Onko kellään omia kokemuksia aivoinfarktista nuorella iällä? Tai millä iällä tahansa. Kaipailisin kovasti vertaistukea... Itse sain infarktin lokakuussa 23-vuotiaana. Kertokaa miten elämä on lähtenyt sujuun, onko kaikki nyt hyvin jne...
Aivoinfarkti
siskon sisko
1522947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Avopuoliso sai viikko sitten aivorunkoinfarktin, ja lääkäri ei anna mitään toivoa. Ajattelu toimii normaalisti, muttei mitään muuta. Kuulemma ei ole mitään tehtävänä, en vaan haluaisi uskoa että se loppuisi tähän. Minkälaisen infarktin itse sait, ja mitä lääkärit silloin sanoivat?
Sain aivoinfarktin oikealle puolelle, mistä johtuen vasen puoli kehosta halvaantui kasvoista nilkkaan. Lääkärit teki kokeita mutta mitään syytä ei löydetty... Onneksi olin peruterve ja nuori niin toipuminen lähti käyntiin hyvin. Lääkärin mukaan juuri nämä seikat edesauttoi parantumista.
Onko nyt varmasti kaikki toivo menetetty vai vieläkö on mahdollista että puolisosi tila paranisi edes jonkin verran? Paljon voimia tsemppiä sulle!!!
Avopuolisoni sai aivorunkoinfarktin ( basilaaritromboosi) syksyllä 2005.
Lääkärin hoitovirheen takia, ambulanssi vei sairaalaan ja lääkäri luokitteli paniikkihäiriökohtaukseksi, sai diapamia ja päänsärkylääkettä.
Avopuolisolla neliraajahalvaus, puhekyky pois, ei edes silmät liikkuneet pyynnöstä. Koneiden varassa teholla 2 vk.
Lääkärin tuomio: koskaan ei tästä enää toivu.
Nyt opettelee kävelemään, puhe palautui ja järkikin säilynyt.
Ei kannata uskoa kaikkea mitä lääkärit sanoo, eivät tiedä ihmisen pääkopasta tarpeeksi.
Kuntoutuksen aloittaminen heti kun siihen saa luvan.
Avopuolison basilaaritromboosista kirjoittanut, mikäli olet vielä "taajuuksilla" niin olisi mukava kuulla, että mikä tilanne on tällä hetkellä puolisosi kuntoutumisen suhteen ja myöskin siitä, millainen tuo teidän kuntoutumisen alkutaipale on ollut ? Meillä täällä kuulostaisi olevan hieman vastaavanlainen tapaus. Mitään ennustetta ei annettu, nyt menossa 3.s kuukausi ja kuntoutumista on tapahtunut. Laittelethan please vielä viestiä asiasta. Kuulisin mielelläni hieman vinkkejä ja siitä, millaisella kuntoutuksella te olette lähteneet käyntiin ja missä vaiheessa. Meille tuota lupaa ei vielä ole annettu. :)
Sain itse aivorunkoinfarktin, "maailma pyöri hurjaa vauhtia" ja runsasta päivittäistä oksennusta. Onnekseni HYKSn päivystys oli ajantasalla ja sain hoitoa, tiputuksessa olin kolme viikkoa. Sen jälkeen kaksi viikkoa sairaalassa fysioterapiaa jonka jälkeen kotiutus. Tasapaino ei ole palautunut, oletus, että 3-4 kk kuluttua kohtauksesta. Fysioterapia jatkuu, muuten kaikki toimintakyky jäi tallelle.
Mieheni 35 v sai viime vuonna useita aivoverenkiertohäiriöitä eri puolelle päätä. Häiriöt tulivat diabeteksen liitännäissairauksina. Tukoksista kaksi oli sellaisia, jotka jättivät selviä merkkejä itsestään: ensimmäinen teki puheesta sammaltavaa vuosi sitten keväällä ja toinen heinäkuussa vei puhekyvyn kokonaan ja halvautti oikean puolen osittain.
Kuntoutumista on kyllä tapahtunut: puhe on palautunut hyvin, mutta ei ole vielä ennallaan. Oikean jalan ja käden voimat ovat palautuneet, mutta ne väsyvät vielä helposti. Tasapaino ei ole vielä normaali. Lisäksi miehelleni tuli persoonallisuusmuutoksia ja useita erilaisia neuropsykologisia oireita, jotka eivät mielestäni ole parantuneet vuoden aikana.
Olemme nyt 36-vuotiaita ja meillä on kaksi lasta. Nuorempi on reilun vuoden ikäinen. Elämä on välillä todella rankkaa. Mieheni haikailee takaisin työelämään, mutta en usko että se tulee ikinä onnistumaan. Hänellä on ollut tosiaan useita pieniä tukoksia, jotka ovat aiheuttaneet aivorappeumaa. Hän ei ole ennallaan eikä neurologin mukaan koskaan ennalleen palaudu.
Juttua riittäisi paljonkin meidän tilanteesta, mutta antaa nyt olla... Oletko ollut ollut yhteydessä paikalliseen avh-yhdistykseen? Siellä saattaa olla jotakin vertaistukiryhmiä. Lisäksi Kelan kustantamilla sopeutumisvalmennuskursseilla voi tavata ihmisiä, jotka ovat kokeneet samaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
-
a i v o i n f a r k t i,
aivoinfarktio (ks. infarkti), paikallinen aivo-iskeeminen tukos aivoissa, joka jatkuessaan johtaa nekroosiin; aivohalvauksen (n. 85 %) ja TIAn (100 %) merkittävin etiologinen tekijä.
Tyypit:
1) trombi (isossa valtimossa);
2) embolus (isossa valtimossa);
3) lakunaarinen (pienessä valtimossa);
4) laskimossa (harvinaisempi).
Toistuvat aivoinfarktit voivat aiheuttaa vaskulaarista dementiaa (VD). Työikäisillä depressioon liittyy moninkertainen aivoinfarktin insidenssi; toisaalta SSRI-lääkitys suojaa.
ks. aivoverenkiertohäiriöt (AVH /CVA), joihin kuuluvat myös aivoverenvuodot.
_____________
a i v o i s k e m i a,
aivokudoksen paikallinen verettömyys, joka johtaa pitkittyessään hapenpuutteen vuoksi nekroosiin.
Pääsyynä ovat
1) aivoinfarktit. Muita:
2) kortikaalinen vaskulaarinen dementia (VD);
3) vaskuliitti (valtimon tulehdus);
4) kouristus (spasmi);
5) sydänpysähdykseen liittyvä RR:n voimakas lasku ja verenkierron vajaus.
Myös aivoverenvuoto tuottaa paikallista verettömyyttä, mutta tätä ei lueta varsinaisiin iskemioihin.
.
Psykopatologia osoitti tekstillään olevansa täysin ymmärtämätön edes neurologian perusteista.
TIA on ohimenevä aivoverisuonen tukos, joten aivoinfarkti (jossa suoni on mennyt niin pitkäksi aikaa tukkoon että aivokudosta menee kuolioon) ei todellakaan ole sen "etiologinen tekijä".
Aivoinfarktin tai TIA:n etiologisista tekijöistä puhuttaessa tarkoitetaan kaulaverisuonimuutoksia, eteisvärinää tai vaikkapa verenpainetautia.
Lisäksi PP:n tyyppilistasta puuttuu täysin aivoverenvuoto. Aivoinfarktin voi siis aiheuttaa joko verisuonitukos, tai verenvuoto.
Tai aivoiskemia tuossa taas on aika epäselvästi ilmaistu eikä sinänsä selvennä itse infarktiasiaa.
Aivoverenvuodot, aivoinfarktit ja TIA:t ovat yhteisnimeltään aivoverenkiertohäiriöitä. Tuota CVA-lyhennettä ei käytetä missään.
Aivohalvaus taas on maallikkotermi joka voi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa aivoverenkiertohäiriötä.
Jättäisit PP neurologian neurologeille!
Mulla oli n. 8kk sitte veritulppa kädessä ja marevan lopetettu nyt suunilleen kuukaus sitten. Pari pv sitten sain migreenikohtauksen (tai ainakin oli samanlainen kohtaus kun viimeks 5-vuotta sitten ja sillon oli kait migreenikohtaus). Ainoo ero edelliseen kohtaukseen oli et vasemman käden sormet (sama käsi missä tulppakin oli) meni ihan tunnottomaks. Muuten samanlainen...ensin näköhäiriöitä ja välkkyvää sahalitakuviota, valon arkuutta ja lopuks ihan tajuton päänsärky ja oksettava olo. Lääkäri ei tutkinu ollenkaa mut nyt alko pelottaa et mitä jos kyseessä olikin TIA-kohtaus...siinähän vissii aika samanlaisia oireita???!! Oon nyt ihan paniikis et jos enteilee jotai aivoveritulppaa kun käsittääkseni aurallinen migreenikin voi altistaa sille ja sit varsinki jos oli viel TIA eikä migreeni :( Pystyyköhän tota jälkeenpäin enää selvittää et mikä kohtaus ollu kysees??
taitaa vastaus tulla myöhässä, mutta jos luetkin tämän niin minulla olisi asiasta kokemuksia ja vertaistukea itsekin kaipailisin =)
Mulla oli aivoinfarkti 09/2006. Oireina tuli toisen puolen käden ja jalan heukkoutta, toinen puoli kasvoista roikkui ja puhe sammalsi. Pollolaajennus tehtiin 10/2006 jossa osuiva suoneen ja tuli "pieni" verenvuoto. Teholla kun herättivät, ni tuntu ettei siitä selvii. Vuorokauden pitivät nukutettuna. Stenttiä eivät saaneet töppäilyjen takia laitettua. Tammikuussa 2007 menin kontroolliin ja siellä todettiin verisuonen slkaneen kaventua. Tällä hetkellä kaventuman pituus on n. 3 cm ja verenkulku aukko alle milli. Kohta on sisemmänkaulavaltumon keskimmäinenaivovaltimo. Sanovat olevan paha paikka. Nyt kesällä kävin hesassa lääkärillä, joka tekee näitä leikkauksia. Onneksi eivät vielä leikkaa. Tällä hetkellä ei ole muita oikeita kun aavistuksen puhe takkuaa joskus. On sitä kuitenkin sellainen aikapommi tuolla päässä.
Millainen sinun kokemuksesi on. Shokkihan tällainen juttu on ensi, mutta on sitä oppittava vaan elämään kaiken vastaan tulevan kanssa. Ajan myötä ja ystävien avulla oon jaksanu. Mies kun ei ole muuten reakoinut. Vain silloin kun teholta soittivat hänelle, taisi pelästyä. Lon täällä hetkellä 44. kahden täysi-ikäisen lapsen äiti. Tärkeintä mun mielestä on ainakin kaikasta puhuminen tai kirjoittamin jonkun saman kokeneen kanssa, tai hyvän ystävän.
Hei, laittaisitko s.postiosoitteesi niin vaihdellaan siten enempi kokemuksia? =)
[email protected]
Moikka. Miehelläni oli v.2014 aivoinfarkti. Silmä roikkui ja tk:ssa hoidettiin näärännäppynä. Sitten alkoi vasen jalka töksäkehdellä ja ympyrää piirtämällä ei piste osunut ympyrän keskelle. Onneksi itse tajusi hakeutua lääkäriin. Vasen käsi oli kömpelö ja polvi lonksui kävellessä. Sai polvituen ja kättä kuntoutti itse laittamalla muttereita toisesta laatikosta toiseen ja takaisin. Kävelyllä kuntoutti polven lonksumisen ja sai polvituen melko nopeasti pois. Nyt vain lääkkeet muistona tuosta mutta onhan se ainakin minulla mielessäni joka päivä..ettei vaan tulis pahempana uudestaan
N o ei "nuorella iällä", mutta mieheni sai saakeli soikoon kaksi aivoinfarktia molemmille puolille takaosaan ja sen lisäksi basillaaritromboosin. Sen seurauksena hienomotoriikassa vaikeuksia, keskittymisvaikeuksia jne. mutta muuten kaikki pelittää, paistsi näkökenttäpuutos molemmissa silmissä, josta johtuen saakelin silmälekuri otti kortin nyt pois puolen vuoden ajokiellon jälkeen.Neurologi antoi ajoluvan. Yritin etsiä aivoliitosta ym. keskustelupalstoja mutta turhaan, nekin paskahousut siellä mainostavat vaan suuria lahjoituksia. Mieheni ei päässyt eläkkeelle, joten millä helvetillä sitä sitten töissä käydään, ku kerran auto on välttämätön. Onko kokemuksia? Kertokaa ihmeessä mitä helvettiä pitää tehdä, että ukkokulta saa kortin takaisin. Tännään tuli postissa poliisilta kutsu kuulemiseen. Onhan tuo ajellut kaupungissa ja maanteillä, eikä ongelmia ole olllut. Please.