Ei tässä näin pitänyt käydä. En missään vaiheessa suunnitellut tätä. Elämää jo nähneenä, hauskan pitoa varten turkkiin lähettiin. Eihän minua edes kiinnostanut turkkilaiset saati ulkomaiset miehet. Suomen puolella oli jo yksi mies kiikarissa jonka kanssa etenikin ihan mukavasti.
Mutta nyt, En voi vieläkään uskoa tätä. Sydän on täynnä ikävää. Ja kyllä, ihastuin turkkilaiseen mieheen. Hän oli ainut joka kiinnitti huomioni, ainut komein näkemäni mies turkissa. Tasoni miesten suhteen on korkealla, enkä vieläkään voi uskoa miten tämä mies valloitti sydämeni. En tiedä miten päin olisin. Viestit ovat singoilleet puoleen ja toiseen. Olen hyvässä asemassa, hyvä työpaikka ja koulutus ja olen ihastunut turkkilaiseen mieheen. En voisi koskaan kuvitella meneväni hänen kanssaan naimisiin, saavani lapsia, liian isot erot kulttuureiden välillä. Mutta kaipaan tätä miestä enemmän kuin elämää. Olen kyllä tutkinut hänen kulttuuriaan ja uskoaan, ottanut mielenkiinnosta selvää miten ihmisillä on onnistuneet liitot ulkomaalaisen kanssa. Mutta mielessäni on vain se, että enhän minä voi? Aikaisempiin miehiini verrattuna, jotka ovat olleet korkeasti koulutettuja, hyvässä asemassa, ja tämä ikävän kohteeni ei ole mitään sellaista.
Onko kenellekään käynyt näin? Sydän jäänyt Turkkiin. Mieleni tekisi mieli lähteä Turkkiin, mutta enhän nyt jonkin miehen takia voi lähteä. Ja kyllä, hän on varmaankin peluri, mutta mitä siitä, täällä pohjoisen puolella olen itsekin sitä. Päähän tässä meinaa hajota.
Ja ei, en halua mitään ala-arvoisia kommentteja kiitos, vain kokemuksia toisilta jotka ovat kokeneet saman..
Mutta nyt, En voi vieläkään uskoa tätä. Sydän on täynnä ikävää. Ja kyllä, ihastuin turkkilaiseen mieheen. Hän oli ainut joka kiinnitti huomioni, ainut komein näkemäni mies turkissa. Tasoni miesten suhteen on korkealla, enkä vieläkään voi uskoa miten tämä mies valloitti sydämeni. En tiedä miten päin olisin. Viestit ovat singoilleet puoleen ja toiseen. Olen hyvässä asemassa, hyvä työpaikka ja koulutus ja olen ihastunut turkkilaiseen mieheen. En voisi koskaan kuvitella meneväni hänen kanssaan naimisiin, saavani lapsia, liian isot erot kulttuureiden välillä. Mutta kaipaan tätä miestä enemmän kuin elämää. Olen kyllä tutkinut hänen kulttuuriaan ja uskoaan, ottanut mielenkiinnosta selvää miten ihmisillä on onnistuneet liitot ulkomaalaisen kanssa. Mutta mielessäni on vain se, että enhän minä voi? Aikaisempiin miehiini verrattuna, jotka ovat olleet korkeasti koulutettuja, hyvässä asemassa, ja tämä ikävän kohteeni ei ole mitään sellaista.
Onko kenellekään käynyt näin? Sydän jäänyt Turkkiin. Mieleni tekisi mieli lähteä Turkkiin, mutta enhän nyt jonkin miehen takia voi lähteä. Ja kyllä, hän on varmaankin peluri, mutta mitä siitä, täällä pohjoisen puolella olen itsekin sitä. Päähän tässä meinaa hajota.
Ja ei, en halua mitään ala-arvoisia kommentteja kiitos, vain kokemuksia toisilta jotka ovat kokeneet saman..
Vastaukset 26
Vanhimmat
olet ihastunut, niin ei kun takaisin Turkkiin. Älä kuitenkaan etukäteen ilmoita tulostasi, niin ehkäpä silmäsi aukeavat, kun ihastuksellasi toinen pimu kainalossa. Kokemusta on.
En tiedä, etkä sinäkään, mones olet. Mies haluaa pois Turkista ja osaa ne kujeet millä sieltä pääsee. Olen saurannut Turkin ja Algerian miehiä, jotka päästessään Suomeen liittoutuvat muiden maanveljiensä kanssa ja "vaimo" jää aika lailla sivummalle. Olet vain välikappale heidän suunnitelmassaan, äläkä missään tapauksessa sitoudu mihinkään ainakaan kahteen vuoteen. Et kestä kauaa sitä katsella ja kun saadaan lapsi aikaiseksi, olet sitten nalkissa loppuelämäsi.
noin vuosi sitten.
Ajattelin juuri kuten sinä, mutta päätin uskaltaa.
Ja kannatti. : )
Mutta, suurin osa todellakin vain pelureita, tästä on paljon puhuttu mieheni kanssa.
Köyhä ja ammattitaidoton turkkilainen suomeen.
suunnitelmahan on vasta vaiheessa jos vuosi sitten on tapahtunu,heh heh vaan.
Riskillä tässä mennään. En tiedä tuleeko tästä mitään, mutta tällä hetkellä, hän saa minut hymyilemään. Ja se on pääasia.. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, en halua edes ajatella, koska silloin järki ottaa vallan. Mutta nyt, sydän on etusijalla, ja jos se haluaa näin, niin annan mennä. Ehkä hän on peluri, mutta hyvä sellainen, hän saa sentään minut jatkuvasti hymyilemään..
Merhaba ja onnea teille rakastuneille!
Oletko huomannut että Suomessa pätee vanha sanonta; "Kell onni on se onnen kätkeköön!!!"
Ei tässä rasismipesässä kannata sanoa rakastavansa vääräuskoista! Provomielessä tunnustan käyttäneeni itsekin;) Itse olen tosin ihastunut brittimuslimiin, siitäkin saa suomisonnit puhkeamaan sellaiseen uhoon että oksat pois!
Muista että lähdit pitämään hauskaa ehkä kannattaa katsoa oliko ihastuksesikin vain hauskanpitoa etsimässä...
Nauti onnestasi ja muista aina meillä on vain tämä elämä ja on mitä mummona muistella keinustuolissa.
elämästä voi nautti muutenkin ,kuin ruveta huijareitten narriksi.
Aivan, yksin tässä muistellaan ja katsellaan mehmettien menestystä!
asian suhteen kunhan ET TUO SITÄ TÄNNE!!
Ota selvää miehen taustoista, yllätä!, muslimeilla ei ole omaatuntoa länsimaisten naisten suhteen...usein hyvin sallittua lennellä kukasta kukkaan ilman senkummempia omantunnon tuskia.
Asuin kerran Turkissa erästä paikallista hotellinjohtajaa vastapäätä...turistinaiset vaihtuivat käsipuolessa kertatoisensa (charterlentojen tahtiin) jälkeen. Tämän liikemihen suomalainen vaimo (vihitty ja laillinen) asui Suomessa, odotti esikoista miehelle ja mies rellesti minkä kerkesi. Yritti iskeä minuakin todella kultaisesti monta viikkoa! En voinut suostua ihan huikean romanttisiin treffiehdotuksiin, tunsin sääliä suomalaiseen vaimoon Jyväskylässä. Mies tulistui, suuttui minulle ja lopulta olin kummajainen.
Ole varovainen! Etsi seuraava lomaromanssisi Kreikasta tai Espanjasta, katolilaiset ovat helpompia meille jääprinsessoille. Eikä väärinvalinnan mahdollisuus yhtäsuuri kuin muslimien kanssa... Enkä kiellä etteikö joskus joku suhde voisi onnistuakin, paraneehan Suomessakin osa alkoholisteista =)
Espanjassa on myös gigoloja - ja vielä enemmän Kreikassa? Niissä maissa myös petetään paljon, vaikka ovat katolisia. Ei yhtä paljon kuin Turkissa, mutta paljon siltikin. Varsinkin nuoret jätkät. Myös Ranskassa pettäminen on hyvin yleistä, vaikka itse olen edelleen sitä mieltä, että siellä se on kuitenkin vähäisempää kuin Espanjassa ja Italiassa.
Juu, pettämistä on kaikkialla, mutta kulttuurierot vakavien suhteiden osalta helpommat protestanttisilla verrattuna muslimimaihin. Jos vakavampaa suhdetta aikoo harkita...lomaromansseista nyt pääsee eroon "Finnairin" lentokoneeseen istahtamalla ja matkustamalla kauas pois.
mulla kävi samalla tavalla, sydän jäi turkkiin.. Siellähän niitä pleijereitä riittää, sen tiedän mut omasta miehestäni tiedän että voin luottaa häneen..:) Kyllä niistä turkkilaisista näkee aika hyvin onko pleijeri vai ei, luonne kertoo aika paljon. Toivottavasti teidän suhteella on hyvä tulevaisuus!:)
itselleni kävi myös noin. Suomeen tultua laitoin kaiken risaseks ja lähdin tämän miehen luo ja olipahan paha virhe. siellä se todellisuus sitten paljastui.. nämä ravintoloissa työskentelevät playerit ovat sellaisia eivätkä muuksi muutu. Seurasin toimintaa vierestä pitkän aikaa ja näin viikottain kun tytöt vaihtuivat toiseen, kihloilla tai millään ei siellä ole väliä, monet tulivat minulle puhumaan että kun juuri heidän mies on se ainoa ja oikea ja luottamuksen arvoinen.. huhuh, no onpahan taas opittu kantapään kautta.. toki hyviä miehiä löytyy, mutta pitäkää varanne
on sinulle sopiva.
kuule älä puhu luottamisesta mitään ,sinähän olet alaikänen pentu .
olen ihan samalla tavalla, voisin kuvailla taustojani kuten sinä. Mitä ikinä päätätkin, kannattaa muistaa että jokaisessa uskonnossa, kulttuurissa, rodussa... löytyy niitä kultakimpaleita, joskin myös niitä pettureita ja pelaajia (myös tässä rakkaassa kotimaassamme).
Kyse on enemmän kaiketi siitä, kuinka paljon on valmis "riskeeraamaan" ihastumisen / rakastumisen takia. Jolloin samalla mitattaneen sen asian aitous tai syvyys.. Jos rohkeus tehdä muutoksia elämäänsä puuttu, tulkitsen sen vahvana kokemuksena ja ihastuksena, en niinkään rakastumisena. Sitä ikään kuin haluaa uskoa, että jos se oikea vastaan tulee vaikka sitten ulkomailla, niin silloin unohtuu kaikki muu ja tekee ne ratkaisut.
Joskus olisi helpompaa antaa tunteen viedä, mutta silloin astuu kuvioon järki, joka syrjäyttää tunteen, ainakin täällä päässä.
Onnea tiellesi, kumman sitten valitsetkin!
olen kuin täydellinen kopio viestin aloittajasta taustoineni enkä myöskään ole edelleenkään uskaltanut tehdä ratkaisua suuntaan tai toiseen. En osaa päättää kumpi painaa vaakakupissa enemmän: edes sen vuoden-parin onni (tai hyvällä tuurilla pidemmän) vai kaiken menettäminen. Hullua varmaan, mutta mietin tosissani, että uhraanko kaiken ja olen onnellinen edes hetken vai jatkanko vain merkityksensä menettänyttä elämääni ja ehkä vielä joskus kadun sitä. Tsemppiä sinulle valitsitpa sitten miten tahansa.
..keskustelin henkilön kanssa, joka on lähtenyt aikanaan pois Suomesta. Elämä ei koskaan ole ollut helppoa, nainen lähti tyttönä ja on kokenut elämässään paljon. Hän ei ole Turkissa, mutta se kommentti, joka varmaan pätee kaikkialle oli:
En ole rohkea, ennen uhkarohkea, hullunrohkea. Toisaalta olen miettinyt, että jos olisin jäänyt, elämäni olisi tylsää. Se onni ei tule työtä, maata vaihtamalla vaan lähtee meistä kustakin itsestä.
Pieniä viisauksia, joihin on helppo yhtyä, mutta niin vaikea toteuttaa omalla kohdallaan..
uidaan...
Alusta loppuun olen lähes kaltaisesi ja myös samanlaisessa tilanteessa. Olen myös tutustunut kulttuuriin ja viettänyt tuntikausia koneen ääressä pohdiskelemassa vaihtoehtojani ja lukemassa muiden kertomuksia. Itse olin Turkkiin lähtiessäni täysin varma siitä, että mitään lomaromanssia en kyllä kokeile, sillä turkkilaiset tai ylipäätään ulkomaalaiset miehet eivät ole koskaan minuun vedonneet, mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan, ja tässä sitä ollaan.
Nyt, kun aikaa on hieman kulunut, huomaan, että entistä enemmän alan kallistua player-juttujen kannalle, vaikkakin edelleen ollaan miehen kanssa yhteyksissä päivittäin. Mietin, että olenko todellakin vain yksi niistä reppanoista, joka turkkilaisen huomioonottavuuden lumoon on, ajatukset onnenhetkissä siintäen, langennut. Mistä ihmeestä voin tietää, onko tässä jotain todellista? Ja miten ihmeessä voin pikkuhiljaa olla tietämättä sitä, mikä siellä ollessa ja vielä aikoja sen jälkeenkin, tuntui varmasti oikealta ja hyvältä?
En osaa auttaa sinua, mutta tiedoksi vain, että kaltaisiasi on. Meidän on vain päätettävä, uskaltaako luottaa tunteisiin vai alistua ennakkoluuloihin, niin omiin kuin muidenkin. Minulla onneksi ystäväni ovat ottaneet tarinani ilolla vastaan ja toivovat vain minun olevan onnellinen, on päätökseni mikä tahansa. Sen verran olenkin päättänyt, että vielä palaan, ihan vain katsomaan, että onko se tunne, joka syttyi, vieläkin olemassa. Kuitenkin onnellisia tarinoitakin on tullut luettua, miksi onni ei voisi osua minun/sinun kohdallen(s)i yhtä hyvin kuin jonkun muunkin....
Tsemppiä sinulle ja rohkeutta päätöksiisi!!
Moi vain,minä olin Turkissa juuri viikon,sidessä,ihanassa sunlight garden hotellissa ja rakastuin maahan päätä pahkaa ja ihmisiin myös.Oltiin koko ison perheen voimalla ja minä olin se joka jäi kiinni heti kerrasta.Muut eivät ymmärrä minua miks näin voi jäädä kiinni,eivät he maahan niinkään mutta matkailuun.Sen lisäksi yksi ihminen jäi minun päähäni erittäin voimakkaasti vaikka omakin mies oli mukana mutta en voinut sille mitään kuitenkaan,aivan upea ja ihana ihminen,niin erilainen kuin Suomalaiset,avoimia ja sydämellisiä.Oikeastaan olen monelle kateellinen koska he jaksavat olla iloisia kaikille vaikka painavat duunia hullun lailla pienellä palkalla.itse menisin takaisin koska vain jos olisi vain varaa ja mahdollisuuksia.Haluaisin kirjoittaa hänelle kirjeen mutta en tiedä miten sen varmaksi saisin perille,hän on tarjoilija siellä hotellin ravintolassa ja niin ihana..olisi kiva kirjoitella sinun kanssa jos haluat,s.posti os on näkyvissä.Sympatia ystävä on hieno juttu varsinkin nyt kun kukaan ei minua ymmärrä.Hyvää jatkoa ja pidetään Turkki sydämessä[email protected]
Mulle on käyny just samalla tavalla.Oon nyt käyny kaksi kertaa alanyassa ja täysin rakastunut tuohon paikkaan ja sen miehiin.Olin viimeeksi toukokuussa alanyassa ja syyskuun alussa olen menossa taas sinne lomalle samaan paikkaan ja samaan hotelliin.tapasin toukokuussa suloisen miehen ja ihastuin totta kai.Nyt ollaan soiteltu sillon tällön ja tavataan taas syyskuussa jos luoja suo.lomaromanssit piristää elämää kummasti en sen kummempaa edes välttämättä halua.
Moi,
Koulutettu vaimoni meni sekaisin Turkin suhteen ja nyt on hänen tahdostaan ero. En riittänyt enkä kelvannut, vaikka olen hyvässä asemassa ja ottajia olisi aikanaan ollut, mutta hävisin 100-0 rantalomakohteen kausityöläiselle.
Itseäni enemmän säälin vielä lapsiamme, joiden vaikea ymmärtää äitinsä Turkki-huumaa. Varmaan jokainen meistä ihastuu ja rakastuu kauneuteen/komeuteen tai itseään nuorempaan, johon olisi mahdollisuus ja tunteet voittavat järjen, mutta siltikin asiat on puntaroitava tarkasti.
Mutta mikä on etäliiton ja erilaisten kulttuurien välisten liittojen toimintamahdollisuus pitkässä juoksussa! Mieti sitä tarkasti. Poikkeuksiakin on, mutta vaikutat fiksulta ja koulutetulta ihmiseltä, joten suosittelen ikääntymistä turvallisesti sellaisen kanssa, joka on aina lähelläsi eikä tuhansien kilometrien päässä oleva lomaunelma.
Paljon näillä sivuilla on meitä suomalaismiehiä mollattu ja varmaan syystäkin, mutta tiukan paikan tullen meistä on ollut ja on oleva turvaa ja apua. Sen minäkin olen saanut kokea, että tueksi ja turvaksi mua tarvittu tiukoissa tilanteissa, mutta muutoin lohtu ja ilo haettu Turkista.
Ratkaisusi teet itse ja ilmeisesti Sinulla ei lapsia eikä aviopuolisoa, joten tilanteesi helpompi ja vapaampi.
joka kannattaisi antaa vaimollesi. Näitä vastaavia on muitakin ja tuhansia naisia on mm. Venäjällä vuodattanut sydäntään, koska ovat joutuneet turkkilaisten miesten huijaamiksi, tavalla tai toisella.
En halua mollata ketään, uskon rakkauteen, myös ulkomaalaisen ja suomalaisen liitto voi onnistua ja voi olla aitoa, mutta todellakin kannattaa miettiä kaksi kertaa asioiden monen monituiset näkökannat.
http://uk.msnusers.com/TurkishLoveRatsDirectory
Kerroit, että vaimosi on fiksu ja koulutettu, jospa tämä auttaisi.
Itse olen matkustellut paljon ja nähnyt monta särkynyttä sydäntä ja peliä, jota pelataan -niin täällä kotimaassa, mutta erittäin paljon tuolla turistikohteissa.
Hyvää jatkoa ja voimia Sinulle!
Mikä ettei voi miehen perässä matkustaa, mies lomalla ja mies kotimaassa. Voiko elämä olla sen ihanampaa. Seksi turkkilaisen miehen kanssa aivan mahtavan taivaallista, suomalaiset hävetköön sillä toiseksi jäävät kestävyydessä ja kaikessa.