Auttaako liikunta?

auttaa. Valitettavasti keskiverto nykyihminen ei osaa enää liikkua.

Käytin jonkin aikaa masennuslääkitystä. Se antoi lomaa masennukselta, mutta samalla söi kaiksita tunteista huiput pois - myös hyvistä. Sain vähän työkykyä takaisin, mutta toisaalta luovuus kärsi. Edelleen, en ollut oikein oma itseni aina.

Juttelin tuttavalääkärin kanssa ja hän kertoi, että tilastollisesti liikunnalla on kaikkein paras vaikutus masennukseen. Siis jopa lääkitystä parempi.

Sitten tuli vielä sydänsuruja päälle ja olo ahdistui aivan kamalaksi. Tein vähän epätoivoisenkini päätöksen: päätin jättää lääkkeet pois ja aloittaa hyvin aktiivisen liikunnan. Talven aikana sauvakävelin ja lenkkeilin satoja kilometrejä. Sulakaudella olen rullaluistellut jo satoja kilometrejä. Voin todellakin vakuuttaa, että liikunta auttaa masennukseen.

Yritän kertoa miten.

1) Endorfiinit saavat olon hyväksi. Tämä vaikutus alkaa kohta suorituksen alettua ja jatkuu aina, riippuen harjoituksen rasittavuudesta, joitain tunteja suorituksen jälkeen.

2) Itse treenaan aina iltaisin, jolloin liikunnan vaikutus tulee hyvin esille nukkumiseen. Saan hyvin unen ja nukun, tavanomaisia painajaisia lukuunottamatta, hyvin. Nukun siis fyysisesti hyvin vaikka henkisesti unet ovatkin vielä usein raskaita.

3) Liikunta aktivoi. Kun liikunnasta muodostuu turvallinen rutiini, se laittaa liikkeelle neljän seinän sisältä. Lisäksi suorituksen aikana ja vielä sen jälkeenkin ei jaksa ajatella itseään. Voi luoja, se on helpottavaa! Jos joku asia rentouttaa, on se se, että pääsee ongelmiaan, itseään ja ajatuksiaan karkuun hetkeksi.

4) Fyysinen kunto paranee ja tällä itsellään on pitkäkestoinen positiivinen vaikutus masennukseen. Ei väsy yhtä helposti, jalat eivät paina ja kaikki lihakset tuntuvat skarpimmilta. Vaikutus näkyy parhaiten työajan loppua kohti. Paukut eivät lopu.

5) Liikunta antaa itseluottamusta. Minä olen yli nelikymppinen mies ja minulla on taas six-pack! Se, että katsoo peilistä ja näkee jotain, mitä ei enää pidäkään rumana ja velttona, auttaa. Tuntuu siltä, että kehtaa mennä vaikka uimahalliin häpeämättä. Että on vähän samanarvoisempi muiden kanssa.

Omiin kokemuksiini perustuen suosittelen lämpmästi liikuntaa. Olennaista on kuitenkin liikunnanilo. Suoritusta ei saa tehdä liian rankaksi niin, että pian syntyy kynnys lähteä liikkeelle. Toisaalta tarvitaan halua päästä eroon omasta tilanteesta. Masennus on vähän kuin alkoholismi sikäli, että ihan ensimmäinen vaatimus on se, että sairastunut itse haluaa parantua. Se vaatimus onkin aika kova, kun mitään motivaatiota ei välttämättä ole.


Kaikkea parasta sinulle ja muille kohtalokavereille. Et ole yksin, meitä on paljon.

Itseäni ei ainakaan auta masennuin jo peruskoulussa liikunnantakia