja ryhtyy etsimään parannuskeinoa kuningattareelleen, joka on myrkytetty..10

David Eddings:Rubiiniritari
Toinen osa Eleniumin-tarua..Yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa... 10

David Eddings:Safiiriruusu
Päätösosa Eleniumintarulle.. yhtä mahtava kuin edellisetkin!!Ellei vielä parempi!!!! 10

John Steinbeck:Hiiriä ja ihmisiä
Jotenkin kuivan oloinen kirja joka kertoo serkuksista jotkaolivat yhtä läheisiä kuin veljekset..Toinen heistä oli vajaamielinen, koska lapsuudessaan häntä oli potkaissut päähän hevonen ja jonka toilailuja toinen heistä sitten selvitteli.Loppu oli todella erilainen ja dramaattinen.. 8½

Anu Holopainen:Boreaksen lapset
Ensimmäinen suomalaisen kirjoittama kirja, josta pidin.. Kertoo pitkäikäisistä ihmisistä, jotka taistelivat pahaa vastaan.. 9

Raamattu
Kokoelma kirjoja,jotka erottuvat edukseen muista..Juoni saattaa kyllä ehkä paikoitellen junnata paikoillaan..Loppu on dramaattista ja kirjoittajien kokemukset usein aika samanlaisia..
kirjojen päähenkilöitä ovat Jumala ja Jeesus... 9½

K.A.Applegate: Everworld-sarja
Kertoo ryhmästä nuoria,jotka siirtyvät vasten tahtojaan tästä maailmasta toiseen noidan kanssa/takia ja jotka siellä yrittävät löytää tietä takaisin tähän maailmaan.. 9

Mika Waltari:Sinuhe Egyptiläinen
Mielestäni todella tylsä kirja... 5