lähimenneisyydessä, että mikä miestä riivaa, kun ei ole mitään omaatuntoa! Miten on helppo jättää omat lapset menneisyyteen, heistä välittämättä. Miten helppo aloittaa uusi elmä jonkun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään? Kuinka moni mies tähän pystyy, unohtamaan kaiken kokeman elämän? Miltä miehestä tuntuu jos hänen isä olisi hänet jättänyt ja unohtanut? Millainen maailma odottaa miestä, joka hukkaa kaiken rakentaman, eikä koskaan enää pysty samaan? Naisen ja miehen tunne-elämä on erilainen. Mies tuntee hetkellisesti, mutta nainen jatkuvasti. Mies unohtaa helposti, nainen ei koskaan. Meidän mies ei ainakaan ymmärtänyt mitä on rakkaus, vaan etsii ja etsii, eikä ymmärtänyt että se oli lähellä. Mutta tämä juna meni jo!;)
Tässä oli aikaa miettiä
ex miehen tempauksia
361576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
ero meinaan..toiset unohtavat helpostikin,ja jatkavat elämäänsä.
Toisilla ero ottaa kovemmin ja he kaipaavat lastaan,kun ei joka päivä enää häntä näekään.
Ehkä eroon johtavat syytkin vaikuttavat.Usein ajatellaan että se oli mies joka läks toisen matkaan,ja jätti perheensä..valitettavasti naiset ovat nykyisin saman tavan omaksuneet.
Joskus myös ex-nainen(voi olla toki mieskin) tekee niistä isän ja lapsen tapaamisista niin raskaita henkisesti,ettei mies kykene edes omaa lastaan tapaamaan (koska joutuu silloin kohtaamaan myös exänsä,joka on niin totaalisen ahdistava ihminen).
Ehkä mies verhoaa huonon omantuntonsa vihaan/katkeruuteen,kun ei osaa muutoin tekemäänsä käsitellä.
Ex-mieheni vanhemmat erosivat hänen ollessa 3vuotias,ja seuraavan kerran tuo ex-mies tapasi isäänsä vasta 24 vuotta myöhemmin.Eli isä jätti ja unohti(syytti isä vielä myöhemmin siten että muka "ex-mieheni"äidin suku esti nuo tapaamiset).
Joten luulis että kun on ollut ilman omaa isää,huolehtisi paremmin näistä lapsista.
Mutta totuus on aivan toinen.
Ei hän tapaa lapsiaan kuin kerran kuukaudessa,vaikka asuu lähellä ja olisi mahdollisuus useimminkin tavata.
Lapset ovat jo isompia,joten helppohan heidän kanssaan olisi olla.
Jos isä toiminnallaan aiheuttaa hankaluuksia, niin onhan siihen äidin puututtava. Voi olla että jos miehellä on uusi nainen, niin hän edes auttaa miestä unohtamaan lapset tai ei hyväksy heitä ollenkaan. Kyllä siihen vaikuttaa paljolti mieskin, ei ainoastaan äiti! Meillä mies joutui valitsemaan uuden naisen tai lapset, ha hän valitsi uuden naisen. Olimme koko suku tyrmistyneitä. Nyt lapset aikuisia, eikä isä ole se, joka ensiksi mieleen tulee missään tilanteessa.
ainahan se vika on äidissä, ei koskaan muissa ihmisissä, munkin vika oli varmaan se että mies pahoinpiteli minua, mun vika kaikki. En ole ap, mutta kommentoin kuitenkin
syyllisiä /tai syyllistettäviä vain siksi koska omalla käytöksellään sen syyllistämisen aiheuttavat.
Harvempi mies jatkuvalla syötöllä haukkuu entistä puoliskoaan,vaan ennemminkin haluaisi unohtaa koko ihmisen..ja jatkaa omaa elämäänsä.
Se että haluaa jatkaa omaa elämäänsä,ei tarkoita suinkaan sitä että haluaisi unohtaa myös oman lapsensa.
Ihmetyttää vain joidenkin naispuolisten-exien käytöstavat..mieheni on viimeisen viikon ajan lähetellyt viestiä exälleen että saisiko hän poikansa luokseen tällä viikolla(kun tuli yllättäin vapaata),eipä jouda ex vastaamaan vaikka työelämässä ei olekaan...soittaa ei voi koska exä siellä toisessa päässä saa taas sen perinteisen "itku-huuto-raivari-kohtauksen".
Miten on helppo jättää omat lapset menneisyyteen, heistä välittämättä.
- lapset on vaikea jättää, mutta jos näitä hallitsee yksinvaltias äiti, joka sanelee miehen käytössäännöt, tällä ei ole muuta mahdollisuutta.
Miten helppo aloittaa uusi elmä jonkun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään?
- "EI OLE MITÄÄN"????? Lapsiako? Ilman lapsia ei ole mitään, huh huh. Suunnatonta onnea voi kokea ilman lapsiakin. Usko pois.
Kuinka moni mies tähän pystyy, unohtamaan kaiken kokeman elämän?
- Miksi pitäisi unohtaa? Mies on oppinut virheistään eikä tee samoja uudestaan.
Miltä miehestä tuntuu jos hänen isä olisi hänet jättänyt ja unohtanut?
- Mies on niin älykäs, että vanhempana ja kokeneena tajuaa, että juuri äidin vuoksi isä ei voinut pitää yhteyttä. Lapset ja isä paikkaavat välinsä sitten, kun äiti ei enää pääse puuttumaan.
Millainen maailma odottaa miestä, joka hukkaa kaiken rakentaman, eikä koskaan enää pysty samaan?
- Riidaton, onnellinen ja tasapainoinen. Jos mies olisi ollut rakentamassa samaa idylliä kuin nainen, hän ei koskaan olisi lähtenyt. Mies ei siis osallistunut sinun rakentamaasi maailmaan, yritti vain sopeutua siihen.
Naisen ja miehen tunne-elämä on erilainen.
- Totta.
Mies tuntee hetkellisesti, mutta nainen jatkuvasti.
- Ei ole totta.
Mies unohtaa helposti, nainen ei koskaan.
- Tässä tarkoitat varmasti itseäsi ja ex-miestäsi. Pahoittelen, että exäsi on unohtanut sinut.
Meidän mies ei ainakaan ymmärtänyt mitä on rakkaus, vaan etsii ja etsii, eikä ymmärtänyt että se oli lähellä. Mutta tämä juna meni jo!;)
- Väitän, että sinä et ymmärrä mitä rakkaus on. Rakkaus on kahden kauppa. Et voi pakottaa etkä määrätä toisen tunteita. Sen kun opit, elämä muuttuu mukavammaksi.
Kaikki me tiedämme, ettei eksäsi ole edes pyrkimässä sinun junaasi.
avioeroaan. Siitä on jopa tutkimustietoa, mutta useilla on tuttavapiirissäänkin tällaisia ihmisiä. Narsistit ja psykopaatit eivät tietenkään voi katumusta tuntea, mutta syvästi tunteva ihminen varmastikin katuu päätöstään hetkittäin, ainakin, jos lapset jäivät toiselle puolisolle.
Avioero on suuri epäonnistuminen, ja monet sen kokeneet etsivät lohdutusta pullosta tai vaihtuvista suhteista.
Toivottavasti voitonvarmat nyksät muistavat, että heidän rinnallaan olevalla ihmisellä on sydämessään syvä haava, ja osoittavat ymmärtämystä puolisoaan kohtaan. Tämän kokemaa menetystä he eivät pysty kuitenkaan koskaan paikkaamaan.
"Häntä rakastin paljon, sua rakastan kenties enemmän, mutta ole mulle vähän aikaa hän."
"Narsistit? Psykopaatit? Voitonvarmat nyksät?"
Keksisitkö vielä jonkin ilmauksen itsesi ylentämiseen?
Säälittävyytesi on aikaa sitten kääntynyt tahattoman huumorin puolelle.
Minun tuttavapiirissäni on ihminen, joka katuu ensimmäistä avioliittoaan. Sinäkin tunnet ainakin yhden, sen oman eksäsi.
väärässä. Tarkoitukseni ei ole ylentää itseäni, eikä kirjoitukseni koske millään lailla minua itseäni, vaan on aivan yleisluontoista.
Minulla ei ole myöskään eksää.
Tiedättekö että maailmassa on ja aina tulee olemaan paskoja ihmisiä. Tämän palstan paskat ihmiset ovat luuserietäexiä jotka hylkäävät lapsensa, luuserilähiexiä jotka eivät anna etän tavata lastaan,narsistinyksiä jotka haluavat erottaa uuden kumppanin entisestä elämästään ja/tai eivät siedä toisen lapsia.
Vastapainona luojan kiitos on iso iso joukko niitä eronneita ja uusiopariutuneita vanhempia jotka hoitavat lastensa hyvin.
Koskapa tämä on keskustelupalsta, on täällä tarkoitus keskustella mieltä askarruttavista asioista ja purkaa sydäntäänkin.
Enemmän on tarvetta puhua ikävistä asioista kuin todeta hyvin olevia.
Yleistämiseen sorrutaan aina mutta minä ainakin olen todennut elämässäni ettei ole miesten tai naisten tapaa ajatella vaan yksilöitä on joka lähtöön.
narsisti, psykopaatti, voitonvarma tekopyhyyden ilmentymä! Provosoi paremmin.
Eikä tämä millään lailla koske sinua, vaan on aivan yleisluontoista. :D
Voin ihan varmasti kertoa, että minun mieheni katuu katkerasti ikinä sekaantuneensa entiseen tyttöystäväänsä. Tällä on tällä hetkellä 5 lasta kolmen eri miehen kanssa, sairastaa bibolaarista oireyhtymää eli on hillitön, niin hyvässä kuin pahassa, me saamme totisesti tuta vain sen pahan, vaikka hän oli se joka sai miehestäni kyllikseen ja lähti.
Nainen tuli eilen tuomaan meille mieheni lasta; huusi solvauksia niin että tienoo kaikui ulkona portilla, haukkui minut huoraksi kun ei muuta keksinyt ja uhkasi miestäni lapsipsykologilla (?), uhkasi ajaa ylitsemme, jne jne.
Koko ajan takapenkillä 3 pientä itkevää lasta, poikaystävänsä kotona vahtimassa kahta uusinta "painosta". Ei kuulkaan yhtään puollusta kotitilanne sitä, miten nainen käyttäytyi, ei riitä ymmärrystä. Aikuinen kuitenkin, pitäisi lääkkeet olla ja terapia, kissan viikset.
Lastaan mieheni ei kadu, mutta muuten toivoo että tapaus jäisi "bussin alle" niin sanotusti. Mieheni vanhemmat ovat neuvoneet meitä ottamaan yhteyden polisiin, ko. tapaus on tehnyt paaaaljon muuta, ennen tätä, mutta nyt tuli silmille, niin sanotusti. Minä en ole kertaakaan kokenut, mieheni aikaisemmin monta kertaa... Sanoo nyt että taitaa olla naisella ryppyjä rakkaudessa, saa mieheni maksella... Mitä sitten? En minä kylillä huutele vaikkei kotona hyvin menisi, syyttömiä me siihen ollaan. Olen joskus itsekseni ihmetellyt, millaista meidän elämämme olisi, jos lapsen äiti olisi "normaali"...
herättävät sinussa jostakin syystä varsin voimakkaita reaktioita. Mikähän se syy mahtaa olla?
Narsistit ja psykopaatit eivät tosiaankaan yleensä pysty tuntemaan katumusta, vai onko sinulla asiasta muuta tietoa? Monet muut ihmiset sen sijaan katuvat tekojaan. Jotkut katuvat avioitumistaan, jotkut avioeroaan. Juuri äskettäin luin tutkimusta, jonka mukaan melko monet eronneet katuvat eroaan. Ei se minusta ole mikään ihme, varsinkin, jos parilla on lapsia.
Viestisi ei tosiaankaan koske minua millään lailla.
herättää minussa monenlaisia reaktioita.
Analyyttiseksi naamioimasi viimeisin kirjoitus ei muuta sitä tosiseikkaa, että aiemmin puhut "voitonvarmasta nyksästä", mitähän se kertoo sinusta?
Kerropa minullekin, mikä se tutkimus on, johon viittaat. Olisi mukava saada tilastotaustaa väitteellesi.
hätään löytänyt alkuperäistä tutkimusta, mutta esim. tässä puheenvuorossa viitataan siihen. Sen mukaan 30% eronneista katuu 3 vuoden kuluttua eroaan.
http://www.paivirasanen.fi/fin/ajankohtaista/arkisto/ajankohtainen/?id=24&selNews=206&type=4
Ilmaus voitonvarma nyksä ei kerro mitään minusta vaan eräistä tälle palstalle kirjoittelevista.
Avioero on suurimpia kriisejä, mitä ihminen voi kohdata. Missään tapauksessa se ei ole pilkan eikä leikinlaskun aihe. Se kannattaa muistaa, kun avioituu eronneen ihmisen kanssa.
En edes avaa linkkiä, jossa lukee Päivi Räsänen. Ahdasmielinen, julma, tekopyhä uskovainen. Tämä tosin selittää sinun mielipiteesi.
30 prosenttia katuu eroaan, ja 70 prosenttia katuu, ettei eronnut aiemmin tai että yleensä avioitui. Jos käytetään ilmaisua "monet katuvat", kumpia on enemmän?
Monelle ihmiselle avioliitto on AINOA kriisi, jotka he kohtaavat. Nämä ovat juuri niitä, jotka varmistelevat elämäänsä eivätkä ota riskejä muuten kuin puolison valinnassa. Se tuttu irvokas idylli: rvitalonpätkä, koira, farkku, lapset. Koti kuin Sotkan mainoksesta. Ja sitten itketään, kun se toinen saa sanotuksi ettei ole päivääkään elänyt omaa unelmaansa.
En naura eronneille vaan ihmisen pohjattomalle tyhmyydelle ja naiiviudelle. Se minulle sallittakoon.
Räsäseen liittyen. Piti käydä katsomassa, mistä oikein on kyse. Demokratiaa? Wau. Teen uuden aloituksen.
tutkimuksista siitä, kuinka monet katuvat avioeroaan. Antamassani linkissä viitataan yhteen sellaiseen tutkimukseen.
En käsitä, mikä tässä selittää minun mielipiteeni. Sinä sen sijaan tunnut elävän aivan ennakkoluulojesi ja pelkojesi vietävänä.
30 % katuu, 70 ei. Onko vaikeaa?
Puhut, että "monet katuvat" ja tutkimus viittaa selkeään vähemmistöön. Siteeraat tässä Räsästä, oletan että olet hänen kanssaan samaa mieltä eli jaat mielipiteet? Käsitätkö nyt?
Taidat olla myös sitä mieltä, että minun pitäisi tarkistaa lääkitykseni, mennä hoitoon ja lukea uudelleen Elon laskuoppi saadakseni kolmestakymmenestä prosentista enemmistön, kuten sinä?
Pelottaa todella, Räsänen ja sinä.
on omituinen.
"Siteeraan" Räsästä siltä osin kuin hän viittaa tehtyyn tutkimukseen. En ole väittänyt, että 30% olisi enemmistö.
Minä en maininnut myöskään mitään lääkityksestäsi, vaan sinä otit sen aivan itse esille. Syytä siihen voi arvailla, jos kiinnostaa.
Minua sinun ei tarvitse pelätä.
Olen sitä mieltä, että niin avioliitto, lasten tekeminen kuin mahdollinen erokin kuuluuu vastuullisesti kahdelle osapuolelle, jotka kimppaan lyöttäytyvät. Täällä tunnutaan olevan sitä mieltä, että elämä on jotakin, josta kuoritaan kermat, ja sitten kun alkaa mennä pieleen, huudetaan "erohässäköiden selvittäjiä" ja yhteiskuntaa apuun.
Minua tuollainen vastuuttomuus sapettaa.
Mainitset useaan otteeseen "ennakkoluulot" ja "pelot", joiden syy-yhteyttä kirjoituksiini en ymmärrä. Lasken ne samaan kastiin kuin "lääkityksen tarkistaminen", joka vedetään esiin, kun ei enää ole muuta argumenttia.
Mutta tämänhän sinä tiesitkin.
Kenen pitäisi sun mielestä huolehtia niistä lapsista jotka ovat noiden "erohässäköiden" vuoksi jääneet ilman huolenpitoa?
Juujuu, vanhempien tietty mutta jos ne uusien liittojen huumassa ja vanhojen setvimisen kurimuksessa eivät siihen pysty?
Ainakin jossain tapauksissa olisi isille ja äideille hyötyä pakkosovittelusta jossa se "pakko" olisi nimenomaan pakkoa ottaa lapsen etu oikeasti huomioon.
Vastuullisuus on tietty jees mutta mitä se on käytännössä?
sitä mieltä, että avioeron saamisen hankaloittamisella turvataan lapsen etu? Siitä tässä on kyse.
Enkä aio astua tuohon empatialoukkuun, ymmärrät varmasti miksi. Pitää olla kuitenkin muita keinoja kuin pakkoavioliitto.
...itseasiassa mä en ihan satasella tiedä mistä "tässä" oli kyse...kommentoin lähinnä tuota kun puhut vastuuttomuudesta ja yhteiskunnan apuun huutamisesta.
Empatiaa tai ei mutta jonkun niistä lapsista pitää huolehtia jos vanhemmat ovat kykenemättömiä, eikö? Mä olen sattumoisin nähnyt miten lapset jää heitteille kun toinen juoksee uuden ihastuksen perässä ja toinen itkee tapahtunutta.
Mä en sanoisi asiaa noin, en puhuisi "avioeron saamisen hankaloittamisesta". Vanhemmat ois hyvä vaan velvoittaa puimaan tosissaan sitä miten lasten asiat hoidetaan kun erotaan. Joku kenties jättäis eroamattakin koska monessa tapauksessa pariskunta ei ole kunnolla koskaan puhunut asioistaan, se saattais olla jopa eka kerta.
Ei kai voi syyttää, keskustelu rönsyilee. Pitäisi kai valita jokin nikki niin olisi helpompi seurata keskustelua. Olen kuvitellut että mut tunnistaa mukanokkeluuksistani. ;)
Jos jaksat, kahlaa tuo 30 % katuu eroaan -ketju, se alkoi täältä ja polveili takaisinkin päin.
Totta kai lapsista pitää huolehtia. Räsänen huolehtisi siten, ettei myöntäisi vanhemmille eroa. Hän puhuu "turhista avioeroista", minä turhista avioliitoista eli avioerojen todellisesta ennaltaehkäisystä.
Voi sorry nyt kun en ole nokkeluuksiasi huomannut ;)
Täytyy tutkia mitä mielenkiintoista olet ( ja kenties muutkin) nokkeloinut mutta vasta huomenna. Nyt nääs paistaa aurinko ja piha kutsuu!
Itselläni ja exälläni oli hyvät ja kkaverilliset välit... oikeudessakin välillä käytiin eikä taisteltu asiat taisteli ei me. No tuli uusi nainen, heti olisi pitänyt päästä toisena äitinä lapsen virallisiin juttuihin... kuten kasvatuskeskustelut... itse olin nykyisen kanssa ollut jo parivuotta tuossa vaiheessa, eikä olisi häntä tullut mieleen yhtenä huoltajana mukaan ottaa. Ja tämä kaikkeen osallistuminen oli heille yhdessä sovittuna niin selvää että minulta ei edes kysytty.. ja olen kuitenkin se lähi äiti... Tilanne kärjistyi.. huudan ja kiroilen jos lapselle sattu pissi vahinkoja... no niitä ei edes tapahdu, ei kotona eikä päiväkodissa.. olin valehtelija...ja mikä hauskinta tehtiin lastensuojelu ilmoitus... sen seurauksena etten ottanut solvauksia kotini (kerrostalo pihalla tältä nuorelta huippuäidiltä vastaan. Joka siis oli sitä mieltä että lapsella on pidettävä vaippaa vaikka 5v asti ettei yksiäkään vahinkoja tule... laittoivat lapselle 3,5v vaipat takaisin. ollut päiväkodin aloitteesta tuolloin kuivana ilman vaippa 7-8kk.) no suhteeni lapsien isään loppui exän pitkästä suhteesta toiseen naiseen. tämä uusinainen joka odottaa nyt heidän yhteistä esikoistaan... huutaa minulle auton even raosta että minä olen niin paljon parempi kuin sinä että minua ei tarvitse pettää... hyvä on itseluottamus... varsinkin kun tiedän että niin on jo tapahtunutkin...
Eli kyllä jos me ikävät exät ei hyväksytä ihan kaikkea voi sanoa niin että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan... nytkin saan ottaa sähköpostitse yhteyttä viesteihin ei vastata. lopulta kun asiaa tarkemmin miettii... seuraan mielelläni sivusta.. ei ne meidänkään ongelmat alkanut kuin 3v päästä kun mies lähti leikkimään kiellettyjä leikkejä.. voihan olla että josain vaiheessa nöyryys tulee tähänkin naiseen, jonka jälkeen sateenkaari on muutakin kuin mustaa ja valkoista.. ehkä ne välit sitten korjaantuu.. säälittää tilanne lapsien kannalta. Paremmin meni kun väleissä oltiin, ja kun se päivä koittaa että tilanne normalisoituu toivon että kaikki turhat solvaukset ja loukkaukset ei enää tee kipeää ja voi suhtautua heihin ystävällisesti... sitä hetkeä odotellessa...
Kaikenlaisia tapauksia on...
jo vuosia, mutta en ota kun kerran lähti. Jos kannat kopisten lähtee taakseen katsomatta niin lähtee lopullisesti. Varsinkin jos jättää vaimon ja lapset sen tähden että löytyy joku nainen jonka kanssa LUULEE olevan hauskempaa, vaikkei todellisuudesa olekkaan.
Minusta olisi itsenä loukkaamista, jos ottaisin miehen takasin, en edes kehtaisi ottaa. Sen verran pitää itsestään vlittää, ettei anna omaa lomaa miehelle noin vaan.
Minä en ole koskaan tupannut kasvatuskeskusteluihin (vaikka ko. hlö jopa alussa minua sinne kutsuikin), enkä neuvonut lapsten äitiä, miksi olisin?. Minulle ei kuulu mitä kotonaan touhuaa, ja vice versa.
Koulun juhliin mies on raahannut ym. harrastetapahtumiin silloin kun lapset ovat meillä, olenhan minäkin osa lasten elämää, mutta muuten tapauksesi ei päde meihin. Tyhjästä tuli silmille.
Mieheni sanoi, että ehkä mustasukkaisuutta lapsista (miksi ihmeessä??? en ole pyrkimässä äidiksi toisen lapsille, JA olen jopa sen itse muksuille sanonut, kun on heidän aloitteestaan puheeksi tullut). Viihtyvät kai kuitenkin turhan hyvin meidän kanssa (paino sanalla MEIDÄN, ovat minut hyväksyneet), en muuta keksi.
No, asia on on nyt lastenvalvojan hoidossa.
sitä sanotaan, että mies saa tulla ja mennä, mutta ei mennä ja tulla.
Itseään ei pidä loukata.
Kehtaamisesta ei kuitenkaan noin isoissa asioissa mielestäni saa olla kysymys.
Suomalainen iskelmälyriikka on kautta vuosien ammentanut loputtomasti tästä aiheesta, eli miehen - ei useinkaan naisen - katumuksesta.
"Jos vielä annat vierellesi tulla, vaikkei mennyttä takaisin se tuo, jos vielä annat vierellesi tulla, niin hukkaan ei menneet päivät nuo."
Huh huh, aina vain arveluttavammalta kuulostaa tuo sinun eksäsi. Nyt ymmärrän, miksi niin hermostuit niistä korkokengistä! Mutta älä välitä: ei se ole ensimmäinen perheellinen, joka tuli kaapista.
Kannat kopisten, on eräänlainen sanonta, se ei merkitse sitä onko mies vai nainen! Katsos. Kysymällä kuitenkin oppii, niinkuin sinä!;)
Hii! :D
Ainakin minun miehelleni oli tosi helppo jättää entinen elämä ja aloittaa uusi elämä uuden rakkauden kanssa. Lasten tapaamisia en ole koskaan estänyt, pikemminkin yrittänyt saada isän ymmärtämään miten tärkeää säännöllinen tapaaminen olisi. Mutta kun aina on jotain muuta suunnitelmia.
Jälkeenpäin olen ajatellut asioita ja tullut siihen tulokseen, ettei mieheni osannut olla isä enkä minä osannut kannustaan häntä isyyteen. Hänen isänsä kuoli hänen ollessa muutaman vuoden ikäinen eikä hänellä koskaan elämässään ollut miehen mallia. Hän ei yksinkertaisesti tiedä miten ollaan isä. Nyt hän tapaa lapsia muutaman kerran vuodessa, ostaa silloin lapsille kaiken mitä haluavat ja siinä se isyys sitten on.
Teemme uusia ihania älykkäitä lapsia ;)
Aika useasti se ihminen johon ihastuu ja rakastuu on alkuun tuntematon. Mitenköhän kovin olisit seinille hyppinyt, jos ex-miehesi uusinaisystävä olisi ollutkin joku tuttavasi/ystäväsi?
Ja mitä tarkoitat sillä, että tällä naisella ei ollut mitään?
No jos tarkoitat että naisella ei ollut lapsia, niin....kas, syitä siihen voi olla useita ja miksi se loppujen lopuksi pitäisi sinua jotenkin haitata? Tai jos tarkoitat tällä sitä, että nainen ei omistanut mitään...niin mistäs sen tiedät? Oletko uteliaisuudessasi ensitöiksesi penkonut verohallinnon tietoja?
Jos ex-miehesi on onnellinen vallitseviin olosuhteisiinsa, niin miksi rassaat asialla niin kovin.
Jos hänen elämänsä on nyt monilla tavoin rikkaampaa: ei teeskentelyä! Eikä varjoon jäämistä. Jos hän saa kerrankin olla näkyvissä, eikä esim. sinun "tuppervaara" kutsujen varjossa hiippailua.
JA! Käsi sydämelle, mikä rooli sinulla on ollut siinä, että tapaavatko isä ja lapset, vai ei? Oletko ängennyt tapaamisiin mukaan? Oletko halunnut olla aina määräilemässä aikatauluista, tulemisista ja menemisistä - taas kerran, aivan kuten avioliittonne aikana?
Ja mitä miehen pitäisi rakentaa? talo? uusipieniperhe lapsineen ja kissoineen koirineen? Usko pois, ihmiset ovat onnellisia usein juuri näin: yhdessä rakkaudesta!
Tämä samanlainen kysymyslista/tarkennuslista olikin jo tuolla alussa. Pahoitteluni.