kaksosmies ja leijonanainen

Vaikka olenkin kaksonen, siitä huolimatta olet aina ollut uskollinen suhteissani.No luonteeltani aika iloinen ja pirtsakka,mutta en kuitenkaan peruskaksonen.
Parhaimmat kavrini ovat leijonia ja se paras mieskin oli aikoinaan leijona.

minä oon miettinyt ihan samaa siis että onko toivoa onnistua.. pientä säätöä menossa yhden kaksosmiehen kanssa mutta en uskalla avautua sille tunteistani tai heittäytyä yritykseen kun tiedän millaisia vilkkusilmiä kaksosmiehillä on taipumus olla.. ja koska olen tyypillinen huomionkipeä ja kumppanilleni uskollinen jellona niin pitää olla varovainen mihin soppaan lusikkansa pistää!

kertokaas kokemuksia tästä yhdistelmästä!

Olen leijonanainen ja mieheni kaksonen.
Mielenkiintoinen ja dynaaminen yhdistelmä, toimii
hyvin, kunhan turhat särmät hioutuu ja keskustelu
pelaa. Paljon samankaltaisuutta, tulisuutta ja
periksiantamatonta jääräpäisyyttä molemmissa mer-
keissä, mutta aina asiat selvitetään pohjamutia
myöten ja virheistä opitaan. Kaksosmies osaa puhua ja pussata. Vaikka sitoutumiskammoinen onkin, tosirakkauden kohdatessaan uskollisin ja ihanin kumppani joka jaksaa kehua ja palvoa leijonakuningatartaan joka ikinen päivä. Parempaa yhdistelmää ei juuri olekaan. Toimii.

Leijonanainen on yhteistyökyvytön nahjus koko ikänsä eikä opi ikinä yksinkertaistakaan päivittäistä asiaa.

Uusisakin asioissa on 30 vuotta sama kanta, jota ei millään muuteta. Yritä sitten elää tällaisen kanssa.

Olen ollut nyt kolme vuotta kihloissa jellonan kanssa ja vuosi lisää niin tulee aika, jonka olemme tunteneet.

Voin kokemuksesta sanoa, että kyllä suurimmaksi osaksi toimii. Leijona on ihanan tomera ja pitää päänsä, mutta tekee hyvien perusteluiden kautta myös kompromissejä.

Leijonaltani puuttuu vain vilkas mielikuvitus, jota hiukan kaipaisin suhteeseemme.

Mainio pari kun antaa ajan siloitella pahimmat rypyt!
Olen itse leijona(n) ja ollut yhdessä 12 vuotta kaksosmiehen kanssa. Olen hellä ja omistushaluinen,omituinen höpöttelijä,toinen oikea tuulenvire, tyypillinen kaksonen. On ollut ryppyjä jos toisia meidän rakkaudessa, mutta koskaan ei rakkautta ole puuttunut! Ollaan oltu 3 vuotta erossakin, mutta kumpikaan ei voinut toista unohtaa. Jostain syvältä ne tunteet tulevat ja takaisin yhteen päädyttiin. Nyt odotellaan esikoista helmikuun alussa syntyväksi ja sitoutumiskammoinen ;) rakas kaksosmieheni kosi minua viime keväänä.
12 vuotta tuntemista on ollut riittävä aika siihen askeleeseen;) Olen hankala ja omapäinen, mutta niinpä se on nokkela, eloisa, liikkuvainen kaksosmiehenikin. Meitä yhdistää samanlainen tilanneäly, huumori, vahva kunnioitus toisiamme kohtaan ja se, että molemmat osaa antaa toiselle omaa aikaa, minäkin jopa nykyään paremmin. Meille kummallekin merkitsee todella paljon se että voimme olla ylpeitä toisistamme ja me puhumme todella paljon asioista kuin asioista. Ja kyllä kaksosmies on hellä ja pitää hyvänä. Ei ehkä niin räiskyvän intohimoinen kuin minä mutta kekseliäs ja valloittava ;)
Mutta, summa summarum: En vaihtaisi omaani. On kultaakin kalliimpi.