On niin ikävä.
"Minä yöllä valvoin ja itkin,
yksin nyyhkytin pimeyteen.
Niin turhaksi oloni tunsin,
Kuin ois päivät jo pois vierineet.
Mikä tarkoitus elämällä,
joka minulle annettiin?
Oli yö niin mykkä ja musta,
ei vastannut kysymyksiin.
Jo nuoruuden pilvilinnat
elontaistoissa murskattiin.
Nuo haaveeni ihanimmat
ne jäivät vain unelmiin.
Niin huonosti selvisin tästä
tehtävästä, mi annettiin.
Minä aivan uupua aion
tämän maailman murheisiin.
Monta tuntia valvoin ja itkin,
oli tuskani polttava niin.
Virtas kyyneleet poskia pitkin
pimeyteen kun tuijotin.
Tuli unetar murheen yöhön,
tuskan tyynnytti polttavan.
Minut hellästi sylissään kantoi
unen maahan niin ihanaan."
"Minä yöllä valvoin ja itkin,
yksin nyyhkytin pimeyteen.
Niin turhaksi oloni tunsin,
Kuin ois päivät jo pois vierineet.
Mikä tarkoitus elämällä,
joka minulle annettiin?
Oli yö niin mykkä ja musta,
ei vastannut kysymyksiin.
Jo nuoruuden pilvilinnat
elontaistoissa murskattiin.
Nuo haaveeni ihanimmat
ne jäivät vain unelmiin.
Niin huonosti selvisin tästä
tehtävästä, mi annettiin.
Minä aivan uupua aion
tämän maailman murheisiin.
Monta tuntia valvoin ja itkin,
oli tuskani polttava niin.
Virtas kyyneleet poskia pitkin
pimeyteen kun tuijotin.
Tuli unetar murheen yöhön,
tuskan tyynnytti polttavan.
Minut hellästi sylissään kantoi
unen maahan niin ihanaan."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Alla aaltojen tummien kaipuun, pyrin valoon ja pintaan veen,
matka hitaasti kulkee eteen , vaikki voimien mukaani meen.
Tiedän, on huominen aika elon, myrskyn sateen ja pilvien tumman,
varma olen ett' tuskissa nuhan, saan mä lomani suurimman Kuhan!
Miksi mataa tää mainen aika, aika kaipuun ja tuskan sen
Miks' en heti ja täältä voisi, lentää, reunalle, syvänteen sen?
Heittää vieheeni vetehen.
- nälkäinen perheesi rannalla räytyy
tee perhekään tenää, on aikoja siitä mennyt.
Mut' kilot on kaukana eessä, ne tavoite kilot,
kun tuo ilot, mit kaipaan, kaik kaheksanviis.
On Kuha siis ainoo, ja sitä vainoo, mies satakiloinen.
Vaan Kuha kun tulee jo korvista ulos, miehekkään uroon,
saa kaheksanvitonen, naiset tuhoon.
Kohta salskeena saapuu tää Hämäläinen,
niinko Pohojalaanen, reteenä raitille tuloo!
Jo vain!
Kun kysyt, ma sulle vastaan:
Se on näin ja ainoastaan,
että Taimit vie kuhasta voiton,
kesäaamuihin kestävän koiton.
Et kuhajahtiin sä ennä,
ei sinne niin vain mennä,
kun Taimit tahdin määrää,
ja ympärilläsi häärää.
Sun kuntosi ei sitä kestä,
enää kuhalle menemästä,
kun Taimien kanssa sä hässäät,
ja lakanat kurtulle prässäät.
Että vielä sitä sä kadut,
kun laskettelit sadut.
Siihen Viherlandian juttuun,
kuivui kuhajahtisi ruttuun.
Kun Taimit syöttiin tarttui,
lomapäiville tekoja karttui,
Ja paikat kipeinä aivan,
HTZA sai monen asian vaivan.
Että pitikin kertoa kaikille,
että oli menossa mökille!
Oli Taimeja täynnä tarha,
ja se ollut ei mikään harha!
Niin on viimeinen lomapäivä,
ja mielessä kuhasta häivä,
HTZA Hesaan päin suuntaa kohta,
eikä mukana yhtäkään lohta...
;) ♥
elon meri on suuri,pieni ihminen siellä,
voi harhailla yksin,kun ois eksynyt tieltä.
Tähdet taivaalla on oppaana hälle,
ne viestin voi viedä ystävälle.
Ei onnea löydä yksin hakemmalla,
se ilmestyy joskus aivan sattumalta.
kaks ihmistä kaukana toisistaan,
saa uskoa toivoa unelmaan.
Usein todellisuus tarua ihmeellisempi on,
kun usko ja toivo on horjumaton.
Täytyy jaksaa uskoo ja toivoa aina,
ei silloin nuo eletyt vuodetkaan paina.
Vaikka onni on murusina pieninä nekin,
silti lujakin muuri voi hajota sekin.
Pienikin onni saa suuria aikaan,
sillä täytyyhän uskoa elämän taikaan.
Niin pieniä oomme me ihmisiä,
harvoin tapaamme oikeita ystäviä.
Joskus sattuma tuo ja sattuma vie,
niin määrätty lienee ihmisen tie.
Niin paljon ois kertomista,
jos tulkita vois näin unelmista,
jospa kohtalon ystävä toisi,
jolle elämästä tarinaa kertoa voisi.
Sain tämän runon yli 80 v mummolta,kun mies oli kuollut...
hahhhahhaa!
Loistava runo. Kiitos.
Otan varoituksen onkeeni.
saisi pari vanhaa lahnaa.
Tai käteen jos jäisi joku märkä taimi.
Kuhan ei käysi niin huono flaksi, että
irtoais se veneen pohjatappi.
..sä yksin murehdit, kaksin sais tupla murheet, ja paljon enemmän murehdittavaa. Maa kuitenkin kääntyy huomennakin niin että aurinko paistaa, usko pois pilvien takanakin se paistaa vaikka sirä ei aina tule ajattelleeksi.
ja toteaa että olisihan se toki kaksin kaunuhimpi ja jaettu taakka kevyempi kantaa. Sitä toista ei vain ole. Mutta, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu kun aikansa odottelee. Kiitos kuitenkin.
..että odottavan aika on pitkä, luulen että sekunnit kuluu silti samaan tahtiin kuin muillakin.
Näihin viisauksiin, niin aina en ole samaa mieltä, jos jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, niin eikö jaettu murhe ole sitten kaksinkertainen katastrofi?
Siitä huolimatta mukavaa päivää sinne jokaiselle.
odottavan aika on pitkä, mutta aika myös parantaa haavat. Hyvää kesää.