Huomasin keskusteluissa muutamia kummallisia vastakkainasetteluja, joten ajattelin vääntää rautalankaa ketään loukkaamatta:
a) Vertaistukiryhmä ei ole ainoa mahdollisuus toipua, eikä se ole kaikille (kaksoissairaudet: alkoholismi kahdensuuntainen mielialahäiriö tms.) ainoa ensisijainen hoitopaikka.
b) Kokenut psykoterapeutti tuskin kuvittelee voivansa menestyksekkäästi hoitaa alkoholistipotilasta, joka ei ole saanut juomistaan katkaistua jollakin tavalla. Terapiassakin vasta "ensimmäisen askeleen" jälkeen voi alkaa siivoustyö. Terapian pituutta ei voi noissa tapauksissa myöskään sanoa etukäteen: sekin olisi päivä (vuosi) kerrallaan tehtävää hommaa.
Vertaistukiryhmä taitaa olla halpa vaihtoehto, jos vain riittää nöyryyttä tunnustaa tosiasiat. Usein se vaatii tuekseen muutakin.
Mikäli alkoholismi on vaatinut kehittyäkseen keskivaikean tai syvän masennuksen, oireen takana oleva asia on eri sairaus ja se on hoidettava eri sairautena. Muuten tulee mäjähdys viimeistään 3-5 vuoden paikkeilla. Tätä eivät suomalaiset tahdo tajuta. Bill W, AA:n perustajajäsen, alkoi pitkän terapian 1950-luvulla syvän masennuksen vuoksi - oltuaan kaksikymmentä vuotta raittiina.
AA on perinteiltään loistava ja vahva yhteisö, mutta inhimillistä kyllä, kerran kurimuksesta päässyt yksilö usein alkaa nähdä sen jonkinlaisen ideologian kautta tultuaan riippuvaisiksi ryhmästä. Tällaiset yksilöt eivät edusta AA:ta vaan esiintyvät omissa nimissään.
En alkaisi antaa moniongelmaisille ihmisille syvällä maallikon rintaäänellä näkemyksiäni lääkityksestä, kirkon mahdollisuuksista tms. AA yhteisönä ei varmasti ota kantaa tuollaisiin asioihin. Papit ja psykiatritkaan eivät kiellä AA:ta.
a) Vertaistukiryhmä ei ole ainoa mahdollisuus toipua, eikä se ole kaikille (kaksoissairaudet: alkoholismi kahdensuuntainen mielialahäiriö tms.) ainoa ensisijainen hoitopaikka.
b) Kokenut psykoterapeutti tuskin kuvittelee voivansa menestyksekkäästi hoitaa alkoholistipotilasta, joka ei ole saanut juomistaan katkaistua jollakin tavalla. Terapiassakin vasta "ensimmäisen askeleen" jälkeen voi alkaa siivoustyö. Terapian pituutta ei voi noissa tapauksissa myöskään sanoa etukäteen: sekin olisi päivä (vuosi) kerrallaan tehtävää hommaa.
Vertaistukiryhmä taitaa olla halpa vaihtoehto, jos vain riittää nöyryyttä tunnustaa tosiasiat. Usein se vaatii tuekseen muutakin.
Mikäli alkoholismi on vaatinut kehittyäkseen keskivaikean tai syvän masennuksen, oireen takana oleva asia on eri sairaus ja se on hoidettava eri sairautena. Muuten tulee mäjähdys viimeistään 3-5 vuoden paikkeilla. Tätä eivät suomalaiset tahdo tajuta. Bill W, AA:n perustajajäsen, alkoi pitkän terapian 1950-luvulla syvän masennuksen vuoksi - oltuaan kaksikymmentä vuotta raittiina.
AA on perinteiltään loistava ja vahva yhteisö, mutta inhimillistä kyllä, kerran kurimuksesta päässyt yksilö usein alkaa nähdä sen jonkinlaisen ideologian kautta tultuaan riippuvaisiksi ryhmästä. Tällaiset yksilöt eivät edusta AA:ta vaan esiintyvät omissa nimissään.
En alkaisi antaa moniongelmaisille ihmisille syvällä maallikon rintaäänellä näkemyksiäni lääkityksestä, kirkon mahdollisuuksista tms. AA yhteisönä ei varmasti ota kantaa tuollaisiin asioihin. Papit ja psykiatritkaan eivät kiellä AA:ta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Mikäli alkoholismi on vaatinut kehittyäkseen keskivaikean tai syvän masennuksen, oireen takana oleva asia on eri sairaus ja se on hoidettava eri sairautena. Muuten tulee mäjähdys viimeistään 3-5 vuoden paikkeilla."
Minulla on ollut mielialalääkitys 1989-1991 ja vuonna 2002 muutaman kuukauden. Läheisen menetys on ollut noissa syynä. Jälkimmäisen aikana kävin psykologilla purkamassa sydäntäni vuoden ajan. Olen perusluonteeltani hieman melankolinen ja pari vuotta sitten yksi lääkäri testasi minut ja sanoi, että "taustalla näkyisi jonkinverran masennusta".
Mistä tiedän milloin "masennukseni" kehittyy keskivaikeaksi eli onko minulla nyt edessä kuitenkin pahempi repsahdus 3-5 vuoden päästä? Onko tämä täysraittiuteen pyrkimiseni täysin turhaa?
Ihan vilpittömästi kysyn. En tainnut ymmärtää kirjoitustasi.
Tietenkin kannattaa ja sinä ONNISTUT siinä, kun itse niin haluat ja otat avun kertakaikkisesti vastaan. Pidä homma yksinkertaisena.
Ihmisten taustat ovat niin erilaisia. Jos alavireisyyttä ja mielialoja korjailee päihteillä, se on lääke. Kun haitat ovat liian suuria, lääke lopetetaan ja vaiva jää.
Moneen sielun vaivaan auttaa vertaistuki, mutta mikäli vaiva on niin iso, että oire tahtoo palata, muuta apua pitää käyttää myös. Masisjuoja tietää, milloin on masentunut, kun hoito-ohjelma (tai mikään muukaan) ei kiinnosta ja tulee hirveä jano, tahtoo tarttua nekkuun kuin hukkuva oljenkorteen.
Täysraittius on alkoholistille ainoa vaihtoehto. Tie voi olla helpompi kuin luuletkaan, vaikka moni varmaan iloosi sanoo, että "toinen vuosi se vasta vaikea onkin". Ne ovat niin hauskoja veijareita nuo vertaistuki-ihmiset. Pidä kiinni kaksin käsin.
Joka päivä menet parempaan, oikeasti.
Vain juopot tarvitsevat alkoholismiinsa mystisyyttä.
He eivät halua luopua rakkaimmastaan, eli alkoholista.
Juovat alkoholistit puhuvat mielellään siitä kuinka alkoholismin syntymekanismit ovat yksilöllisiä, ja kuinka sen vaikutukset ja oireet ovat yksilöllisiä. Heidän mielestään myös alkoholismin hoito vaatii em. syistä yksilöllisiä hoitomuotoja!
Tämähän on kuitenkin täyttä potaskaa, sillä näin he vain hakevat itselleen yksilöllistä "poikkeuslupaa" saada jatka juomistaan. Tämä on juuri sitä kusetusta, jolla alkoholistit ovat tottuneet saamaan oman tahtonsa aina läpi, johon aina liittyy tavalla tai toisella juomisen jatkaminen.
Jokainen juoppo ottaa mielellään itselleen erilaisia diagnooseja, joista saa selittäviä syitä omalle juomiselleen.
Jos nimittäin juoppo myöntää olevansa alkoholisti, hänhän myöntää samalla juomisen johtuvan vain itsestään!
Juominen aiheuttaa aina sopivasti ahdistusta ja masennusta, joiden vuoksi voi sitten aloittaa pitkän terapian. Ja jokaisesta meistä ihmisistä löytyy aina sen verran terapeutille työmaata, että terapeutti myös jatkaa tätä alkoholismin kannalta turhaakin terapiaa.
Juopolle terapia on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, sillä sen keinoin hän voi todellakin jatkaa vielä juomistaan.
Kun tällainen pitkään jatkunut juominen on aiheuttanut ihmiselle oireita. esim. masennuksen, täytyy silloin aina hoitaa ensin juopottelu pois. Muuten terapia masennuksen hoitona on kuin kantaisi vettä kuivuneeseen kaivoon.
Kun väitit härskisti, että vertaistukiryhmä ei ole ainoa mahdollisuus toipua, kysynkin sinulta, miten järjestät kaikille alkoholisteille yksilöterapian?
Suomessa on yksistään työssä käyviä alkoholisteja jo n. 300.000 ja lisäksi vielä eläkeläiset sekä syrjäytyneet.
Et edes teoriassa voi saada heitä kaikkia yksilöterapian piiriin.
Vaikka jonkun miljonäärikiekkoilijan ex-vaimo kertookin iltapäivälehdessä voittaneensa alkoholisminsa pitkällisen terapian avulla, on se täysin eri juttu. Hänellä on rahaa siihen!
Tavallisten alkoholistien ainoa toivo on edelleen päästä vertaistukiryhmien piiriin, koska muussa tapauksessa heillä on edessään juomalla tapahtuva itsensä alasajo ja ennenaikainen kuolema.
Alkoholistien lapsille vertaistukiryhmä on jopa paras vaihtoehto, parempi kuin yksilöterapia.
Näin toteis mm. stakes omassa tutkimuksessaan.
Eipä paljon tarvinnut raaputtaa.
"Juovat alkoholistit puhuvat siitä, kuinka alkoholismin syntymekanismit ovat yksilöllisiä"
Tunnen nuo selitykset, mutta niin puhuvat monet raittiitkin, kuten tri Bob ja Bill W, ja oikeasti toipuneet myös tietävät sen. Sinäkin olet yksilö, vaikka yritätkin olla itsellesi ankara sankarijuoppo.
Huomaan myös, että luit hiukan nopeasti viestini. Puhuin kahdesta ERI sairaudesta, en alkoholismista, johon kyllä kuuluu kroonista krapulamasista, todella pahaakin.
Mielestäsi ei ehkä ole muunlaista masennusta kuin alkoholista johtuva? Ja jos on, masentunut ei voi sairastua alkoholismiin, niinkö? Ja jos masentunut kuitenkin voi sairastua alkoholismiin, masennuskin on hoidettu, kun lopettaa juomisen? Onko myös kuppa ja sokeritauti, jos ne ovat olleet ennen alkoholismia?
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen seikan kanssa, miten paljon meillä on alkoholisteja. Tässä ei nimenomaan ole mitään mystistä, paitsi ideologisia silmälappuja kantaville tosiuskovaisille.
Suvaitsemattomuus ja kypsymättömyys eivät edistä vertaistukiryhmien asiaa. Jos porukassa on 30-40 tyyppiä, ja siellä on oikeasti kaksoissairas, hän tuntee itsensä aika yksinäiseksi tuonkaltaisessa jyräyksessä ja jos sitten painuu kuiluun, voi toveri pestä kätensä: "ei noudattanut ohjelmaa".
Tuo jos mikä, on epärehellistä. Mikäli pääsi on oikein alkoholistinen, sinua kiukuttaa tämäkin viesti, koska jos olet väärässä, et ainakaan aio myöntää sitä heti.
Olemme veli hyvä, väitelleet ennenkin tästä samasta asiasta.
Sinun mielestäsi alkoholistiksi tullaan siten, että juodaan riittävän paljon alkoholia?
Minä taas tiedän, että alkoholismiin sairastuminen vaatii ensin aina geenin sekä sen jälkeen suotuisat olosuhteet.
Alkoholismi nimittäin on helvetin paljon muutakin kuin vain viinan juomista, eivätkä juodut määrät ikinä ratkaise sitä kuka sairastaan alkoholismia, kuka ei.
Eli masennukseensa kuppia ottava ei ikinä tule alkoholistiksi, ellei hänellä sitten ole alkoholismi-geeniä jo ennestään. Pelkästään paljon juomalla ei kukaan saa itseään sairastumaan alkoholismiin.
Toisinpäin yhtälö kuitenkin toimii vuorenvarmasti, eli jokainen alkoholisti sairastuu ennen pitkää masennukseen. Se vaatii vain huolellista juopottelua.
Viestini koski kuitenkin tätä yksilö-terapian tarjoamista juopoille parannuskeinona alkoholismiin.
Teoriassa se saattaa hyvän terapeutin kanssa onnistuakin, jos nimittäin tämä hyvä terapeutti tuntee sairauden nimeltä alkoholismi. Alkoholismi kun ei johdu mistään lapsuuden traumoista.
Käytännössä meillä Suomessa homma toimii kuitenkin siten, että ala-asteikäiselle alkoholistin tai rahaan uskovien uraputkivanhempien lapselle ei ole varaa tarjota koulussa terapiaa. Ja samaan aikaan alkoholisteja yritetään paapoa (mahdollistaa juomaan lisää) kalliilla ja turhalla yksilö-terapialla.
Kahden ERI sairauden kohfdalla pitää toimia, kuten ensimmäisessä viestissäni mainitsin. Ensin alkoholi pois kuvioista ja vasta sitten nuppi kuntoon. Yhtäaikainen yritelmä aiheuttaa vaan luvan saada juoda lisää.
"Olemme veli hyvä, väitelleet ennenkin tästä samasta asiasta."
Tätä ei ole tapahtunut, mutta joku on saattanut yrittää taivuttaa samaa asiaa sinulle.
"Minä taas tiedän, että alkoholismiin sairastuminen vaatii ensin aina geenin sekä sen jälkeen suotuisat olosuhteet."
Hyvä, että sinä sen tiedät. Päihdelääketieteen psykiatrit eivät ole satavarmoja tästäkään.
"Pelkästään paljon juomalla ei kukaan saa itseään sairastumaan alkoholismiin."
Erinomainen asia hyvägeenisille. Heistä ei tule alkoholisteja juomallakaan. "Jompi kumpi" antaa takuun.
"Toisinpäin yhtälö kuitenkin toimii vuorenvarmasti, eli jokainen alkoholisti sairastuu ennen pitkää masennukseen. Se vaatii vain huolellista juopottelua."
Tarvittaisiin varmaan masennusgeeni?
"Alkoholismi kun ei johdu mistään lapsuuden traumoista."
Ei varmasti kaikilla johdukaan. Hoitamattomana traumatisoitu persoonallisuus käyttää alkoholia häiritsevien tunnetilojensa lievitykseen ja voi todellakin tulla alkoholistiksi - geeneistään riippumatta. Ja tämä on ihan nykytietoa, ei tohtori Todtin korviketta.
Minun viestini ei koskenut terapiaa parannuskeinona alkoholismiin vaan masennukseen, joka synnyttää retkahtamisvaaran.
"Tätä ei ole tapahtunut, mutta joku on saattanut yrittää taivuttaa samaa asiaa sinulle."
Kyllä se olet ollut sinä. Tunnen kyynisen tyylisi kirjoittaa.
"Hyvä, että sinä sen tiedät. Päihdelääketieteen psykiatrit eivät ole satavarmoja tästäkään."
He eivät kykene väitettäni kumoamaankaan, eikä se ole ihme, sillä heillä ei ole kokemusta asiasta.
"Erinomainen asia hyvägeenisille. Heistä ei tule alkoholisteja juomallakaan. "Jompi kumpi" antaa takuun."
Haluatko sanoa tuolla jotain, vai vain olla kyynisen ivallinen? Kertooko se ehkä sinusta enemmän kuin mitä haluaisit itse kertoa?
"Tarvittaisiin varmaan masennusgeeni?"
Heittosi oli niin typerä, ja jopa loukkaava, että sitä en aio syvemmin kommentoida.
"Ei varmasti kaikilla johdukaan. Hoitamattomana traumatisoitu persoonallisuus käyttää alkoholia häiritsevien tunnetilojensa lievitykseen ja voi todellakin tulla alkoholistiksi - geeneistään riippumatta. Ja tämä on ihan nykytietoa, ei tohtori Todtin korviketta. "
Sinulle (kuten eräälle esikuvallesikin) Alkoholismi on vain pelkästään juomista, joka ylittää tietyn määrän/aikajakso.
Tarkkaa määrää/aikajakso et kuitenkaan osaa sanoa, vaikka se on kaikille sama (esim. 24 annosta/vuorokausi?).
JOkainen alkoholismiin sairastunut tietää, että sairauteen liittyy aina paljon muutakin. Itse juominen on vain se näkyvä oire, eli tapa lääkitä omaa sairauttaan.
Sinulle nälännäkeminenkin on varmaan vain pelkkää "ilman ruokaa elämistä"? (todellisuudessa sekin on aina paljon laajempi käsite)
"Minun viestini ei koskenut terapiaa parannuskeinona alkoholismiin vaan masennukseen, joka synnyttää retkahtamisvaaran."
Alkoholistin masennus, joka yleensä johtuu pitkään jatkuneesta juomisesta, korjaantuu yleensä täysin pelkällä vertaistuella.
Kehumasi yksilöterapia toimii Suomessa siten, että puhdas alkoholisti saadaan siinä hyvin nopeasti koukutettua myös benzoihin. Johtuneeko sitten asiaansa tuntemattomista terapeuteista?
Päihteitä (benzoja) naposteleva alkoholisti retkahtaa lähes satavarmasti myös alkoholiin, koska päihderiippuvainen palaa aina takaisin alkuperäiseen, parhaat nousut antaneeseen päihteeseensä.
Tuloksena on jälleen yksi sekakäyttäjä, maassamme jo ennestään sekoilevaan suureen joukkoon.
Vertaistuki ilman terapeuttia olisi ollut parempi vaihtoehto, vai mitä?
Olen alkoholiasioissa kirjoittanut nettiin vain nyt tämän juhannuksen tiimoilla.
Keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä olen samaa mieltä kuin sinäkin. Geeniteoriasi kyllä huvittaa. Kyse on kymmenkunta vuotta sitten muodissa olleista luonnontieteellisistä yrityksistä selittää monialaisia ihmisyyteen liittyviä ongelmia. Kun lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia, se selitettiin geeneillä. Kehityspsykologia ja mallioppiminen ei selittynyt laboratoriossa.
Tutkimusten mukaan lihavilla on myös lihavia lemmikkejä. Jään odottamaan geneettistä selitystä.
Olen pahoillani, en tiedä miksi joillakin lemmikit ovat lihavia.
Enkä todellakaan halua sitä tietää.
samoilla jäljillä tässä asiassa, vaikka tuo eräs tuntuikin kiihtyvän uskossaan.
Kirjoittelin tuonne toiseen ketjuun noista helvetin moralisoijista, kuinka he vain saattavat toiminnallaan ajaa ihmisen vieläkin suurempaan kurjimukseen, mistä hän on jo itse myöntänyt itselleen toipuneensa.
Näihin asioihin liittyy hyvin paljon muutakin kuin joku viinageeni.
Helppo selitys, mutta ei uskottava missään suhteessa.
Asian etenemisen voisi ehkä yksinkertaistaitaa näinkin.
- Olet itse ymmärtänyt juomisesi menneen överiksi.
- Haluat parantaa elämänlaatuasi ja päästä jaloillesi, hallitsemaan jälleen itseäsi.
- Siispä kissa pöydäle ja asia reilusti esille perhepiirissä.
- Ammattiauttajaan eli alaan pertyneisiin yhteys ja avun pyyntö.
- Kaikki tarvittava hoito ja apu. Mieluummin niin jotta myöskin aviopuoliso käy mielipiteensä antamassa yhteiskeskustelussa kuin myöskin yksinään.
-yhdessä tehdään tiimityönä mitä tehtävissä on. Positiivisella asenteella, ei kokoajan syyllistäen. Avataan niinsanottuja solmuja.
-Avunpyytäjä tuntee tulleensa niin vahvaksi, että omatkin jalat jälleen kantavat, jolloin ulkopuolista apua pikkuhiljaa vähennetään.
-Siirrytään normaaliin päiväjärjestykseen, ilman mitään jälkijättöisyyksiä "parantunutta" kohtaan.
Tämä vaatii myös ympärillä olevilta tosiasioiden tunnustamista, että nyt kun näin menee niin hyvä on. Ei heidän varpaillaan olo tee kenenkään kannalta asialle hyvää. Pahentaa vain tilannetta.
Kyllä ns, raittiiseen elämmään pääsemiseen on pehmeämpiäkin hoitomuotoja olemassa, jotka tuovat vielä paremman elämänlaadun jatkossa, kuin nuo ääkijyrkät ja niinsanotut kuristusotteet(kurjistusotteet). Ei kannata enää tervehtynyttä hoitaa. Ei silloin ole parantunut jos pitää vielä rampata "hoitoa saamassa". Eikä sitä hoitoa saa myöskään enää trvehtyneelle tyrkyttää. Sekin on aivan väärin.
Siispä elämä jatkukoon jälleen. Luulen ja tiedän, että jos on homman sisäistäny itselleen, niin ei homma toistu, eli tauti ei uusiinnu välttämättä ollenkaan. Saattaa tietenkin pientä viatonta yskimistä välillä olla, mutta kun tietää että siitä voi tulla pahempikin flussa niin osaa heti tunnistaa oireet ja toimia oikein. Eikä sairastuta itseään eikä ympäristöään.
Ihmiset ovat erillaisia, minä olen tällä kannalla.
Pesunkestävälle alkoholistille, oikein kunnon intiaanille, vertaisryhmä antaa elämän. Se on ainoa mahdollisuus, ja sitä ennen on usein saatava katkaisu ja laitoshoitoa.
Muunkinlaisia tarinoita on. Ongelma syntyy siitä, että kun joku on saanut jossakin yhteisössä avun, hän alkaa nähdä yhteisönsä ja koko maailman ideologian kautta.
Eka askel on aina ja kaikkialla se, että korkki menee kiinni. Viidennen askeleen voisi jo tehdä papin tai lääkärin kanssa. Haluaisitko aukoa sieluasi kiihkoilijoille, jotka eivät tunne edes oman porukkansa perinteitä? Minä en.
Nuo tulokkaankarkottajafanaatikot kuristavat hengen parhaimmaltakin vertaistukiryhmältä. He eivät jätä yhtään kokousta väliin - muuten heidän kävisi huonosti - koska he eivät toivu, eivät yhdessä, kahdessa, viidesssä vuodessa eivätkä koko elämänsä aikana. Rokottamalla itseään ryhmässä he selviävät päivästä päivään. Muuta ei tapahdu, koska he eivät osaa lukea tai ymmärrä kuulemaansa.
Siinä ei sinällään ole vikaa, parempihan se heille on. Mutta onko muille? Halu hallita ja päästä vaikuttamaan näkyy heissä. Samasta aineksesta koostuva sakki estää kaiken kehityksen myös valtakunnallisesti. Ja jos tulee ruumiita, heitä ei käy syyttäminen, sillä juoppohan juo ihan omista syistään vaikka heidän toimintansa ei kestä minkäänlaista heidän oman yhteisönsä perinteiden valossa tehtävää tarkastelua. Se ei ole yhteisön vika, vaan näiden tonttujen.
En yritäkään esittää absoluuttista totuutta vaan vain oman ymmärrykseni ja kokemukseni:
Minulle AA ei ole (vain) vertaistukiryhmä. Se on hengellinen ohjelma, jonka perusajatus on, että olimme alkoholiongelmamme suhteen inhimillisen avun ulottumattomissa ja oli vain yksi joka voi auttaa: Korkeampi Voima (sellaisena kuin itse kukin sen/Hänet käsittää).
Yhteisöllisyys tulee mukaan 12. askeleessa, jossa kehotetaan saattamaan t ä t ä sanomaa (=olimme voimattomia alkoholin suhteen ja vain Korkeampi Voima voi auttaa) niille alkoholisteille, joilla on halua toipua sairaudestaan. Ei siis raittiusliikkeen tavoin kaikille, vaan vain halukkaille. Toiminnan toteuttamiseksi AA-ryhmät ympäri maailman järjestävät palavereja ja tiedotustilaisuuksia.
AA-ohjelman viidennessä askeleessa toipuva alkoholisti myöntää Jumalalle, itselleen ja jollekin toiselle ihmiselle väärien tekojensa todellisen luonteen. Tuo toinen ihminen voi olla pappi tai terapeutti, mutta aika monella se on ns. kummi. Usein (ei aina) tuo kummisuhde jatkuu pitempäänkin, jolloin toipujalla on ihminen, jolle hän voi kertoa koska tahansa jos jokin asia painaa mieltä - ja mikä vielä tärkeämpää, tuo toinen ihminen on parhaassa tapauksessa herkkä huomaamaan, milloin "kummitettava" alkaa olla ns. huonossa hapessa. Kummi ei kuitenkaan koskaan tee kummitettavaa koskevia päätöksiä eikä edes neuvo tai kiellä häntä, jakaa vain omaa kokemustaan ja antaa sen verran apua kuin kummitettava itse haluaa ja pyytää.
Kummisuhteen lisäksi useimmille muodostuu myös ystävyyssuhteita AA:laisten kanssa, moniin niistä voi päteä hyvinkin samanlaiset asiat kuin kummisuhteeseen.
Toipumisen alussa kehotetaan valitsemaan itselle kotiryhmä. Yksi, ja minun mielestäni tärkein, syy tälle on juuri 12. askel: toipuvan tulisi antaa muille sitä, mitä hän on itsekin saanut, eli paikan ja tilaisuuden löytää AA-ohjelma. Sen takia hänen tulisi olla omalta osaltaan valmis palvelemaan AA-ryhmässään, koska ilman palvelijoita ryhmä lakkaa olemasta ja tulokkailla ei ole enää ketään, joka opastaisi ohjelmaan.
Monille palavereista muodostuu niin keskeinen elämänsisältö, että he juoksevat niissä useita kertoja viikossa, muissakin kuin kotiryhmissään. Mitäpä tuohon muilla on sanomista (korkeintaan perheenjäsenillä). Itse en sitä ymmärrä, koska minusta toipuminen tarkoittaa nimenomaan paluuta yhteiskuntaan ja kun elämä on täynnä mielekästä tekemistä niin ei ole aikaa eikä kiinnostusta istua puhumassa alkoholis(mis)ta monta kertaa viikossa. Tämä on kuitenkin minun valintani (kuten kaikki mitä tähän mennessä olen kirjoittanut on MINUN tulkintaani).
Masennus eli aivojen serotoniiniaineenvaihdunnan häiriö on ihan oma sairautensa. Alkoholismi pahentaa sitä muuttamalla aivokemiaa, mutta masennus voi iskeä täysin raittiille, toipuvalle tai kenelle tahansa. Terapian avulla sitä ei voi hoitaa juomisen akuuttivaiheessa ja siksi mm. Kela edellyttää muutaman kuukauden juomattomuutta ennen kuin myöntää maksusitoumuksen terapiaan.
Masennuksen hoito joka tapauksessa tapahtuu ihan muualla kuin AA-ryhmissä. Itse uskon lääkitykseen, koska ilman sitä ei välttämättä kykene edes lähtemään liikkeelle kotoaan (ja nyt en puhu bentsoista vaan SSRI-lääkkeistä). Terapiaistunnot maksavat itse kustannettuinakin halvimmillaan vain noin 65 euroa/kerta ja kognitiivisella terapialla tuloksiin voidaan päästä jo muutamalla istunnolla, eli ilman Kelan tukeakin työssä käyvälle toipuneelle alkoholistille terapia on ihan mahdollista. Saman verran joutuu pääkaupunkiseudulla pulittamaan naisten hiustenleikkauksesta.
Uskonnollista apua voi saada diakoneilta ja papeilta ilmaiseksi.
Se, että AA usein latistetaan palavereiksi ("ryhmissä käymiseksi") ja että palavereissa käyminen ymmärretään itsensä hoitamiseksi ja sitä käytetään toipumisen ehtona, on minusta surullista. Se, että jotkut katsovat oikeudekseen näissä palavereissa vielä arvostella muiden valintoja ja antaa tuomioita ("joudut juomaan") on vielä pahempaa, jälkimmäisessä tapauksessa suorastaan henkistä väkivaltaa.
Henkilökohtaisesti hoidan itseäni työnohjauksella ja hengellisellä ohjelmalla eli mietiskelyllä ja rukouksella. Kummiini ja joihinkin AA:laisiin ystäviin pidän yhteyttä, mutta palavereihin ei viimeisten parin vuoden aikana olisi riittänyt kovin usein aikaakaan, enkä niitä ole jäänyt kaipaamaankaan.
siitä. Tässä kuitenkin pari täydentävää kommenttiani.
Kirjoittamastasi joku saattaa saada käsityksen, että palvelijan tehtävät ovat vain tulokkaille tarkoitettuja. Mielestäni ryhmän palvelijoina tulisi kuitenkin olla myös pidempään toiminnassa mukana olleita, tietenkin vuorotteluperiaatteen mukaisesti.
"Joudut juomaan"-asenne on todellakin vaarallista ylimielisyyttä. Vuosien kuluessa olen havainnut, että ennustaminen on turhaa, varsinkin alkoholistin tulevaisuuden. Kuitenkin jokainen ohjelmamme noudattamiseksi tehty toimenpide lisää todennäköisyyttä saada raitis päivä huomennakin.
Se, että et ole kaivannut palavereja, on asian toinen puoli. Toinen puoli on se, että palaveri on saattanut kaivata sinua. Mutta kuten tiedämme, AA on täysin vapaaehtoista.
Siinä oli järkevä vastaus. Tuolla tavalla ajattelevia jos on enemmän, homma käy. Toivottavasti ehdit joskus käydä tekemässä mainitsemaasi 12:tta askelta valintasi mukaan.
myös "vanhempien" jäsenten kuuluisi olla mukana palvelutoiminnassa. Se olisi tärkeää senkin takia, että perinteiden sisäistäminen vie usein aikaa, eikä tulokkaalla välttämättä ole niihin edes suurta kiinnostusta.
Ehkä jossain vaiheessa löydän itsekin kipinän käydä taas palavereissa, siihen saakka yritän tehdä omaa osuuttani edes netin kautta olemalla käytettävissä tueksi ja turvaksi helsinkiläisille naisille, jotka epäröivät ensimmäiseen palaveriin lähtöään. Yhteydenottoja tulee silloin tällöin, mutta valitettavan monelle tuleekin esteitä juuri sinä iltana kun sinne palaveriin pitäisi lähteä :-(
masennus ja alkolismi ovat kaksi eri sairautta. kyllähän ne kai kulkeevat käsikädessä useinkin, mutta kumpaakin pitää hoitaa asian mukaisesti.
en menisi hammaslääkriin eturauhas leikkaukseen.
tuo ideologioitten sotkeminen asioihin on erittäin arveluttavaa. on muutama asia joita on syytä välttää, uskonto, politiikka jne. ne jakavat ihmisten mielipiteet.
tietojeni mukaan ev.lut. kirkosta erosi viime vuonna 30 000 ihmistä ja liittyi 10 000. nämä siis toimineet enemmän tai vähemmän itsellisesti vakaumuksiensa tai verotuksen takia. kirkkoon kuitenkin pakkoliitetään paljon puolustus kyvytömiä lapsia kasteen muodossa. yleinen virheluulo onn että nimeäminenn tehtävä uskontoon sidotusti. kyllä siihen käy maistraattikin.
alkolismista parantaminen ja masennuksen hoitaminenyhtä aikaa jossain vertaustukiryhmissä uskonnollisiin teeseihin tukeutuen voi olla epähoitoa parhaimmillaan.
itse olen ollut masentunut lapsesta saakka, kaikenlaista koulukiusaamista jne. juopottelin ekan kerran murrosikäisenä. nyt 35 vuotta myöhemmin juomisesta on alkanut tulla ongelma.
mutta kauan alkoholi kävi masennuksen hoitelemiseen, masennus ei ole koskaan auttanut alkoholismin hoitelemiseen. syy selkeä, viinasta saa mielihyvntunteita, masennus on itsessään mieliala. viina vanhin voitehista-..
masennukseen on saatavilla hoitoa,lääkitystä ja psykiatrista hoitoa.
alkoholismiin samaten, hyvinkin monenlaista. jostain syystä aa ssotketaan usein joksikin hoitomuodoksi. sitän se edes itsekään väitä oleevansa, mutta terminologialla ja valtavalla asialla paasaamisella asia on hämärretty.
kävin jokusen kerran a-klinikalla taannoin. oli pakko lopettaa siellä käyminen kun terapeutti puhui vain aa.sta katkolle menon lisäksi. puhui vakka rautalangasta vääntäen selitin asian.
olen aikoinanni eronnut kirkosta, en ole pakana, olen uskonnoton, asioissa vissi ero.
kohdallani kaikenlainen uskonnon tuputtaminen toimii tuputettavaa asiaa vastaan. se ei ole edes antimainontaa, vaan vakaumukseni loukkaamista. enkä usko olevani ainoa.
varmaan aa.sta jotain hyötyä on joillekin,mutta kosska kyseessä on eränlainen herätysliike, tekee se paljon muutakin. nimenomaan tämä liikkeeseen sitouttaminen, vaikkapa palavereineen ja suurempine tapaamisiniin on käytännössä pelkkää uskonnollista toimintaa. kirkossa käydään yleensä uskovien toimesta kerran viikossa ja ehkä joskus jossain seuroissa.
samaten raamatussa on kymmenen käskyä. aa.lla 12 mitälie askelta ja saman verran jotain perinteitä. vaikuttaa siis enemmän ihmistä sitouttavaksi kuin sinällään sitoutumista vaativa valtion kirkkomme. muista uskonnoista en osaa kommentoida, polvistuvathan eräätkin mekkaan päin pivittäin.
harras toiveeni olisi että tälläkin palstalla olisi tietoja ja kokemuksia eri alkoholismin hoito muodoista. mutta melkein asia kuin asia käännetään aa-propagandaksi ja sitämyöten usein vielä riitelyksi.
olen tullut tulokseen että synä on aa.n vähäinen mainosbudjetti. aktiivijäsenet tekevät "kenttätyötä" jehovan todistajien tyyliin, onneksi eivät kiertele ovilla, mutta terrorisoivat kaikille vapaita keskustelu foorumeita jankuttamalla omasta ihmeuskostaan.
ekumeniasta ei ole tietoakaan tuossa yhteisössä.
siis pitäisi saada keskusteluja aikaiseksi muistakin asioista jos foorumin nimi ei ole aa tai täysraittius. onneksi ei ole, vielä on olemassa toivoa keskustelujen monipuolistumisesta sekä käsiteltävien aiheiden laajenemisesta.
jahans, taidankin ottaa pari keskiolutta.
Joskus meillä ei ole tietoa tarpeeksi. Tahtoisin varovasti oikaista käsitystäsi AA:sta. Olet varmasti huomannut, että en ole hihhuli.
Sen verran tiedän, ettei tuo seura ole sitoutunut mihinkään uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Se on yksinomaan miesten ja naisten toveriseura, jonka ainoa tarkoitus on saavuttaa raittius.
Älä missään tapauksessa anna asioiden hämärtyä, vaikka paasaajia olisit havainnutkin. Yritä löytää ne muutkin. Mikäli alkoholista vielä tulee ongelma, oletan, että siinä paikassa on luontaista vetovoimaa.
En tiedä, kirjoitanko epäselvästi. Yritin vain epätoivoisesti kertoa, että eri sairauksia hoidetaan eri sairauksina.
Ja kyllä, hyväksyn, että alkoholismi on sairaus. Ja juuri siksi ei pitäisi tuomita itseä tai muita. Se on varmasti myös hoidettava sairaus. Ja niin kauan kuin haluat juoda, hoitoa ei ole. Se on kirotun yksinkertaista.
täällä on saanut lähinnä tietoa aa-sta tyyliin
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000036060825
kuten varmaan jokainen huomaa tuossakin tuon korkeimmasta voimasta ja jumalasta jauhamisen.
ja noissa askelissahan jauhetaan nimenomaan, että vain jumala voi auttaa-
vaan kun monetkaan, kuten minä, eiväy yksinkertaisesti usko yhtään mihinkään jumaliin, saatanoihin, kuoleman jälkeiseen elämään, baati sitten palvo leikkuupuimureita.
tuollaisia tekstejä pidän ihan varnasti uskonnollisen herätysliikkeen propagandana.
tietoa pitää aaina hankkia. palstalla jauhetaan enimmäisekseen juuri aa.sta. näistä ei juuri koskaan yhtään mitään.
http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9vw4.htm
edes a-klinikasta ei tule paljon mitään kirjoituksia.
kyllähän eri- instansseista toki saa niitten saiteilta tai vaikka soittamalla niihin. ihmisten omat kertomukset ja kokemukset kiinnostaisivat myös.
ei varmaan aa olekkaan sitoutunut muitten kanssa, mutta selkeåsti uskontopohjaista touhua. lienee siis oma lahkonsa, ilmeisesti selkeästi kristinusko pohjainen. onhan niitä muitakin uskontoja, ja varnaan niittenkin kannattajilla on alkoholii ongelmia. mutta tuskimpa joku kiihkeå islamilainen kääntyy väätäuskoisten puoleen jos jostain systä sattuu juopottelemaan.
tuosta poliittisesta puolesta en ole saanut selville ovatko aa-laiset rebublikaaneja, demokraatteja vai jotain pienenpien puolueiden kannattajia. liike on kuitenkin alkujaan lähtöisin anerikasta. ja kaikessa toiminnassa tarvitaan hyviä suhteita poliittisiin päättäjiin ja vakuttajiin. dokaa ne politiikotkin, siis mikseivät myös kävisi jossain aa.ssa. tuttuja ja kytkoksiä politiikan kanssa siis varmasti on.
ai niin tuo nimi. nimettömät alkoholistit on aika kiero. pienemillä paikoilla ihmiset muutenkin jo tuntevat toisensa. ja tarpeekseenko pyorii plavereissa niinpaljastaa väkiselläkin itsestään valtavasti asioita, asuinpaikkansa, harrastusistaan, perheestään, töistään jne. ja jollrkin kummilleen antaa puhelinnumeronsa tai jopa kertoo nimensä. anonyymius kaukana.
ja jutut ja juorut kyllä kiertävät kakissa yhteisöissä. erehdyn vuosia sitten ilmoittamaan ylläpidolle tällä palstalla olleesta mielestäni asiattomasta kirjoituksesta. typeryyksissäni nimelläni olevasta meiliososta. en aavistanut että ilmoitus menee myös seriffille.
ja kas, jokus myöhemmin kuin kirjoitin palstalle sai pariltakin aa-aktivistilta viestejä." me tiedämme kuka sinä olet". siksi kirjoitan yleensäkin tänne milloin milläkin nimimerkillä. ties missä salt lake cityssä on minukin rekisteröity tietämättäni ja etenkin haluamattani mormooniksi tai jotain.
suomesa on uskon vapaus, jos joku haluaa uskoa pullon henkeen, ei kuulu mulle.
olevista linkeistä löydät aika monipuolista tietoa alkoholiriippuvuudesta.
Silloin, kun satun olemaan palstalla ja täällä kysytään A-klinikasta tai katkoista tms, vastaan kertomalla kokemuksiani niistä. Olen suositellut kiinnostuneille juomisen hallintaryhmiä, A-klinikan ryhmiä, Naistenkartanoa jne. Nyt kuitenkin kysyttiin/keskusteltiin AA:sta´, joten kirjoitin siitä. Lisäksi painotin useampaan otteeseen kirjoittavani vain omaa kokemustani.
AA:ssa, muuten, on islamilaisia, zen-buddhisteja, hinduja ja maailmanlaajuisesti lienevät kaikki uskonnot edustettuina. Henkilökohtaisesti en kuulu kirkkoon enkä mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön, sen enempää en hengellisestä saati poliittisesta vakaumuksestani ole velvollinen kertomaan kenellekään.
lukea kenenkän profiileita. kiinostaisi lukea kirjoituksia muusta kuin aa.sta.
ja noista buhalaisista jne tyydyn toteamaan vain että poikkeukset aina vahvistavat säännöt onhan niitä pedofiiliaan syyllistyneitä kirkonmiehi, jopa katolisia joitten pitisi elää selibaatissa. liekkö aa,han tukeutuneet eriusoiset kovinkaan vakaumuksellisia uskossaan, itse tnnenmuutamanjuopohkon mormoonin, heillä usko kieltviinakset kokonan.
minulla. Ja siihen on lääkitys. Aikaisemmin "hoisin" sitä alkoholilla; se auttoikin aina niin kauan, kunnes alko loppui.
Jouduin muusta syystä sairaalaan n. vuosi sitten ja siellä todettiin "keskivaikea-masennus". En itse TIENNYT olevani masentunut! Vaikka nyt tajuan, että mistään ei tullut mielihyvän tunnetta, mikään ei huvittanut ja tulin ärtyisäksi ja kyyniseksi.
Nämä ovat vaikeita asioita...
Lääkärinoikudet sinulla??
Psygologi?
Psygiatri?
Kauanko sinulla olikaan raitiutta?
AA jurri?
kun faktisia asioita ei ole olemassa niin viedään keskustelu henkilökohtaiselle vittuilun ja utelun tasolle.
kirjoita aloitukseen kommentti, älä sen kirjoittajasta.