me ollaan miehen kanssa ajateltu lähteä kaksistaan viikoksi vaeltamaan ja viedä meidän 10kk ikäinen poika miehen vanhemmille...
onko se liian pitkä aika olla poissa vanhempien luota? vai pitäiskö meidän lyhentää lomareissua?
vastauksella ei oo kiirettä koska reissu on vasta parin viikon päästä...
kiitos etukäteen :)
onko se liian pitkä aika olla poissa vanhempien luota? vai pitäiskö meidän lyhentää lomareissua?
vastauksella ei oo kiirettä koska reissu on vasta parin viikon päästä...
kiitos etukäteen :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pitkä aika, varsinkaan jos vauvanne tuntee isovanhemmat, muuten kyllä.
Hauskaa vaellusta Teille =)
Kyllä se vesseli isovanhemmat tuntee... vähintään kerran kuussa käydään miehen vanhempien luona, mun vanhemmat asuu ruotsissa isänäidin lähellä kun se on niin vanha ja tarvii kotona apua :(
Hoidin vuosi sitten 11 kk pojanpoikaa, kun vanhemmat lähtivät 10 päiväksi ulkomaille.
Tuolloin olin tullut aamuyöstä jo hoitamaan, koska vanhemmat lähtivät lentokentälle.
Poika heräsi aamulla ja katsoi ensin "hitaasti" minuun itkemättä kuitenkaan.
Ensimmäinen hoitoaamu lähti kulkemaan mutkattomasti, poika päätti hyväksyä tilanteen.
Missään vaiheessa poika ei kysellyt vanhempiaan, mutta silloin tällöin sanoi minua äidiksi, jolloin korjasin sanonnan, ja osoitin itseäni vastaamalla: mummo.
Kerroin selkokielellä, missä äiti ja isä ovat ja että he tulevat kohta takaisin. Kerroin siitä huolimatta, vaikka hän ei ehkä ymmärtänyt sitä.
Koko tuo 10 päivää meni hienosti.
Kun vanhemmati saapuivat takaisin, ei poika ensin reagoinut heihin. Noin puolen tunnin ajan hän suorastaan kuin vierasti. Lähdin pois, että poika ei takertuisi minuun. Poika olikin sitten ottanut vanhempansa "takaisin" pienen itkun kanssa.
Nyt on vuosi kulunut, eikä koko ajassa ole ollut mitään ongelmaa, minkä voisi kuvitella tulleen vanhempien pitkästä poissaolosta.
Ilmeisesti luonto on varustanut lapset tietyllä joustavuudella ja sitkeydellä kestämään "vastoinkäymisiä" vanhingoittumatta.
Pääasia että lasta hoitaa rakastava ihminen, joka on entuudesta tuttu hänelle.
Lyhyesti sanottuna siis sääntönä kutakuinkin on, että yksi vuorokausi hoidossa per yksi ikävuosi. Eli jos lapsi on 1 vuoden ikänen, voi hän olla pois vanhempien luota yhden vuorokauden, kahden vanhana kaksi jne.
Minusta tuo aika on aivan liian pitkä, noin pienen lapsen kanssa voisi ehkä harkita viikonloppureissua jonnekin.
mutta minusta mitään sääntöjä ei kannata tuijottaa. Meillä lapsenlapsi oli hoidossa vanhempien ulkomaan matkan ajan - 12 vrk, eikä mitään ongelmia ollut. Poika oli silloin 1v 3kk, apuna tosin oli mukana silloin 7-v sisko. Pitkän välimatkan takia tavattiin yleensä parin kk välein. Poika on aina ollut ns. helppo tapaus, ei ole vierastanut. Nykyisinkin kun tulee meille yökylään niin tuskin huomaa kun äiti lähtee, vilkuttaa vaan hieman olan yli ja etsii lelujaan. ;> Eli jos lapsi viihtyy mummolassa niin mitään esteitä ei kai ole.
vierasta, ei itke perään eikä kaipaa ei todellakaan ole hyvä merkki. Nuo asiat kertovat kiintymyssuhdehäiriöstä, kun kuka tahansa aikuinen kelpaa. Lapsella alkaa 6 kk:n iästä herkkyyskausi, jolloin hän leimaantuu vanhempiinsa. Jos lapsella on useita hoitajia, hän ei leimaannu, mikä taas todennäköisesti johtaa myöhemmin isoihinkin ongelmiin. Tähän liittyvä ensimmäinen voimakas vierastamisen kausi on yleensä hieman alle 1-vuotiaana. Tuollaista poikkeavaa käytöstä tapaa usein esim. lastenkotilapsilla, jossa hoitajat vaihtuvat usein. On tyypillistä, että tälläisiä lapsia kuvataan usein "helpoiksi", lapsi ei uskalla näyttää todellisia tunteitaan kun pelkää ettei hänestä pidetä tai että hänet taas heitetään seuraavaan paikkaan. Se, että lapsi uskaltaa "pirstata" ja olla eri mieltä kertoo siitä, että hän on varma ihmissuhteesta. Eipä ole kovin hyvä lähtökohta pienelle elämälle.
Eiköhän tuo vuorokausi per ikävuosi ole liioiteltua. Jos lapsi on hyvässä hoidossa, voi pienenä olla jo pidempään poissa. Tuon laskelman mukaan esimerkiksi 7 vuotta vanha lapsi voisi olla poissa kotoota vain viikon. Itsekin olin jo kolme vuotiaana lähes joka kesä kaksi viikkoa mummolassa, ja mukavaa oli! Eipä ole jäänyt traumoja, päin vastoin läheiset välit myös isovanhempiin, jotka tosin ovat jo pari vuotta sitten pois nukkuneet.
Laskelman mukaan alle vuoden ikäistä ei voisi jättää hoitoon edes vuorokaudeksi. Höpsis. Toisinaan se on välttämätöntäkin. 9kk iässä moni lapsi menee jo päivähoitoon ja esimerkiksi työssään pakosta matkustavat vanhemmat jättävät lapsensa toisinaan myös pariksi päiväksi hoitoon.
Lapset eivät kärsi tällaisista kokemuksista, jos heidän tavallisessa arjessaan on rakastavat ja läsnäolevat vanhammat. Pienellä lapsella on hyvä ja kestävä itsetunto, jos perusasiat ovat kunnossa. Aloittaja voi siis pohtia sitä, onko heidän lapsellaan kaikki hyvin. Jos on, hoitoon voi jättää helpommin, eikä lapsi vaadi vanhemmiltaan "erityishuomiota tai -hoitoa".
Alle vuoden ikäisen voisi minun mielestäni jättää vajaaksi viikoksi, muutamaksi päiväksi. 10 päivää on toki aika paljon, mutta ei mahdoton. Saattaa kuitenkin lapselle ennättää tulla jo ikävä, kun "arki" ehtii tasaantua jo tuossa ajassa.
Meillä ei todellakaan ole kysymys siitä että ei olisi kiinteät suhteen äitiinsä ja isäänsä, äiti hoiti poikaa kotona vuoden ikäiseksi ja sinä aikana poika oli meillä hoidossa kerran, kaksi yötä, jotta lasten isä pääsi hemmottelemaan lastensa äitiä kylpyläviikonlopulla. Meidän lapsenlapsilla kai sitten on outo tapa suhtautua asioihin - mutta minusta kyse on ennemmin perusluottamuksesta kun häiriökäyttäytymisestä. Kyllä molemmat uskaltavat näyttää tunteitaan, poika on juuri nyt parhaassa uhmaiässä ja kyllä mummiakin koetellaan :>
Poikani on 30 v, eli periaatteesi mukaan hän voi olla vanhempiensa luota pois 30 vrk.
Onko vahingollista kun poikani on ollut aviossa jo 8 vuotta, ja on ollut pitempiä aikoja äitinsä luota pois? Yhtäjaksoisesti enemmän kuin 30 vrk.
Ensi vuonna täyttää 31, joten tulee vuorokausi lisää.
Mieheni on 58 v, ja voi olla jo 58 vrk pois äitinsä luota, joka tosin on pitkäaikaispotilaana sairaalassa.
noinko se menee tosiaan?
Omista on kokemuksia ja useasta lapsenlapsesta.Yksi lapsenlapsi oli heti kolmekuiseta sellainen vierastaja,ettei muut ihmiset saaneet tulla samaan huoneeseen,vaikka oli äitinsä sylissä.Pikkuveli hyvin niukasti kommentoi muita ihmisiä.Omista lapsista toiset vierasti enemmän,toiset vähemmän ja samanlaisella hoidolla olleet.Minä jäin pienenä mummolaan ilman mitään ongelmia,pikkuveli ei millään.
Jos ei pakottavaa syytä ole, niin kyllä lyhentäisin reissua. Kymmenkuiselle viikon erossaolo äidistä on kovin pitkä, kun hänellä ei vielä ole niin välineitä tuohon kertovaan muistiin, eikä selitystä äidin katoamiselle yhtäkkiä. Tokihan lapsi erosta tointuu, ei siinä mitään. Mutta en nyt välttämättä suosittelisi tällaista.
Viikko on pitkä aika noin pienelle. Pieni ei muista eikä ymmärrä. Hänelle asiat menevät niin, että kun äitiä ja isää ei näy, niin äitiä ja isää ei ole. Ja se on iso juttu se.
Hän olisi reissunne ajan hyvässä ja rakastavassa hoidossa ja todennäköisesti selviytyisi ilman pysyviä kolhuja. Jos olisi pakollinen syy - es vanhemman sairaus ja sairaalaan joutuminen - niin sanoisin rohkaisevat sanat, että kyllä lapsi pärjää ja selviytyy tilapäisestä erosta.
Mutta kun kyse ei ole pakosta, niin kehoittaisin harlkitsemaan reissun pituutta. Kannattaako järjestää lapselle niin iso muutos ja ehkä järkytys ihan vaan teidän "huvin" vuoksi.
Aivan liian pitkä aika noin pienelle. Pitää muistaa että lapsen ensimmäinen vuosi on emotionaalisen kehityksen kannalta kaikkein tärkein. Viikonlopun reissukin on siinä rajoilla, ottakaa lapsi mukaan.
no.. me on sittä näitten juttujen perusteella pohdittu ja päätettiin lyhentää reissua 4 päivään :)