Hei. Olen 16-vuotias tyttö, äitini ja isäni ovat eronneet kun olin 10. Käyn isäni luona 400 kilometrin päässä ehkä viisi-kuusi kertaa vuodessa. Ongelmana on isän uusi nainen. Ovat niin hirrrrrrmuisen rakastuneita, yhdessä olleet n. vuoden. Ei siinä mitään, hyvä isälle, mutta rassaa sen käytös kun olen kylässä. Isä korostaa oikein rakkauttaan tähän naiseen- puhuu vain hänelle, kehuu, leipoo ja niin edelleen. Minulle on välillä jopa ilkeäkin, esim, kun nainen-kutsun häntä vaikka Annaksi- sanoi ryhtyvänsä laihdutuskuurille, isä sanoi "Onhan tämä meidän Maijakin(=minä) aika pulska, mutta ei se silti laihduta!" Ja sen lisäksi esim. kattaa välillä minulle pöydässä erilaiset ruokailuvälineet. Minulle ei puhu lähes ollenkaan, jos puhuu niin tästä "Annasta". Rahaa syytää kyllä, vaikka en edes pyydä ja valittaa jälkeenpäin miten on köyhä. En tiedä, yrittääkö rahalla sitten vaimentaa syyllisyydentunnetta tai jotain? Kuitenkin, en voi olla tuntematta valtavaa katkeruutta isääni kohtaan. Näemme niin harvoin, että pitäisi hänen kai jotenkin huomioida minutkin?
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä, että isällesi on vaikeaa se, että tapaatte harvoin ja siksi sen onvaikea keksiä järkevää sanomista, sammokot vain lentelevät suusta. Olet lisäksi tyttö, josta on tulossa nainen, isille monesti kauhean vaikea ikä. Ja kun sellainen läheisyys puuttuu varmaan jossain määrin kun harvoin näette niin asioiden juttelemisen kynnys vain nousee.
Jos haluat parantaa asioita, niin sun kannattaisi alkaa soittelemaan isällesi pikkupuheluja. Mieti vaikka etukäteen joku arkinen pikku puheenaihe, kysyt isukkisi mielipidettä. Kuullostaa typerälle, mutta meillä toimi. Asuimme kylläkin lähekkäin ja näimme useammin, mutta oli jotenkin tosi väkinäistä.
Sitten ajattelin vain että perkele, isä on isä ja haluan pitää hänet elämässäni ja aloin soitella. Heti seuraava tapaaminen oli jo helpompi.
Ja se raha on se millä isäsi nyt yrittää kertoa että rakastaa, antaa vähästääkin. Ei se sillä pahaa tarkoita kun mainitsee ettei sitä ole liikaa vaan yrittää kertoa, että mikään ei ole sinulle kyllin hyvää:)
Se uus on varmaan yhtä vaivaantunut kuin säkin, voisit jutella isäs kans puhelimessa siitäkin, vaikka tyyliin "haluisin että olis rennompi olo kun olemme yhdessä, mitäs keksittäis sellasta mistä voisimme kaikki yhdessä nauttia?" Ei ole reilua, että näiden asioiden paikkailu jää lasten harteille, mutta niin se vain turhan usein menee. Hali isukkias ja sen nyksää usein. Vaikka kaikkia vaivaannuttaa niin sillä on kummasti lähentävä vaikutus:)
Oletko muuten varma, että isäsi takoitti pulskuuden piikittelyksi? Jos kerta uusikin on pyöreä taitaa tykätä naisellisimmista naisista ja siksi vertasi sinuun, eli on ylpeä sinusta, ei toisinpäin.
Pääasia kuitenkin, että saisitte sen välittämisen ja tykkäämisen ja perheyhteyden tunteen takaisin. Pikkuisen työtä ja panostusta niin onnistuu. Kun soitat iskällesi sano, että haluat lämpimämmät välit. Että isä on tärkeä. Siitä se alkaa!
Tuossa tuo edellinen jo aika paljon availikin jo tätä ongelmaa, mutta korostaisin vielä että kannattaa kysyä suoraan, noissa noloissa tilanteissa, että mitä tuolla tarkoitat?
Eli opeta ukko olemaan lipsauttelemasta sammakoita tai muita ällöjä suustaan ja opeta sille että olet jo nuori nainen ja että sopii ukonkin käyttäytyä sen mukaan.
Älä ainakaan missään nimessä alistu mihinkään 'pikkutyttö' juttuihin, vaikka ne sitä voi yrittääkin. Siis että kun pitävät sua pikkutyttönä niin sä alat käyttäytyynkin niin kuin olisit vielä pikkutyttö.
Niinkun noihin pulska tyttö juttuihinkin, vastaat vaan että mitä ukkeli tarkoittaa? Ja että miten sinun kilosi hänelle kuuluvat?
Jossain vaiheessa on vaan niin, että normaalit ihmiset eivät huomauttele toisilleen ylikiloista (eikä monista muistakaan vastaavista asioista). Vasta jos kyse on todellakin ongelmallisesta lihavuudesta, siitä voidaan puhua lapsi-vanhempi suhteessa, mutta ei silloinkaan piikitellen tai heitellen vaan ja ainoastaan vakavasti ja kahden kesken keskustellessa.
Ehkä juuri harvoin tapaaminen tekee isästäsi ääliön. Hyvä tapa totuttautua toisiinne olisi että soittelisitte toisillenne säännöllisesti ja että kerrot isällesi mitä omassa elämässäsi tapahtuu. Silloin hänen on ehkä helpompi löytää juuri teille yhteisiä asioita ja hänkin tuntee olevansa sinun elämässäsi mukana.
Yritä toimia myös aloitteentekijänä, aloita puheet ja virittele keskusteluja aivan tuiki tavallisista asioista. Ota ohjat käsiin heti kun näyttää että isäsi ei pärjää, siten pystyt osoittamaan hänelle ettet ole avuton lapsi enää.