Superkoira ei alottelijoille

on nähnyt kadulla tai tuttavien luona hyvin kasvatetun koiran. Siihen on helppo ihastua. Niin minullekin kävi.

Dobberin kanssa on PAKKO opetella nätisti kävelyä sun muuta käytöstapaa runsaasti. Dobberi on niin liikuntaa rakastava, että sitä pitää käyttää ulkona ja paljon. Tehtäviä se rakastaa myöskin ja siitä saa koiralle keskittymiskykyä ja rauhoittumista.
Dobberi ei saa määrätä perheessä mitä kukakin tekee muutoin se joutuu myöhemmin piikille - kouluttaessaan ihmistä.
Vaikka kyseessä olisi ääriystävällinen yksilö ja vain höselö ilman koulutusta niin voi varautua siihen, että kaksin käsin pitelee hihnaa ja välillä on silti turvallaan jostain äkkiliikkeestä. Nuori dobberi hyppää mielellään paikallaan itsensä ympäri kun on niin kiva lähteä lenkille. Se voi tehdä ihmiselle kipeetä.

Eroahdistus on myös melko taattu jos on johtajuus ongelmaa. Siinä on omat ja naapurin hermot sitten koetuksella. Huonekalut vaihtoon jne. Parketti ei muuten kestä koiran uloslähtöä. Tikuille menee parketit.

Ensikertalainen koiranomistaja olisi syytä saada kiinnostumaan koirakoulusta. Hihnassa riekkuva yli 40kg, vahva koira ei ole mikään kaunis näky vaan pelottava ja siinä saa hartiat kipeiksi ja liukkaille keleillä ei voi liikkua yhtään. Dobberi ei näytä lainkaan niin vahvalta kuin mitä se on. Moni on yllättynyt kun saa hetken pitää hihnasta kiinni ja joku hyvä haju herahtaa koiran sieraimiin.
Takajaloillaan seisten dobberi yltää helposti tunkemaan tassunsa parimetrisen ihmisen suuhun ja siinä menee huulet rikki.

Ihmisillä on vaikeuksia saada pienempiäkin koiria koulutettua mutta näissä isoissa ja luonteikkaissa roduissa jälkiseuraukset ovat helposti vaarallisia. Elämästä menee silloin ilo.

Kaikki kodinvaihtajat eivät ole agressiivisia mutta kiltinkin dobberin kanssa on melko mahdotonta elää jos sitä ei opeta ihmisen tavoille. Dobberi itse on melko heikosti kipua tunteva eli sitä ei haittaa jos kirjahylly kaatuu tai sohva tai mitä nyt eteen sattuukin.

Suosittelen koiraa harkitsevia kurkkimaan ongelmakoirasivuille. Tekee hyvää lukea mitä kaikenlaista ongelmaa ihmisillä on koiriensa kanna.
Olisi myös tosi hyvä käydä koirakoulutuskentillä katsomassa touhua ja jutella siellä ihmisten kanssa. Dobberia harkitsevan olisi parempi käydä palveluskoirakentällä, ettei vain saa väärää infoa.

Kun koulutus loksahtaa kohdilleen niin tämä on aivan ihana rotu. On minulla muitakin ollut ja on edelleen. Siksi tiedän myös sen, että dooben kanssa koulutukseen joutuu panostamaan hiukan enemmän kuin seurakoiran tai pystykorvan koulutukseen.

ihailevista kirjoitti:

on nähnyt kadulla tai tuttavien luona hyvin kasvatetun koiran. Siihen on helppo ihastua. Niin minullekin kävi.

Dobberin kanssa on PAKKO opetella nätisti kävelyä sun muuta käytöstapaa runsaasti. Dobberi on niin liikuntaa rakastava, että sitä pitää käyttää ulkona ja paljon. Tehtäviä se rakastaa myöskin ja siitä saa koiralle keskittymiskykyä ja rauhoittumista.
Dobberi ei saa määrätä perheessä mitä kukakin tekee muutoin se joutuu myöhemmin piikille - kouluttaessaan ihmistä.
Vaikka kyseessä olisi ääriystävällinen yksilö ja vain höselö ilman koulutusta niin voi varautua siihen, että kaksin käsin pitelee hihnaa ja välillä on silti turvallaan jostain äkkiliikkeestä. Nuori dobberi hyppää mielellään paikallaan itsensä ympäri kun on niin kiva lähteä lenkille. Se voi tehdä ihmiselle kipeetä.

Eroahdistus on myös melko taattu jos on johtajuus ongelmaa. Siinä on omat ja naapurin hermot sitten koetuksella. Huonekalut vaihtoon jne. Parketti ei muuten kestä koiran uloslähtöä. Tikuille menee parketit.

Ensikertalainen koiranomistaja olisi syytä saada kiinnostumaan koirakoulusta. Hihnassa riekkuva yli 40kg, vahva koira ei ole mikään kaunis näky vaan pelottava ja siinä saa hartiat kipeiksi ja liukkaille keleillä ei voi liikkua yhtään. Dobberi ei näytä lainkaan niin vahvalta kuin mitä se on. Moni on yllättynyt kun saa hetken pitää hihnasta kiinni ja joku hyvä haju herahtaa koiran sieraimiin.
Takajaloillaan seisten dobberi yltää helposti tunkemaan tassunsa parimetrisen ihmisen suuhun ja siinä menee huulet rikki.

Ihmisillä on vaikeuksia saada pienempiäkin koiria koulutettua mutta näissä isoissa ja luonteikkaissa roduissa jälkiseuraukset ovat helposti vaarallisia. Elämästä menee silloin ilo.

Kaikki kodinvaihtajat eivät ole agressiivisia mutta kiltinkin dobberin kanssa on melko mahdotonta elää jos sitä ei opeta ihmisen tavoille. Dobberi itse on melko heikosti kipua tunteva eli sitä ei haittaa jos kirjahylly kaatuu tai sohva tai mitä nyt eteen sattuukin.

Suosittelen koiraa harkitsevia kurkkimaan ongelmakoirasivuille. Tekee hyvää lukea mitä kaikenlaista ongelmaa ihmisillä on koiriensa kanna.
Olisi myös tosi hyvä käydä koirakoulutuskentillä katsomassa touhua ja jutella siellä ihmisten kanssa. Dobberia harkitsevan olisi parempi käydä palveluskoirakentällä, ettei vain saa väärää infoa.

Kun koulutus loksahtaa kohdilleen niin tämä on aivan ihana rotu. On minulla muitakin ollut ja on edelleen. Siksi tiedän myös sen, että dooben kanssa koulutukseen joutuu panostamaan hiukan enemmän kuin seurakoiran tai pystykorvan koulutukseen.

Lue lisää

ON NE UPEITA MUTTA EN OTTAS EKAKSI KOIRAKSI VAAN JOS MULLA OIS SEMMONEN NIIN SE OIS KILTTI JA HYVIN KOULUTETTU JA NUORENA AVIOPARINA MEILLÄ OLISI 2 DOBERMANNIA JA SITTEN 1 DOBERMANN NARTTU LINDA < JOKA OLISI EMÄNTÄNSÄ KAVERINAKIN < KEITTIÖSSÄ JA SITTEN DOBERMANNPOIKA 10 KK < RONI JOKA OLISI TAAS MATKAKAVERINANI < SUOMI-TOURILLA JA EUROOPANTURNEELLA JA EMÄNTÄNSÄ KAVERINA < TALVELLAKIN JOPA

Mä luulen, että aikapaljon dobbereita menee vääriin käsiin. Mutta kyllä nykyään se egonjatkeeksihankittu, silmiähivelevän kaunis ja huomiotaherättävä koira hommataan venäjältä- Eli typätty. Luomut kun ei enää ole niin huomiota- , varsinkaan kunnioitusta herättäviä kuin typätyt. Sanoo kuka mitä tahansa.

Tarkoitan nyt tällä sitä, että ei sitä luomua enää oteta niin useasti egonjatkeeksi. Siihen käytetään sitten sakemanneja ja rotikoita sekä ulkomaantuonteja, niiden ulkonäkö ei "kärsi" typistämiskiellosta.

Meni nyt vähän OT. Mutta ensimmäinen rotikka, dobberi, sakemanni se on kaikilla ollut. Tietenkin minäkin, rotikanomistajana, toivoisin että koirilla harastettaisiin jotain, että ne pääsisivät purkaa energiansa ja tekemään sitä mihin ne on jalostettu.
Mutta aina ei voi huudella, että HARRASTAKAA HARRASTAKAA, tai teillä on aikapommi käsissä.

Harrastaminen on toissijaista, itse näen tärkeämpänä sen, miten koira koulutetaan ja miten sitä aktivoidaan kotona ja hihnalenkeilllä. Mikä sen suhde on omistajaan/ perheeseen.

Dobberi on hieno rotu ja sellainen tulee minulla vielä joskus olemaan, luomu tai typätty. Rotikka on toinen rotu jota en luovu.

juoksemisesta, etsimisestä ja erilaisten tehtävien teosta. Hyppyesteet on mahtavia ja agility esim.

Koiralle pitää opettaa ja teettää nämä tehtävät, eikä vain lasketa koiraa pihalle ja sanota, tee mitä teet.

Minulla on tällä hetkellä seurakoira ja sekin on kyllä yllättävän suojeleva. Eipä tuosta ovesta tuntematon uskalla tulla itsekseen vaikka onkin tuollainen pieni 24kg koira vastassa.

nauttii valtavasti kirjoitti:

juoksemisesta, etsimisestä ja erilaisten tehtävien teosta. Hyppyesteet on mahtavia ja agility esim.

Koiralle pitää opettaa ja teettää nämä tehtävät, eikä vain lasketa koiraa pihalle ja sanota, tee mitä teet.

Minulla on tällä hetkellä seurakoira ja sekin on kyllä yllättävän suojeleva. Eipä tuosta ovesta tuntematon uskalla tulla itsekseen vaikka onkin tuollainen pieni 24kg koira vastassa.

Lue lisää

purettua, jos se on sen rodun käyttötarkoitus?

osittain siihen sen kokoon ja todella pelottavaan ääneen. Harva tulee meidänkää pihalle kun portilla on dobberin kuva. Jos dobberi vain ärähtääkin äänekkäästi niin heti kirjoitellaan tappajakoirista. Toisilla koirilla vain on pienempi ja hennompi ääni.
Itsekin säikähdän koiran ääntä, on se niin kova ja syvälle tunkeva ääni. Mutta koska tunnistan koiran intohaukun tai vieraita pihalla-haukun niin eipä siinä mitään. Helvetin kova ääni, josta syystä monilla menee kuset housuun.

Ei sitä suojelua saa pois niinkuin ei muiltakaan roduilta. Jopa seurakoirat suojelee. Joka ainoa koira, joka tulee tiellä vastaan räyhäten - suojelee omistajaansa koska tämä omistaja ei koiran mielestä pysty ns tilannetta hoitamaan. Monikaan koira ei kaipaa muita koiria laumaansa ja siksi karkoittaa muut koirat tai ihmisetkin pois.
Aidan viertä juokseva räksyttäjä ajaa mielestään uhan pois. Ihminen aika usein sallii tämän koska ei osaa koiraansa kouluttaa. Koira siis suojelee pihaa=reviiriään.

Dobberi tarvitsee johtajan, joka sanoo, ettei nyt tarvitse suojella. Suuri osa ensidobberin hankkijoista kohtelee pentua kuten kohtelevat vaikka pientä pystykorvaa. Se saa purra ja se saa pyydystää ja tehdä yhtä ja toista.

Dobberi kylläkin saavuttaa jo tuossa 6-7kk iässä sen säkäkorkeutensa eli jos koira seisoo takajaloillaan niin aikuisen nenä on vaarassa, ihan hellyyden takia. Sitten tuleekin eteen, että mitäs tälle ja tälle ongelmalle voi tehdä myös eroahdistus vaivaa useimmin näitä koiria.

Kun koira on elänyt kuin pellossa tai sitä ei ole osattu kasvattaa vaikka olisi haluttu tai omasta mielestä kylläkin kasvatettu, niin se on hyvin äkkiä melkoisen hallitsematon elukka. Sen ei tarvitse olla agressiivinen mutta se hellyyskin tekee kipeää, ihmiselle.

Kun perhettä johtaa ihmiset niin koiran suojelu ei käy yli äyräiden. Lisäksi koira tulee aina pitää lähellä omistajaansa kun tulee ohitustilanteita. Esim. kotoa juuri ulos pääsevä koira on innokas ja saattaa säheltää jos sille antaa liian pitkälti kulkuvaraa eli liian pitkä hihna.

Oma dobberimme on päästänyt kotiimme tuikituntemattomia ihmisiä jos nämä ovat itsevarmoja eivätkä pelkää. Mutta jos joku kurkkaa ovesta ja huudahtaa koiran nähdessään -hui- niin älämölö on ihan helvetillinen. Karkuun lähteminen herättää saalistusvietin.

Eli oli koira mikä hyvänsä niin rajoja ja rajoja ja hellyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä melkoista mustavalkoisuutta.

Käykäähän lukemassa -koiraneuvola- sivustoja. Löytyy googlen avulla. Siellä on joka ainoan rodun kanssa ihmisillä ongelmia ja jotkut niistä todella pahoja vaikka olisikin pienehköstä koirasta kyse. Kukapa nyt kovin usein antaa edes collien tai muun seurakoiran purra parin kuukauden ikäistä vauvaa kasvoista, käsistä tai mistä vaan? Itseasiassa yllättävän moni. Ärinöitä ei huomioida ennenkuin koira tosiaan käy kiinni. janiin edelleen.

perustuu kirjoitti:

osittain siihen sen kokoon ja todella pelottavaan ääneen. Harva tulee meidänkää pihalle kun portilla on dobberin kuva. Jos dobberi vain ärähtääkin äänekkäästi niin heti kirjoitellaan tappajakoirista. Toisilla koirilla vain on pienempi ja hennompi ääni.
Itsekin säikähdän koiran ääntä, on se niin kova ja syvälle tunkeva ääni. Mutta koska tunnistan koiran intohaukun tai vieraita pihalla-haukun niin eipä siinä mitään. Helvetin kova ääni, josta syystä monilla menee kuset housuun.

Ei sitä suojelua saa pois niinkuin ei muiltakaan roduilta. Jopa seurakoirat suojelee. Joka ainoa koira, joka tulee tiellä vastaan räyhäten - suojelee omistajaansa koska tämä omistaja ei koiran mielestä pysty ns tilannetta hoitamaan. Monikaan koira ei kaipaa muita koiria laumaansa ja siksi karkoittaa muut koirat tai ihmisetkin pois.
Aidan viertä juokseva räksyttäjä ajaa mielestään uhan pois. Ihminen aika usein sallii tämän koska ei osaa koiraansa kouluttaa. Koira siis suojelee pihaa=reviiriään.

Dobberi tarvitsee johtajan, joka sanoo, ettei nyt tarvitse suojella. Suuri osa ensidobberin hankkijoista kohtelee pentua kuten kohtelevat vaikka pientä pystykorvaa. Se saa purra ja se saa pyydystää ja tehdä yhtä ja toista.

Dobberi kylläkin saavuttaa jo tuossa 6-7kk iässä sen säkäkorkeutensa eli jos koira seisoo takajaloillaan niin aikuisen nenä on vaarassa, ihan hellyyden takia. Sitten tuleekin eteen, että mitäs tälle ja tälle ongelmalle voi tehdä myös eroahdistus vaivaa useimmin näitä koiria.

Kun koira on elänyt kuin pellossa tai sitä ei ole osattu kasvattaa vaikka olisi haluttu tai omasta mielestä kylläkin kasvatettu, niin se on hyvin äkkiä melkoisen hallitsematon elukka. Sen ei tarvitse olla agressiivinen mutta se hellyyskin tekee kipeää, ihmiselle.

Kun perhettä johtaa ihmiset niin koiran suojelu ei käy yli äyräiden. Lisäksi koira tulee aina pitää lähellä omistajaansa kun tulee ohitustilanteita. Esim. kotoa juuri ulos pääsevä koira on innokas ja saattaa säheltää jos sille antaa liian pitkälti kulkuvaraa eli liian pitkä hihna.

Oma dobberimme on päästänyt kotiimme tuikituntemattomia ihmisiä jos nämä ovat itsevarmoja eivätkä pelkää. Mutta jos joku kurkkaa ovesta ja huudahtaa koiran nähdessään -hui- niin älämölö on ihan helvetillinen. Karkuun lähteminen herättää saalistusvietin.

Eli oli koira mikä hyvänsä niin rajoja ja rajoja ja hellyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä melkoista mustavalkoisuutta.

Käykäähän lukemassa -koiraneuvola- sivustoja. Löytyy googlen avulla. Siellä on joka ainoan rodun kanssa ihmisillä ongelmia ja jotkut niistä todella pahoja vaikka olisikin pienehköstä koirasta kyse. Kukapa nyt kovin usein antaa edes collien tai muun seurakoiran purra parin kuukauden ikäistä vauvaa kasvoista, käsistä tai mistä vaan? Itseasiassa yllättävän moni. Ärinöitä ei huomioida ennenkuin koira tosiaan käy kiinni. janiin edelleen.

Lue lisää

ettei mikään koirani (eri rotuja) koskaan ole purrut ketään eikä huvikseen ole myöskään ketään ahdistellut.
Välillä olen jopa itse yllättynyt kun vieras ihminen tulee koirani vierellään huhuilemaan. Koirani ei siis edes haukkunut vierasta portilla vaan tulivat yhtä matkaa sisälle. Koira tietysti sai vieraalta hellyyttä ja mikäs siitä sen mukavampaa. Sylikoira.

Kerran on tullut humalainen ihminen sisälle asti eikä välittänyt vaikka koira huusi nenän edessä kuola lentäen. Me itse pelästyimme.
Koira ei käynyt kiinni mutta ei myöskään laskenut ihmistä eteistä pidemmälle. Kauhia rähinä ja louskutus ja liikehti edessä perääntymättä. Me ihmiset sitten otimme koiran haltuun ja heitimme kännikalan pihalle ja itseasiassa pihalta poiskin.

Koirat ei siis meillä tee päätöksiä vaan vain ilmoittaa, että joku on pihalla tai talossa tai sitten ei. Me ihmiset sitten komennetaan koira taakse ja otetaan vieraat vastaan.

Myöskään ohikulkijoita ei saa haukkua koska meteli olisi kokoaikaista ja koira vain kuumuisi ihan turhaan. Sääntöjä pitää olla niin ei tarvitse ihmetellä, että miksi koira tekee niin tai näin.