isä on paras ja isä ostaa ja vie joka paikkaan.vaikka pää vastuu on minulla,siivoan ja hoidan kaiken mutta lapset saa tehdä isin kanssa kivaa kun äitillä on tylsät kotityöt.tuntuu että olen kadottanut otteeni lapsiin,muistavatko edes että olen olemassa...
alkaako lapseni
kadota luotani
8597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksinhuoltajalla. Isä vie sinne ja isä vie tonne ja isän kanssa syödään aina herkkuja ja isä ostaa aina leluja ja isä leikkii aina jne. Asia on tietty eri, kun isä viettää n.2 pvää/kk lapsen kanssa ja äiti n.28...
Ettekös te voisi jakaa niitä kotitöitä niin sinullakin olisi enemmän aikaa kaikkeen kivaan?
kun ei toinen ymmärrä et vois tehdä kotitöitä,ei vie edes roskapussia:(tosiaan haluaisin lapsien kanssa aikaa mutta kun on pyykitkin pestävä ja jne!tuntuu vaan kovin masentavalta!
Ja palauttaa järjestys. Sanot miehelle, että joko kantaa vastuun yhteisestä asumuksestanne tai sitten muuttaa muualle. Kumpikin kuitenkin kämpässä asuu? Silloin sen asumisen eteen on myös tehtävä kotitöitä. Tömän painat hänen kalloonsa, niin eiköhän asia hänelle selkene.
kuin lasten kanssa olo, hänjaksaa mennä ja olla lasten kanssa. Hän ei näe sitä arkea, mikä kuuluu lasten elämään ja äidin vastuulle. Kun äiti siivoaa, käy kaupassa, tekee ruokaa, pyykkää ym kotitöitä, ei siinä paljon viihdyttää lapsia jaksa.
Isällä sen sijaan kerran viikossa lapset nähdessään ei ole muuta kuin aikaa.
Meillä tilanne on vähän toisenlainen, kun lapsella ei isää ole (on kuollut).
Joten kaikki kodintyöt on minun tietenkin hoidettava. Sen lisäksi teemme myöskin kivoja asioita yhdessä.
Älä jää marttyyriksi vaan jätä kodin puunaaminen välillä ja ota lapset sekä mies mukaan ja menkää yhdessä:)
Isän kanssa tehdään "kaikkea kivaa", mutta annas olla, kun tulee oikeasti joku hätä, sairastuu tai tulee pipi, niin silloin isä unohdetaan ja vain äidin hoiva kelpaa. Äidin syliin tullaan itkemään jos joku kiusaa tai muuten on suru. Äidille kerrotaan myös ne suurimmat ilot.
Koulusta annetut viestit tuodaan äidille, todistus näytetään ensin äidille.
Jokainen ottaa perheessä oman roolinsa ja elää sen mukaan. Jos mie son se, joka tekee kaiken kivan niin onhan se kiva! Ja taas sinä, niin teetkö mitään lasten kanssa vai duunaatko sitä kotia koko ajan?
Kuuluuko tähän samaan roolitukseen se, kun aikanaan pikkukakkosen roolitusta joku tutki ja tuli siihen lopputulokseen, että miehiä oli enemmän kuin naisia, jopa eläimiä oli enemmän kuin naisia ko ohjelmassa! Ja arvatkaas vielä vuosia myöhemmin mikä oli samaisen ohjelman roolijako? NO, miehet seikkaili ja teki jänniä ja hauskoja juttuja ja naiset opetti, ohjasi ja neuvoi..
Ei meillä ainakaan iskä ole se kaiken kivan alku ja juuri vaikka varmasti minulla on suurin osa kotitöistä ja samalla vastuutan muutkin niihin hommiin mukaan. Eli se tiukkapipo jonka mielestä on siivottava ja pyykättävä jne. Se vain ei ole koko maailmani eikä roolini tässä huushollissa.
Pahasti jos sanoisi niin jakaisi teidän roolit niin että sinä passaat ja mies korjaa rusinat pullasta.. Kynnysmattona saa varmasti olla jos tahtoo, mutta kuka tahtoo?
Tiedätkö mitä! Minulla ei koskaan ollut hyvää isää, joka olisi jaksanut minun kanssani olla. Olen todella tyytyväinen, että lapsellani on hyvä isä, jonka kanssa hän tykkää olla. Lapsilla on myös isävaiheita, jotka kuuluvat kehitykseen ja jolloin irtaannutaan äidistä.On olemassa paljon tutkimustuloksia, joissa isän osallistuminen kasvatukseen tukee lapsen kehitystä ja itseluottamusta.
Tiedän, että joillain äideillä voi tulla tästä isän palvomisesta paha mieli. Mutta minun mielestäni kypsä aikuinen on onnellinen siitä, että lapsilla on isä ja hyvä olla, vaikka ei itse saisi niin paljoa huomiota. Aikuisen tehtävä ei ole vaatia itselleen, vaan antaa.