Perheiden leiriviikonloppu Sievissä
Aimo Hautamäki
18.06.2008
Kesäkuun viimeisessä viikonvaihteessa kokoontuu Keski-Pohjanmaalla Sievin kunnassa tuhansien perheiden joukko. He tulevat eri puolilta maatamme, osa maamme rajojen ulkopuoleltakin. He eivät tule vain piipahtamaan seura-alueeksi varatulla peltoalueella, vaan viivähtävät siellä päiväkausia. Vanhoillislestadiolaisten perinteiset suviseurat kestävät neljä päivää, perjantaista maanantaihin. Väki leiriytyy koko ajaksi seura-alueella. Vain osa niistäkin perheistä, jotka asuvat lähiseudulla, yöpyvät kodeissaan.
Lähes viikonmittainen leiriytyminen vaatii jokaiselta perheeltä valmisteluja. Luonnollisesti valmisteluista päävastuun kantavat vanhemmat. Heidän apunaan ovat kuitenkin olleet lapset pienimmästä suurimpaan. He ovat pakanneet omia vaatteitaan ja tavaroitaan yhdessä oleskelua varten. Seurat ovat heille juhlatapahtuma. Siksi seuramatkalle valmistautumistouhuihin osallistutaan innolla. Valmistautumisessa on yhdessä tekemisen meininki. Tällaista yhdessä tekemisen ilmapiiriä tässä ajassa tarvitaan.
Kun seura-alueelle on majoituttu, majapaikasta muodostuu koti muutamaksi päiväksi. Siinä nukutaan. Siinä kuunnellaan kovaäänisten välityksellä puheita. Siitä lähdetään yhdessä ruokailemaan. Siitä lähdetään isoon telttaan kuuntelemaan seurapuheita: isät ja äidit ja lapset yhdessä. Perheen jäsenillä on aikaa yhdessäoloon. Se ei ole joutenoloa vaan yhdessä arkisen touhun keskellä levähtämistä sen sanan alla, jota jokaisen ihmisen sisin kaipaa ja josta se elää. Luojamme on sanonut, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta Jumalan suusta lähtevästä sanasta.
Seura-alueella usein sukulaiset majoittuvat lähelle toisiaan. Nykyaikana kylästelyn jäädessä taka-alalle lähekkäin asumisesta on se hyöty, että on aikaa vaihtaa ajatuksia ja keskustella. Keskustelut kulkevat monesti hyvin arkisissa asioissa. Ne kulkevat myös kasvatusasioissa. Puhutaan jaksamisesta. Seurapuheita yhdessä kuunnellessa saatetaan pysähtyä keskustelemaan saarnan esille ottamista asioista. Usein puhutaan omasta henkilökohtaisesta uskonkilvoituksesta ja siinä onnistumisesta. Anteeksiantamuksen sana ruokkii kanssapuheissa niin kuin seurapuheidenkin alla. Lapset omien puuhiensa keskellä ovat osana tätä keskinäistä kanssakäymistä. Pienten lastenkin korvat ovat tarkat ja sydän herkkä kuulemaan opetusta, joka antaa eväitä elämään.
Neljätoista vuotta sitten, 1994, YK:n yleiskokous oli nimennyt vuoden kansainväliseksi perheen vuodeksi. Vuoden kotimaisena teemana oli tuolloin Yhdessä kasvuun - perhe on voimaa. Sievissä eletään todeksi tätä teemaa Jumalan sanan ruokkivan ja hoitavan sanan alla. Näille lähteille kaikki perheet ovat tervetulleita.
Aimo Hautamäki
18.06.2008
Kesäkuun viimeisessä viikonvaihteessa kokoontuu Keski-Pohjanmaalla Sievin kunnassa tuhansien perheiden joukko. He tulevat eri puolilta maatamme, osa maamme rajojen ulkopuoleltakin. He eivät tule vain piipahtamaan seura-alueeksi varatulla peltoalueella, vaan viivähtävät siellä päiväkausia. Vanhoillislestadiolaisten perinteiset suviseurat kestävät neljä päivää, perjantaista maanantaihin. Väki leiriytyy koko ajaksi seura-alueella. Vain osa niistäkin perheistä, jotka asuvat lähiseudulla, yöpyvät kodeissaan.
Lähes viikonmittainen leiriytyminen vaatii jokaiselta perheeltä valmisteluja. Luonnollisesti valmisteluista päävastuun kantavat vanhemmat. Heidän apunaan ovat kuitenkin olleet lapset pienimmästä suurimpaan. He ovat pakanneet omia vaatteitaan ja tavaroitaan yhdessä oleskelua varten. Seurat ovat heille juhlatapahtuma. Siksi seuramatkalle valmistautumistouhuihin osallistutaan innolla. Valmistautumisessa on yhdessä tekemisen meininki. Tällaista yhdessä tekemisen ilmapiiriä tässä ajassa tarvitaan.
Kun seura-alueelle on majoituttu, majapaikasta muodostuu koti muutamaksi päiväksi. Siinä nukutaan. Siinä kuunnellaan kovaäänisten välityksellä puheita. Siitä lähdetään yhdessä ruokailemaan. Siitä lähdetään isoon telttaan kuuntelemaan seurapuheita: isät ja äidit ja lapset yhdessä. Perheen jäsenillä on aikaa yhdessäoloon. Se ei ole joutenoloa vaan yhdessä arkisen touhun keskellä levähtämistä sen sanan alla, jota jokaisen ihmisen sisin kaipaa ja josta se elää. Luojamme on sanonut, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta Jumalan suusta lähtevästä sanasta.
Seura-alueella usein sukulaiset majoittuvat lähelle toisiaan. Nykyaikana kylästelyn jäädessä taka-alalle lähekkäin asumisesta on se hyöty, että on aikaa vaihtaa ajatuksia ja keskustella. Keskustelut kulkevat monesti hyvin arkisissa asioissa. Ne kulkevat myös kasvatusasioissa. Puhutaan jaksamisesta. Seurapuheita yhdessä kuunnellessa saatetaan pysähtyä keskustelemaan saarnan esille ottamista asioista. Usein puhutaan omasta henkilökohtaisesta uskonkilvoituksesta ja siinä onnistumisesta. Anteeksiantamuksen sana ruokkii kanssapuheissa niin kuin seurapuheidenkin alla. Lapset omien puuhiensa keskellä ovat osana tätä keskinäistä kanssakäymistä. Pienten lastenkin korvat ovat tarkat ja sydän herkkä kuulemaan opetusta, joka antaa eväitä elämään.
Neljätoista vuotta sitten, 1994, YK:n yleiskokous oli nimennyt vuoden kansainväliseksi perheen vuodeksi. Vuoden kotimaisena teemana oli tuolloin Yhdessä kasvuun - perhe on voimaa. Sievissä eletään todeksi tätä teemaa Jumalan sanan ruokkivan ja hoitavan sanan alla. Näille lähteille kaikki perheet ovat tervetulleita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitä maksaa sisäänpääsy, onko se ilmainen ,jos maksaa niin kuinkapaljon
Sisäänpääsy on ilmainen, mutta melkein kaikki muu sitten maksaakin. Hyvä, jos saa edes päivää sanoa ilman että siitä menee rahaa "Jumalan valtakunnan työhön".
vanhaan järvenpojaan